Keskiviikkoilta olikin vallan mielenkiintoinen.
Turun Kaupunginteatteri oli kutsunut joukon turkulaisia kulttuuri- ja lifestylebloggaajia
tutustumaan toimintaansa ja tiloihinsa Logomoon ja minäkin pääsin mukaan.
Hilkulla oli, etten olisi paikalle ehtinyt, sillä töissä oli ns. tilanne päällä ja kun työpäivän jälkeen
lähdin vaivaisilla koivillani puolijuoksua taistelemaan tietäni läpi kevätmyrskytuulien kohti Logomoa,
käväisi mielessä hypätä bussiin ja painua kotiin peiton alle.
Mutta niin vain Logomoon päädyin.
Siellä vastassa oli ystävällistä teatterin henkilökuntaa ja joukko bloggaajia ja väsymykseni vaihtui samantien odottavaan innostukseen.
kuva: Turun Kaupunginteatteri, kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen
Aluksi teatterin tiedottaja Kirsi Lönnmark kertoi meille, millasta on toimia väistötiloissa,
kun Aurajoen rannalla, Itäisellä Pitkäkadulla, toimivaa vanhaa teatteria peruskorjataan.
Väistötiloina Turun Kaupunginteatterille toimivat Logomoteatteri, Linnateatteri ja kesäaikaan myös Naantalin Emma Teatteri.
Logomohan on monille tuttu Voice of Finland -esityksistä, mutta vaikka Logomoteatteri toimii
samoissa entisiin VR:n konepajaan rakennetuissa tiloissa kuin Logomosalikin, on se kuitenkin oma erillinen tilansa eikä se sali,
jonka olemme tottuneet TV:stä näkemään ja jossa itsekin olen monet konsertit kuunnellut.
Ei liene kovin yleistä, että kun teatteri muuttaa remontin alta jonnekin, sitä varten rakennetaan uudet,
juuri sitä varten suunnitellut tilat. Näin nimittäin Turussa tehtiin.
Remonttiin varauduttiin hyvissä ajoin ja Logomoteatteri rakennettiin ja suunniteltiin Turun Kaupunginteatterin tarpeita varten jo silloin,
kun koko Logomoa alettiin noista entisistä konehalleista muokata.
Ihan kaikkea ei kuitenkaan tuonne Logomoon saatu mahtumaan, vaan toimintoja on jouduttu hajauttamaan
- esim. puvusto on Pernon koululla, verstas vanhalla saippuatehtaalla ja hallinto sekä myynti ties missä
- ja kahdella uudella pakettiautolla pitää kiirettä, kun ihmisiä ja tavaraa rahdataan paikasta toiseen.
Esittelyn jälkeen pääsimme kierrokselle teatterin lavastamoon, puvustamoon ja näyttämölle.
Siellä ne odottivat, kaikki tarvittava, pääsyään näyttämölle.
Sulassa sovussa diskopallot ja kristallivalaisimet;)
Näyttämö oli jo valmiina pian alkavia Breaking The Waves -näytelmän harjoituksia varten.
350-paikkainen katsomo on vaikkakin pieni, niin erittäin toimiva - katsomo on liikkuva ja sopii hyvin esim. liikuntarajoitteisille.
Näkyvyys ja akustiikka salissa ovat loistavat - jopa parven joka kolkasta näkee hyvin näyttämölle.
Kierroksen jälkeen meille oli katettu herkullinen buffetpöytä, jonka antimet maistuivat pitkän päivän jälkeen.
Ruokailun aikana minullakin oli aikaa jutella hieman enemmän ainoan minulle entuudestaan tutun bloggaajan, Turun Tildan, kanssa.
En ollut Tildaa livenä ennen nähnytkään - ainoastaan blogin kautta hänet tunsin, mutta aivan yhtä hurmaavaksi hän livenäkin osoittautui.
Kiitos, Tilda, seurasta ja mukavasta juttutuokiosta.
Ruokailun jälkeen Kirsi kertoi meille vielä teatterissa meneillään olevista näytöksistä sekä tulevista uutuuksista.
Paikalle saapui myös teatterin taiteellinen johtaja Mikko Kouki kertomaan 17.4. ja 18.4. ensi-iltansa saavasta
Breaking The Waves näytelmästä, jonka hän itse ohjaa.
Breaking The Waveshan pohjautuu Lars von Trierin samannimiseen menestyselokuvaan ja näytelmä toteutetaan
Turun Kaupunginteatterin ja Espoon Kaupunginteatterin yhteistuotantona.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Skotlantiin ja tämän vahvan draaman päärooleissa nähdään Helmi-Leena Nummela ja Taneli Mäkelä.
Nuoren Bessin naiviudesta, viattomuudesta, elämästä uskonnollisen yhteisön keskellä ja rakkaudesta itseään 27 vuotta vanhempaan Janiin - siitä ja paljosta muusta kertoo tämä näytelmä, joka vaatii näyttelijöiltäänkin paljon.
kuva: Turun Kaupunginteatteri, kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen
Lopuksi ja illan huipennukseksi pääsimme vielä näyttömön parvelle katsomaan näytelmän toista pääharjoitusta 15 minuutin ajaksi.
Jo tuossa ajassa ehdin haltioitua: hienot lavasteet, musiikki - ja ennenkaikkea upeat näyttelijät ja juoni, puhumattakaan välillä ilkialasti näyttämöllä kirmaavasta Taneli Mäkelästä, saivat minut liitelemään toiseen aikaan ja toiseen paikkaan.
Niinkuin teatterissa vain voi. Kokea elämyksen. Unohtaa ajan ja paikan.
Jo 15 minuuttia teki sen - mitä sitten tekee koko näytös, jonka taatusti käyn katsomassa!
Tehdessäni lähtöä kotiin päin katselin vielä aulassa ympärilleni.
Muistelin vanhaa, nyt remontin alla olevaa teatterirakennusta ja sen juhlavuutta ja arvokkuutta.
Ja katselin tätä Logomoteatterin aivan toisenlaista arkkitehtuuria ja tunnelmaa.
Ja siellä se oli sittenkin - se, minkä vain teatterissa kokee. Tähtipöly. Satu ja todellisuus. Teatterin taika.
Kiitos Turun Kaupunginteatteri, että sain tulla. Nähdä ja kuulla.
Tulen toistekin.
Kiitos Kirsi ja muu teatterin henkilökunta - kohtelitte meitä kuin kuninkaallisia.
Ja kiitos myös teille mukana olleet bloggaajat - oli kiva nähdä, vaikka tutustumaan emme vielä ehtineetkään.
Ehkä joku toinen kerta?
Sinä lukijani - pidätkö teatterista? Käytkö usein? Mitä teatteri sinulle antaa?
Hyvää viikonloppua kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata
Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta
