Syyskuu - ja millainen syyskuu!
Syksyn upeat värit. Kirpeät aamut ja auringon lämpö päivisin.
Rakastan tätä väriloistoa.
Kun villiviini punertaa ja koivunlehdet kellastuvat.
Kun tuuli hivelee kasvoja ja tuo mukanaan syksyn tuoksut.
Kun töissä ollaan jo täydessä touhussa.
Sillä sitä touhua on totisesti riittänyt.
Syyskausi on käynnistynyt vauhdilla ja kiirettä on piisannut.
Suunnittelua, kehittämistä ja valmistautumista tuleviin haasteisiin.
Uusia virikkeitä runsain mitoin sain myös Kirkon viestintäpäiviltä, joilla olin toissa viikolla.
Päivät järjestettiin tänä vuonna laivaseminaarina ja parin päivän ajan saimme kyllä sellaisen
tieto- ja ideapaketin, että vanhan naisen päälle riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa.
Ehdimme onneksi hieman hengähtää muutaman tunnin kävelyllä Tukholmassa, joka otti meidät
vastaan auringonpaisteella.
Mutta vaikka töissä onkin vilskettä ja vilinää, en valita.
Olen aiemminkin täällä todennut olevani kiitollinen siitä, että saan tehdä mielekästä
ja omia arvojani vastaavaa työtä.
Silloin ei pieni kiirekään haittaa - eikä sitä aina edes innostuessaan huomaa;)
Kun vielä työpaikkanikin, Suomen Vanhin Virasto, sijaitsee paikassa,
jossa voin ihailla noita yläkuvien villiviinejä ja jossa lounasreitti usein kulkee
noilla Aurajoen rantakaduilla, ei parane pienistä valittaa.
Syksyisin monet aloittavat uusia harrastuksia - toinen opiskelee kieliä tai valokuvausta,
toinen varaa kuntosalivuoroja ja on niitäkin, jotka ehtivät noihin kaikkiin.
Minä en ehdi. En edes yritä. Minä hidastan.
Sillä elämä on tässä hetkessä.
Kävelen hitaammin, imen voimaa väreistä, kauneudesta, auringosta ja tuulesta.
Pysähdyn istumaan kotimme terassille ja ihastelen lintua, joka tuli minua tervehtimään.
Nautin kotona oman asuntonsa putkiremonttia paossa olevan tyttäreni ja hänen kissansa seurasta.
Ja otan välillä pienet torkut.
Kaikki ylimääräinen on nyt saanut jäädä - jopa blogi ja koko blogistania.
Sytytän kynttilän, kaivan viltit ja vällyt.
Tuijotan tähtitaivasta ja olen kiitollinen.
Elämästä.
Sillä elämä on lyhyt. Ja se on hauras.
Senkin olemme tänä syksynä saaneet kokea erään läheisen sairastaessa.
Onneksi tällä kertaa säästyimme kyyneliltä ja jäähyväisiltä.
Syksyyn kuuluva haikeus tuli lähelle. Elämän kauneus - ja elämän rumuus.
Koko paketti.
Evääksi haluan antaa meille laulun, jonka laulaa yksi maailman parhaista naislaulajista,
Mahalia Jackson, ja joka niin upeasti kuvaa syksyn haikeutta ja elämän haurautta.
Kuuntele rauhassa - sinäkin, joka juuri sieltä lenkiltä tai jumpasta saavuit - istahda, pistä silmät kiinni ja nauti!
Upeaa syyskuun loppua kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.