Ekopaasto - paastopolku ohjaa hiljentämään ja hiljentymään

Tämän vuoden Ekopaasto -kampanja käynnistyi tänään. 

Ja kuten monena aiempananakin vuonna osallistun kampanjaan omilla paastolupauksillani.

Viime vuonna paasto kehotti ei enempää tai vähempää kuin pelastamaan maailman

 - ja silloisessa postauksessani lupailinkin aika lailla.

Siitä, miten lupaukset onnistuin pitämään, kirjoitin vielä postauksessani

 "Miten Ekopaasto sujui - pitivätkö lupaukset, jäikö mitään käytäntöön".

kuva: Ekopaasto.fi

Minulle nämä Ekopaastot ovat olleet vuosittaisia suunnan tarkastuksen paikkoja.

Sen opettelua, että elämäänsä voi yksinkertaistaa ja kohtuullistaa - ja samalla voi tehdä hyvää

 sekä ympäristölle että myös itselle ja lähimmäisille.

Paastoonhan sisältyy myös ajatus luopumisesta - siitä, että jättää jotain ostamatta

 - tai antaa jotain omastaan. 

Niinkuin edellisinäkin vuosina, kestää Ekopaasto 7 viikkoa ja päättyy pääsiäiseksi. 

Ekopaastohan innostaa meitä suomalaisia liittymään paastonviettoon tavalla,

 joka osaltaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.

Tänä vuonna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kampanjassa ovat yhteistyökumppaneina 

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Martat.

kuva: Ekopaasto.fi

 Ekopaasto kehottaa meitä tulemaan mukaan paastopolulle, 

joka johdattaa meitä etsimään niitä itselle sopivia paastovinkkejä. 

Hiljentämisen polulta saat ideoita omien kulutustottumustesi tarkasteluun. 

Vinkkejä arjen arvojen mietiskelyyn saat hiljentymisen polulta. 

Itse kokeilen kumpaakin polkua;)

Ja samalla kun mietin paastotavoitteitani ympäristön ja kuluttamisen kannalta, otan niihin mukaan myös 

sellaisia tavoitteita, joilla pyrin terveyttäkin parantaviin vaikutuksiin.

Tässä Ekopaasto -tavoitteeni ja lupaukseni tänä vuonna:

1. Ruoka 

- Ei punaista lihaa ja vaaleaa lihaa vain silloin, kun kalaa tai kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla.

- Kotiruuassa mahdollisimman paljon tuoreita, kotimaisia raaka-aineita.

- Ruokahävikin vähentäminen ja tähteiden hyödyntäminen.

- Ei lisättyä sokeria (makeutusaineita en käytä muutenkaan),

- Ei vaaleasta jauhosta tehtyjä tuotteita.

- Ei snackseja.

- Ei alkoholia.

Alunperin olin ajatellut luopua myös maitotuotteista paaston ajaksi, mutta tätä harkitsen vielä,

sillä jo sokerikoukusta irti pääseminen vaatii taas aikamoisen ponnistuksen: isäntä kantaa

kotiin herkkuja joka ilta;)

2. Muut hyödykkeet ja tavarat

- Ei uusia vaatteita kuin tarpeeseen.

- Ei uusia nuorennusvoiteita tai meikkejä ennen kuin vanhat on käytetty loppuun.

- Ei uusia sisustusesineitä tai astioita,

Paitsi jos se pitkään etsinnässä ollut kirjahylly jostain putkahtaa esille.

- Jos jotain ostan, yritän ostaa kotimaassa valmistettua tai suomalaista suunnittelua olevia

laadukkaita ja eettisesti ja ekologisesti tuotettuja tuotteita.

Tämä kohta lupauksistani lienee se helpoin pitää - tämä nimittäin on edellisistä paastoista 

jäänyt myös arkeen. Entisestä shoppailijasta on tullut nuukailija.

Enkä pistä ollenkaan pahakseni sitäkään, että myös rahaa on säästynyt näiden vuosien

aikana ihan kiitettävä määrä.

3. Muut ympäristöä säästävät teot

- Jätteiden lajittelun tehostaminen.

- Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla aina, kun se on mahdollista.

- Yritän vähentää sähkönkulutusta  - valot pois, silloin kun huoneissa ei oleskella, 

TV lepotilaan silloin,  kun sitä ei katsota, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset,

 latausjohtojen irrottelu seinistä, tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset yms.

- Yritän vähentää veden kulutusta.

Tässä kohdassa meillä riittää sitä petrattavaa edelleenkin.

Isäntä ostaa surutta muovipusseja ja TV on itsellänikin liian paljon auki silloinkin,

kun sieltä ei mitään katsottavaa tule.

4. Kierrättäminen

- Pieniksi käyneiden ja käyttämättömien vaatteiden kierrätys.

- Kierrätän sellaiset käyttötavarat tai sälät, joita en käytä tai joista en pidä,

 Ja ei - konmarittajaa minusta ei saa millään ilveellä

 - en aio raivata kodistani pois muistoja vaan turhaa ja tarpeetonta. 

Mutta niitä käyttämättömiä ja valitettavasti kuivan huoneilman kutistamia vaatteita

ovat kaapit edelleen täynnä.

5. Hiljentyminen

- Kristillisen paastoperinteen mukaisesti yritän yksinkertaistaa elämääni, 

hiljentää vauhtia ja keskittyä olennaiseen.

- Hiljennyn. Mietiskelen. Rukoilen. Kiitän. 

- Yritän katsoa laajemmalle kuin omaan itseeni - ja muistaa heitä, 

joilla asiat ovat heikommin kuin itselläni. 

Parina vuonna olen paaston ajaksi rajoittanut myös netin käyttöäni  - tehnyt mediapaaston. 

Nyt en tuota lupausta tee, sillä tuota paastoa olen joutunut  pakon sanelemana

 kasvohalvaukseni jälkeen harjoittamaan - silmähän ei ole toiminut

 kunnolla ja sen  rasittamista näyttöpäätteellä olen joutunut rajoittamaan jo liiankin kanssa. 

Jos silmä tämän 7 viikon aikana alkaisi kestämään vielä töiden jälkeisenkin netin käytön,

aion kyllä ottaa menetetyn ajan takaisin ja surffailla sieluni kyllyydestä.

Tosin silloin saattaa käydä niin, että lukematon kirjapino vie voiton netistä;)

Jos paasto kiinnostaa, löytyy siihen vinkkejä sekä esim. tietoa  ruuan ympäristövaikutuksista

  niin  Ekopaasto-,  Suomen luontoliitto- kuin Marttasivustoiltakin.

  Marttojen sivustolta löytyy myös testi "Millainen ekopaastoaja olet?" 

 Kannattaa tehdä - tulos voi yllättää! Minutkin yllätti;)

Ekopaasto kutsuu mukaan paastoon myös Facebookissa ja Twitterissä. 

Paastoonhan voi kukin osallistua omalla tavallaan - pääasia, että osallistuja yrittää jostakin totutusta

 ympäristöä  kuormittavasta tavasta tai ostotottumuksesta luopua edes paaston ajaksi.

Paastonaikaan on perinteisesti luopumisen lisäksi kuulunut se ajatus,

että lähimmäisistä pidetään huolta. Jaetaan hyvää, harrastetaan hyväntekeväisyyttä.

"Paastonaika kutsuu unohtamaan itsensä ja muistamaan lähimmäisiä" - näin toteaa

lähiesimieheni, piispa Kaarlo Kalliala, paastovideossaan ja olkoon tämä video

minulle alku tämän ensimmäisen paastopäivän hiljentymiseen:

Oletko sinä osallistunut Ekopaastoon?

Aiotko osallistua siihen tänä vuonna?

Hyvää paastonaikaa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Miten sujui Ekopaasto, pitivätkö lupaukset - jäikö jotain myös käytäntöön?

Tämän vuoden Ekopaasto alkoi 10.2. ja päättyi pääsiäisenä.

Osallistuin siihen nyt viidettä kertaa ja paastolupaukseni kirjasin postaukseeni

Ekopaasto - pelastetaan maailmaa edes pieni pala.

Kampanjan tarkoitushan on haastaa suomalaisia kokeilemaan ekologisempia ostopäätös- 

ja ruokailutottumuksia ja hiljentymään paastonaikaan.

 Tavoitteena on haastaa itse kutakin miettimään, miten voi omilla valinnoillaan vaikuttaa 

ilmastonmuutokseen  - ei enempää eikä vähempää kuin "pelastaa maailma ekopaastoten".

Paaston päättymisestä on nyt liki 3 kuukautta ja onkin hyvä aika katsastaa, miten paasto sujui,

pitivätkö lupaukset ja onko kulutustottumuksissani tapahtunut muutoksia.

Tässä minun tavoitteeni sekä selostus siitä, miten lupaukseni pidin:

1. Ruoka 

- Luovun paaston ajaksi punaisesta lihasta - vaalea lihakin sallittu vain silloin,

kun esim. ulkona ruokaillessa ei kalaa tai kunnon kasvisruokaa ole tarjolla. 

- Yritän laittaa mahdollisimman paljon kotiruokaa tuoreista, kotimaisista raaka-aineista.

- Yritän edelleenkin vähentää ruokahävikkiä ja opettelen käyttämään tähteet paremmin hyödyksi.

- Luovun paaston ajaksi kaikesta lisätystä sokerista (makeutusaineita en käytä muutenkaan)

 ja vaaleasta jauhosta tehdyistä tuotteista - myös snackseista ja alkoholista.

Ruokalupausten pitäminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin ajatellutkaan ja vaikeaksi sen teki se, 

että tunsin itseni lähdes uusavuttomaksi yrittäessäni laittaa ruokaa, mitä myös isäntä söisi.

 Vaikka hän ei kronkeli ruuan suhteen olekaan, huomasin kyllä, että minun kala- ja kasvispöperöni

 eivät enää paaston edetessä hänelle riittäneet tai maittaneet.

Myönnän kyllä, että usein menin ruokalajien suhteen sieltä, missä aita on matalin:

uunikalaa taisi olla ruokalistalla hieman liian usein.

Punaista lihaa sorruin ostamaan kaksi kertaa - ja molemmat kerrat jauhelihaa.

Kummallakin kerralla syy oli se, että tyttären kisuvauva oli tulossa kylään ja toive oli,

että kisulle tarjottaisiin jauhelihaa.  Pitihän sitä sitten ostaa

 - ja kun jauhelihaa kerran ostin, laitoin siitä myös nuo kerrat ruuan koko perheelle.

Kanaa tai broileria söin pari kertaa, kun työlounaalla ei kalaa ollut tarjolla.

Pääasiassa paaston ajan söin kasviskeittoja, uunikasviksia, salaatteja ja kalaa.

Niitä joutui isäntäkin syömään mutta takuuseen en mene siitä,

 monestiko hän Hesen kautta kotiin töistä tuli;)

Vaikka kasviksia käytin, ei lupaukseni kotimaisten, tuoreiden raaka-aineiden käytöstä täysin toteutunut.

 Kaupan pakastealtaan kasvis- ja vihannessekoitukset sujahtivat ostoskoriin

 sukkelaan ja työlounaina ei juurikaan sitä kotiruokaa evääksi asti riittänyt,

vaan lämmittelin mikrossa toisten äitien tekemiä vihanneskeittoja.

Vaaleaa viljaa pystyin välttelemään hyvin, mutta pakko on tunnustaa, että yhden kerran sorruin:

 intialaisessa ravintolassa en voinut vastustaa naanleipää. 

En myöskään kysellyt ulkona ruokaillessa sitä, millä jauhoilla esim. keitto tai kastike oli suurustettu,

joten vehnäjauhoa saattoi jonkin ruuan joukossa olla.

Ruokahävikin määrä väheni - jo se, ettei perheeseen ostettu vaaleaa leipää

homehtumaan, auttoi tässä. Mutta varmasti myös sillä oli vaikutuksensa,

että jouduimme entistä tarkemmin miettimään, mitä syömme ja ostamme.

Sokerin välttely onnistui hyvin, sillä onnistuin paaston avulla pääsemään irti siitä sokerikoukusta,

johon olin tarttunut paastoa edeltäneen sairaslomani aikana.

En koskenut paaston aikana karkkeihin enkä muihinkaan herkkuihin.

Jopa töissä jätin herkut rauhaan - vaikka pakko on myöntää, että taistelua sain käydä

esim. tuon kuvassa olevan juustokakun kanssa. 

Isäntä ei tähän herkkulakkoon osallistunut ja kotoa löytyi houkutuksia jos jonkinlaisia,

mutta niiden kohdalla pysyin jämäkkänä.

2. Muut hyödykkeet ja tavarat

- En osta paaston aikana uusia vaatteita kuin tarpeeseen. 

Paitsi jos löydän sen elämää suuremman villakangastakin.

- En osta yhden yhtä kenkäparia. 

En vaikka ne maailman kauneimmat kultakorkkarit kävelisivät vastaan.

- En osta yhtään uutta nuorennusvoidetta tai meikkiä ennen kuin vanhat on käytetty loppuun.

 Paitsi jos kasvohalvauksessa vaurioitunut suupieleni paaston aikana alkaa taipua hymyyn,

 ostan kyllä huulipunapuikon tai kaksikin ja punaan huuleni;)

- En osta yhtään sisustusesinettä tai astiaa tänne kotiin paaston aikana. 

Huonekaluja saatan ostaa, jos löydän pitkän etsinnän jälkeen vihdoin sen oikean

 kokoisen kirjahyllykön tai eteisen lipaston.

Tämän lupaukseni onnistuin pitämään. 

Ei nimittäin löytynyt sitä elämää suurempaa villakangastakkia ja kultakenkiinkään en törmännyt.

Voiteita ja meikkejä en ostanut - tosin olin saanut testiin seerumeita, kosteusvoidetta ja CC-voiteen,

 mutta niidenkin käytön aloitin, kun vanhat vastaavat olivat loppuneet.

Ja sitä huulipunaakaan ei tarvinnut vielä ostaa, sillä eipä se kasvohalvauksessa 

vääntynyt suupieli vielä punaamiseen houkuttanut.

En ostanut myöskään huonekaluja enkä yhden yhtä kippoa, vaasia tai muutakaan sisustusesinettä

 - en edes uusia pääsiäiskoristeita.

3. Muut ympäristöä säästävät teot

- Yritän saada kotimme jätteiden lajittelun kuntoon. 

Meillä on tässä parannuksen paikka  - etenkin isäntä olisi saatava ruotuun.

- Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla aina, kun se on mahdollista.

- Yritän vähentää sähkönkulutusta  - valot pois, silloin kun huoneissa ei oleskella, TV lepotilaan silloin,

 kun sitä ei katsota, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset, latausjohtojen irrottelu seinistä, 

tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset yms.

- Yritän vähentää veden kulutusta.

Jätteiden lajittelun suhteen en saanut isäntää ruotuun - parannusta tosin entiseen tapahtui.

Kaatopaikkajäte ja polttokelpoinen jäte erotellaan nykyisin tarkemmin. Jos minä valvon.

Julkisilla kulkuneuvoilla kuljin pääosin työmatkani - paitsi niinä päivinä,

 jolloin oli paukkupakkanen  tai satoi kunnolla lunta - minun silmääni piti vieläkin suojata

 ja isäntä kurvasi noina aamuina Turun kautta kuskaten minut töihin.

Ja kauppareissut teimme pääosin viikonloppuisin, jolloin käytimme omaa autoa.

Valoja sammuteltiin ahkerasti, TV ja tietokoneet suljettiin ja latausjohdotkin irrottelin pistokkeista.

Astianpesu- ja pyykkikoneet hurisivat täysinä ja vettä ei turhaan loroteltu.

4. Kierrättäminen

- Haravoin vaatekaappini entistä tarkempaan ja vien hyväkuntoiset vaatteet

 Konttiin tai Pelastusarmeijalle.

- Kierrätän sellaiset käyttötavarat tai sälät, joita en käytä tai joista en pidä

 - sisältää myös ne lahjoiksi saadut koriste-esineet, joita en ole vuosiin käyttänyt.

 En aio raivata kodistani pois muistoja vaan turhaa ja tarpeetonta. 

En tosin ole vieläkään keksinyt, mitä teen esim. niille isännän Sauvon farmilta kotiin kantamille

kynttilänjaloille - hän kun edelleenkään ei ole halukas niistä luopumaan;) 

Kierrättämisen suhteen epäonnistuin täydellisesti.

En nimittäin ollut aavistanut lupauksia tehdessäni sitä,  miten koville työpäivät pitkän sairasloman

 jälkeen ottivat.  Minähän aloitin työt heti paaston alkupäivinä ja kun silmäni oli siinä kunnossa,

  että se rasittui työpäivästä, oli töiden jälkeen pakko silmä teipata ja huilia.

Koska jouduin silmän öiksikin teippaamaan ja joka kerran yöllä herätessä piti teipit

 vaihtaa, jäivät myös yöunet usein vajaiksi - olin niin väsynyt,

 että töiden jälkeen simahdin täysin ja vain lepäsin.

En yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä tavaroiden lajitteluun.

5. Hiljentyminen

- Kristillisen paastoperinteen mukaisesti yritän yksinkertaistaa elämääni, 

hiljentää vauhtia ja keskittyä olennaiseen. 

- Hiljennyn. Mietiskelen. Rukoilen. Kiitän. 

- Yritän katsoa laajemmalle kuin omaan itseeni - ja muistaa heitä, 

joilla asiat ovat heikommin kuin itselläni. 

Tämän lupauksen pitäminen oli helppoa - nimittäin kun vauhtia ei jaksanut edes ajatella

ja silmän kunto ei sallinut iltarientojakaan, oli elämä luonnostaan hidasta.

Oli aikaa mietiskellä syntyjä syviä.

Ja kyllä - rukoilin paljon, kiitin paljon.

Ja yritin muistaa, miten hyvin minun asiani loppujen lopuksi olivat

 - ja että on heitä, joita elämä ei yhtä hyvin kohtele.

Minun Ekopaastoni päättyi hieman aiemmin kuin oli tarkoitus - nimittäin pääsiäisen aikaan

 olimme isännän kanssa parin päivän reissulla äitini luona Hollolassa ja pitkäperjantain aterialla

 oli lihaa tarjolla.  Äitini tiesi minun paastoni ja kysyi kyllä etukäteen, että laittaako hän kalaa,

 mutta siinä vaiheessa ajattelin isäntää ja sitä, että kyllä hän jo oli minun paastostani

 tarpeeksi kärsinyt ja oli ansainnut äitini herkkupadat.

Pitkäperjantain illalla annoin itselleni myös luvan korkata pääsiäissuklaat ennen aikojaan.

Ja hyvin korkkasinkin - vetelin sellaisen sokeriähkyn, että muutamaan päivään ei makea houkuttanut.

Mitä sitten jäi paastosta käteen - muuttuivatko kulutustottumukset?

Kyllä - jotain jäi käytäntöön tälläkin paastokerralla.

Punaisen lihan käyttö on meidän perheessämme vähentynyt paljon siitä, mitä se oli ennen paastoa.

Nyt grillikaudella isäntä tosin yrittää tästä lipsua, mutta itse olen sortunut vain pariin grillimakkaraan.

Kalaa syömme huomattavasti enemmän kuin ennen paastoa ja vaaleaa lihaakin vähemmän kuin aiemmin.

Sokeria ja herkkuja syön kyllä, mutta koukuttunut en enää ole - ja kotiin ostan herkkuja todella harvoin. 

Korvaan herkut marjoilla, hedelmillä ja pähkinöillä.

Kotimaisia raaka-aineita yritän ostaa aina silloin kun se on mahdollista.

Aina se ei ole - hedelmät kun tulevat pääosin ulkomailta, samoin pähkinät ja monet kasviksetkin.

Mutta suurimman osan elintarvikkeista yritän kotimaassa tuotettuina ostaa.

Pakko on tähän todeta, että vaikka minä pystyn näin useimmiten tekemään, ymmärrän hyvin

 sitä yksinhuoltajaäitiä tai työtöntä, joka juustotiskillä valitsee sen reilusti yli

 puolet halvemman ulkomaisen vaihtoehdon.

On hurskastelua ja ylimielistä toitottaa, että "ostakaa kotimaista", jos se kotimainen

 vaihtoehto on niin paljon kalliimpaa kuin muualla tuotettu.

Kaikilla ei kotimaiseen varaa ole - hyvä jos siihen ulkomaiseenkaan.

Muiden tuotteiden ostamisen suhteen olen pitänyt tiukkaa linjaa edelleen.

Kyllä nämä useampana vuonna toteuttamani ekopaastot ovat saaneet aikaan sen,

 että huolettomasta ostelijasta on tullut harkitseva kuluttaja.

Ostan vain jos tarvitsen - ja sitä ennen on entistä saatava kiertoon.

Yritän ostaa kotimaista, tarkistan vaatteiden laadun ja jos vaate on ulkomainen, sen, miten se on tuotettu. 

Ylimääräisiä nuorennusvoiteita tai meikkejäkään en ole ostanut, mutta sen huulipunapuikon ostin.

Sillä suu taipuu jo hymyyn - vielä vähän vinoon, mutta tällä mennään.

Tällä hetkellä on täällä kotona meneillään aikamoinen tavara- ja vaaterumba.

Olen tämän viikon lomalla ja järjestelen kotia ja tyhjennän yhtä huonetta sen varalle, kun tytär 

ensi viikolla pikku kisulin ja chinchillojen kanssa tänne muuttaa vähäksi aikaa putkiremonttia pakoon.

Kun on pakko ryhdistäytyä, niin jopa minä saan näemmä aikaiseksi jotain:

 tänä aamuna lähtee isännän kyytiin 3 isoa jätesäkillistä vaatetta Punaisen Ristin keräyspisteeseen.

Ja lisää lähtee illalla - muutama kaappi on vielä käymättä läpi. Ja minun vaatehuoneeni.

Taidamme tarvita pakettiauton kaiken sen kuskaamiseen, mitä sieltä joutaa pois.

Ja kun vaatekaapit on käyty läpi, alkaa muiden kaappien tyhjennys.

Tarkoitus on laittaa kiertoon kippoja ja kuppeja, sisustustavaroita ja vaikka mitä.

Ihan konmaristiksi en sentään aio, sillä kirjahyllyihin en koske.

Enkä muutamaan muuhunkaan tavaraan;)

Summa summarum: aika hyvin onnistui tämän vuoden Ekopaastoni - ja jäipä siitä jotain käytäntöönkin.

Siitä maailman pelastamisesta en ihan varma ole, mutta ensi vuonna uudelleen!

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.