Eilen alkoi joulukuu ja availimme adventtikalenteriemme ensimmäisiä luukkuja. Ja tänään olemme viettäneet 1. adventtisunnuntaita sytytellen adventtikynttilöitä. Meillä läntisissä kirkkokunnissa 1. adventti aloittaa kirkkovuoden ja siitä alkaa joulun odotus. Valmistautuminen jouluun, valon ja ilon juhlaan.
Meilläkin tuo kynttilä sytytettiin olohuoneen ruokapöydälle. Isäntä kantoi vintiltä ison pinon sähkökyntteikköjä, joita hän sitten viritteli ikkunalaudoille, missä ne saavat valaista ainakin nuuttiin saakka.
Valoa tähän pimeyteen kaivataankin - meidän kolkillamme maa on lumeton. Tämä syksykin on ollut kaikkine uutisineen masentava ja koko maailma tuntuu välillä olevan jos ei nyt ihan musta niin ainakin harmaa.
Tänä vuonna adventti ja joulunaika tuntuvat tulevan todelliseen tarpeeseen - kutsutaanhan adventtikynttilää myös toivon kynttiläksi. Ja sitä toivoa, sitä janoaa niin maailma kuin koko ihmiskuntakin.
Tänään vietämme 1. adventtisunnuntaita ja monessa suomalaiskodissa on sen kunniaksi sytytetty kynttilä. Meillä läntisissä kirkkokunnissa 1. adventti aloittaa kirkkovuoden ja siitä alkaa joulun odotus. Valmistautuminen jouluun, valon ja ilon juhlaan.
Tänään on muisteltu sitä, miten "muurari-rabbi nyt, on matkalle lähtenyt, noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin kuningas". Kuningas, joka nöyrtyi ratsastamaan aasilla - ehkä siksi tämän ensimmäisen adventtisunnuntain teemana on nöyryys.
Ennen vanhaan adventtiaikaan vietettiin myös ns. pientä paastoa ja puhdistettiin mieli vastaanottamaan joulun ilonsanomaa.
Vaan eipä taida meistä monikaan enää tätä vanhaa perinnettä noudattaa - nykyisinhän adventista alkaa pikkujoulukausi ja silloin pitopöydät notkuvat herkuista.
Meillä kynttilä sytytettiin ulkona, sillä pikku kisulin takia sisällä loistavat vain sähkökyntteliköt, jotka eilen illalla ullakolta kannettiin alas ja tästä päivästä lähtien ne saavat ikkunoilla valaista ainakin loppiaiseen saakka.
Valoa tähän pimeyteen kaivataankin - meidän kolkillamme maata sataa taas vettä. Pari päivää sitten saatu pieni lumipeite on sulanut ja ulkona on harmaata. Tuntuu, ettei aurinkoa ole nähty pitkään aikaan. Onneksi tämä nyt alkanut juhlakausi tuo valot ikkunoille ja pihoille.
Tänään on kirkoissa kautta maan laulettu aasilla ratsastaneen Kuninkaan kunniaksi Hoosiannaa ja vaikka itse en kirkkoon saanutkaan itseäni raahattua, olen Hoosiannaa täällä kotona veisannut siihen malliin, että Micu-kisu on ollut ihmeissään.
Saatoinpa pistää tanssiksikin;)
On se nimittäin niin tarttuva ja valloittava tämä Jouluradion tämän vuoden Hoosianna 2017!
