Tänään sytytän kynttilän

Meidän perheessämme ei Halloweenia ole vietetty koskaan - omassa lapsuudessani se kuului

vain amerikkalaisiin elokuviin eivätkä omat lapsenikaan ole saaneet kaiverretuista kurpitsoista

kodissamme iloita. Toki he ovat omien ystäviensä kanssa kurpitsajuhlaa viettäneet,

mutta meidän kodissamme ei Halloween näy.

Meillä tänä päivänä vietetään Pyhäinpäivää ja sytytetään kynttilät.

Tänä vuonna kynttilämme syttyvät terassille kanervikkoon, sillä sekä isännän että minun

sukujemme haudat ovat liian kaukana - tiedän kuitenkin, että niillä kauempanakin olevilla

sukuhaudoilla kynttilöiden liekit tänään lepattavat.

Kynttilöitä sytytellessä olen muistellut niitä läheisiäni, jotka eivät täällä  enää

keskuudessamme vaella. 

Näitä samoja asioita olen pohdiskellut jo viime vuonna - ja osa seuraavasta tekstistä

onkin suoraan siitä postauksesta, sillä samat muistot mielessäni nytkin pyörivät.

Olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa.

Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.

Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. 

Silti minulla on aina sisar.

Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti mökin rappusilla

 ja  kahvipannu  jo kuumana meitä  kesälomaa viettämään Pohjois-Karjalaan.

Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja 

joka luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.

Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja 

jonka sanoissa "kuule, kuinka lapsi nauraa" piilee suuri viisaus.

Viirua en oikein kestä vieläkään muistella - viime vuonna ounastelin, että ehkä jo ensi vuonna.

Mutta ei - ei vielä tänäkään vuonna.

Tänään kaipauksen ja ikävän lisäksi olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä,

ettei noita kynttilöitä tarvinnut enempää sytytellä,

sillä niin lähellä olemme olleet menettää muutaman läheisen.

Sanat "muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus" ovat tänään tärkeitä.

Sillä minulle Pyhäinpäivä merkitsee myös uskoa jälleennäkemiseen.

Sitten joskus.

Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen, 

että jokaisen on täältä joskus lähdettävä.

Että huomisesta ja tulevaisuudesta ei tiedä - on vain tämä hetki.

Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.

Niinpä sytytän kynttilät.

Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Hyvää Pyhäinpäivää!

Tällä hetkellä minun pitäisi olla Helsingissä Indiedays Inspiration -päivässä - vaan enpä olekaan.

Kun kutsu kekkereihin tuli, ajattelin, että sinne olisi kiva mennä tapaamaan muita bloggaajia ja vastasin myöntävästi.

Illan gaalaan sitä vastoin en alunperinkään ollut menossa - teema "halloween" ei innostanut - eikä 

itse asiassa koko gaalakaan - tuskin sinne sitä minun viime vuonna kaipaamaani mummoparkkia 

tänäkään vuonna on järjestetty!

Eilen illalla töistä kotiin tultua päätin, että nyt saa myös tuo päivätilaisuus jäädä minun osaltani käymättä.

Kahden viikon sisällä kahdet messut, yksi blogitilaisuus ja töissäkin ihan riittämiin tekemistä 

- sekä se, että röörit eivät vieläkään ole täysin terveet sen taannoisen flunssani 

jäljiltä olivat tehneet tehtävänsä.

Olin siinä kunnossa, että päätin levätä tämän viikonlopun.

Joskus on tämänkin ladyn otettava järki käteen ja kuunneltava kroppaansa.

Ei sitä vanha nainen enää kaikkea jaksa.

Ja jos totta puhutaan, ei edes huvittanut.

Niinpä kun reissut jäivät tekemättä, olenkin tänään saanut viettää rauhassa Pyhäinpäivää.

Meillä ei koskaan ole vietetty halloweenia.

Minun nuoruudessani se ei vielä ollut Suomeen rantautunut ja itse en sille myöhemminkään koskaan ole lämmennyt.

Toki lapseni ovat aikoinaan omissa harrastuksissaan ja ystäväpiireissään sitä viettäneet, 

mutta meillä ei kotia ole koskaan koristeltu halloween -henkeen.

Eikä koristetakaan, sillä meillä vietetään Pyhäinpäivää.

Pyhäinpäivänä sytytän kynttilät milloin kotikoivun juurelle, milloin sisälle tai terassille ja muistelen

heitä, joita ei enää keskuudessamme ole.

Itse en tänään jaksa kirkkoon lähteä ja sukuni haudat ovat sen verran kaukana, etten niillekään pääse.

Sytytin kynttilän parvekkeellemme ja siellä se saa valaista koko iltapäivän ja illan.

Tänään olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa.

Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.

Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. 

Silti minulla on aina sisar.

Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti mökin rappusilla

 ja  kahvipannu  jo kuumana meitä  kesälomaa viettämään Pohjois-Karjalaan.

Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja 

joka luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.

Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja 

jonka sanoissa "kuule, kuinka lapsi nauraa" piilee suuri viisaus.

Viirua en oikein kestä vielä muistella - ehkä jo ensi vuonna, jos Luoja itselleni elinpäiviä sinne asti suo.

Monet muutkin ihmiset ja muistot ovat tänään olleet mielessäni.

Sanat "muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus" ovat tänään tärkeitä.

Sillä minulle Pyhäinpäivä merkitsee myös uskoa jälleennäkemiseen.

Sitten joskus.

Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen, että jokaisen on täältä joskus lähdettävä.

Että huomisesta ja tulevaisuudesta ei tiedä - on vain tämä hetki.

Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.

Niinpä sytytin kynttilän.

Hyvää Pyhäinpäivää sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.