Tänään ajattelen omaa äitiäni, joka on sitkein ja sisukkain nainen, jonka tunnen.
Hän on kokenut lapsena sodan kauhut, tehnyt työtä oman osansa, kasvattanut lapsensa, sairastanut
yhden ihmisen tarpeiksi ihan tarpeeksi, saattanut hautaan yhden lapsistaan, kaksi miestään ja vanhempansa.
Hän on nainen, joka on aina auttanut, tukenut, rohkaissut, rakastanut ja vieläkin repisi vaikka paitansa päältään,
jos hänen lapsensa tai lapsenlapsensa apua tarvitsisivat.
Hän on äitini - ja hän on minulle rakas.
Ajattelen myös niitä äitejä, jotka tänään eivät voi äitiydestään iloita.
On väsymystä, on huolia, on taloudellista ahdinkoa.
On vaikeuksia avioliitossa, lasten sairastumisia.
On äitejä, jotka tänäkin päivänä juhlan sijaan joutuvat lähtemään kodistaan.
Heitä, jotka pakenevat sotaa ja sortoa, nälänhätää, luonnonkatastrofeja.
Ja on heitä, jotka pakenevat miehensä tai lapsensa nyrkkiä.
Ajattelen niitä äitejä, jotka ovat lapsensa menettäneet.
Ja ajattelen heitä, joille lasta ei ole suotu.
Suurimmalle osalle meistä - minulle ja sinulle, äitienpäivä on kaunis juhlapäivä - mutta kaikille se ei sitä ole.
"Jos maailman äitien huokaukset
kimppuihin koottaisiin,
jos jokainen huoli ja pelko ja toive
pantaisiin pakettiin
ja jokainen piilossa itketty itku
puroina virtaisi,
ja jokainen kaipaus siivilleen saisi
nousta kuin enkeli,
niin maailmankaikkeus olisi täynnä
laulua äitien,
ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli
katsoisi vaieten,
kun ilmojen halki valkea joukko
kantaisi valoa,
ja enkelin siipi koskettaisi
jokaista taloa.
Jo maailman äitien huokaukset
nousevat taivaisiin
ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa
Luojaan ja enkeliin
kuin maailman äidit, joiden sydän
sirpaleina jo on,
ja jokainen sirpale mustuneinkin
heijastaa auringon."
-runo: Anna-Mari Kaskinen-
Meillä vietetään tätä Äitienpäivää hieman toisin kuin aiempina vuosina.
Perheen nuoret aikuiset ovat seikkailemassa Tokiossa ja oma äitini on veljeni kanssa Pohjois-Karjalan mökillämme.
Onnittelut puolin ja toisin välitetään tänään puhelimitse.
Kakun ja sen perinteisen mummonruusun on isäntä toki hommannut, mutta mitään suurta juhlaa emme tänä vuonna vietä.
En halunnut lähteä minnekään ulos syömäänkään - en pidä juhlapyhien ruuhkista ja jonoista.
Sen verran kuitenkin päivää juhlistamme, että iltapäivällä käymme Turusta
poimimassa appivanhempani ja ajaa hurautamme Sauvon farmille.
Tarjottavat vien mukanani ja juomme siellä kakkukahvit.
Tarkastamme talon ja pihapiirin.
Ehkä teemme vielä kierroksen Sauvon maisemissa ja muistoissa
- ainakin hautausmaalle poikkeamme katsastamaan isännän sukuhaudat.
Siinäpä se - hieman toisenlainen Äitienpäivä!
Ja luulenpa, että ihan hyvä sellainen.
Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
