lauantai 14. marraskuuta 2015

#prayforparis

Tänään ei löydy sanoja.
Vain huokauksia.
Ja pelkoa - pelkoa siitä, että annamme vihalle vallan.

Kuva: Good Housekeepingin Facebook

Mutta niinkuin Martin Luther Kingkin sen sanoitti:
"Viha ei karkota vihaa,
vain rakkaus voi sen tehdä."

Rauhaa sinulle tähän viikonloppuun!

Lady of The Messiä voit seurata myös

SHARE:

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Laatua vaatteissa ja asusteissa - Osaava Nainen messut yllättivät

Ihonhoidon tuotteisiin keskittyvässä Osaava Nainen -messut postauksessani lupailin,  että muihin siellä minua
ihastuttaneisiin tuotteisiin palailen myöhemmin. Kosmetiikan lisäksihän messuilta löytyi vaikka mitä
 - oli hyvinvoinnin tuotteita ja palveluita, oli muotia, asusteita, käsitöitä, kirjoja - tuotekirjo oli aikamoinen.

Tähän postaukseen olen koonnut muutamia tuotteita ja yrityksiä, jotka minusta ansaitsevat tulla esitellyiksi
 ja jotka sopivat aikuiselle naiselle - miksei myös laatutietoiselle nuoremmallekin.

Näitä tuotteita yhdistää myös se, että ne ovat kaikki kotimaisia - suomalaista suunnittelua ja Suomessa valmistettuja.

Muotia ja vaatteita messuilta löytyi laidasta laitaan - ja paljon myös sellaisia tuotteita,
 joita ei tavarataloista tai marketeista löydä.

Tässä muutama yritys ja tuotemerkki, jotka kannattaa muistaa - osa on jo tunnetumpia ja veikkaanpa,
 että osasta kuullaan vielä enemmänkin tulevaisuudessa. 


Ruukin Kehräämö ja Puoti Oy valmistaa alpakan villaisia tuotteita - luksusta niin arkeen kuin juhlaan. 

Nämä Salon lähellä Mathidedalin kyläyhteisössä sijaitsevassa kutomossa valmistetut tuotteet ihastuttavat laadullaan
 - tuokin neulemekko oli niin upea, että kävin sitä monta kertaa vilkuilemassa - ja hiplaamassa sen pehmeää pintaa.

Ja näiden kaulaliinojen värisävyt hivelivät silmää - tuollaiseen olisi mukava kietoutua
 ja antaa sen lämmittää sekä kehoa että silmää.
Puodista saa myös oman kehräämön alpakkalankoja ja mm. raakavillaa.
Tuo Mathildedahlin kyläyhteisö oli messuilla laajemminkin esillä ja jos Salon seudulla vierailet,
 kannattaa sinne poiketa, sillä sieltä löytyy tuotteita ja palveluita jos jonkinlaisia - siellä voi myös majoittua.

Nämä MIMIn pellavahuivit ovat monelle tuttu tuote - niin minullekin, sillä Mimin myymälä sijaitsee Turussa
 ja se on keskittynyt myymään paitsi näitä omia tuotteita, myös muita laadukkaita vaatteita ja asusteita.
MIMIllä on myös 15.11. saakka pop-up -kauppa Turun Skanssin kauppakeskuksessa.

Anneli Keinosen vaatteissa ihastuttavat laadukkuus ja upeat painokuviot.  Yrityksen sivuillta todetaankin: 
"Yli kolmenkymmenen vuoden ajan olemme kulkeneet omaa tietä omalla tyylillämme.
 Näin ovat syntyneet lukuisat jo klassikoiksi muodostuneet hyvin tunnistettavat painokuvamme ja mallimme.
 Suunnitellessamme uusia malleja ajattelemme aina ajattomuutta, monikäyttöisyyttä ja kotimaisuutta
 joka takaa vuosia kestävät tuotteet." 
Esimerkiksi näissä vaatteissa musta on mustaa - ja pysyy pesuissakin sellaisena.
Näitä vaatteita ja asusteita saa sekä verkkopuodista että Ateljeemyymälästä, joka sijaitsee Keikyän entisessä meijerissä.
 Itse myymäläkin on jo nähtävyys ja siellä on mahdollisuus mm. kuunnella esitys yrityksestä ja sen historiasta
 sekä tutustua mallisuunnitteluun ja painotekniikkaan.

MyOlsson Oy on design-mekkoyritys, joka sijaitsee Paraisilla. Sen uniikit tuotteet ovat ateljeetyönä valmistettuja.
 "MyOlsson-mekot on suunniteltu naisille jotka haluavat pukeutua yksilöllisesti ylipukeutumatta, 
arvostavat laatua ja pitävät kohteliaisuuksista.
 MyOlssonin design on naisellinen, iätön, tyylikkäästi uniikki ja juuri sopivan rento toimiakseen monissa erilaisissa tilanteissa.
 Yksilöllisen designin lisäksi MyOlsson-mekkojen kulmakivi on todella tarkkaan hiottu istuvuus. 
Suunnittelussa on erityisesti huomioitu naisvartalon luonnolliset kaaret korostaen ja häivyttäen juuri oikeista kohdista."

Kuvassa onTurku-mekko, josta on turkulaisten naisten keskuudessa tullut jo pienoinen villitys. 
Tuolta yrityksen sivuilta löytyy kuvia muista upeista mekkomalleista - itse ihastuin suuresti Kahvi-mekkoon.

Koruja messuilta löytyi rihkamasta arvokkaampaan.
 Minun silmääni miellyttivät nämä Pekka Piekäisen PlatinOrolle suunnittelemat hopeakorut. 
Osaan näistä käsintehdyistä koruista on yhdistelty myös aitoa korkeapolttoista emalia. 
Näitä koruja huolisin korulippaaseeni useammankin.
PlatinOrolta löytyvät myös nämä Marja Aalto-Setälän suunnittelemat Kokoa -malliston sormukset, 
joissa hopean rinnalle voi liittää akryyliä useissa eri väreissä. 
Näitä sormuksia olisi kiva olla useampi ja voisi luoda vaikka oman yhdistelmänsä jokaiselle viikon päivälle;)

Ihastuin täysin myös Reetta Hartikaisen Poppa-mallistoon, johon kuuluu korujen lisäksi asusteita, esim. pipoja ja laukkuja.
 Näiden tuotteiden juju oli paitsi muotoilussa myös voimaeläimissä;)
 Hienoja tuotteita vasta designtekstiilialan opinnot aloittaneelta nuorelta naiselta.

Tässä Taitokartanon Sarvet -mallistossa vangitsi upea kuosi. 
Vaikka sarvia on nyt sisustuselementteinä ja kuoseissa näkynyt tiuhaan, oli tässä kuosissa jotain tuoretta. 
Sarvet -mallistosta sanotaan: "Pohjoinen luonto on inspiraatiomme lähde. 
Johtoajatuksenamme on luoda kauniita ja käytännöllisiä tuotteita arjen iloksi, kotiin ja asustamiseen.
Meille ekologisuus ja eettisyys ovat tärkeitä arvoja. 
Siksi panostamme lähituotantoon, laadukkaisiin luonnonmateriaaleihin ja ajattomaan muotoiluun. 
Näyttäville ja persoonallisille tuotteillemme on leimallista kotimainen käsityö ja käsityövaltainen piensarjatuotanto
. Ompelemme ja nikkaroimme pienessä yrityksessämme sekä itse että yhteistyössä muiden suomalaisten käsityöyritysten kanssa.
 Upean Sarvet-kuviomme suunnitellut Marjo Viinamäki ja kankaamme kutoo Lapuan Kankurit."




Eliisa Marjaanan nahkalaukut, -lompakot ja -hansikkaat on alusta loppuun tehty käsityönä. 

Hyvä nahkatuote on ajaton, se kestää ja elää.

Yrityksen liikeidea on tehdä tarpeeseen ja käyttöön kaunista ja käytännöllistä. 

Tuotteissa panostetaan laatuun sekä hyvään ja aitoon käsityöhön.

Ihastuin noihin ruskeansävyisiin laukkuihin ja luulenpa, että ensi kevääksi hankin tuollaisen vaaleanruskean itsellenikin.
 Myös nuo punaiset laukut näyttivät herkullisilta - samoin kuin moniväriset hansikkaat.

Olen näissä molemmissa Osaava Nainen -messupostauksessani halunnut tuoda esille kotimaisia, Suomessa valmistettuja tuotteita.

Kun ostamme suomalaisia tuotteita, tuemme samalla suomalaista työtä ja työllistämme. 
Tällaisessa taloustilanteessa, missä Suomessa nyt elämme, on meidän, joilla on työtä ja säännöllinen palkka, 
muistettava, että kotimaisia tuotteita ostamalla voimme olla tukemassa kehitystä parempaan.

Ja kotimaista suosimalla emme pelkästään tue työllisyyttä vaan myös ekologisuutta
 - paikallisuus ja tuotteiden laadukkuus takaavat niille pitkän elinkaaren. Tällaiset tuotteet eivät ole mitään kertakäyttökamaa - niitä käytetään pitkään ja niitä kierrätetään.


Minun olkapäälläni messuilla roikkui kuvan suuri, musta nahkalaukku. 
Näin tuon laukun prototyypin viime keväänä eräässä blogitapaamisessa Kotilaiturin Katilla ja ihastuin siihen. 
Tilasin samantien laukun, kunhan se tuotantoon tulee. Ja syksyllä sen sitten kävin ostamassa. 
Oma laukkuni on mattanahkaa ja metalliosat ovat messingin värisiä - valinnanvaikeushan siinä yllätti, sillä laukkua saa myös kiiltäväpintaisella nahalla ja hopean värisillä metalliosilla. 
Myös ruskean eri sävyiset laukut olivat kauniita.

Laukku on oikea tilaihme - sinne mahtuu tarvittaessa vaikka läppäri ja paljon muuta sen lisäksi. 
Nyt minulla on myös laukku, jonne kamera mahtuu hyvin.
 Nahkalaukuksi tämä laukku on myös yllättävän kevyt. 
Siis tyhjänä - kyllähän sille painoa tulee, kun tämä lady kuljettaa puolta omaisuutta mukanaan, 
mutta onneksi tässä laukussa on tarpeeksi pitkä, säädettävää olkahihna, j
oten sen saa myös yliolan laukuksi ja säästää vähän olkapäitään.

Laukun kaveriksi ostin vielä myöhemmin tuollaisen pienemmän Kotilaiturin Olga-laukun
Se on kätevä pitää laukussa mukana - esim. työpäivisin kun ei lounaalle viitsi koko omaisuuttaan raahata mukanaan, 
on helppo sujauttaa lompakko ja kännykkä tuohon pikkulaukkuun ja kantamus on keveämpi.

Laukut on suunnitellut Kati Laituri ja ne ovat Kotilaiturin omaa tuotantoa. Hienoa suomalaista työtä ja yrittäjyyttä!

Minulle tämä laukku on arjen luksusta.
 Laukku, joka on arvokas esineenä - ja silti sitä raskii käyttää.
 Sen muotokieli miellyttää minun silmääni. 
Ja työnjälki, materiaalit ja laatu ovat huippuluokkaa. 

Välillä ihmettelen, miksi monet meistä haikailevat ulkomaisten merkkilaukkujen perään?
 Kiinassa valmistettujen - eikä ihan aina niin laadukkaidenkaan laukkujen perään.
Laukkujen, joiden kyljessä tai kuosissa loistaa merkin tunnus.
Ja joiden hinnalla saa kymmenen suomalaista laatulaukkua!

Vaikka olin päättänyt, että en messuilla shoppaile, niin sorruinhan minä sittenkin.
Ostin nimittäin kotimaisen Hene´s Lumiajan hatun. Kukkahatun.
Sillä pitäähän se kukkahattutädillä ainakin yksi kukkahattu olla!
Ja kun vielä mustassa hatussa somisteena ollut punainen kukka oli tismalleen samaa sävyä kuin ladyn huulipuna;)
Hattu on villaa - se on puoliksi vuorattu fleecellä eikä siten kutita.
Juuri tätä ostamaani hattua ei tuolta yrityksen sivuilta löydy 
- mutta ehkä se joku päivä vielä tänne blogiin eksyy;)

Onko sinulle tärkeää se, että tuote on kotimainen?
Tarkistatko, missä tuote on valmistettu?

Itse ostan kotimaista silloin, kun tuote on sellainen, mistä pidän.
 Kaikkea ei kotimaisena saa - ja kaikkeen kotimaiseen ei ole varaa tavallisella virkanaisella.

En ole fanaatikko tuotteen kotimaisuuden suhteen - itsekin kuljin messuilla tämän postauksen takkijakussa, vahakangashousuissa ja maihareissa. 
Ja vaikka tuotteet eivät olekaan Suomessa valmistettuja, työllistää jo niiden myynti suomalaisia.

Tärkeää on vain muistaa se mainoksissakin todettu väittämä, että jos kaikki suomaiset ostaisivat
 edes sen 10 euron verran kuussa kotimaisia tuotteita, työllistäisi se 10000 henkilöä.
Vähän yhdeltä ihmiseltä - mutta suuri vaikutus!

Oikein hyvää keskiviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös


SHARE:

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Blogini tarina - ja hieman uutisiakin

Blogini täyttää tällä viikolla 3 vuotta ja kun sain jo tovin sitten "Blogini tarina" -haasteen Matkattarelta blogista
Nauran auringolle, ajattelin, että sen tekeminen on kiva säästää tälle viikolle.

Haasteessa on nimittäin tarkoitus kertoa oman blogin taustaa ja kehitystarinaa.
Tälle viikolle tällainen muistelu onkin omiaan - ja kiva sita on harrastaa muutenkin vielä niin kauan,
 kun tämän ladyn muisti tämänkin verran pelaa;)

Onneksi muistin apuna ovat vanhat postaukset - ja niiden joukossa muutama samantapainen muistelokin.
(Jos joku ei jaksa koko sepustusta lukea vaan haluaa kuulla ne uutiset, 
voi hypätä suoraan kohtaan "Verkostot")

Esimerkiksi joulukuussa 2013 olen postauksessani "Blogiperiaatteet - tai sitten ei..." kertonut blogini tarinan
 - ja tuota postausta käytän nyt hyväkseni - teen siihen vain ne muutokset,
 joita blogissani on tapahtunut tuon sepitelmän jälkeen.
Ja saattaa siihen muutama muukin lisäys tulla;)

Mistä kaikki alkoi?

Muutama vuosi sitten suoritin töihini liittyen aika kattavaa sosiaalisen median kurssia
 ja tuosta kurssista pidimme blogimuotoista oppimispäiväkirjaa. 
Ja se oli hauskaa!

Huomasin, että olin kaivannut kirjoittamista - olen joskus nuorempana kirjoitellut enemmänkin,
 mutta nykyäänhän kaikki asiat hoidetaan viesteinä SoMessa ja sähköpostitse
 - kirjeidenkin kirjoittaminen on jäänyt vähiin, jopa töissä. 
Tuossa oppimistehtävässä sain taas kirjoittaa ja pohtia asioita sanan voimalla.
Samalla aloin tutustumaan blogeihin ylipäätään - ja ajattelin, että jospa minäkin uskaltaisin.

Kun olin vuonna 2012 syksyn vuorotteluvapaalla, päätin kokeilla. 
Siinä vaiheessa omalla lukulistallani oli jo lukuisia blogeja, joita seurailin aktiivisesti. 
Oli muoti-, sisustus-, ruoka- ja lifestyleblogeja - blogeja laidasta laitaan.

Mutta mikä olisi sitten se minun juttuni? 

Kun kaaoksessa on koti, vaatekaappi ja pää?

No, ehkä niiden selvittely. Siitä se lähti. Ei tästä mitään selvää lifestyleblogiakaan tullut. 
Ehkä jotain Lifestyle a´ la Sitä Sun Tätä?

Omanlaisensa sekametelisoppa. 
Vanhenevan ladyn kirjoituksia sieltä täältä - joukossa kehnonlaisia kuvia. 
Mutta näillä mennään. 
Tykkään nimittäin tästä touhusta ihan hirmuisesti.

Mistä kerron?

Höpisen asioita vähän sieltä sun täältä. 
Kerron arkipäivästä ja välillä juhlastakin. 
Tavallisen aikuisen naisen tavallisista asioista. 
Omista tekemisistäni, perhe-elämästä. Matkoista. Vaatteista ja meikeistä. 
Kodista, joka ei ole sisustajan malliluomus.
 Elämyksistä. Sohvan lumouksesta. 
Ja kaaoksen kesytys - sekin jatkuu.

Kuvat alla ovat Instagram -tilini kuvia - ja tuossa alla ladykin: 
Bad-hair-day töissä - päivänä, jolloin saa vaan piiloutua omaan työhuoneeseensa. 
Lady matkalla jonnekin. Ja Villasukkapäivänä.

lady of the mess - first selfie - omakuva
Tässä kuvassa esiinnyn ensimmäisen kerran blogissa kasvoillani - aiemmin olin kyllä kasvoni näyttänyt hääpostauksessa
mutta siinä kasvot olivat yli 20 vuotta nuoremmat ja niistä kuvista ei kukaan minua olisi tunnistanut;)

Alunperin oli tarkoitus, että perheestänikään en kerro mitään. 
Mutta Isäntä tänne blogiin livahti salavihkaa - matkat ja monet muut jutut kun hänen kanssaan yhdessä teen. 
Ja lapseni ovat täällä vierailleet, mutta silloinkin heidän omalla luvallaan ja tekstit tarkistettuina
 - ylpeä äiti kun ei aina malta olla hiljaakaan;)

Blogin teksti ja ulkoasu, kuvat:

Blogini teksti on yleiskieltä - yritän kirjoittaa siten kuin puhunkin. 
Välillä lähtee lapasesta kun oikein innostun. 

Kuvat blogissa ovat pääsääntöisesti omiani - ja sen kyllä huomaa laadusta.
 Parissa postauksessa olen lainannut kuvia ja niissä on merkintä, mistä kuvat ovat peräisin. 

Kovasti haluaisin oppia kuvaamaan ja ikuisena haaveena on päästä kunnon valokuvausoppiin. 
Valitettavan usein kuvailen kuitenkin pokkarilla ja kännykkäkameralla - ne kun ovat helpot kantaa mukana. 
Ehkäpä tilanne nyt hieman korjaantuu, kun hankin uuden mikrojärkkärin tänä syksynä.

Blogini ulkoasu on pari kertaa muuttunut - lähinnä bannerin osalta,
 mutta pientä hienosäätöä olen tehnyt muuallakin. Ja tulen tekemään jatkossakin.

Bannerikuvatkin löytyivät vielä - tässäpä kehitys:

bannerikuva

Ensimmäinen banneri oli tuollainen sekasotku - ja jossain siellä alapuolella oli blogin nimi: Kaaoksen keskellä. 
Se vaihtui parin ensimmäisen postauksen jälkeen nykyiseksi, sillä kaaoksen keskellä eleli muutama muukin blogi;)

Kun tuohon kyllästyin, vaihdoin banneriksi tulppaanikuvan, joka ei siinä kauan pysytellyt vaan vaihtui seuraavaan kuvaan:

bannerikuva

Paljon oli saatu mahtumaan tuohon yritelmään! 
Jossain vaiheessa sitä hieman pelkistin ja bannerina pysyikin pitkään tuo alla oleva kuva. 

bannerikuva

Jos oikein muistan, vaihdoin sen yksinkertaisempaan vasta noin vuosi sitten.
Ei enää kuvia - pelkkä teksti rypistetyllä paperilla.
Tuo alakuvan ylempi banneri pysyi tuolla yläpalkissa tämän vuoden kesäkuulle, jolloin tehtailin siihen uuden
 - nyt ilmestyi tekstinjoukkoon myös blogini logo.

bannerikuva

Ja pari viikkoa sitten tuokin yksinkertaistui - rypistetty paperi lensi roskakoriin ja tekstin väri vaaleni hieman.
Tuohon nykyiseen yläpalkissa näkyvään banneriin aion tyytyä nyt vähäksi aikaa.

Profiilikuvakin on vaihtunut muutamaan kertaan.

lady of the messin profiilikuvat

Aluksi oli vain villasukat, sitten jo vilauteltiin kasvoja - ja lopuksi ne näytettiinkin.
Kommentit:

Blogi antaa eniten silloin, kun siinä on vastavuoroisuutta. Kun joku kommentoi.
 Ilahdun hurjasti, kun joku kommentoi minun sepustuksiani. 
Ikäviin kommentteihin en ole törmännyt kuin kaksi kertaa - ensimmäisestä en ole ihan varma,
 oliko se ilkeäksi tarkoitettu ja toiseen vastasin huumorilla;) 
Kun joku on vaivautunut jättämään kommentin, pyrin siihen myös vastaamaan. 
Aina. Jos jokin on jäänyt huomaamatta, niin se on kyllä vahinko, sillä pyrin seuraamaan tarkasti, milloin kommentteja on tullut. 
Aina ei tietenkään pysty vastaamaan heti, mutta jossain vaiheessa kyllä.
 Ja tähän saakka olen onnistunut olemaan tekemättä uutta postausta ennenkuin edellisen kommentteihin on vastattu. 
Tällä postaustahdilla ei tosin tuota minkäälaisia vaikeuksia;)

Yritän myös itse kommentoida niin usein kuin mahdollista muiden blogeja.
 Paitsi silloin kun luen niitä puhelimen selaimessa - siitä sekasotkusta, 
mitä minä nakkisormillani tuotan puhelimen kosketusnäytöllä, ei ota tolkkua lady itsekään! 

Blogiperiaatteet:

Tämän blogin tarkoitus ei ole olla mikään kaiken kattava kasvu- tai kehityskertomus siitä,
 miten yksi aikuinen virkanainen, hevileidi ja kukkahattutäti on onnistunut kaaoksenkesytysprojekteissaan. 
Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksekin - tässä taaperran. 
Ja yritän keskittyä niin elämässä kuin tässä blogissakin niihin hyviin asioihin.
 Vaikka niitä toisenlaisiakin toki löytyy, niin niitä ei täällä liikoja märehditä. 
 Vaan etsitään hyvää oloa ja hyvää mieltä!

Ensimmäisen postaukseni "Kekoja siellä - kekoja täällä" julkaisin 5.11.12 ja siinä olen julistanut:
 " Tämän blogin avulla yritän saada itseni innostettua järjestelemään, karsimaan ja ehkä myös
 saattamaan loppuun muutamankin keskenjääneen projektin!"

sotkuja ja kekoja

Tuo ylläoleva kuva on ensimmäinen blogissani julkaistu kuva - ja melkein samanlaisen voisin kuvata tänäkin päivänä.
Joten hyvin on projektissa onnistuttu!
Sekaisin on edelleen sekä koti että ladyn pää;)

Yhteistyö ja mainonta - mihin lähden mukaan ja mihin en?

Minua ei häiritse muiden blogeissa mainokset eivätkä yhteistyökuviot, jos ne eivät ole se blogin pääasia. 
Jos blogi on täynnä pelkkiä linkkejä ja mainoksia, skippaan sen lukulistaltani. 

Muutamaan blogiyhteistyökuvioon olen lähtenyt - näiden tuotteiden takana olen voinut rehellisesti seistä. 
Mutta olen myös kieltäytynyt yhteistyöehdotuksista, kun tuote tai palvelu eivät ole olleet sellaisia,
että itse niihin uskoisin ja voisin käyttää.

Olen blogissani myös kertonut  tuotteista, joista tykkään - ja joiden takana ei ole minkäänlainen yhteistyö. 
Jos itse olen onnistunut löytämään jotain, mistä voisi olla iloa muillekin, miksi en tietoa jakaisi?
 Ihan ilmaiseksi;)
Mainokset ilmestyivät blogiini toissa kesänä, kun liityin Indiedays Inspiration -bloggaajien joukkoon
 - blogibannerin yläpuolella on silloin tällöin mainostettu milloin mitäkin.

Verkostot:

Toissa kesänä olin mukana perustamassa tänne Turun seudulle Åblogeja - Turun alueen sisustus- ja lifestyleblogit -verkostoa.
 Verkostoomme kuuluu upeita bloggaajia - kaikki erilaisia ja ikajakaumakin on aikamoinen. 
Silti tässä joukossa kaikki vetävät yhteen hiileen ja paljon olemme jo yhdessä ehtineet touhutakin
 - on ollut blogitapaamisia, blogikirppareita ja yrityskäyntejä. 

Tänä vuonna liityin juuri perustettuun Nelkytplus -portaaliin, yli nelikymppisten bloggaajien verkostoon.
Myös tämän verkoston joukko on täynnä upeita bloggaajia ja vertaistuki on mahtavaa.

On hyvä olla ja blogata joukoissa, jonne tuntee kuuluvansa ja jossa olo on kotoisa.

Tuolla aiemmin jo mainitsin siitä, että toissakesänä liityin Indiedays -portaalin Inspirationbloggaajien joukkoon.

Ja tämän viikon maanantaina irtisanoin sopimukseni Indiedaysin kanssa.

Ja miksikö? Voisin sanoa, että kasvoimme erillemme;)
Ihan sulassa sovussa erosimme. No hard feelings.
Mutta yksi syy oli se, että koko portaalissa olon ajan olen tuntenut olevani väärässä paikassa.
En ole ollut kotonani. 
Vaikka portaalissa bloggaa moni hieno ja upea bloggaaja, joita tulen jatkossakin seuraamaan
 ja joista osan kanssa olen ystävystynytkin.
Silti - haluan blogata vapaasti silloin, kun itsestä hyvältä tuntuu.
Minulle ei Indiedays ole asettanut mitään paineita - olen niitä itse itselleni asettanut.
Ja ne paineet vievät ilon bloggaamisesta. 
Tämä on minulle kuitenkin harrastus - ja harrastuksen pitää olla hauskaa puuhaa.
Joten tästä blogista häviävät tuota pikaa Indiedaysin bannerit - ja poistuu myös tuo yläpalkin mainos.

Jos blogini yläpalkkiin joskus vielä mainos eksyy, toivon totisesti, että se mainostaa tuotetta tai palvelua,
 jonka takana voin myös itse seistä ja jonka olen itse sinne hyväksynyt.

Tiedän, että tämän päätöksen myötä blogini lukijakunta vähenee - mutta tietenkin toivon, että ei kovin paljon.
Silti - itselleen pitää olla rehellinen ja kuunnella sydämensä ääntä.
Ja niin minä nyt tein - kävi miten kävi.
Toivottavasti pysytte mukanani!

Tässäpä nämä - sekä blogini tarina että uutiset.

Tämän haasteen säännöt olivat:

Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Haasteen saatuasi kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Tämän jälkeen haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Huom! Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Lopuksi, mikäli olet Instagramissa, käy lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi#blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
#Blogisitarina-haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Kiitos, Matkatar, tästä haasteesta- tätä oli hauska tehdä.

Jos ei Nauran auringolle -blogi ole teille vielä tuttu, käykääpä tutustumassa - pääsette välillä Barcelonaan ja välillä keskelle keltaisen tuvan remonttia Suomessa. 

Ja juuri nyt blogissa voi käydä tervehtimässä uutta koiravauvaa;)

Minun haasteeni lähtee niille neljälle ihanalle bloggaajalle, jotka olivat ensimmäisiä kommentoijia silloin blogini ensimmäisenä syksynä ja jotka edelleenkin ovat omalla lukulistallani ja ovat myös lukijoinani pysyneet:

- XL Elämää -blogin Sadulle
- Risuja ja ruusuja -blogin Marrulle
- XL Cheap & Chic -blogin Sarille

Kiitos teille, että olette jaksaneet minua näinkin kauan - toivottavasti otatte haasteen vastaan.
Ja tottakai saatesanoin: no stress at all;)

Kiitos myös kaikille teille muillekin, jotka olette blogiani jossain vaiheessa jääneet lukemaan ja seurailemaan!
Aika yksinäistä höpöttelyä tämä touhu ilman teitä olisi;)

Upeaa keskiviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Haikea lokakuu

Rakastan syksyä - se on aina ollut suosikkivuodenaikani ja lokakuu lempikuukausi.

Luonto antoi tänäkin vuonna parastaan - värit olivat upeat ja loskassa ei tarvinnut talsia.
Aurinkokin pilkisteli ja säät olivat lempeät.

Viime kuukauteen mahtui paljon.

Oli menoja jos jonkinlaisia: alkukuusta lomailin muutaman päivän äitini luona Hollolassa, 
oli I love me -messut Helsingissä, Osaava Nainen -messut Turussa ja eräs blogitilaisuus,
 josta postaus odottaa vielä tekemistään.

Flunssa kiusasi edelleen - silti töissäkin oli vauhdikas kuukausi.

lokakuun kooste, nelkytplus -bloggaajia
kuvan 40+ bloggaajien yhteiskuvasta kiitos Heli-Hannelelle

Silti - vaikka kaikkea hauskaa ja mukavaa oli lokakuussa yllinkyllin, oli tämä kuukausi se,
jonka tulen aina muistamaan Viirun lähdöstä pilvenreunalle.

Lokakuuhun kuuluva haikeus sai uuden sävyn.
Korostui se tuntu, miten kaikki haihtuu ja häviää.
Onneksi muistot säilyvät - vaikka sydämeen suuri lovi jäikin.

Lupasin teille Viirun poismenosta kirjoittaessani, että siinä postauksessa olisi viimeinen kuva
 huru-ukostani täällä blogissa - vaan näinpä näemmä petän lupaukseni.
Tuossa lokakuun koostekuvassa Viiru sittenkin on.
Ja jatkosta en lupaa enää mitään.

Hyvästi haikea ja tunnelmista toiseen vaihtuva lokakuu.
Sinut tulen muistamaan.

Olenpahan tainnut kirjoitella hieman surumielisiä ja herkkiä postauksia viime päivinä,
 mutta lupaan, että parannan tapani. 
Seuraavassa ei enää herkistellä;)

Hyvää marraskuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig