Niin meni syyskuu menojaan ja olemme jo lokakuussa.
Hiljaista on ollut tämän ladyn elämä viimeiset pari viikkoa,
sillä flunssa kaatoi minut sängyn pohjalle oikein kunnolla.
Kun viime vuonna kirjoitin postaukseni "Milloin voi jäädä kotiin sairastamaan
- onko flunssa oikea sairaus?", tuli siihen kommenttia puolesta ja vastaan.
Aina se vaan tuntuu vaikealta jäädä kotiin, jos flunssan oireista kärsii.
Mutta kun tämä tauti iski, olisi kannattanut kyllä olla lähtemättä töihin
- olisin saattanut välttää ikävät jälkitaudit.
Kun toissa viikonlopun makasin sängynpohjalla, olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja mennä lääkäriin.
Mutta niin hölmö olin, että lähdin maanantaina töihin.
Kun ei enää ollut kuumetta, eihän sitä voi kotiin jäädä!
Olo oli kyllä muuten kuin olisi sen kuuluisan jyrän alle jäänyt.
Keskiviikkoiltapäivänä oli viimein taivuttava ja mentävä lääkärille,
joka kuunteli keuhkot ja totesi, että sellainen rahina sieltä kuuluu, että antibioottikuuri aloitetaan.
Tuon keskiviikon jälkeen olen lääkärissä joutunut käymään uudemmankin kerran
- nyt otettiin kuvat ja laboratoriokokeita - lääkäri epäili keuhkokuumetta.
No, ei ilmeisesti ollut keuhkokuume, vaikka kuvissa keuhkoissa varjostumia näkyikin
- mutta oli saattanut olla keuhkokuume silloin, kun ensimmäisen kerran jouduin lääkärillä käymään.
Tiedä häntä!
Sen kuitenkin tiedän, että aiemmin olisi pitänyt lääkäriin mennä ja kotiin jäädä lepäämään.
Sillä sen verran sairas olen ollut, että mitään en ole jaksanut tehdä.
Ja kun tuo yskä vielä on tehnyt nukkumisestakin vaikeaa, olen kyllä ollut niin totaalisesti poissa pelistä,
että eipä ole juurikaan mikään kiinnostanut - en vaan ole jaksanut keskittyä mihinkään.
Edes lukeminen ei ole maittanut - ja siitä tietää, että silloin on tämä lady todella sairas!
Ulkona on syksy ollut kauneimmillaan, mutta eipä ole tarvinnut kävelylenkkejä tehdä.
Muutama hetki pystyssä ja saman tien on sängynpohja kutsunut.
Onneksi on Viiru minulle seuraa pitänyt - eikä edes yrittänyt komennella.
Sillä eläimillä - ainakin kissoilla - tuntuu olevan vaisto tajuta,
milloin kannattaa komennella ja milloin vain olla lohduttajana
- enimmäkseen on Viirukin vain minun vieressäni kehräillyt ja ottanut torkkuja.
Yskä jatkuu edelleenkin, mutta nyt viikonloppuna on ensimmäisen kerran tuntunut siltä,
että taitaa tämä tauti tästä talttua.
Lauantaina olin jo kaupassakin.
Mitään pitempiä shoppailuja en jaksanut, mutta ruokaostokset sain sentään tehtyä.
Ruokaostosten mukana tuli kaupasta kotiin myös viikonloppukimppu - tällä kertaa krysanteemeja.
Nämä krysanteemit ojentaisin jos voisin kiitokseksi kaikille teille, jotka olette jaksaneet kommentoida
Kommentit ovat ilahduttaneet suuresti, sillä kyllä tuollaisen vaatepostauksen julkaiseminen
vaan jännittää aina tällaista rönttäliisaladya ja sekametelisoppabloggaajaa
- poseeraus kun ei ole niitä helpoimpia hommia;)
Ja vaikka harmaa onkin hyvä väri vaatteissa, ei se sitä ole vanhan ladyn naamassa.
Sillä sellainen tuolta peilistä juuri nyt näkyy
- kyllä sairastaminen vie viimeisetkin hehkut aikuisen (en sano sentään vielä iäkkään) naisen ihosta.
No, tänään töihin.
Yritetään ja katsotaan, josko voimat riittäisivät.
Kun pitäisi jaksaa vain kaksi päivää, sillä keskiviikkona alkaa kolmen päivän syysloma;)
Onneksi on meikit ja huulipuna, joilla voi vähän hämätä, etteivät työkaverit vallan tätä zombia pelästy.
Oletko sinä onnistunut välttämään flunssan?
Olitko flunssassa töissä vai jäitkö kotiin?
Hyvää viikkoa sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
