Kun tämän vuoden marraskuuta muistelen, nousee ensimmäiseksi mieleen
kaikki ne tummat sävyt, joita siihen sisältyi.
kaikki ne tummat sävyt, joita siihen sisältyi.
Pariisi, turvapaikanhakijavirrat, muurit rajoilla, lakot, hallituskriiseilyt - ja sää.
Harmaata ja pimeää, luihin ja ytimiin käyvä sade ja kosteus.
Musta marraskuu.
Ajattelin jo, että taidan jättää koko marraskuun väliin blogimuistelmistani, mutta kun aloin katsella kuvia,
joista osan olen jo Instagramissa jakanutkin, tajusin, että kyllähän viime kuuhun mahtui paljon muutakin
- ja paljon myös niitä valontuojia.
joista osan olen jo Instagramissa jakanutkin, tajusin, että kyllähän viime kuuhun mahtui paljon muutakin
- ja paljon myös niitä valontuojia.
Ensilumi - vain ohut valkea harso, joka tuskin peitti kattojen ja maan pinnat, mutta valaisi yhden päivän
ja muistutti, että vielä tulee päiviä, jolloin kaikki ei ole mustaa ja harmaata.
ja muistutti, että vielä tulee päiviä, jolloin kaikki ei ole mustaa ja harmaata.
Ja kun lumi suli, näyttäytyi aurinkokin parina päivänä.
Lounasreitilläni Turun Aurajokirannassa voin vain huokailla ihastuksesta.
Sinä lauantaina, kun aamu-uutiset olivat täynnä Pariisin terrori-iskua,
olimme isännän kanssa aikeissa lähteä Helsinkiin.
Illalla oli tiedossa Amoralin keikka.
Tuntui pahalta lähteä - voiko edes ajatella illalla rokkaavansa ja juhlivansa,
kun maailmassa on noin kauheita tapahtunut.
olimme isännän kanssa aikeissa lähteä Helsinkiin.
Illalla oli tiedossa Amoralin keikka.
Tuntui pahalta lähteä - voiko edes ajatella illalla rokkaavansa ja juhlivansa,
kun maailmassa on noin kauheita tapahtunut.
Mutta päätimme lähteä sittenkin - silloinhan terroristit vasta voittavatkin,
jos alamme elämäämme rajoittamaan heidän tekojen seurauksena.
jos alamme elämäämme rajoittamaan heidän tekojen seurauksena.
Ja hyvä oli, että lähdimme. Keikka oli mahtava.
Ja musiikki - sillä on uskomaton kyky viedä ajatukset arjesta ja irrottaa jalat maasta.
Ja minäkin sorruin viimein noihin aikuisten värityskirjoihin - ostin Ikonivärityskirjan.
Olin pitkään hangoitellut näitä kirjoja vastaan, sillä tunnen itseni ja tiesin,
että jos värityskirjan hankin, koukutun totaalisesti.
että jos värityskirjan hankin, koukutun totaalisesti.
Ja niinhän siinä kävi. Olen ihan koukussa.
Tämä ei tule jäämään ainoaksi värityskirjakseni;)
Tämä ei tule jäämään ainoaksi värityskirjakseni;)
Ensimmäisiä joulufiilistelyjäkin ehdin jo käydä nuuhkimassa, kun saimme åblogilaisten kanssa olla mukana
Loviisan Aitan joulunavauksessa - voi sitä valkoisen, kullan, hopean ja valon määrää.
Loviisan Aitan joulunavauksessa - voi sitä valkoisen, kullan, hopean ja valon määrää.
Uusi Raskasta Joulua -levykin on soinut illat pitkät ja eteisen pöydällä odottavat
liput ensi perjantain Logomon samaisen poppoon konserttiin.
liput ensi perjantain Logomon samaisen poppoon konserttiin.
Minun joulunihan oikeastaan alkaa näistä konserteista, mutta tänä vuonna olen
antanut joulumielen jo hieman hiipiä sydämeeni jo tuon levyn myötä.
antanut joulumielen jo hieman hiipiä sydämeeni jo tuon levyn myötä.
Jouluun liittyy minulla sen kaiken säihkeen, kulkusten helinän ja lahjojen paketointien
lisäksi rauhoittuminen ja hiljentyminen.
Eipä sitä uskoisi, että hiljentyä voi raskaammallakin temmolla,
mutta temmosta viis - kyllä näistä lauluista joulun sanoma välittyy.
lisäksi rauhoittuminen ja hiljentyminen.
Eipä sitä uskoisi, että hiljentyä voi raskaammallakin temmolla,
mutta temmosta viis - kyllä näistä lauluista joulun sanoma välittyy.
Sitä mielenrauhaa ovat tuoneet myös marraskuussa tekemäni päätös lähteä Indiedays -portaalista
sekä niiden ajatusten sisäistäminen, joista kirjoitin postauksessani Hidas bloggaaminen...
sekä niiden ajatusten sisäistäminen, joista kirjoitin postauksessani Hidas bloggaaminen...
En nytkään pyytele enää anteeksi sitä, että bloggausväli on venähtänyt
- enkä tule pyytelemään anteeksi sitäkään, jos joskus päätänkin postailla
vaikka muutaman päivän putkeen.
- enkä tule pyytelemään anteeksi sitäkään, jos joskus päätänkin postailla
vaikka muutaman päivän putkeen.
Se, että teen tätä omaan tahtiini ja silloin, kun se hyvältä tuntuu,
on tuonut rauhan bloggaamiseen.
on tuonut rauhan bloggaamiseen.
Ja levollisen olon.
Valontuojia olitte myös te, jotka niin upeasti kommentoitte tuota postaustani.
Hieman arkailin sen julkaisemista - ja toivoin, että joku muukin olisi ehkä
innostunut hitaan bloggaamisen julistuksestani.
innostunut hitaan bloggaamisen julistuksestani.
Yllätyksekseni teitä olikin aikamoinen määrä - ja kukin omalla tavallaan
- niin kuin tuon manifestin luonteeseen kuuluukin.
- niin kuin tuon manifestin luonteeseen kuuluukin.
Kiitos kommenteista, kiitos kannustuksesta.
Noihin kommentteihin tulen palaamaan vielä monen monta kertaa.
Kun marraskuu vielä päättyi ensimmäisen adventtipäivän viettoon ja saimme sytyttää sen
ensimmäisen kynttilän, oli se kuin merkki siitä, että kyllä - valo voittaa pimeyden ja harmauden.
ensimmäisen kynttilän, oli se kuin merkki siitä, että kyllä - valo voittaa pimeyden ja harmauden.
Ja joulukin tulee. Toisilla on jo täysi tohina päällä ja koti koristeltu.
Minun tapani antaa sen tulla on laskeutua siihen hiljalleen.
Muutamat valot on pihalle laitettu ja kyntteliköt ikkunoille.
Joululaulut kaikuvat - milloin hartaina Gregoriaanisten munkkien versioina, milloin raskaammalla temmolla.
Tulkoon joulu - meille kaikille - vaikka tämän laulun siivittämänä:
Valoisaa joulukuuta ja Adventinaikaa kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
Jokaiseen päivään mahtuu jotain kaunista ♡
VastaaPoistaIhanaa joulukuun alkua Lady.
Niin mahtuu - vaikkei aina siltä tuntuisikaan <3
PoistaKiitos - sinulle myös, Outi!
Jokaisella on hetkensä... jopa marraskuulla <3
VastaaPoistaOikein ihanaa joulukuun alkua :)
On - jopa marraskuulla <3
PoistaKiitos - sinulle myös, Marru :)
Kyllä jokaisessa kuukaudessa, jokaisessa päivässä vaan on jotain kaunista. Sama kappale helähti meillä soimaan saman tien adventtina kun heräsin, suosikkini niin tuona versiona kuin muutoinkin.
VastaaPoistaKaunista joulukuuta!
Niin onkin - välillä se vain on vaikeaa muistaa.
PoistaMyös minulle tuo kappale on yksi lempijouluistani - ja nimenomaan tuona versiona;)
Kiitos - sinulle myös, Satu <3
Raskasta joulua soi meillä koko viime joulun, siitä tykkäsivät kaikki mummiin asti. Oma joulumieli tuli ja meni - jotenkin tuo keli ja uhmaikä ja hirveä väsymys eivät nyt virittele aiheeseen... Mutta ehkä sitten lähempänä joulua. :)
VastaaPoistaMeillä se on soinut jo monena, monena vuonna - ja levyjäkin on useampi;)
PoistaKyllä se joulumieli sinullekin vielä takaisin tulee - ainakin sitten lähempänä joulua. Tsemppiä <3
Kolmen viikon kuluttua alkaa päivää pitenemään ja Raskaan Joulun kuuntelu tuottaa hyvää mieltä :-)
VastaaPoistaKohti valoa mennään - monin tavoin:)
PoistaMustan ja harmaan keskellä ei varsinkaan ole helppo nähdä sitä kaikkea kaunista ja hyvää, mitä jokaisesta päivästä kuitenkin aina löytyy. Tämä postaus oli yksi tämän päivän kauniista ja hyvistä asioista. Kiitos Lady ja oikein ihanaa joulukuun alkua sinulle ♥
VastaaPoistaTotta - ei sitä aina juuri silloin huomaakaan, siksi on hyvä välillä katsoa taaksekin päin.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi - ja oikein hyvää joulunalusaikaa myös sinulle <3
Ihania kuvia Turusta <3
VastaaPoistaHiljaa hyvä tulee ja jokainen taaplaa tyylillään. Toiset nopeemmin ja toiset hitaammin. Noista munkkien hyminöistä semmonen hauska muistelo että, yhtenä vuotena sai tuomiokirkkoon mennä kuunelemaan keskiaikaista munkkien hyminää. Olinkin siellä jo hyvissä ajoin. Pääsin eturiviin. Munkit saapuivat ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Ihanat vanhat keskiaikaiset sävelet täyttivät kirkon.....kunnes aloin siinä hartaassa mielentilassa katsella munkkeja tarkemmin :D Kauniiden kaapujen alta loisti kuluneita varsilenkkareita, käsissä vitjoja joka makuun ja korvakoruja. Siinä sitten aattelin että olis harmonia säilynyt jos olisin istunut taaempana ;D
Olihan se esitys siitäkin huolimatta ainutlaatuinen kokemus
Turusta on vaikea tumpelonkaan kuvaajan saada rumia kuvia;)
PoistaJa voin kuvitella, että kyllä tuollaiset näyt konsertissa hieman siihen hartauteen vaikuttivat - kiitos vinkistä, jos joskus pääsen munkkien laulua kuuntelemaan, istun kauempana - tai laitan silmät kiinni;)
No nythän mä sain sulta idean, tuo levy on juuri sopiva lahja pojalleni Jussille:)
VastaaPoistaKiitokset vinkistä ja mukavaa ja leppoisaa joulun odotusta<3
Ole hyvä - tuo on hyvä joululahjaidea vallankin hevimmän musiikin ystäville:)
PoistaKiitos - sinulle myös hyvää joulunodotusta <3
Ihania ajatuksia ja valoisaa joulun odotuksen aikaa sinullekin <3
VastaaPoistaKiitos - sinulle myös hyvää joulunalusaikaa <3
PoistaMarraskuu todellakin oli musta ja surullinen. Toivottavasti joulukuu ja kevät olisi paljon valoisampi kaikelta taholta.
VastaaPoistaIlon lisäksi kaipaan hurjasti sitä lunta että saataisiin valoa ja riemua.
Totta - kun sitä valoa ei luonnossa juuri ole ollut, on ollut etsittävä sitä muualta - ja onneksi mennään valoa kohti <3
PoistaMarraskuussa stadissa oli aurinkoisiakin päiviä, mutta eihän päivä pitkään kestä tähän aikaan vuodesta. Marraskuu saa minun mielestäni hujahtaa mahdollisimman nopeasti ohi, vaikka taitavat nämä maailmaa "mustaavat" asiat kulkea mukana joulukuuhunkin?
VastaaPoistaKovin on lyhyt se valoisa aika vielä, mutta onneksi kohti valoa mennään - toivottavasti myös niissä maailmaa mustaavissa asioissa...
PoistaKauniisti kirjoitettu ja kivasti löydetty ne "valonpilkahdukset" marraskuustakin.
VastaaPoistaKiitos - ja se hyvä puoli tällaisista muistelmista on, että huomaa ettei se maailma ihan musta ollutkaan:)
PoistaOli kyllä kirjaimellisesti ja henkisesti musta marraskuu. Valon pilkahduksia onneksi löytyy pimeydenkin keskeltä.
VastaaPoistaNiin oli - ja onneksi niitä valoisampiakin hetkiä löytyi!
PoistaMeillä marraskuu on ollut musta ja surun täyttämä. Jotenkin tuntuu, että sade ja pimeys sopivat suruumme ja niin tulen tämän marraskuun muistamaan.
VastaaPoistaValon pilkahdus ovat nämä Turku-kuvasikin - kiitos niistä <3
Lämmin osanottoni sinne teille - ja surun keskellä on vaikea valoa nähdä - eikä tarvitsekaan - on oikeus vain surra <3
PoistaValoisampia päiviä teille sinne <3
Ihanan valoisia kuvia ympäröivästä hämärästä huolimatta! Kovasti mieli tekisi kuuntelemassa ja fiilistelemässä Espoon Raskasta Joulua, katsotaan saanko aikatauluun sopimaan, toivottavasti. Valoisaa joulukuuta sulle, Lady <3
VastaaPoistaVaikka hämäräkin on kaunista, on tänä vuonna ollut pakko etsiä myös sitä valoa.
PoistaJa toivottavasti pääset konserttiin - ovat ne niin mahtavia joulumielen tuojia.
Kiitos - valoisaa joulunaikaa myös sinulle, PauMau <3
Kyllä minäkin sitten kun olin jutun julkaissut, aloin miettiä että saattaa aiheuttaa keskustelua.. Koskaan en oikeastaan ole pysähtynyt tai ollut sen asian äärellä että bloggaaminen tuntuisi vaikealta, edes siitä ei ole tullut syyllisyyttä jos joskus venähtää.. Juttu kolahti minuun muuten. Samoin sinulle!
VastaaPoistaKeskustelua se todellakin aiheutti - ja enemmän kuin sitä, pelkäsin sitä, etten osaa valita sanojani oikein - etten vaan alkaisi syyllistää heitä, jotka postaavat usein. Se kun ei ollut tarkoitus - hidas bloggaaja voi olla vaikka postaisi kuinka usein - kunhan ei postaile pakosta - eikä sitä huonoa omaatuntoa pode postailemattomuudesta. Itse sitä välillä olen potenut ja se on vienyt iloa tästä touhusta - vaan enää en sitä suostu tekemään;)
Poista♥Oikein hyvää alkanutta joulukuuta♥
VastaaPoistaKiitos - sinulle myös, Riitta Sinikka <3
PoistaHyvää ja Raskasta (mussiikillisesti, ei muuten ;) ) joulun odotusta Ladylle! <3
VastaaPoistaMie oon auttamattoman huono (lue laiska) kommentoimaan ko tuo miun puhelin alkaa aina siinä vaiheessa tökkiä...Kiitos siis kirjotuksistasi, tullee ne millä tahilla tahhaan. Miun blokkaaminen on vain ja ainoastaan kiinni omasta mielihalusta kirjottaa, iskee halu sitten päivittäin tai vaikka kuukauden välein. Omaksi iloksihan tätä (ainaki mie) tehhään va toki kiva jos omat ajatukset kiinnostaa muitakin.
Siun kirjottaminen on rauhottavvaa ja heleppoa luettavaa (en tarkota tuolla tyhyjänpäivästä), aikuisuus paistaa kirjotuksista ja niinhän sen pittää ollakin. Itte en ehkä vielä oo täysin "ommaa ääntäni" löytäny va sehän tullee vaan lissää kirjottamalla. Ihana siis ko siun bloki on ihan siun ittesi näkönen! Tai ainakin näin kuvittelen ko enhän mie sinnuu tunne :D
Kiitos - sinulle myös hyvää joulun odotusta <3
PoistaJa silloin on hyvä, kun itse kukin tehdään omalla tahdillamme ja tavallamme. Ja kyllä se oma ääni näkyy jo niissä alkutaipaleen postauksissa meillä useimmilla - se vain saattaa hieman jalostua matkalla;) Kun tekee rehellisesti ja aidosti, niin ei mene harhaan - vaikka välillä käväisisikin vieraammilla vesillä - nimimerkillä "kokemusta on";)
Ihana kirjoitus, kiitos siitä. Auttoi juuri tähän hetkeen, kun itse pohdiskelen tätä maailmantuskaa ja yritän löytää valonpilkahduksia harmauteen.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi, Eija <3
PoistaJa maailmantuskaa saa potea ja niin pitääkin - kunhan ei anna sille valtaa vaan yrittää löytää niitä valonsäteitäkin <3
Onneksi marraskuusta löytyi valonpilkahduksiakin, loppujen lopuksi aika montakin. Mukavaa ja rauhallista joulun odotusta1
VastaaPoistaTotta - aika montakin:)
PoistaKiitos - hyvää joulun odotusta myös sinulle!
Ihana tuo kuva Aurajoelta! Kadehdittava lounasreitti Sinulla!
VastaaPoistaKyllä - minun lounasreittini kulkee usein yhtä Suomen kauneinta kaupunkimaisemaa katsellen :)
Poista