Tänään vietämme ystävänpäivää ja vietämme sitä hyvin erilaisissa oloissa kuin vielä viime vuonna. Tai muinakaan vuosina meidän elinaikanamme. Covid19 -virus tuli ja iski meihin sellaisella voimalla, että emme juurikaan ole voineet tavata läheisiämme ja ystäviämme kasvotusten.
Onneksi saimme viime kesän, jolloin saatoimme hieman hengittää vapaammin ja ehkä tavatakin muutamaa ystäväämme. Kunnes sitten syksyn koittaessa jouduimme taas rajoittamaan elinpiiriämme niin, että ystävien kanssa yhteydenpito on hoidettu puhelimitse tai netin kautta.
Olen onnekas, sillä kanssani asustaa puoliso ja minulla on lapset, joita olen voinut tavata. Tytärtä olen tavannut liki viikottain - hän tekee etätyötä ja hänellä on oma ystäväkuplansa, jonka sisällä hän tapaa muutamaa ystäväänsä. Poikaani ja miniääni tapaan harvemmin, sillä vaikka poikani tekee etätyötä, käy miniäni töissä päiväkodissa ja siellä on muutaman kerran jo ollut "läheltä piti" -tilanne ja olemme joutuneet jännittämään, joko korona iski meidänkin perheeseemme. Itsekin joudun käymään vähintäin kerran viikossa työpaikalla ja vaikka koetamme sielläkin tehdä työt pääasiassa omissa työhuoneissamme, joudumme toki asioita myös kasvokkain hoitamaan ja koskaanhan emme voi olla varmoja, onko joku - tai olemmeko itse oireettomia taudinkantajia. Koronatestit ovat tulleet liiankin tutuiksi!
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita: ovat kaikki ne vanhukset, jotka joutuivat viime kevään ja vielä nytkin elämään eristyksissä hoitolaitoksissa, ovat koteihinsa linnoittautuneet vanhukset ja sairaat, ovat nuoret, jotka joutuvat opiskelemaan etänä ja ne nuoret, joilla jo ennen koronaa kärsitty yksinäisyys on vain korostunut tämän pandemian keskellä.
Ovat he, jotka korona on kokonaan erottanut läheisistään: vanhukset, jotka aiemmin kävivät päivittäin katsomassa hoitolaitoksessa olevaa puolisoaan ja jotka heidät koronalle menettivät - osa heistä ei päässyt edes puolisonsa hautajaisiin! Voi vain arasti aavistella, millaista on sellaisen vanhuksen elämä, sillä kaikilla ei edes ole lapsia surua ja ikävää jakamassa.
Ystävyys on suuri lahja - mutta kaikille sitä ei ole suotu edes siinä normaalissa ajassa. Meillä Suomessakin vailla ystävää on ihan liian moni. Nuori ja vanha. Yksin elävä tai parisuhteessa oleva. Keskellä isoa kaveripiiriä, työtovereinamme tai naapureinamme. On yhteiskunnasta syrjäytyneitä, sairaita tai työttömiä. On erilaisia ihmisiä ja on erilaisia syitä, miksi ihminen on yksin ja yksinäinen.
Sitä, kuinka paljon lisää yksinäisyyttä ja yksin jätetyksi tuntemista tämä aika jälkeensä jättää, ei vielä tiedä kukaan. Sen tiedämme kuitenkin SPR:n teettämän tutkimuksen mukaan, että kun aiemmin noin joka viides suomalainen kärsi yksinäisyydestä, nyt yksinäisyys vaivaa jo liki joka kolmatta meistä.
Me suomalaiset osaamme kätkeä tunteemme - ja nyt korona-aikana se on liiankin helppoa. Mitä kaikkea kätkeytyykään naapurisi tai työtoverisi hymyn taakse, mitä kaikkea löytyykään sen lähimmäisemme mielen syövereistä, joka ei ole pahaa oloaan tai pelkojaan saanut kenellekään jakaa?
Yksinäisyys ja nyt myös korona-ajan aiheuttamana on tunnustettu ongelma myös yhteiskunnallisesti - on perustettu syrjäytymisenesto-komiteoita ja toimikuntia jos jonkinlaisia, mutta enpä ole vielä sitä hallitusohjelmaa nähnyt, jossa yksinäisyys olisi sanana ollut esillä. Tai sellaista budjettia, jossa sen torjumiseen olisi korvamerkitty killinkiäkään. Korjatkaa, jos olen väärässä - ja toivottavasti olen!
Helppoahan se ei ollut Nyytille eikä Tuitullekaan, mutta möröt karkotettiin ja yhdessä selvittiin.
Yhdessä, ystävän kanssa, selviää melkein mistä tahansa. Elämän möröistäkin.
Ja yhdessä, ystävän kanssa, näyttää kaikki kauniimmalta ja ihanammalta.
Ystävänpäivän tervehdyksenä jaan sinulle seuraavan laulun - olen sen ennenkin blogissani jakanut,
mutta sen verran hyvin siinä on ystävyyttä kuvattu, että kyllä se useammankin jaon kestää:
Carole King - You´ve Got A Friend
Koen yhtälailla todellakin olevani onnekas, ja todella kiitollinen, että on puoliso ja lapset, joiden kanssa olemme pitäneet tiiviisti yhtä tämän muuten niin kummallisen jakson. Tuntuu, että vuosi on jopa ehkä vähän tiivistänyt ydinperhettämme, kun olemme käpertyneet toisiimme, heh, vaikka vanhin poika asuu jo omassa kodissaan. Muita kontakteja on paljon rajoitettu, mutta päätimme heti, että hänen kanssaan näemme koko ajan aktiivisesti. Ystävien osalta koen, että vaikka heitä ei ole nyt juuri voinut nähdä - ja onhan tämä jo aivan liian pitkä aika! - oikeat ystävät kyllä pysyvät siellä odottamassa. Vielä tulee sekin aika, kun voidaan nähdä kaikkia ihania ihmisiä. Koetetaan jaksaa vielä hetki elää tällaisessa kuplassa, huh!
VastaaPoistaJuuri näin - hetki vielä tätä koitosta ja selviämme tästä! Nyt ei anneta periksi kun ollaan jo jos ei vielä loppusuoralla niin ainakin yli puolen välin!
PoistaKorona on todellakin lisännyt ihmisten yksinäisyyttä, kun joudutaan eristäytymään kotiin. Minunkin äitini pääsee kerran viikossa kaupoille käymään, kun ei uskalla muuten vaan lähteä kiertelemään kauppakeskuksiin. Yritetään sitten yhdessä käydä kaupoilla pitkän kaavan mukaan, koska onhan se nyt tosi tylsää olla vaan kotona ja luuhata omalla takapihalla. Onneksi hänellä on bonusisäni, joka pitää töiden jälkeen hänelle aina seuraa ja naapurissakin asuu mukava pariskunta, joiden kanssa voi suunnitella (aidan raosta) kevään kukkaistutuksia.
VastaaPoistaIhanaa ystävänpäivää sinulle Arja <3
Kiitos, Outi - olen itse nähnyt äitiäni viimeksi elokuun alussa poikani häissä, mutta onneksi hänellä on veljeni huolta pitämässä ja oma naapurikuplansa, jonka sisällä on muutama hänen ikäluokkaansa oleva ystävä, joita nyt - toisin kuin viime keväänä - hän on uskaltanut tavata ja kahvitella.
PoistaKaunis teksti Arja ja aina yhtä ihana Carole Kingin klassikkokappale:)
VastaaPoistaKorona on kyllä tehnyt niin paljon hallaa, mutta toivottavasti vielä lähitulevaisuudessa näkyy enemmän valoa. . Täällä juuri loppui 3. liikkumisrajoitus, mutta muuten kaupat paitsi ruokakaupat, apteekkikaupat ja muutamat välttämättömät kaupat ovat auki,mutta kaikki muu edelleen kiinni. Rokotusten vaikutus on vasta ihan viime päivinä täällä näkynyt hieman tilastoissa, mikä tuo uutta toivoa.
Hyvää Ystävänpäivän iltaa sinulle.
Kiitos, Jael - teillä on siellä rokotusten suhteen jo ihan hieno tilanne ja toivo hieman lähempänä kuin meillä. Mutta kyllä me jaksamme vielä hetken kun vaan yhteen hiileen puhalletaan!
PoistaOli kiva kuulla sinusta juuri tänään. Hyvää Ystävänpäivää ! Tuo kappale on niin ihana ja kiitos että muistutit siitä, laitoin siitä linkin kahdelle ystävälleni. Niin moni asia, josta mainitset - on kovin totta ja yksinäisyys on varmasti vielä isompi asia nyt tämän pandemian aikana. Vaikka yhteyttä pidetään zoomin välityksellä, se ei ole sama kuin lämmin halaus. Hyvää helmikuun loppua sinulle !
VastaaPoistaKiitos - ja Carole Kingin laulamana tuo kappale on minusta ihana. Ja kyllä - ei ole teams- tai zoomtapaaminen samaa kuin livenä saataisiin halata. Mutta siihen meidän on uskominen, että se halaamisenkin aika vielä tulee!
PoistaSoitin eilen ystävälleni, joka on ollut jo muutaman vuoden leski. Ystävälläni on paha astma ja näin kuuluu riskiryhmään. Kaikki neljä lasta ovat töissä, jota ei etänä voi tehdä, joten heidänkin kanssa, pitää olla tosi varovainen. Yksi tytär käy välillä katsomassa, seisoo ovenpielessä, maski naamalla. Ystäväni ei kylläkään valittanut. Oli tyytyväinen, että on pysynyt terveenä ja että lapset eivät ole sairastuneet. Itselleni tuli hänen puolestaan surullinen olo.
VastaaPoistaNäitä ihmisiä, jotka eivät ole saaneet ketään tavata koko korona-aikana, on paljon ja se on todella surullista. Onneksi ystäväsi on saanut sentään tytärtään nähdä edes ovenpielessä. Voi kun me jaksettaisiin nyt elää rajoitusten mukaan ja saisimme ne rokotukset, niin pystyttäisiin taas elämään muita nähden.
PoistaCarole King on aivan mahtava. I feel the Earth move on ihan lemppareitani. James Taylorin esittämänä olen kuullut You've got a friend ehkä useammin, vaikka se Kingin tekemä onkin.
VastaaPoistaKuuntelin pari päivää sitten radiosta asunnottaman kokemuksia korona-aikana. Kyllä saa olla monesta asiasta kiitollinen ja onnellinen. Elämä on aika karua, kun ei ole kotia mihin mennä. Pandemian aikaan se on sitten vielä karumpaa, kun ei ole kahviloita, kirjastoja tai muita paikkoja, joissa viettää päivää.
Toivotaan, että tämä myllerrys on pian ohi ja elämä voisi tasoittua. Uskomatonta, että vuosi on jo kulunut.
Toivotaan, että niitä rokotuksia tosiaan saadaan ja otetaan ja päästään tästä kurimuksesta. Ja paljon jää korjattavaa niin ihmisten mielissä kuin taloudessakin tämän jälkeen.
PoistaAjatuksia herättävä teksti. Ihmisten yksinäisyys ja sitä kautta pahoinvointi näkyy melkein päivittäin toisessa työssäni. Se on surullista. :(
VastaaPoistaHyvää myöhästynyttä ystävänpäivää Lady. <3
Meille jää paljon korjattavaa ja eheytettävää tämän pandemian jälkeen. Toivottavasti siihen työhön päästään pian!
PoistaJa kiitos - ystävänpäivähän on oikeasti joka päivä <3
Kaunis ja hieno kirjoitus, herättämään ajatuksia siitä myös, miten onnekas sitä on, että on läheisiä ja ystäviä. Kiitollinen kaikesta tuesta ja ystävyydestä Lady, olet rautainen ystävä, joka tukee koko sydämellä. <3
VastaaPoistaVuosi on tässä jo vierähtänyt, toivottavasti tästä vuoden päästä on valoa tunnelin päässä ja sitä toivoa kohden.
Sydämellistä ystävänpäivää ihana Lady vuoden jokaisena päivänä.
Kiitos, Tiia, kauniista sanoistasi <3
PoistaJa toivottavasti tästä kurimuksesta pian päästään!
Hyvää ystävänpäivää näin jälkikäteen. Kiireinen työviikko on estänyt kommentoimasta aiemmin tähän ihanaan postaukseen. Kirjoitat koskettavan kauniisti ystävyydestä ja läheisistä. Ihminen pitää monia asioita elämässään hyvin itsestäänselvinä ja vasta myöhemmin kun on ehkä menettänyt ystävän tai läheisen ymmärtää suhteen arvokkuuden.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Ladylle <3
Kiitos - ja ystävänpäivätoivotukset kelpaavat ihan aina <3
PoistaHyvää uutta viikkoa sinulle, Marjo <3
Kiitos - ja oikein hyvää sunnuntaita!
VastaaPoista