Loma alkoi vihdoinkin - ja hääpäiväkin meni!

Viimeinen työviikko ennen lomaa oli aikamoinen - yritin saada työt sille mallille, että on hyvä sitten aikanaan palailla niiden pariin. Ja sainkin - mutta pitkiä päiviä se vaati.

Eilen sitten alkoi loma - ja pääsin jopa ihmisten aikoihin kotiin. Eilinen oli myös Isännän ja Ladyn 25-vuotiskihlajaispäivä. Muistettiin vasta illalla.

Menimme kihloihin Korfulla ensimmäisellä yhteisellä ulkomaan matkallamme. Korfu on ihana saari ja matkakin oli  hyvä. Olimme jo ennen matkaa päättäneet, että siellä kihlaudumme ja heti ensi töiksemme etsimme hyvän kultasepän, jolta tilasimme sormukset. Keltakultaiset ja sileät, käsityönä tehdyt. Simppelit.

Viime viikkoon, tiistaille, osui myös hääpäivämme - 24. sellainen. Ensi vuonna juhlitaan siis hopeahäitä.

Nyt ei paljon juhlittu - minä istuin töissä pitkän päivän ja Isäntäkin palaili kotiin vasta yhdeksältä - toi sentään kirsikoita. No, kävimme me torstai-iltana ulkona syömässä;)

Häämme olivat meidännäköisemme - olimme saman vuoden alussa ostaneet täältä Kaarinasta ensimmäisen yhteisen asuntomme ja olimme ajatelleet maksaa itse koko häälystin. No, eihän se ihan niin mennyt - vanhempani olivat sitä mieltä, että he maksavat. Silti emme halunneet tuhlailla.

Hääkirkkomme oli Kuusiston kirkko täällä Kaarinassa - pieni, kaunis puukirkko. Kukat kirkossa olivat kälyni Sauvon pellonpientareilta kerättyjä luonnonkukkia. Häämarssista en muista mitään - häävirsi oli "Päivä vain ja hetki kerrallansa".

 Hääpukuni olin ommellut itse - jakun ja sen alla olevan topin päällyspitsikin oli verhopitsiä - siinä kuulkaas säästi pitkän pennin;) Hääpuvun kanssa tuli pienoinen kiire, sillä olin joutunut kystien takia sairaalaan pari viikkoa ennen häitä ja pääsin sieltä kotiin viikkoa ennen H-hetkeä. Noita jakun helminappejakin ompelin vielä häitä edeltävänä iltana paikoilleen. Hyvin ehdittiin! Hiukset föönasin ihan itse ja meikitkin olivat hand-made-by-Lady. Vaatimattomalla linjalla mentiin - kasarimeininkiä!

Kirkon jälkeen meillä oli häävastaanotto Raisiossa ravintola Capriksessa - ohjelmana perinteiset maljannostot, puheet, ruokailut, hääkakun leikkaamiset, yhteislaulut ja häävalssi. Muutaman ystäväpariskunnan kanssa jatkoimme vielä Naantalin Kaivohuoneelle, jossa tanssimmekin sitten häävalssin toisen kerran. Kälyni arvosanat valsseista: Ensimmäisestä 7½ - Isännän polvet liian notkolla ja persaus pitkällä - toisesta 9½ - vieläkin oli se takapuoli pitkällä

Naantaliin meille oli hyvissä ajoin etukäteen tilattu taksi - olimme lähdössä ajoissa kotiin, sillä meillä oli heti seuraavana päivänä lähtö häämatkalle. Siellä Kaivohuoneen taksitolpalla odottelimme ja odottelimme - taksia ei vain kuulunut. Paikalle tuli kuitenkin poliisiauto, josta poliisisetä ystävällisesti kysäisi::" Eikös taksi ole tullut?" No, poimivat meidät reppanat siitä kyytiinsä sinne takapenkille. Automaattilukot ovissa ja kaikki hienoudet. Lähdettiin sitten ajelemaan kohti Kaarinaa, kunnes poliisiauto kaarsi vastaantulevalla kaistalla ajavan taksin eteen ja komensi sen viemään meidät kotiin saakka. Oli taksikuski vähän helpottunut - oli raukka pelännyt ylinopeuspysäytystä; olisi kuulemma ollut kolmas ja kortti olisi lähtenyt kuivumaan.

Ja minä huokaisin helpotuksesta - olisi siinä ollut naapureilla ihmettelemistä, jos nuoripari häistään olisi kuskattu poliisiautolla kotiin!

Mehän olimme jo tuollainen aikuinen hääpari - minäkin yli kolmekymppinen, joten en halunnut huntua. Hunnun kuitenkin sain sitten häämatkalla Turkin Alanyassa. Ja eikös vaan olekin hieno huntu?

Alanya oli tuolloin ihan uusi turistikohde - hotellit olivat uusia ja paikka oli vielä pieni ja rauhallinen. Javalla sitten kiertelimme paikallisia kyliä.  Ja kävimme muiden turistien kanssa myös Antalyassa - jonka matkan tunnelmista olen kertonutkin aiemmin täällä.

Vatsataudista huolimatta hyvä matka! Suomeen palattuamme jatkoimme matkaa  mökille Pohjois-Karjalaan, jossa onnellinen Lady nautiskelee Suomen suvesta.  

Ja tuonne on  tarkoitus suunnistaa myös parin viikon päästä. Sitä ennen ehkä pikku reissu jonnekin ihan muualle;) Katsotaan, mitä se Isäntä keksii - näytti eilen illalla alakerrassa kovasti tutkivan erilaisia matkakohteita. Syytä onkin - ne hääpäivän kirsikat kun eivät ihan vastaa Ladyn käsitystä hääpäivämuistamisista!

Tuossa ensimmäisessä asunnossa asuimme 10 vuotta - siellä tehtiin lapset ja kun kuopus aloitti koulun, muutettiin tähän kotiin. Heinäkuussa muutettiin ja elokuussa tuli Viiru-kissa. 

Paljon on näihin vuosiin mahtunut - enemmän onneksi sitä hyvää. 

Miten sen nyt muotoilisi: noin kilo per vuosi - Isännälle kaksi;)

Siksipä uskalsin nuo kuvatkin tuohon lätkäistä - ei noista kukaan meitä tunne.

Kuvien laatua pahoittelen - laiska Lady ei viitsinyt lähteä alakertaan skannerille, vaan kuvasi vanhat kuvat kännykällä;)

Suloisia kesäpäiviä kaikille!

Ja teille, jotka häitä tänä kesänä juhlitte - ihania juhlia!