Melkein hävettää...

Melkein hävettää tunnustaa, että olen itkeä tihrustanut täällä lukiessani kommenttejanne edelliseen hääpäivä -postaukseeni - niin kauniita sanoja ja toivotuksia teiltä sain. Tuo postaus tosin sai kyyneleet silmiini jo siihen kuvia valitessani sekä sitä kirjoittaessani. Ihania muistoja - ja se haikeus ajan kulumisen nopeudesta. Mutta samalla myös ilon kyyneleitä siitä, että on sitä eletty! Ja kyllä - elämisen merkit näkyvät kasvoilla ja kropassa sekä tietysti mielessä. Mahdolliset haavat on aika parantanut - arvet pysyvät. Ja ilonhetket on se sama aika armollisesti kullannut ja moninkertaistanut.

Kiitos teille kaikille kommentoijille kauniista ajatuksista ja kommenteista. Palaan niihin varmaan vielä monta kertaa.

Ja hävettää myös tunnustaa, että menin ja voitin taas arvonnassa. Kohta en ilkeä osallistua näihin blogiarvontoihin - joku vielä ajattelee, että taas tuo ahne rohmu on mukana!

Voitin siis Hanna´s PowderRoom -blogin Facebooksivun arvonnasta Mukava koti - Sisusta rennosti ja tyylikkäästi -sisustuskirjan. Kiitos, Hanna, juuri tälle Ladylle sopivasta voitosta - kirjat - ja varsinkaan sisustuskirjat kun eivät tässä huushollissa jouda pelkästään koristeiksi.

Hannan blogissa paitsi puuteroidaan tehdään myös ruokaa, matkaillaan - eletään arkea - Hannan omin sanoin: " Tämä blogi on tehty paremmasta arjesta ja kauniista asioista, jotka tekevät arjesta vähemmän harmaan. Olkaa hyvät ja ottakaa kengät ovella pois ja astukaa puoli askelta arjen yläpuolelle. Muistakaa hyvät tavat myös pois lähtiessänne! - Voisikos sen paremmin sanoa - kannattaa käydä kurkkaamassa itse:)

Ja melkein hävettää tunnustaa, että täällä lomalainen vain lekottelee. Isäntä puurtaa pojan asunnon remontin parissa ja minä pysyttelen poissa jaloista. Tarvikeostoksilla sentään käyn tarvittaessa. Ja sitä tarvetta on riittänyt: maaleja on ostettu lisää moneen kertaan, vetimiä on ostettu ja vaihdettu - ja eilen ostettiin sitten laminaatit lattiaan. Ei tullut niitä hehkuttamiani puulattioita - kun sitä muovilattiaa alettiin raottelemaan, oli siellä puulattian lisäksi osa lattiasta korvattu jollain vanerilevyillä. Tässä kohtaa Ladykin vaikeni - niin kuin olin motkottanut, että kyllä siellä alla on puulattiat;)

Pariin päivään en ole uskaltanut edes siellä sekamelskan keskellä käydä - Isäntä sattui mainitsemaan, että hän on hieman sotkenut kylpyhuoneen lavuaaria - ja se kylppäri kun oli ainoa paikka, jolle ei olisi tarvinnut tehdä mitään. En uskalla mennä katsomaan, mitä tuhoa siellä on saatu aikaiseksi. Sillä on siellä saatu aikaiseksi ihan kunnon työtäkin - ja minä olen motkottanut ihan tarpeeksi tälle viikolle!

Ja kun Isäntä siellä asentelee lattioita, minä nautin pihalla maailman parhaasta seurasta: kirja, kahvi ja Viiru - ja aurinko pilven raosta. Minulle yllin kyllin.

Kiitokset myös jälleen kerran uusille lukijoille - teitä on taas tuonne sivupalkkiin muutama  kirjautunut. Ja joka kerran olette minulle suuri ja iloinen yllätys. Kiitos myös teille muille, jotka jaksatte täällä käydä katsastamassa, mitä minä olen puuhaillut - tai yleensä jättänyt puuhailematta.

Rentoa kesää kaikille!