Joulu 2013 - iloa, kiitosta ja haikeuttakin

Monen bloggaajan kodissa joulu on siivottu jo pois. Ei tässä. Sillä meillähän jouluun laskeuduttiinkin hiljaa ja sisustettiin koti joulukuntoon vasta aatonaattona. Ja joulun tunnelmissa elellään vähintäänkin loppiaiseen, ehkä nuuttiinkin saakka.

Joulun tunnelma tuotiin kotiimme vanhoilla koristeilla - yhtään uutta en ostanut ennen joulua - enkä ole myöskään aleostoksiin sortunut. Kuusihan meillä on ulkona parvekkeella Viiru-kissan takia. Viirulle on kyllä oma pikkukuusi laitettu alakertaan ja sitä hän onkin ahkerasti keikutellut. 

Ja vaikka omakin kuusi on mieluinen, on parvekkeen ulkokuusi houkuttava - sitä pitää vahtia ikkunasta, ja jos sinne kuusen alle ulos pääsee, ei sieltä heti pois tulla.

Joulumme sujui vallan perinteisesti. Kun joulurauha aattona Turun Brinkkalan talolta julistettiin, avattiin ensimmäinen suklaarasia ja juotiin glögit - koti oli valmiina joulun tulla. Poikakin oli kotiutunut jo aatonaattona, joten meitä suklaanjakajia oli koko perhe koolla. Ensimmäinen kiitoksen paikka.

Äitini ja veljeni saapuivat iltapäivällä ja saimme aattoaterian nauttia heidän kanssaan. Toisen kiitoksen paikka.

Vielä kun joulupäivänä saimme jouluaterialle appivanhempani ja kälyni, oli kaikki niin mallillaan, ettei tämä Lady tiennyt paremmasta. Kolmannen kiitoksen paikka.

Tähän jouluun sisältyivät kaikki meidän perheen perinteiset joulunviettotavat: oli jouluevankeliumit, oli lautapelit, oli tietokilpailut hölmöine palkintoineen (veljeni mm. sai taas ihmeekseen palkintopaketistaan ne samat vaaleansiniset sukkahousut, jotka on saanut jo useana vuonna), oli iloa ja naurua - ja oli paljon kiitollisuutta siitä, että saimme koko joukon yhteen.

Oli myös haikeutta - sillä jokainen meistä tiesi, että tällaisia jouluja ei ehkä enää tule. Sitä, missä kukin ensi joulun viettää, ei tiedä vielä kukaan. Mutta sitäkin enemmän oli syytä iloon juuri tästä joulusta.

Kuvia otettiin paljon - mutta ne kuvat kuuluvat perhealbumiin eivätkä tänne blogiin - nämä kuvat, mitkä täällä nyt ovat, on jo pääosin jaettu Instagram -tililläni ja siis kännykkäkameralla otettuja. Mutta varsinkin tänä jouluna halusin keskittyä ihan siihen yhdessä olemiseen ja joulusta nauttimiseen ilman blogeja ja nettiä. Lueskelin toki välillä teidän blogejanne, mutta kommentoimaan en valitettavasti ehtinyt. Mutta lupaan parantaa taas tapani ensi vuonna;)

Ja tietenkin jouluun sisältyi myös herkuttelu - joskohan sitä joskus oppisi, että ihan kaikkea, mitä on tarjolla, ei ole pakko syödä! Koko joulunaika on mennyt syödessä ja napostellessa - herkkuja on tullut ahmittua ihan luvattoman paljon. Kaikki kelpasi - etenkin perheemme suosikit Brunbergin tryffelit ja Budapestit ihan itsekseen sulivat suussa;) Budapestejä boikotoin muutaman vuoden, kun niiden valmistus siirtyi vieraille maille, mutta kun ovat poikani suklaasuosikki, pyörsin periaatteitani - mitäpä sitä eivät äidit lastensa eteen tekisi;)

Heti ensi vuonna palataan ruotuun - takaisin kevyemmän elämän pariin. Vaakaan päin en aio katsoakaan muutamaan viikkoon - riittää, kun yritän saada farkkujen napit kiinni;)

Lomaa jatkan vielä loppiaiseen saakka, joten aikaa kurinpalautuksen aloitukseen on. Sitä ennen juhlitaan kuitenkin vielä vuodenvaihtumista. Ja siihen saattaa muutama herkku sisältyä!

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!