Siedätyshoitoa - kyllä harmaa on hyvä väri

Kiitos kaikille teille lukuisista kommenteista edelliseen postaukseeni.

Tsemppiviestit ja kehut on välitetty tyttärelle ja hän oli niistä kovin onnessaan. Kiitokset myös häneltä teille kaikille kommentoijille.

Toivottelen myös mitä lämpimimmin tervetulleiksi uudet lukijat - ja kiitos myös teille muille, jotka kelkassani olette näinkin kauan jaksaneet pysyä. Ihania olette jokainen - ja aina yhtä suuri ilon ja ihmetyksen aihe.

Helmikuu on pian puolessa välissä - ja Turun seudulta lumet miltei sulaneet. Harmaata. Märkää. 

Pakkaset koikonneet, mutta silti palelee. 

Ja olo on edelleenkin ihan vetämätön - mitään ei töiden jälkeen jaksa enää tehdä. 

Mutta minäpä päätin näin: kun kerran ei mitään jaksa eikä mikään huvita, niin annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään ylimääräistä. 

Luvan olla vain. Lekotella ja laiskotella. 

Ottaa torkut silloin kun huvittaa. Silitellä Viiru-kisulia ja kuunnella kehräystä.

Pötkähtää sohvalle kirjapinon ja lehtien kanssa. 

Vilkaista pari sivua ja taas mietiskellä maailman menoa. 

Ja parantaa sitä. Kuulkaa, tulee hyvä maailma;) 

Ja kisuli hyrrää hyväksyvästi.

Välillä komentelen vähän Isäntää. Ja tytärtäkin. Kastakoot kukat. 

Muuten saa huusholli rehottaa. Ehtiihän tuota.

Sitten kun aurinko suvaitsee näyttäytyä, kömmin sohvan sylistä ja tartun taas toimeen. 

Tai sitten teen niin kuin Viirukin - nostan katseen valoa päin ja pölyhiukkasten leijuessa ympärillä vain imen sitä lämpöä ja  nautin. 

Harmaalla viikolla voi kuunnella vaikka seuraavaa biisiä -  ei nyt ole sitä ihan hevileidin ominta genreä, mutta ihan vaan vanhojen pogoiluaikojen ja Hassisen koneen muistoksi:

Ismo Alanko - Harmaa on hyvä väri

Rentoa viikkoa ihan jokaiselle!