sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Raskasta Joulua 2016 -kiertueen avajaiskonsertti Baltic Princessillä - ja joulu saa tulla

Toissa viikon lauantaina käynnistyi taas Raskasta Joulua -kiertue ja tänä vuonna sen 
avajaiskonsertti pidettiin Baltic Princessillä
Itse asiassa konsertteja oli kaksi - lauantai-illalla se raskaampi versio
 ja sunnuntai-iltapäivällä vielä akustinen.

raskasta joulua 2016

Minähän olen näissä Raskasta Joulua -konserteissa kiertänyt jo vuosia milloin missäkin; 
hevimpiä versioita joululauluista on kuunneltu kiertueen alkuaikojen klubikeikoilla ja näiden viime 
vuosien konserttisalikonserteissa.

Viime vuonnahan RJ-kiertueella oli 10-vuotisjuhlavuosi ja tämä vuosi on jo 11. kiertuevuosi.
Ja näitä keikkoja ja konsertteja olen täällä blogissakin hehkuttanut moneen otteeseen 
- ja tottahan sen teen tänäkin vuonna:)

Toissa lauantaina mekin isännän kanssa astelimme Baltic Princessille Turun satamassa ja vaikka päivällä
vielä tuntui, että mahdammeko jaksaa ollenkaan lähteä, sillä kummallakin oli aikamoinen viikko takana
ja tuntui, että ei olisi huvittanut kuin heittää pitkäkseen ja potea pientä flunssanpoikasta sängyn kätköissä.

Mutta liput oli hankittu ja mielikin alkoi iltaa kohden piristyä ja päätimme sittenkin lähteä reissuun.

raskasta joulua 2016 avajaiskeikkailijat

Sillä illan artistikattauskin oli sellainen, että sitä ei tehnyt mieli missata: 
solisteina Ari Koivunen, Marco Hietala, JP Leppäluoto, Antti Railio ja ensimmäistä kertaa
 näillä RJ-kiertueilla mukana oleva Nightwishin solisti Floor Jansen - ja tottakai tuttuakin tutumpi
 RJ-yhtye: Vili Ollila, Tuomas Wäinölä, Mirka Rantanen, Erkki Silvennoinen sekä Erkka Korhonen,
 joka on mies koko kiertueen takana.

Laivalle oli saapunut myös monia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on näitä kiertueita
 käyty kuuntelemassa ja oli kiva nähdä myös pitkästä aikaa taas heitäkin.

Itse keikoista en osaa mitään järjellistä sanoa, sillä molemmat olivat niin huikeita, että kyllä 
nämä olivat yhdet parhaimmista RJ-keikoista ikinä - elleivät peräti parhaat.

Enkä osaa eroa tehdä edes hevimmän tai akustisen keikan välille - kyllä kummassakin jalka vipatti
ja allit saivat toden totta kyytiä;)

Ari Koivunen, Antti Railio - Raskasta Joulua 2016


Ari Koivunen - Raskasta Joulua 2016

Kun tämä lady sai kuulla vaikkapa Ari Koivusen laulamana Sylvian Joululaulun ja Ilouutisen,
JP Leppäluodon tulkitseman Konstan Joululaulun, Floor Jansenin version White Christmasista,
Marco Hietalan ja Floor Jansenin molemmat konsertit päättäneen Ave Marian ja paljon muuta,
 olin jo aika lähellä joulua ja virisi se tuttu joulumieli.

Ari Koivunen ja Marco Hietala - Raskasta Joulua 2016

En edes usko olevani kovin puolueellinen (kaikki minun juttujani lukeneet tietävät, 
miten paljon fanitan Ari Koivusta), jos totean, että Arin ääni soi näillä keikoilla
 sellaisissa sfääreissä, etten ole tainnut aiemmin kuulla. 

Kyllä - Ari on Herra Ääni! Enkä ollut ainoa tätä mieltä oleva
 - laivan käytävillä kuulin hänen ääntään muidenkin kehuvan useaan otteeseen.

JP Leppäluoto - Raskasta Joulua 2016

JP Leppäluoto - Raskasta Joulua 2016

Ja JP Leppäluoto, Herra Hurmuri, jonka ei tarvitse kuin sormeaan koukistaa, niin yleisön kädet nousevat. 
Ja kun hän laulaa Konstan Joululaulun, eräs vanha höperö lady pyyhkii silmäkulmiaan;)

Marco Hietala - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala ja Erkka Korhonen - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala ja JP Leppäluoto - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala taas on varsinainen veitikka ja pitkässä vaaleassa tukassaan näyttää erehdyttävästi tontulta
 -  hänen hyväntuulista ja veijarimaista esiintymistään ei voi kuin ihailla!
 Se, että suuret estradit ovat tuttuja, näkyy kyllä.
 Näkyy hyvässä, sillä hän ei sorru diivailuun. 
Ja se Ave Maria - se, että Marcon laulamana se on itseoikeutetusti näiden konserttien viimeinen laulu,
 on vaan se piste iin päälle - ja niissä konserteissa, kun Marco ei ole ollut mukana, 
on kuin jotain jäisi puuttumaan.

Antti Railio - Raskasta Joulua 2016

Vasta muutaman vuoden näissä konserteissa mukana kiertänyt Antti Railio taas näytti, että hän
totisesti tähän joukkoon kuuluu - ääni soi upeasti ja Anttia alkuvuosina vaivannut jännitys ei enää
näy hänen laulaessaan.

Floor Jansen - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala, Floor Jansen, Erkka Korhonen - Raskasta Joulua 2016

Floor Jansen taas näytti siltä kuin olisi tähän joukkoon aina kuulunut - osansa oli varmasti sillä,
 että Hietalan Marcon hän jo Nightwishistä tunsi entuudestaan ja oli tottunut Marcon kanssa esiintymään.

Upea, upea laulaja - niin ulkoisesti kuin ääneltäänkin. 
Ja pakko sanoa, että paras näiden RJ-keikkojen naissolisteista tähän asti.

Raskaana olevaa Flooria kohtaan muut solistit ja yhtyeen jäsenet olivat varsinaisia herrasmiehiä ja häntä 
kohdeltiin kuin kuningatarta. Diivan elkeitä ei hänestäkään löytynyt vaan hän säteili ympärilleen lämpöä,
jonka yleisökin vaistosi - ja myös palkitsi hänet upeilla aplodeilla.

Erkka Korhonen - Raskasta Joulua 2016

Ja Erkka Korhonen, Herra Maestro - hän oli taas koonnut joukkonsa ja veti molemmat konsertit
 upeasti läpi, vaikka laiva kiertueen avajaiskonserttipaikkana ei helpoin lienekään
 - kuulin, että soundcheckeille ei liikoja aikoja ole.
Vaan mistään ei huomannut - kaikki sujui hienosti ja uskonpa,
 että Erkka itsekin oli tyytyväinen kiertueen avaukseen.

Raskasta Joulua 2016

Ja yhtye - jokainen sen jäsen oli taas kerran sellaisessa vedossa,
että sitä oli ilo kuunnella - ja katsella, sillä näistä herroista näkee sen,
miten paljon he tästä hommasta tykkäävät;)

Ainakin yleisö oli innoissaan - sillä olihan meitä siellä isännän kanssa muutama muukin.

Raskasta Joulua 2016 Baltic Princessillä

Jopa sunnuntain akustisessa päiväkonsertissa oli tunnelma katossa - tai voisin melkein sanoa taivaissa.

Ja molempien keikkojen loppuessa olisi toivonut niiden vielä jatkuvan. 

Kiitos jälleen koko Raskasta Joulua -kööri - joulu saa tulla.
Kiitos ystävät ja tutut - oli ilo taas tavata ja halata.
Kiitos Baltic Princess - järjestelyt sujuivat hienosti ja laiva keikkapaikkana toi mieleen ne vanhat
klubikeikkapaikat - silti olo oli kuin konsertissa konsanaan. 
Saimme molempien hyvät puolet!

Ja sen verran jäi vielä nälkä, että kotiin tultua olemme isännän kanssa tuota konserttikalenteria
uudemmankin kerran tutkineet - eivät nämä viimeiseksi RJ-keikaksi tänäkään vuonna tule jäämään;)

Voin todeta:




Hyvää Joulunodotusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 




SHARE:

maanantai 20. lokakuuta 2014

Alleille kyytiä - ja kengät sanoo rock, rock

Olen monesti täällä blogissakin todennut, että musiikki on yksi niistä elämän lahjoista, 
mikä antaa minulle voimaa ja sytykettä elämän arjessa.
Se antaa tunteille tilaa ja saa mielen ja sielun lentoon.
Ja vaikka musiikin suhteen olenkin melkein kaikkiruokainen, on yksi ylitse muiden - rock- ja metallimusiikki.
Silloin kun rokki soi täysillä ja bassot pauhaavat, alkaa tämän heavyladyn rokkijalkaa vipattaa kummasti.

Olen koko kesän ja syksyn kaipaillut keikalle pääsyä.
Aina on ollut esteitä silloin, kun hyvä keikka olisi ollut tarjolla.
Ja sellaisia esteitä, joita ei voinut ohittaa - sillä ihan pienestä esteestä en keikkaa väliin jätä;)

Mutta nyt viikonloppuna pääsin kuin pääsinkin Amoralin keikalle Tampereelle Lost In Music -festareille.
Ja hyvä, että pääsin, sillä tämä oli bändin viimeinen Suomen keikka vähään aikaan.
Amoral nimittäin on lähdössä taas Euroopan kiertueelle.
Ja sinne Eurooppaan - ainakin Budapestiin - oli meilläkin Isännän kanssa tarkoitus suunnata syyslomalle ja bändiä katsastamaan. Olimmehan edelliselläkin Budapestin keikalla ja jo silloin päätimme, että ensi kerralla tulemme myös.
Mutta niin vain on sotkenut tuo kuun lopulla tehtävä jalkaleikkaukseni suunnitelmat, että nyt taitaa jäädä nuo ulkomaan keikat tältä vuodelta väliin. No, kaikkea ei voi saada - joskus sitten taas ja toivottavasti tervein jaloin.


Keikka oli Tampereen Klubilla, missä en aiemmin ollut käynytkään. Klubi sijaitsee upeassa ympäristössä lähellä rautatieasemaa, Tullikamarin aukiolla. Hieno miljöö, josta tamperelaiset saavat olla ylpeitä. 
Siitä tornitalosta, jonka ovat pykänneet siihen lähelle, en sano mitään;)

Keikalla kuultiin kappaleita helmikuussa ilmestyneeltä ja kriitikoiden ylistämältä Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumilta ja kyllä kelpasi.



Bändi oli loistavassa vedossa ja solisti Ari Koivusen ääni nyt vaan on upea. Olen tainnut mainita joskus aiemminkin;)




Ariahan on syyttäminen Ladyn nykyisestä keikkainnostuksesta.
Kävin nuorempana ahkerasti erilaisilla keikoilla, mutta lasten myötä ne jäivät. 
Mutta kun Ari osallistui Idolsiin, istuin minäkin monen muun lailla telkkarin ääressä ja pidin peukkuja.
Ja kun voiton jälkeen hän alkoi kiertää silloisen bändinsä kanssa (tuota bändiä muuten ei vieläkään ole virallisesti lopettu) uskaltauduin keikallekin. Ja sille tielle jäin.

Yhdessä Isännän kanssa reissataan. 
Ja reissataan toivottavasti tulevaisuudessakin - olen uhannut, että keikoille menen vielä rollaattorillakin. 
Sillä niin paljon sain tälläkin kertaa energiaa - ei tuntuneet kivut eivätkä säryt, saivat allit taas kyytiä - ja kummasti jaksoivat leikkaukseen menevät jalkanikin vipattaa - kengät sanoi rock, rock;)

Arihan on nykyisin osa Amoralia - mutta hän tekee myös duokeikkoja. 
Ja ainakin yhdelle sellaiselle olisi tarkoitus joulukuuksi kuntoutua. 
Niinkuin myös tuleville Raskaan Joulun keikoille. 
Sillä jos niille en pääse, saattaa kyllä itkukin tirahtaa!

Ja onpa tiedossa  uusi Tampereen reissukin, 
sillä tammikuun lopulla on  Musiikkiteatteri Palatsissa I Wanna Rock -musikaalin ensi-ilta.
Ja tuossa musikaalissa on yhtenä tähdistä Ari. 
Jotta pakkohan se on käväistä katsomassa
 - etenkin kun musikaalin juoni sivuaa Hanoi Rocksia ja Ari esittää ikisuosikkiani Mike Monroeta;)

Nykyinen rokkikansa on jännää; meitä on joukossa nuoria ja vanhempia. 
Osa näyttää rokkareilta kaikkine asiaan kuuluvine rekvisiittoineen.
Osa näyttää tavallisilta tallaajilta.

Niinkuin tämäkin lady. Tässä iässä sitä uskaltaa jo olla oma tylsä itsensä.
Paitsi että pitäähän fanilla bändipaita olla.
Kukkahatun jätin kotiin;)


Pahoittelut kuvien huonosta laadusta - keikkapaikalle ei saanut järkkäriä viedä ja valaistus lavalla oli lievästi sanoen ongelmallinen.
Ja viimeinen kuva todistaa sen, mitä edellisessä postauksessani kerroin: isäntä on iso mies;)

Vielä kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseeni
 - pitäisi varmaan näyttää Isännällekin, mitä hänestä olen kirjoittanut;)
Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 
Olen teistä kaikista lukijoista - sekä uusista että teistä vanhemmista -  kiitollinen ja iloinen. 
Ja aina yhä uudelleen ihmettelen sitä, että jaksatte näitä sepustuksiani lueskella. 

Muistutuksena: vielä on viikko aikaa osallistua citykärryarvontaan - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!


Tähän uuteen viikkoon jaan  teille vielä biisin, jonka olen täällä ennenkin jakanut - mutta on se sen verran hyvä, että kestää toisenkin jaon - ja sopii tähän lokakuuhun:




Hienoa uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

5 kysymystä -haaste - tyylit sikinsokin

Sain Kaisan mukana -blogin Kaisalta 5 kysymyksen haasteen.
Kaisa  on muotitoimittaja, joka blogissaan kirjoittaa paitsi muodista myös matkoista, ajanilmiöistä ja muista "elämää suuremmista asioista". Kaisan blogista olen mm. saanut vinkkejä vaatehuoltoon ja päässyt hänen  mukanaan seuraamaan eturivipaikoilta  muotinäytöksiä. Kaisalla on myös toinen blogi, Kauneustoimittajan arkea,  jossa hän kertoo mielenkiintoisista kauneustuotteista ja -palveluista sekä testaa tuotteita esimerkiksi sokkotestein. Kannattaa käydä tutustumassa tämän ammattitaitoisen, upean naisen blogeihin.

Kiitos, Kaisa, haasteesta - tässä vastaukseni kysymyksiisi:

1. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10000 euroa?

Postauksessani 10+1 haaste vastasin melkein samanlaiseen kysymykseen seuraavasti: 
Jos jostain ilmaantuisi se ylimääräinen 10.000 euroa, laittaisin osan rahastoihin, osalla tekisin jonkin kivan matkan ja antaisin lasteni Japaninmatka -rahastoon pesämunan. Ja saattaisin minä sen yläluomileikkauksenkin vihdoin teetättää;)
Tämä vastaus pätee edelleenkin.

2. Mikä on paheesi?

No niin, vaikka tähän en haluaisi vastata, niin pakko on olla rehellinen: minä tupakoin. Ja häpeän sitä. Piste.

3. Mitä ohjelmia seuraat televisiosta?

Pidän englantilaisista ja ruotsalaisista poliisi- ja dekkarisarjoista (Middletonin murhat, Beck), samoin tykkään Dr. Housesta, Bonesista, Todella upeeta -sarjasta - yleensäkin pidän sarjoista, joita ei tarvitse orjallisesti seurata. Joskus katson jonkin leffan, ajankohtais- ja dokumenttiohjelmia satunnaisesti, uutiset. Kotimaista komiikkaa tai draamaa en  seuraa - en vaan tykkää. Ihastunut olen myös Downton Abbey -sarjaan.

4. Miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi?

Siis mikä tyyli? Enpä usko, että minulla on mitään selkeää tyyliä - ehkä rento klassinen kuvaa pukeutumistani parhaiten. 
Työpukeutumiseni on kaikkea farkkujen ja juhlapukeutumisen väliltä.
Virkanainen joutuu tietenkin pukeutumaan tilanteen mukaan - silloin kun tiedän, että on tulossa vieraita tai itse olen menossa jonnekin, pukeutuminen on siisti ja klassinen virkanaisen asu; jos on edustusjuttuja, silloin päälle laitetaan jotain vähän parempaa. 
Mutta aika usein, kun tiedän, että saan rauhassa työhuoneeseeni piiloutua, on tyyli lähinnä rönttäliisa. Farkut - useimmiten mustat - ja teeppari tai neule. 
Ja kotona rönttäliisa pääsee valloilleen. Paniikki on aikamoinen, jos ovikello sattuu soimaan!

Virkanainen, kukkahattutäti ja hevileidi - 57-vuotiaana uskaltaa jo pukeutua niin kuin huvittaa. Ja vaatteissaan osaa arvostaa mukavuutta ja joustavuutta;)

Alla olevassa kuvassa asu viime viikolta päivältä, jolloin pukeutumiskoodi oli smart casual.



 Ja tähän on ihan pakko lisätä, että kun en omaa hovikuvaajaa, on asujen kuvaaminen tällaiselle tumpelolle lievästi sanoen haasteellista. Nuo kuvat on otettu työpäivän jälkeen kotona ja ensimmäistä kertaa yritin kuvata kaukolaukaisimella. Olihan haastetta - kameran jalusta oli milloin liian alhaalla, milloin liian ylhäällä. Ja asetukset miten sattuu. Itse en tiennyt, minne katsoa. Ja miten olla. Niinpä tuossakaan kuvassa eivät edes kengät näy. Kaikki kunnia muotibloggareille!

5. Millaisesta musiikista pidät?

Blogiani seuranneille ei liene yllätys, että ladyn tanssijalka alkaa vipattaa rock- ja metallimusiikin tahtiin. Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen, mutta elektropoppia en kestä kuunnella. Levyhyllystäni löytyy paljon myös klassista musiikkia sekä gospelia.

Tämä haastehan pitäisi laittaa eteenpäin 5 blogille, mutta koska minulla on vielä vastaamista odottamassa vastaava haaste, laitan tämän eteenpäin siihen vastattuani.

Toivottelen vielä tervetulleiksi uudet lukijat - olen syvästi otettu, että olette tänne jääneet seurailemaan. Tuohon Bloggerin lukijapaneeliin on siunaantunut jo yli 200 lukijaa - ikinä en blogia aloittaessani olisi osannut kuvitella, että teitä lukijoita joskus tuollainen joukko olisi. Myös Blogilistalla ja Bloglovinissa ovat lukijamäärät kasvaneet, samoin Facebookissa - suuri kiitos kaikille - sekä uusille että vanhoille lukijoille! Kiitos myös Instagram -tiliäni seuraaville - teitäkin on jo mahtava joukko.
Facebookiin päivittelen välillä muitakin juttuja kuin tänne blogiin ja Instagram -tililleni lisäilen kuvia liki päivittäin. 

Edelleenkään en saa päivitettyä omaa lukulistaani - Bloggerin ohjekeskuksen keskustelualueella on vain todettu, että ongelma on tiedossa ja että teknisen tuen asiantuntijat selvittelevät sitä. No, sitä on selvitelty jo aika pitkään. Onko kenelläkään muulla ollut ongelmia tuon lukulistan kanssa? 

Äitienpäivänä erehdyin torkkujen jälkeen kaivelemaan levyhyllystä Leonard Cohenin levyn
 - nyt onkin sitten koko alkuviikko luukutettu tätä herraa.
Tässäpä teillekin:



Oikein hyvää viikon puoliväliä kaikille!


SHARE:

maanantai 28. huhtikuuta 2014

10 + 1 kysymystä - haaste

Sain upealta Marjukalta blogista Fab Forty Something taannoin 10 + 1 -kysymyshaasteen. Marjukan blogi on aikuisen naisen muoti- ja tyyliblogi - ja niiden aatelia. Fab Forty Something on yksi niitä ensimmäisiä blogeja, joita aikoinaan aloin seurata ja mukana olen pysynyt. Jos ei tämä upean aikuisen naisen blogi ole sinulle vielä tuttu, käypä kurkkaamassa. Kiitos, Marjukka, haasteesta.

Marjukan kysymyksiin ei ihan helppo ollutkaan vastata - siksipä olenkin tätä vastaustani hävyttömän pitkään pitkittänyt, mutta nyt päätin ryhdistäytyä ja edes yrittää.

Kysymykset ja vastaukset tässä:

1. Mitä pelkäät?

Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain ikävää; sairauksia, liian suuria sydänsuruja, työttömyyttä jne. 
Pelkään sitä, miten kova maailmasta on tullut. 
Pelkään sotia - olivat ne missä tahansa. 
Luonnonkatastrofeja. 
Ja pelkään kävellä korkeassa heinikossa - käärme voi vaania missä tahansa;)

2. Mikä on kotisi rakkain esine?

Onhan meillä montakin rakasta esinettä, mutta rakkain on ehkä ikoni, jonka saimme aikoinaan häälahjaksi. Isännän täti oli maalannut sen ihan meitä varten ja hän kertoi ajatelleensa meitä koko maalauksen ajan ja rukoilleensa liittomme puolesta. Uskon tuon rukouksen kattavan myös lastemme elämän.


3. Löytyykö kaapistasi joku astiasarja - mikä?

Löytyy toki, kyllä tämän ikäisen ladyn kelkkaan on jo muutamakin kertynyt. Vanhin itse keräämäni on Arabian Taika -sarjaa (sitä 70-lukulaista), jota äitini osti minulle, kun lähdin opiskelemaan. Valkoista Arcticaa olen kerännyt itse aikamoiset määrät ja löytyy meiltä myös Pentikin Riekkoa.  Farmilla maalla on vielä ainakin kahta eri Arabian sarjaa, joista toinen on appivanhempieni häälahja. 

4. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Bloggaamisessa on parasta vuorovaikutus - ilman kommentointeja ja omia kommentteja toisten blogeihin tätä hommaa olisi tylsä tehdä. Blogatessa oppii uusia asioita ja saa vinkkejä vaikka mihin elämän arvoituksiin - ihmiset blogien takana tekevät tästä mielekästä. Upeita, ihania, idearikkaita ja fiksuja ihmisiä!
Ja pidän kirjoittamisesta - nykyään kirjoitetaan enää niin vähän, että puran kaipuutani sanankäyttöön tänne blogiini. Ja sen kyllä huomaa - postauksistani tuppaa tulemaan hieman pitkiä;) 

5. Mikä on suosikkiurheilulajisi?

Olen itse harrastanut nuorempana koripalloa, mutta enpä sitä pahemmin enää seuraa. Aiemmin seurasin aktiivisesti yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä. Doping -kohut saivat aikaan sen, etten moniin vuosiin seurannut ollenkaan. Nyt olen taas vähän aktiivisemmin seuraillut. Yksi sana: Janne Ahonen;)

6. Kerro joku sinua puhutellut tai tunteita herättänyt biisi?

Voi, niitä on montakin. Tällä hetkellä mieleen tulee heti Suvivirsi. Se vain kuuluu tähän vuodenaikaan ja suomalaiseen sielunmaisemaan ja tuo niin paljon muistoja mieleen. Vaikka sitä ei enää itse pääsekään koulujen päätösjuhliin laulamaan, niin toivoisin, että muut vielä pääsisivät. Joka kerran kuunnellessa kyyneleet virtaavat.
Toinen kyyneleiden heruttaja on Finlandia-hymni. Se vaan on.
Tuonne loppuun laitan vielä videon eräästä  biisistä, josta on tullut minulle tärkeä ja jota kuuntelin hyvinkin paljon aikana, jolloin eräs ystäväni lähti tästä maailmasta ihan liian varhain.

7. Mitä odotat tulevalta vuodelta?

Tulevalta vuodelta odotan sitä, että jospa elämä saisi jatkua näin. Odotan myös matkoja Isännän kanssa, remontin aloitusta- ja pienellä kauhunsekaisella tunteella odotan sitä, kun tyttäremme muuttaa kotoa. Sitten olemme täällä kotona kuin kaksi vanhaa varista - ja kissa.

8. Mikä on lempiherkkusi?

Lempiherkkuni on kunnon juureen tehty ruisleipä. Ihan parasta. Muistan vielä, kun mummoni paistoi isossa leivinuunissa mahtavia limppuja. Muistan sen tuoksun - ja sen, miltä se vastapaistettu leipä, jonka päälle voi suli, maistui.

9. Jos saisit perintöä 10.000 euroa, mitä tekisit sillä?

No, ensinnäkin toivon, etten ihan lähiaikoina olisi perintöjä saamassa, sillä haluan nämä läheiseni pitää vielä mahdollisimman kauan. 
Mutta jos jostain ilmaantuisi se ylimääräinen 10.000 euroa, laittaisin osan rahastoihin, osalla tekisin jonkin kivan matkan ja antaisin lasteni Japaninmatka -rahastoon pesämunan. Ja saattaisin minä sen yläluomileikkauksenkin vihdoin teetättää;)

10. Oletko ollut äidin vai isin tyttö?

Olen tainnut olla molempien tyttö - molemmilta olen saanut rakkautta ja kannustusta. 

11. Kerro joku kiva muisto lapsuudestasi?

Olin noin 4-vuotias, edesmennyt sisareni oli 3-vuotias ja asuimme vielä Nunnanlahdessa Pohjois-Karjalassa. Oli sunnuntai ja siihen aikaan sunnuntaisin maataloissa koti oli siivottu viimeisen päälle pyhäpäivisin. Pyhäpäivisin myös puettiin pyhävaatteet päälle. Niin meilläkin. Äitini ja isäni olivat päivätorkuilla ja me hieman sisareni kanssa päätimme siivota lisää. Aloitimme uuninluukuista. Kun homma oli valmis, menimme herättelemään vanhempani ja minä ylpeänä noen kauttaaltaan töhrimänä sanoin: "Tytöt teki nätisti". 
Todellakin, koko tupa oli kuulemma ollut noen ja tuhkan vallassa. Tätä en kylläkään itse muista, mutta sen muistan, että kylpyvesi oli kylmää;)

Haaste on kiertänyt niin monella, että en tällä kertaa tätä eteenpäin laita, mutta jos joku haluaa siihen vastata, niin samoilla kysymyksillä voi jatkaa.

Vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat. Hienoa, että olette tänne  löytäneet. Iloitsen ja ihmettelen joka kerran, kun joku tänne eksyy. Ja yhtälailla iloitsen myös teistä vanhoista lukijoistani, jotka olette tämän Ladyn raapustuksia jaksaneet seurailla. 
Ihania olette ihan jokainen

Tässä vielä tuo aiemmin lupaamani biisi:



Oikein hyvää huhtikuun viimeistä viikkoa kaikille!



SHARE:

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Väsynyt - mutta onnellinen

Instagram -tiliäni seuraavat ehkä huomasivatkin, että olin viikonloppuna Helsingissä. 

Syy visiittiin oli Amoral -bändin uuden levyn Fallen Leaves & Dead Sparrows´n levynjulkkarikeikka Virgin Oilissa.


Liput keikalle ja hotellihuone oli varattu jo ajat sitten, mutta vähältä piti, etten perunut koko reissua. Vielä perjantaiaamuna 3 tunnin yöunien jälkeen emmin, että jaksanko lähteä minnekään. Mutta niin vain töiden jälkeen haimme pojan tänne kotiin kissanhoitajaksi ja suuntasimme Isännän kanssa auton nokan kohti Helsinkiä. 

Majoituimme kuten monesti ennenkin Scandic Simonkentässä, joka on sijainniltaan yksi Helsingin parhaista hotelleista. Sehän sijaitsee ihan siinä Kampin kupeessa. Muutenkin hotelli on kiva perushotelli, jossa on siistit ja tarpeeksi viihtyisät huoneet.

Automatkalla nukahdin hetkeksi ja se piristi kummasti. Ja kun tiesimme, että varsinainen keikka alkaisi vasta klo 24, ei meillä ollut mitään kiirettä. Yhden pysähdyksen taktiikalla olimme hotellissa vähän klo 20 jälkeen. Juuri ehdimme Voice of Finlandia seuraamaan siinä suihkun ja meikkauksen lomassa.

No, eipä siinä ihmeitä tehty: olin ottanut kotoa lähtiessä kiireessä vajavaisen meikkipussin mukaan - ei edes luomiväriä ja valokynää ollut mukana. Ja niitä totisesti olisin tarvinnut, sillä näytti siltä kuin silmäpussit olisivat roikkuneet polvissa asti;) No, mentiin sillä, mitä oli matkassa ja luomivärin virkaa sai toimittaa paksu kajalpuikko. Varsinaiset sumusilmät siitä kehkeytyivätkin - sieltä töhryjen seasta sitten tihrustelin. Mutta onneksi oli sentään punainen huulipuna mukana. Sillä pärjää jo pitkälle!

Asukuvia ei ole - pyysin jopa Isäntää ennen hotellilta lähtöä ottamaan pari kuvaa, mutta kun hän on vielä surkeampi kuvaaja kuin minä, eivät kuvat ole julkaisukelpoisia. Isännän pituus on 190 cm, joten kun hän kuvailee sieltä yläilmoista, tuloksena on lyhyt- ja paksujalkainen, leveäharteinen ja isopäinen kummajainen. 

Hotellilta lähdimme n. 22.30, joten ehdimme vielä hetken kuunnella lämppäribändiä, josta en aio sanoa muuta kuin että siirryimme aika nopeasti sellaiseen paikkaan, missä pystyimme vähän aikaa vaihtamaan kuulumisia  kavereiden kanssa - heitä oli paikalle saapunut ihan kiitettävä määrä.

Ja itse keikka - bändi soitti ensin kaikki uuden levynsä kappaleet. Ja levyhän minulla tietysti on ollut julkaisupäivästä lähtien ja sitä on kuunneltu ahkerasti, joten kappaleet olivat jo hieman tuttuja. Ja hienoja kappaleita ovatkin. Eikä vain minun mielestäni, sillä kaikissa lukemissani arvosteluissa on levyä kehuttu kovin.

Vielä bonuksena saimme kuulla melkoisen määrän vanhempiakin bändin kappaleita aikamoisen määrän.




Kun lavalla on mahtava bändi, hienot kappaleet ja Mr. Voice, Ari Koivunen, oli tämä lady taivaassa. Ja väsymyksestä ei tietoakaan. Eikä säryistä. Ja taas saivat allit kyytiä;)


Onneksi olin sentään sen verran tajunnut, että keikkakenkinä oli matalakantaiset bootsit - siitä huolimatta jalat huusivat hoosiannaa hotellille palatessa. 

Lauantaina saimmekin sitten nukkua pitkään, sillä olimme varanneet hotellihuoneen klo 14 saakka. Rauhallinen hotelliaamiainen on tavalliselle työtätekevälle luksusta ja siitä nautimmekin täysillä. Aamiaisen jälkeen menin vielä pienille torkuille ja Isäntä käväisi kaupunkia tutkimassa.

Luovutettuamme huoneen ehdimme vielä - kerrankin rauhassa - katsastaa muutaman kaupan. Ja sen verran on osittainen ostolakkoni tuohon shoppailukäyttäytymiseeni vaikuttanut, etten löytänyt mitään ostettavaa. Isäntä sentään löysi paidan Stockmannilta itselleen;)

Vielä varttia vaille viisi noukimme rautatieasemalta reissuiltaan palailevan tyttäremme ja ajelimme kotiin. Ja ruokailu hoidettiin matkalla erään bensa-aseman noutopöydän antimilla.

Kotona sauna, kahvit ja sänky. Uni tuli hetkessä - enkä herännyt kertaakaan yöllä särkyihin! Kyllä pienet irtiotot arjesta kannattavat!

Tänään on sitten vaan oleskeltu, soiteltu läpi äidit, veljet ja anopit. Halittu kissaa - ja otettu päivätorkut.

Ja sekin ihme tuli koettua, että tämä Lady sai kerrankin valmiiksi katsottua huomiset työvaatteet;)

Nyt vielä viimeiset vilkaisut blogistaniaan, kymppiuutiset ja sitten untenmaille. 

Oikein hyvää maaliskuun ensimmäistä viikkoa jokaiselle!


SHARE:

tiistai 11. helmikuuta 2014

Siedätyshoitoa - kyllä harmaa on hyvä väri

Kiitos kaikille teille lukuisista kommenteista edelliseen postaukseeni.
Tsemppiviestit ja kehut on välitetty tyttärelle ja hän oli niistä kovin onnessaan. Kiitokset myös häneltä teille kaikille kommentoijille.

Toivottelen myös mitä lämpimimmin tervetulleiksi uudet lukijat - ja kiitos myös teille muille, jotka kelkassani olette näinkin kauan jaksaneet pysyä. Ihania olette jokainen - ja aina yhtä suuri ilon ja ihmetyksen aihe.

Helmikuu on pian puolessa välissä - ja Turun seudulta lumet miltei sulaneet. Harmaata. Märkää. 
Pakkaset koikonneet, mutta silti palelee. 
Ja olo on edelleenkin ihan vetämätön - mitään ei töiden jälkeen jaksa enää tehdä. 

Mutta minäpä päätin näin: kun kerran ei mitään jaksa eikä mikään huvita, niin annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään ylimääräistä. 
Luvan olla vain. Lekotella ja laiskotella. 
Ottaa torkut silloin kun huvittaa. Silitellä Viiru-kisulia ja kuunnella kehräystä.

Pötkähtää sohvalle kirjapinon ja lehtien kanssa. 
Vilkaista pari sivua ja taas mietiskellä maailman menoa. 
Ja parantaa sitä. Kuulkaa, tulee hyvä maailma;) 
Ja kisuli hyrrää hyväksyvästi.

Välillä komentelen vähän Isäntää. Ja tytärtäkin. Kastakoot kukat. 
Muuten saa huusholli rehottaa. Ehtiihän tuota.


Sitten kun aurinko suvaitsee näyttäytyä, kömmin sohvan sylistä ja tartun taas toimeen. 
Tai sitten teen niin kuin Viirukin - nostan katseen valoa päin ja pölyhiukkasten leijuessa ympärillä vain imen sitä lämpöä ja  nautin. 

Harmaalla viikolla voi kuunnella vaikka seuraavaa biisiä -  ei nyt ole sitä ihan hevileidin ominta genreä, mutta ihan vaan vanhojen pogoiluaikojen ja Hassisen koneen muistoksi:



Rentoa viikkoa ihan jokaiselle!


SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig