Loman kynnyksellä

Kiitos kaikille teille, jotka olette käyneet kommentoimassa edellistä postaustani Työpaikan vanhin nainen

- olen mielenkiinnolla, ihastuksella ja nöyrin mielin lueskellut, mitä mieltä te olette olleet ikääntymisestä ja siitä, miten siihen asennoitua. 

Enkä voi kuin todeta, että siellä verkon takana on upeita, viisaita naisia - niin teitä reilusti minua nuorempia kuin myös teitä, 

joille vuosia on jo hieman enemmän karttunut. 

Ja niin paljon kommenttinne saivat aikaan tohinaa tämän The First Ladyn harmaisiin aivosoluihin,

 että ikääntymisestä aion kyllä vielä kirjoittaa uudelleenkin - mutta en ihan vielä.

Viime viikko oli aikamoista hässäkkää; töissä ja kotona riitti huisketta. 

Onneksi oli tiedossa loma.

Ja se alkaa tänään.

Viikon loma - ja kalenterissa tälle viikolle on vain yksi merkinta!

Voi mitä luksusta.

Olin alunperin ajatellut, että tällä viikolla olisi kiva matkustaa jonnekin

 - pieni kaupunkiloma olisi ollut tervetullut.

Mutta kun jalkani ei vielä kestä pitempiä kävelylenkkejä, hautasin haaveeni.

Eikä harmita yhtään.

Sillä juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen tätä lepotaukoa kaikesta suunnitelmallisuudesta,

 suorittamisesta ja aikatauluista.

Olen jo kirjoittanut osallistuvani myös tänä vuonna Ekopaastoon - ja sehän alkoi viime viikolla.

Aloitin paastoon valmistautumisen - tai paastoon laskeutumisen - jo hieman ennen 

sen virallista ajankohtaa, tuhkakeskiviikkoa, ja vähensin nettiajankäyttöäni

 - tiesin, että tässä asiassa tulevat vieroitusoireet olemaan aika kauheat.

Ja niinhän ne ovat jo olleetkin.

On ollut työn ja tuskan takana esimerkiksi olla näpläämättä koko ajan bussissa työmatkalla

 kännykkää ja olla selaamatta Instagramia - mutta onnistui sekin, vaikka ei heti keskiviikkoaamuna;)

Hitaasti mennään eteenpäin ja opetellaan uutta rytmiä elämään.

Viikon varalle olen kerännyt kirjahyllystä ison pinon kirjoja - oppaita jos jonkinlaisia.

Uskon lujasti siihen, että ravinnolla on suuri merkitys sille, miten voimme - ja paastonaikaan,

 kun herkut ovat pannassa, on hyvä hieman tutkailla myös sitä, millainen vaikutus sillä,  

että syön puhtaista raaka-aineista tehtyä, yksinkertaista ruokaa, on myös terveyteen.

Minun paastoonihan ei ole kuulunut esim. lihan rajoittaminen, mutta nyt ajattelin hieman laajentaa 

rajoituksiani ja jättää paaston ajaksi myös punaisen lihan kokonaan pois. 

Tähän tulee kyllä ainakin yksi repsahdus, sillä tulossa on  juhlat, joissa aion ihan hyvällä 

omallatunnolla lihaan sortua - mutta viinit ja jälkiruuat skippaan. 

Sillä sokerin ja makean kanssa aion olla jämäkkänä!

Nyt paaston aikana on hyvä tarkkailla sitäkin, mitä merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin 

on paitsi ruualla myös sillä,  että elämänmenoa hidastetaan. 

Jätetään kiire ja annetaan aikaa itselle, läheisille ja elämälle.

Hyvinvointi ja vireys - siihen tähdätään. 

Sillä sillä, että sairaslomallani ennen joulua retkahdin jatkuvaan sokerihumalaan ja ähkyyn

 - eikä loppua tullut ennenkuin nyt paastolla, on kyllä ollut vaikutuksensa.

Olo on ollut saamaton, vetämätön - ja lievästi sanoen muhkea.

Ja vaikka paastoni tarkoitus ei olekaan laihtuminen - en minä sitäkään sivuvaikutusta pahakseni pistäisi;)

Ostin virikkeeksi myös uuden kirjan, monelle teistäkin jo tutun "Välipalat - virtaa superfoodeista", 

jonka kirjoittajista yksi on vireyden, iloisen ja positiivisen mielen puolestapuhuja,

Pinkit korkokengät - blogin ihana Maiju.

Minulle superfoodeja ovat tähän asti olleet kotimaiset marjat, sienet ja ruisleipä. 

Katsotaan, saako kirja minut toisiin ajatuksiin. 

Chia -siemeniä ostin jo pussillisen;)

Moni teistäkin on kokeillut täysin gluteenitonta ruokavaliota ja useassa oppaassa minunkin 

nivel- ja fibromyalgiavaivoihini neuvotaan viljat jättämään pois.

Paastooni kuuluu jo valkoisen viljan syömättä jättäminen, mutta ehkä minun on jossain 

vaiheessa taivuttava kokeilemaan sen rukiinkin välttämistä.

Nythän syön ruisleipäni täysrukiisena ja juureen leivottuna - hiivaversiot on heivattu jo aikoja sitten.

Että voi ruisleipä - ja voi hapankorppu - vieläkö minun pitää teistäkin luopua!

Eihän paasto - ei ekopaastokaan - pelkkää ruuan rajoittamista ole.

Tarkoitushan on myös hiljentää vauhtia ja tahtia.

Tutkailla ja mietiskellä elämän menoa.

Nauttia ajasta ja ajankulusta.

Jättää aikaa olennaiselle. 

Ymmärtää olennainen.

Minun piti tämäkin postaus tehdä jo lauantaina - mutta kun tytär ja poika päättivätkin 

tulla viikonlopuksi kotiin, jätin tämän suosiolla myöhemmäksi.

Sillä elämässä pitää osata laittaa asioita tärkeysjärjestykseen - ja minulle se, 

että saan viettää aikaani lasteni kanssa, on sitä olennaista. 

Eilen ruokapöydässä poika huomautti, että joskus aikoinaan meillä luettiin ruokarukous ennen ateriaa. 

Ja niinhän meillä tehtiinkin - josssain vaiheessa se jäi, kun tuntui, että en halua tuputtaa nuorille arvojani. 

Kerroin heille, että itse siunaan ruokani edelleenkin - en ääneen, mutta mielessäni.

Ja yhdessä totesimme, että sekin on hyvä - ruuasta on syytä kiittää, sillä se, että sitä on, ei ole itsestäänselvyys.

Ja niinpä meillä eilen siunattiin yhdessä ruoka ja kiitettiin siitä.

Ja niinpä taidetaan tehdä vastakin.

Paasto on alkanut hyvin: en ole ostanut yhtään muovipussia - isännän kanssa oli tulla 

viikolla kaupan kassalla riita, kun kaivoin kangaskassit laukustani; 

meillä kuulemma tarvitaan niitä muovipusseja. 

Ei muuten ostettu!

Mutta ostaahan hän niitä minulta salaa - ja minä kotona sitten läksytän hänet.

Enkä aina ihan hellästi;)

Ja vaikka isännälle olen vannottanut, että herkkuja ei nyt sitten kotiin kanneta, on hän silti niitä rahdannut. 

Lakritsia, laskiaispullia, suklaata - kaikkea on löytynyt isännän kauppakasseista - niistä muovisista. 

Ja yksin hän on joutunut syömään ne, sillä minä olen pystynyt näppini ja suuni niistä erossa pitämään.

Olen myös vihdoin aloittanut vaatekaappini raivauksen - nyt pitää vielä päättää, 

laitanko kaiken raivattavan suoraan kierrätykseen vai otanko pitkästä aikaa kirpparipaikan. 

Uusia vaatteita en ole edes vilkuillut, mutta lauantaiostoksilla olin jo huulipunahyllyköllä hypistelemässä ihania punasävyjä, 

kun muistin, että niiden ostaminen on nyt kielletty.

Läheltä piti;)

Telkkari on pysynyt kiinni niinä aikoina, kun emme ole sitä katsoneet, valoja olen sammutellut sieltä,

 missä ei oleskella ja tietokone on sammutettu käytön jälkeen. 

Ruokaakaan ei ole tarvinnut vielä heittää menemään.

Eli hyvin olen päässyt alkuun.

Toivottavasti jatkokin onnistuu.

Tällä viikolla ei herätyskello soi yhtenäkään aamuna.

Raottelen silmiäni vasta kun Viiru komentaa minut ylös.

Laitan rauhassa aamupalan, syön sen hitaasti ja nautin joka suupalasta.

Luen aamun lehden.

Juttelen Viirulle ja silittelen sitä.

Nautin sen sileän turkin tunnusta sormieni alla.

Kuuntelen kehräystä.

Päivän ohjelmassa vain lukemista, musiikin kuuntelua ja olemista.

Jos sää sallii, odottavat lenkkarit oven suulla.

Hidas lenkki ulkona - ei kuulokkeita eikä askelmittaria mukana.

Kuuntelen lintujen viserrystä, katselen luontoa.

Pysähtelen hengittämään syvää.

Ja jos sää ei ole suosiollinen, istun vain ja katselen, miten pölyhiukkaset tanssivat ympäri huushollia.

Antaa tanssia - en edes yritä pyydystää niitä.

Ja kun siltä tuntuu, otan pienet torkut sohvalla Viirun kanssa.

Ja noiden opaskirjojen joukkoon olen kasannut myös muutaman dekkarin ja naistenlehden

 - eihän se nyt vallan opiskeluksi saa loma mennä.

Ehkä siivoan jopa jonkun komeron, jos siltä tuntuu. Tai sitten en.

En haikaile enkä kiirehdi vielä keväänkään perään - tässä päivässä on riittämiin.

Sillä tällä viikolla ei hosuta eikä hoppuilla.

Tällä viikolla tuumaillaan.

Rentoa viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta