Hei, hei kesä 2015

On syyskuu ja on aika sanoa hyvästit menneelle kesälle.

Kesälle, jolloin ei tapahtunut mitään kummempia - mutta joka kuitenkin jätti jälkeensä

 monia muistoja, joita vaalia ja joista olla kiitollinen.

Viime kesä oli ensimmäinen, jonka vietimme täällä kotona Kaarinassa isännän ja Viirun kanssa ilman lapsia.

Hieman etukäteen pelkäsin, miten ollenkaan osaan kesästä nauttia.

Onneksi nuoret sentään aina välillä kävivät meitä katsomassa, viettivät muutaman viikonlopunkin kanssamme

 ja välillä kävimme yhdessä Turussa syömässä tai kahvilla.

Kesällä tehtiin töitä, lomailtiin, remontoitiin, matkustettiin

 - mutta ennen kaikkea yritettiin nauttia jokaisesta hetkestä.

Kesäkuu tehtiin vielä töitä ja loma alkoi vasta heinäkuun toisella viikolla.

Kesästä kuitenkin nautittiin sekä kotona että Sauvon farmilla.

Ihasteltiin kukkaloistoa ja ihmeteltiin sitä, miten monta vihreän eri sävyä suomalainen kesäkuinen maisema voikaan sisältää.

Jouduimme myös olemaan huolissamme Viirun terveydestä ja pelkäsin, 

että mahtaako Viiru enää koko kesää saada kokeakaan. 

Vaan onneksi löytyi lopulta lääkitys, joka näyttää ainakin tällä hetkellä tehoavan. 

Ja niin sai Viirukin kesänsä. Kesän, josta se on ottanut kaiken irti.

 Isäntää on komennettu ulos vähän väliä ja tutkittu lähiseudut huolella.

Ja minun kanssani Viiru on ottanut monet suloiset päivätorkut pihakeinussa.

Loman alussa kävimme isännän kanssa muutaman päivän matkalla Pohjois-Karjalan mökillämme, 

siellä minun sielunmaisemissani.

Siellä, missä sielu lepää. Siellä, missä olen kotona.

Noista maisemista imin taas voimaa, muistelin monet muistot ja keräsin uusia.

Ikävä jäi - se ihmisen ikuinen ikävä sinne jonnekin. 

Reissusta palattua alkoi remontti täällä kotona.

Meidän tyylillämme: isäntä tekee, minä komennan ja Viiru tarkistaa.

Hitaasti ja hartaasti.

Sillä jos meillä maalataan, maalataankin sitten kunnolla - jos rapatessa vähän roiskuu, ei haittaa.

Tehdään uudestaan ja tuunataan päälle.

Muutamankin manasanan siivittämänä.

Onneksi ei koskaan ryhdytty sitä omakotitaloa itse rakentamaan.

Ero olisi tullut aika äkkiä;)

Valmista saatiin yksi huone ja puoli portaikkoa.

Vielä jäi hommia ensi kesäksikin.

Remontin keskeltä pakenimme muutaman päivän reissulle Riiaan.

Ja hyvää teki - sekä hermoille että parisuhteelle!

Elokuun puolella alkoivat jälleen työt - ja tulivat aurinko ja lämpö.

Koko alkukesän kaapeissa piilotelleet kesämekot ja sandaalit saivat käyttöä.

Jätettiin kotityöt ja vain nautittiin kesän viime säteistä ja pimenevistä illoista.

Voi mikä elokuu!

Kesä 2015 - kiitos hetkistä rakkaiden ja ystävien kanssa, 

kiitos paljosta puheesta, paljosta naurusta - ja muutamasta kyyneleestäkin.

Kiitos siitä, että sain sinut kokea, sillä tänä kesänä olen havahtunut siihen, että näitä kesiä

minun ikälukemillani väkisinkin on edessäpäin vähemmän kuin takana.

On taas aika vetää jalkaan villasukat - joita tosin alkukesäkin ahkerasti käytettiin - 

ja antaa syksyn tulla.

Tervetuloa syksy - ole meille lempeä ja hellä.

Hyvää syksyä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.