maanantai 11. tammikuuta 2016

Sittenkin se yksi lupaus

Olen parina viime vuonna tehnyt yhden ainoan uudenvuodenlupauksen.
Lupauksen kirjata päivittäin 5 kiitosaihetta kiitosvihkoon.
Kimmokkeen kiitosvihon pitoon sain aikoinaan kuntoutuskurssilta ja ensin ajattelin, että ei onnistu.
Mutta kun aloitin, huomasin, että kyllä niitä kiitosaiheita vain riitti - milloin isompia, milloin pienempiä.
Jossain vaiheessa kirjaamiset unohtuivat vuosiksi, mutta kaksi vuotta sitten aloitin uudelleen.
Niin tein viime vuonnakin ja silloisista ajatuksista ja edellisen vuoden kiitossaldosta
 kirjoitin postauksessani "Ja mitäänhän en lupaa..."

Viime vuoden kiitosvihkoni täyttyi taas alkuvuodesta ahkerasti - ei ihan päivittäin, mutta edes viikottain.
Olen sinne kirjannut kaikenlaista ja useimmat kiitosaiheet ovat sellaisia,
 etten niitä täällä julkisesti halua paljastaa;
 ne saattavat koskea läheisten ja ystävien asioita ja ne eivät muille kuulu. 
Ja onhan tässä minunkin elämässäni asioita, joita ei täällä blogissa tule näkymään.

Minun kiitosaiheeni ovat välillä niitä isoja, koko elämään vaikuttavia juttuja
 tai sitten pienempiä oivalluksia hyvästä tai onnistumisista.
Olen viime vuonna kiittänyt mm. siitä, että erään ystäväni elämään oli palautumassa ilo,
 että sain Pohjois-Karjalan mökin laiturilla katsella sielunmaisemaani ja muistella menneitä
- ja olen kiittänyt siitäkin, että juustokakku kerrankin onnistui 
ja että erään remonttipäivän aikana "sain pidettyä suuni kiinni". 
 Ei nimittäin sekään asia ihan itsestään selvää ole näissä meidän huushollin remonteissa.

Oli myös niitä sivuja, joille olin kirjoittanut vain: kiitos, että selvisin tästäkin päivästä.

Kunnes tuli syksy.
Tuli keuhkokuume, joka vei voimat.
Ja tuli kaksi kuukautta, jolloin en pystynyt kiittämään mistään.
Mutta joulukuussa jossain vaiheessa avasin taas vihkoni ja sain aikaiseksi muutaman kiitoksenkin.

kiitosvihko, kortti

Tuli loppuvuosi yllätyksineen.
Tuli tämä uusi vuosi, joka alkoi kaikkea muuta kuin hyvällä ja kiitollisella mielellä.
Eipä tullut mieleenkään aloittaa kiitosvihkoa -  viime vuodelta läksiäislahjaksi saamani
 toispuoleinen kasvohalvaus vei mielestäni kaikki kiitosaiheet.

On ollut kerrankin vain aikaa olla itseni kanssa - eikä se ole ollut helppoa.
Kun toisen silmän silmäluomi ei toimi, ei ole pystynyt netteilemään kuin hyvin lyhyitä pätkiä
 - ei ole pystynyt edes lukemaan kunnolla. 
Ja huoli siitä, millaiseksi tästä toivun, on välillä laittanut mielen matalaksi.
Mutta onneksi vain välillä, sillä en minä täällä sentään koko aikaa ole itsesäälissä rypenyt.
Taistelutahto ja paha sisukin ovat välillä nostaneet päätään.
Ja onpa välillä kasteltu jopa sitä huumorinkukkaakin, sillä ilman sitä ei tämä lady pärjää.

Silti ajattelin, että nyt jää tämä vuosi väliin kiitosvihkojen kirjaamisessa.

Kunnes tuli viime perjantai ja sain työkavereiltani oheisen kortin tänne kotiin.
En näytä täällä, mitä tuonne sisälle oli kirjoitettu, mutta ne sanat saivat minut taas kerran tajuamaan, 
miten onnellinen saan nykyisistä työkavereistani ja työyhteisöstäni olla.
Hyvä työyhteisö, hyvät työkaverit ja mielekäs työ eivät ole itsestäänselvyyksiä ja ne totisesti ovat iso kiitoksenaihe.

Päätin, että aloitanpas sittenkin sen kiitosvihkoni tällekin vuodelle.
Tänä vuonna valitsin varastossa olevista muistikirjoista hieman isomman mallin - tuollaisen,
jonka väliin voin silloin tällöin tallentaa muistoksi jonkin kuitin, lapun tai kortin.
Niinkuin nyt tallensin sen ensimmäiselle sivulle tuon työkavereiltani saamani kortin.

kiitosaiheita

Ja tein tämän vuoden ensimmäiset kirjaukset - ohessa kursiivilla selityksetkin:

KIITOS
1.  Hyvästä työterveyshuollosta.
Hyvä työterveyshuolto on ollut suuri lahja ja ymmärrän, mikä arvo sillä näinä aikoina on,
 kun julkisen terveydenhoidon palvelutkaan eivät ole kaikkien saatavilla. 
Ja ehdin nähdä jo tämän kasvohalvauksen alkaessa, mitä on odottaa TYKSin päivystyksessä yöllä 4 tuntia
 eikä lääkäristä vielä ollut näkynyt vilaustakaan
 - eikä jono edessäni ollut vähentynyt tuona aikana yhdelläkään ihmisellä.

2.  Hyvistä työkavereista ja työyhteisöstä.
Tuli jo tuolla ylempänä mainittua. miksi tämä on tässä.

3. Perheen ja ystävien kannustuksesta ja avusta.
Isäntä ja lapset ovat tukeneet kaikin tavoin - auttamalla käytännön asioissa, lohduttamalla
 ja kannustamalla, samoin ystävät ja kaverit 
- olen saanut kannustusviestejä hurjat määrät ja etenkin viestit paranemiskokemuksista ovat olleet rohkaisevia.
Olen miettinyt, miten vaikeaa tässä tilanteessa olisi ihmisellä, joka elää yksin ja ilman apua.

4.  Siitä, ettei ole ollut pakko lähteä pakkaskeleillä ulos.
Vaikka nuo pakkaskelit näyttävätkin upeilta ja kaunistavat maisemaa, en ole pakkasen ystävä
 - palelen pienestäkin ja mieluummin nukkuisin pakkaset pois.
 No, nyt ei ole ollut pakko tuolla kylmässä odotella työbusseja - ja tuon silmän takia ei edes suotavaa. 
Saan rauhassa vetää vilttiä päälleni ja ihailla kauneutta ikkunan takaa.

5. Kuorsauslaastareista.
Kun kasvojen toinen puoli ei toimi, ei toimi sen puoleinen sierainkaan.
 Eli olo on tukkoisa koko ajan ja nukkuminenkin vaikeaa.
 Mietin, mitä asialle tehdä - sillä kun sitä nukkumista vaikeuttaa jo tuon toisen
 silmän teipittäminen ja kostuttaminen vähän väliä,
 olisi ollut mukavampaa, jos edes hengittämään olisi kunnolla pystynyt.
 Ja muistin, että joskus olin ostanut isännälle kuorsauslaastareita kokeiltaviksi
 - eikä hän tietenkään niitä ollut kokeillut, joten jossakin niiden oli oltava. 
Ihme ja kumma - ne löytyivät lääkekaapista ja kokeilin, josko niistä löytyisi apu.
 Ja apu löytyi! Niiden avulla pysyy tuokin halvaantuneen kasvonpuoliskon sierain avoinna.
 Suuri kiitoksenaihe;)

Kun vaikeinakin aikoina yrittää löytää kiitosaiheita, antaa se voimaa kestää niitä vaikeuksiakin paremmin. 
Huomaa, että elämässä on muutakin kuin ne vaikeudet ja ongelmat.
Moni lapsiperhehän laittaa aina silloin tällöin kiitoksensa lappuina purkkiin
 ja vuoden lopussa nuo laput sitten yhdessä luetaan. 
Hieno tapa opettaa lapsillekin kiitollisuuden merkitystä ja jos itselläni lapset olisivat vielä pieniä
 ja täällä kotona, varmaan tuollaisen kiitospurkin itsekin hankkisin.
Mutta tällä hetkellä, kun isännän kanssa täällä kaksin elelemme, on tämä kiitosvihko minulle oikea tapa.
Ja kiitosvihkosta on sekin ilo, että sen voi säilyttää ja myöhempinäkin vuosina siihen voi palata
 ja havaita, miten paljon elämässä on asioita, joissa on siunattu hyvällä. 

Ja vaikka tänään pystyn kiittämään, olen sitä mieltä,
 että jokaisen elämässä on aikoja, jolloin sitä ei pysty tekemään.
On asioita, joita ei kuitata kiitoksella eikä positiivisella mielenlaadulla.
On tilantaita, joihin eivät riitä kuin kyyneleet.
En ole koskaan pitänyt termistä "positiivinen ajattelu" enkä lukenut yhtään kirjaa,
 jossa opastetaan, miten saan mielenlaatuni muutettua positiiviseksi. 
Ihailen ihmisiä, jotka aidosti ovat positiivisia ja näkevät kaikessa jotain myönteistä.
 Heitäkin on - minä en vain ole itse sellainen. 
Olen realisti - jos jokin asia on päin mäntyä, se sitten on sitä.
Toki yritän asioita muuttaa, mutta mielenlaatuani en osaa muuttaa.
Enkä tiedä, voiko positiivista mielenlaatua oikeasti opetella - en ole kokeillut.
Mutta kiitollista mieltä voi opetella
 - ja siihen oiva keino on kiitosaiheiden kirjaaminen kiitosvihkoon.

Kiitos on myös asia, jota ei voi jättää aina vihkoon piiloon.
Kiitos on hyvä sana myös sanoa ääneen - kiittää kauniista sanoista, lahjoista
 - ja joskus siitä, että toinen vain on siinä.

Niinpä minäkin tahdon kiittää teitä kaikkia, jotka tuohon edelliseen postaukseeni olette kommentoineet.
Olin nimittäin alunperin jo jättää kertomatta koko kasvahalvauksestani, mutta sitten päätin kuitenkin rohkaistua
 ja kertoa siitä, ettei se kenellekään yllätyksenä esim. kadulla vastaantullessa tule.

Ja voi mitä kommentteja olenkaan saanut!
Nuo kommentit ovat rohkaisseet ja lohduttaneet minua enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella.
Olen saanut kauttanne toivoa, että tästä ehkä vielä toivutaan.
Sillä tottahan minä hätäännyksissäni ensin käväisin vähän googlettemassa,
 mitä tästä sairaudesta netin syövereissä sanotaan - ja masennuin täysin.
Siellähän kirjoittelevat he, jotka olivat joko yhtä hätäännyksissään kuin minäkin olin
 - tai he, joiden toipuminen ei ollut edistynyt.
Se, että sain kuulla niin monista myönteisistä paranemista tuttavienne ja läheistenne joukossa, 
antoi aivan toisenlaisen näyn kuin mitä tuo googletus toi.
Kiitos siis vielä kerran kommenteistanne - kiitos myös monista yksityisviesteistä, joita olen saanut.

Jälleen uusi aihe kirjattavaksi kiitosvihkooni - tai oikeastaan aikamoinen määrä,
 sillä niin paljon noita kommentteja tuli.

Siinä minun uudenvuodenlupaukseni - kiitosvihko.
Muita lupauksia en tee tänäkään vuonna, vaikka erilaisia elämän raivausprojekteja
 ja terveyteen sekä hyvään oloon liittyviä hankkeita onkin suunnitteilla.

Mutta ei ihan vielä - ensin yritetään saada silmä pelaamaan ja suu hymyyn.

Oletko sinä tehnyt uudenvuodenlupauksia?
Ja pitivätkö viime vuotiset lupauksesi, jos niitä teit?

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 







SHARE:

86 kommenttia

  1. Tsemppiä oikein paljon sinulle Lady <3 <3 Kiitoksen aiheita on monia ja vaikeina aikoina niitä pienimpiäkin on muistettava!! <3 <3 Minunkin henkistä hyvinvointia on järkytetty viime parin kuukauden aikana ja täällä taas yritetään kasata itseään takaisin maan pinnalle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä - ja todellakin, kiitoksen aiheita löytyy vaikeinakin aikoina <3
      Voimia myös sinulle ja haleja, monen monta <3

      Poista
  2. Minullakin on ollut joskus kiitosvihko, ja sen ajatus on todella kaunis ja tärkeä. Tein sitä sillä periaatteella, että etsin jokaisesta päivästä yhden asian, josta kiittää. Se ei ollut vaikeaakaan. Tajusin, että arki on täynnä mielettömiä asioita, joista olla päivittäin kiitollinen.

    Mutta ei samperi vie, kun kiitosvihkon kirjoittaminen ja ylläpitäminen osoittautui minulle työlääksi. Alkutunnollisuuden jälkeen muistelin, mistä olin ollut viikon ajan kiitollinen. Sitten aika venyi kahteen viikkoon, kuukauteen... Ja no, lopulta koko kirjaaminen sitten jäi.

    Tärkeä asia kuitenkin - tuo kiitollisuuden kokeminen ja tunteminen.

    Voimia Lady ja lämpimiä ajatuksia <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vihko minultakin välillä unohtuu, mutta onneksi taas jossain vaiheessa muistuu mieleen - ja kun olen tavakseni ottanut, että en ala muistelemaan niitä kirjaamattomia juttuja jälkikäteen enkä ota paineita, jos jokin asia unohtuukin, niin onnistuu tuo homma;)
      Kiitos tsempeistä ja lämpimät ajatukset otan aina avosylin vastaan <3

      Poista
  3. Viisaita sanoja jälleen kerran. Tuo halvaus on varmasti pelottava ja ikävä, toivotaan että toivut siitäkin! <3 Hienoa että kiitoksen aiheita silti löytyy, oikein hyvää uutta viikkoa Lady!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On - tämä on pelottava ja ikävä - mutta tämä ei ole kuolemaksi. Eihän se aina lohduta mutta edes hetkittäin. Ja tottakai toivon, että tästä vielä hymykuntoonkin toivun, joten kiitos tsempeistä <3

      Poista
  4. Tsemppiä! Taitaa olla yleisempikin vaiva tämä kuin mitä vaikka vuosi sitten tiesin. Veljenikin sai tämän, viime kesänä, ja yllättävän kauan se toipuminen kesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä - ja todellakin: tämä näyttää olevan yleisempää kuin minäkään tiesin. Kiva kuulla, että veljesi kuitenkin toipui <3

      Poista
  5. Voi sulla on niin ihana asenne ja niin kaunis ajatusmaailma! Olet tosi viisas, kunpa mäkin saisin tuollaista viisautta.. Mä olen jotenkin pohjimmiltani ollut niin negatiivinen että ne "pisitiivisen ajattelun voimat" ym. ovat joskus tuntuneet aivan naurettavilta.. Ja vieläkin mulla on töitä siinä että jaksan edes yrittää ajatella niin, ja opettaa sitä myöbteisyyttä ja kiitollisuutta myös lapsille!:) tsemppiä ja kiitoksenaiheita alkavaan vuoteesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenne on elämän koulun opetusta - tässä elämässä on helpompaa sekä itselle että muille, jos yrittää löytää elämästä niitä hyviäkin puolia. Enkä tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi tai voisi olla positiivinen - elämä vaan on välillä sen verran rankka juttu, ettei siitä pelkällä nami-nami- ja positiivishömpällä selvitä. Välillä joutuu turvautumaan niihin kyyneliinkiin - ja pahaan sisuun. Damn. Ja lopulta huumoriin;)

      Poista
  6. Kiitosaiheiden listaus on hieno tapa piristää mieltä, talven keskellä jos olo pääsee painumaan synkäksi jonkin ikävän asia takia. Kiitosvihko muistuttaa siitä mikä elämässä kuitenkin on hyvin ja voi saada monet isot murheet tuntumaan yhtäkkiä melko pieniltä kun tajuaa kuinka hyvin moni asia onkaan :) Vastaavaa kiitosvihon tekoa voisi suositella ihan kaikille silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosaiheiden listaaminen kyllä tekee juuri kaiken tuon:)

      Poista
  7. On tosiaan niin, että on ollut tilanteita, jossa ei näe mitään positiivista. Sellainen tilanne oli minulla vuonna 2011 kun molemmat vanhempani sairastuivat syöpiin samaan aikaan. Nyt kun tästä on jo aikaa löydän hyviäkin asioita siitä ajasta, mutta siinä hetkessä niitä en nähnyt. Tsemppiä parantumiseen ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - silloin kun elämä koettelee liian kovaa joko itseä tai läheisiä - tai kuten nyt suuria ihmisjoukkoja ympäri maailmaa - on turha yrittääkään nähdä asioissa mitään positiivista. Eivät ne sitä sillä hetkellä ole - ja jotkin asiat eivät koskaan. Mutta moni asia, joka joskus on omassa elämässä näyttänyt täysin synkältä, saattaa vuosien saatossa jättää jälkeensä myös niitä kiitoksen aiheita. Sitten kun taas jaksaa nähdä <3

      Poista
  8. Kiitos mahtavasta postauksesta! Kiitos upeasta asenteesta, Lady. Sinä, jos kuka toivut. Koska olet sen ansainnut. Voimia ja lämpöisiä haleja siihen saakka... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä - ja voimat ja halit ahmin täällä kaksin käsin ja sydän levällään <3

      Poista
  9. Ihana idea tuo kiitoskirja. Minulla on ollut tapana illalla sängyssä kiittää ajatuksissani, ei siis kirjata ylös. Joskus pelottaa kovasti, kun tähän asti elämä on antanut pelkkää hyvää, että milloin tulee kuraa niskaan… Mutta sitten havahdun siihen, että se on aivan turhaa, tulee mitä tulee. Murehditaan sitten, jos edes murehditaan.
    Paljon lämpimiä halauksia, tuo kasvohalvaus on varmasti pelottava juttu, toivon toipumista sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin kiittää tavallaan ja tuon iltakiitoksen olen opettanut lapsillenikin - toivottavasti muistavat vieläkin;) Merkillistä tuo meidän uskomuksemme, että jos elämä on liian hyvin, ei siitä saa iloita ja kiittää, koska sitten tapahtuu kuitenkin jotain ikävää! Tuttu juttu - ja juuri kuten kirjoitit, turha!
      Kiitos - halit ja toivotukset huolin mielelläni <3

      Poista
  10. Ihailen Arja sinua kovasti ♥ Olet antanut minulle monta ajattelun aihetta, hyviä keskusteluja ja arvostan rehellisyyttäsi. Kerrot asiat niinkuin ne tunnet, kipeätkin. Kokemasi sai minut ensin kiukkuiseksi, sitten surulliseksi ja nyt tunnen, että sulla on asennetta, jolla toivut. Lämpimiä halauksia ja nähdään pian ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati - mutta kirjoituksien perusteella voi helposti antaa itsestään fiksumman kuvan kuin mitä se todellisuus onkaan;) Ja kaikki nuo sinun tunteesi - niitä olen itsekin käynyt läpi, vuorotellen. Ja varmasti tulen vielä ne jokaisen moneen kertaan tämän sairauden mittaan tuntemaankin. Halaukset otan vastaan sydän levällään - ja nähdään <3

      Poista
  11. Synkiltä vaikuttavina aikoina on vaikea nähdä missään mitään hyvää, saati kiitollisuuden aihetta. Ja hyvinä aikoina asioita pitää itsestäänselvyyksinä eikä silloin muista olla kiitollinen. Jälleen annoit aihetta itsetutkiskeluun. Toivotan joutuisaa toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä niinä synkimpinä aikoina niitä hyviä asioita näe - ei vaikka kuinka yrittäisi. Mutta onneksi yleensä ajan kanssa jo siihen synkkyyden aitaankin niitä valonrakoja tulee <3
      Kiitos tsempeistä - avosyliin pääsevät <3

      Poista
  12. Voisinkohan aloittaa pitämään kiitoskirjaa nyt vaikka vuosi onkin jo alkanut...juu voin ja aloitan!
    Anoppi- vainaallani oli tuo sama kasvohalvaus ja hyvin toipui. Jos ei tiennyt ja osannut katsoa, ei kyllä mitään huomannut.
    Kyllä se sinullakin hyvin paranee♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin voit - sitähän voi alkaa pitämään milloin vain!
      Kiitos tsempeistä - nämä muiden paranemiskokemukset ovat parasta lääkettä <3

      Poista
  13. Olen tykästynyt sinun kirjoituksiin ja seuraan "uutena" blogiasi. Täällä hirveän kovan pakkasen keskellä tuli hyvä ja lämmin mieli tästä(kin) kirjoituksesta. Aina ei muista olla kiitollinen siitä mitä on ja että on kutakuinkin terve. Sinulla on monia tukijoita, jotka toivovat paranemista. Et vain näe meidän näkymättömiä käsiä, jotka kannustavat ja lohduttavat sinua, mutta täällä ollaan :)

    Ystävät ovat kuin tähdet. Et aina näe niitä, mutta tiedät niiden olevan olemassa.

    terveisin Rauni Joensuusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rauni - nyt taitaa se kyynel vierähtää tuolle tunnottomallekin poskelle <3

      Poista
  14. Voihan kääk. Mulle tuli tästä nyt sellainen olo, että mun tekis ihan hirveästi mieli halata sua. Ja pitkään.
    Ensin tarttee vaan pyyhkiä silmäkulmat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk - en minä ketään itkettää aikonut - mutta halaukset kelpaavat virtuaalisestikin ja sitten kun joskus nähdään livenä, niin rutistetaan oikein kovaa <3

      Poista
  15. Olet upean elämänmyönteinen ja positiivinen jopa terveysongelmien kanssa, siitä varmasti on hyötyä toipumisen tiellä. Kiitollisuusvihko olisi hyvä tapa meillekin, jotka tällä hetkellä takkuilemme vain ihan tavanomaisen arjen kanssa. Tänään olen ollut kiitollinen ihanalle miehelleni, joka halasi aamulla kolmeen kertaan ja lupasi tehdä muutamia kotihommia, sekä työnantajalle, joka lupasi auttaa vaikean työasian yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä aina ihan noilla määreillä varustettu ole - kyllä täällä välillä kirotaankin ja kovaa:)
      Ja todentotta - tuollaisesta miehestä onkin syytä olla kiitollinen<3

      Poista
  16. Sinulla on Arja asenne kohdillaan. Upea kirjoitus, kiitos siitä ♥ Ja nähdään toivottavasti taas pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teija - asenne on välillä kaikkea muuta kuin kohdillaan - mutta kyllä se oikeaankin kohtaan aina välillä kolahtaa. Onneksi;)
      Ja toivottavasti todellakin pian nähdään <3

      Poista
  17. Kiitollisuuden kirjaaminen on hyvä idea, tulee alleviivattua se mikä on hyvin, synkkinäkin aikoina. Yhdenlaista positivista ajattelua sekin. Pahimmillaan positiivinen ajattelu saattaa olla tosiasioiden kieltämistä ja silloin vasta elämänsä saakin solmuun. Mieltä ja ajattelutapaa voi muokata, mutta helppoa se ei ole. Eikä onnistu päättämällä, vaatii harjoitusta. Minusta vaikuttaa, että sinulla on sellainen harjoitus ihan luonnostaan, olet kerännyt kokemuksista viisautta. KIitollisuuden aiheita meillä kaikilla on vaikka.kuinka, mutta kun elämänhallinta alkaa lipsua käsistä, on vaikea nähdä mitään plusmerkkistä, tai jos näkeekin on niistä vaikea tuntea iloa synkkyyden keskellä. Olet urhea nainen! Voimia toipumiseen! Halit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - kiitollisuudella on paljon yhteistä positiivisen ajattelun kanssa - mutta kiitollisuus sallii ne tosiasiatkin <3
      Ja totta - kyllä tämä taas sellainen harjoitus on, vaikka mielelläni olisin ilmankin ollut. Mutta elämä antaa - ja se ottaa. Hyvin tässä käy, kun vain muistaa sen, että loppupeleissä on saanut enemmän kuin antanut!
      Kiitos tsempeistä ja haleista - kädet ja sydän levällään otan kaiken vastaan <3

      Poista
  18. Tuo on hyvä idea. Minulla on kiitospurkki, josta voin lukea kiitokset ja hyvät asiat jos tulee vaikea hetki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kiitospurkki on minustakin hieno juttu - ja kiva, jos sinullakin on kiitoksia varastossa pahan päivän varalle <3

      Poista
  19. Tämän huoneentauluni nyt sinulle Lady haluan ojentaa:

    "Jotka tulevat suorinta tietä,
    saapuvat tyhjin taskuin.
    Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
    tlevat säihkyvin silmin,
    polvet ruvella, outoja hedelmiä
    hauraassa säkissään.
    Niin se ystäväni on, niin se on,
    että eksymättä et löydä perille."

    - Tommy Tabermann -

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Leena, ystäväni - yhden lempirunoistani ojensit minulle <3
      Kiitos sinulle <3

      Poista
    2. Tämä auttaa takuulla: Sisareni ei ole niin kova runoihminen kuin minä, mutta tätä hän ei unohda. Hänellä on ollut vähintäinkin yhtä kova vuosi 2015 kuin sinulla ja vieläkään ei loppua näy, vaikka nyt ollaan jo uuden vuoden puolella.

      Sinä tunsit tämän♥

      Poista
    3. Tunnistin <3
      Kiitos lohdutuksesta ja toivottavasti sisarellasikin alkaa helpottamaan. Elämä ei aina ole helppo juttu eikä oikeudenmukainenkaan <3

      Poista
  20. Paranemisia sinulle - ja lähettelen lämpimiä ajatuksia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena - avosylin otan ajatukset vastaan - ja onneksi ne osaavat lentää niinkin kaukaa <3

      Poista
  21. Ihanasti taas kirjoitis :). Yhdyn ehdottomasti tuohon, ettei positiivisuutta voi opetella. Tai ainakin se kannattaa opetella huolella, ettei tule sellaista päälleliimattua positiivisuutta. Se jos mikä ärsyttää ja näkyy jo kaukaa. Valitettavasti näitäkin ihmisiä on. Olenkin tässä viime aikoina yrittänyt opettaa läheisilleni, että tärkeää on olla rehellinen, ja etenkin itselleen. Tuollainen päälleliimattu positiivisuus on mielestäni myös itsellensä valehtelemista.

    Toivon sydämeni pohjasta sinulle voimia paranemiseen. Ihana ajatus tuo kiitosvihko, täytynee laittaa tuumauslistalle... En itse tehnyt uudenvuoden lupauksia, asetin vain tavoitteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - sellainen nami-nami ja päälleliimattu positiivisuus on falskia! Ja pahinta on mennä sanomaan jollekin elämän kolhimalle, että "ajattele asian positiivisiakin puolia" - se on toisen surun tai huolen mitätöintiä ja vähättelyä!
      Kiitos toivotuksista - ilolla otan vastaan <3

      Poista
  22. Hieno kirjoitus jälleen kerran. Sinulla on kyllä asenne kohdallaan ♥
    Ja kiitos myös muistutuksesta! Kaivoin oman, viime vuoden alussa aloittamani kiitollisuusvihkon äsken lipaston laatikosta esiin. Tuli muuten hyvä mieli ja huomasin hymyileväni, kun lueskelin viimevuotisia sepustuksiani :) On ihan hyvä aika ajoin muistuttaa itseään niistä lukuisista hyvistä asioista, joita elämässämme on.
    Lämpöisiä ajatuksia luoksesi Lady ja paljon voimia toipumiseen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansku - asenne on kyllä kohdillaan. Välillä - sillä ei se sitä aina ole;)
      Ja eikös vaan olekin kiva lukea niitä vanhoja kiitosaiheita? Ne totisesti muistuttavat siitä, että elämässä on paljon hyvää <3
      Lämpöiset ajatukset ja voimatoivotukset otan avosylin vastaan <3

      Poista
  23. Voi Raunin näkymättömät kädet ja Leenan lainaama Tommyn runo. Kaikki sanottu niin kauniisti ja samoja lämpöisiä ajatuksia täältä lähetän. Parane pian ihana Lady. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Tiia, ihaNainen - juuri nuo ja kaikki muut - ystävät tähtinä <3
      Kiitos toivotuksista, tähtiseni <3

      Poista
  24. Kaunis tuo sinun kiitosvihko <3 Minulla on tapana myös kuten joku muukin kertoi ylempänä, kiittää iltaisin ennen nukahtamista siitä päivästä, tapahtumista ja sen päivän ihmisistä. Ja hassua tai hölmöä että jos joskus on ollut kovin väsynyt ja nukahtanut heti eikä ole kiittänyt mistään niin aamulla muistaa että nukahti kiittämättä ja tulee vähän huono omatunto.
    Rakkauden säteitä ja pikaista paranemista sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onneksi voi lausua milloin tahansa - vaikka sitten aamulla;) Mutta tuttu tunne tuo huono omatunto jos iltakiitokset jäävät luettelematta - minä nimittäin kyllä vielä tuon kiitosvihon lisäksi luen iltarukouksenikin;)
      Kiitos säteistä - niitä ei ole koskaan liikaa <3

      Poista
  25. Olen aina pitänyt sinua positiivisena ihmisenä, vaikka emme tunnekaan.
    Täälläkin on elämä pari vuotta koettanut heittää kapuloita rattaisiin, mutta tässä sitä vain vielä ollaan. Tänään otin ensimmäisen askeleen itseni hoitamisessa parempaan kuntoon.
    Toivotaan tästä lempeää vuotta meille.
    Terveisin Ulla&kisut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa itse pitää itseäni positiivisena ihmisenä - realisti olen, mutta kiitollista mieltä olen opetellut. Vaikka näen maailman sävyt, on musta minulle silti mustaa monessa asiassa - mutta onneksi mustassakin on sävujä;)
      Kiva kuulla, että askel on otettu - toivotaan todellakin lempeää vuotta kummallekin <3

      Poista
  26. Hieno idea tuollainen kiitosvihkonen. Pitää mielessä että monella on asiat paljon huonommin. Itse en varsinaisesti kirjaa kiitoksia ylös, mutta muistan kyllä olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista. Yksi suurimmista on terveys, sitä ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Paranemisia sinulle ja toivon ihanaa uutta vuotta sinne puolelle ruutua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä onkin omata kiitollinen mieli - ilmeni se kiitos sitten millä tavoin tahansa <3
      Kiitos paranemistoivotuksista ja oikein hyvää ja valoisaa alkanutta uutta vuotta myös sinulle <3

      Poista
  27. Hieno idea tuo vihkonen, minä otin tämän vuoden tavoitteeksi löytää jokaisesta päivästä niitä positiivisia ja hyviä asioita ja mikäs olisikaan parempi kuin tuollainen vihkonen niiden kirjaamiseen, sieltä on ainakin sitten helpompi katsoa jälkikäteen, että onko niitä kiitollisuuden aiheita löytynyt!

    Kovasti voimia paranemiseesi ja toipumiseen, kuten Annukkakin tuolla kirjoitti, halaisin jos olisit täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se tuossa vihkossa onkin hienoa, että sen pariin voi palata vuosienkin jälkeen ja huomata, miten paljon hyvää elämässä onkaan ollut <3
      Kiitos sekä toivotuksista että virtuaalihaleista - avosylin otan vastaan <3

      Poista
  28. Halaus ja kiitos hienosta postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja halataan kunnolla kun ensi kerran tavataan <3

      Poista
  29. Upea kirjoitus Arja <3 Jokaisessa päivässä on niitä kiitollisuuden aiheita ja minusta on ihanaa, että kirjaat niitä ylös. Elämän hetkisyydessä me usein vain suljemme silmämme niiltä tärkeiltä asioilta, joista meidän pitäisi osasta olla kiitollisia.

    Halaus sinulle ja pikaista paranemista <3 Työkaverini sai tuo saman ikävän vaivan mutta on toipunut siitä täysin. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo - ja kyllä, kiitollisuuden aiheita on joka päivässä - aina vain emme muista sitä. Ja on toki aikoja, jolloin emme edes jaksa nähdä niitä juuri silloin.
      Kiitos myös halauksesta ja tsempistä - nuo paranemiskokemuksista kuulemiset ovat olleet todella tärkeitä <3

      Poista
  30. Minäpä kiitän sinua tänään ihanasta blogistasi. Voimia toivoen sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka - sekä kiitoksista että voimatoivotuksista - minä niin otan molemmat avosylin vastaan <3

      Poista
  31. Kiitos sinulle Lady tästä ihanasta blogistasi. Sinä olet positiivinen realisti. Halauksia ja paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula - ja tiedätkö, olen joskus itsekin kuvannut itseäni positiiviseksi realistiksi - mutta sitten sain yliannostuksen koko positiivisuussanaan ja tyydyin olemaan realisti. Kiitollinen realisti;)
      Halaukset ja voimat otetaan vastaan kaksin käsin, kiitos <3

      Poista
  32. Välillä elämä kyllä kysyy, että jaksatko todella olla kiitollinen ja sitä tunnetta joutuu hakemalla itsestään hakemaan. Pelkkää noususuhdannettakaan ei valitettavasti voi elämä olla, vaan siihen kuulu kitkerät ja suolaisetkin maut. Niitä vasten osaa entistä paremmin arvostaa hyviä asioita lähellään. Sinun positiivisella perusluonteella uskon, että toivut tuosta varmasti säikähdyttävästä ja eräittäin ikävästä yllätyksestä. Sinulla on ihanat työkaverit ja kun huomaa, että on toisille tärkeä, siitä saat uskoakseni ihan valtavasti voimaa toipumiseen. Voi, toivon niin, että toipumisesi tarkoittaa nyt jokaista päivää parempaan, jotta löydät noita kiitoksen aiheita lisää; pieniä, mutta suuria. Toivotan myös paljon mielen lujuutta, jotta jaksat uskoa. Juuri kiitollisuus ja positiivinen mieli pitää ihmisen liikkeessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi - ja olet niin oikeassa tuossa, että toisten huolehtiminen antaa hurjasti voimaa <3 Elämään kuuluu kaikenlaista ja aina se kiitollisuus ei kyllä tule ensimmäiseksi mieleen - ja on asioita, joiden suhteen ei koskaan. Mutta niin se vaan on se elämän kulku, että kauempaa näkee paremmin - monen vaikeankin asian hyväksyy jälkikäteen, kun huomaa, että ei se elämä koko ajan pahaa ollut. Onneksi itse tajusin jo nyt, että jos minulla on tällainen perhe ja tällaisia ystäviä, kavereita ja työkavereita, ei minun elämäni kovin huonoa ole sittenkään:)
      Ja tottakai - toipumistoivotukset otan ilolla ja sydän levällään vastaan <3

      Poista
  33. Kyllä meillä on joka päivä kiitoksen aihetta, kiitosvihko kuulostaa oikein kivalta ajatukselta. Tsemppiä edelleen, kyllä se siitä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - niitä kiitoksen aiheita on joka päivälle, jos vain jaksamme ne huomata:)
      Kiitos tsempistä, Pauska - päivä kerrallaan <3

      Poista
  34. Kiitos Lady avoimesta ja koskettavasta kirjoituksestasi. On kai ihmisiä, joille on helppo ajatella asioista positiivisesti, kun taas minä joudun rypemään joskus päiviä pohjamudissa, josta taas nousen ylös pikkuhiljaa. Mieheni tapaturmaisen kuoleman jälkeen, olen oppinut kiittämään: kiittämään siitä, että sain aviomiehekseni hänet ja elää hänen kanssaan sen parhaan elämäni vaiheen. Lapsuudenkodissani ei ollut kaikki niin hyvin. Isä oli liikemies ja käytti liikaa alkoholia, äiti huolehti kodista ja meistä lapsista. Blogiini olen 'piilotellut' omia kipeitä juttuja mutta avoimesti niistä en kerro. Esim. parisuhde -jutustani paistaa läpi se, miten vaikeaa tällä iällä on aloittaa uutta suhdetta. Runojen kautta myös avaan itseäni. Työelämässä jouduin jossakin vaiheessa työpaikkakiusatuksi ja muutenkin työpaikan ilmapiiri on valtavan huono. Silloinkin mieheni oli tukeni ja turvani.
    "Kaikenlaista kriisiä elämässä pukkaa, mutta parhaat valmentajat ovat niitä, jotka eivät iske taksamittaria päälle eivätkä yritä opettaa meille yhtään mitään. Siksi tarvitsemme esimerkiksi taidetta.
    Itselleni lohdullinen on ollut lause Tove Janssonin Taikatalvi-kirjasta, jossa Tuutikki kiteyttää elämänohjeen: "Kaikki on epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." (Virpi Suutari kolumni HS/27.10.13)
    Ikääntyminen tuo omia haasteita elämään. Toivottavasti elämäni rankat kokemukset ovat nyt voimavarani - että kaikesta tuostakin olen selvinnyt!
    Oikein hyvää vuoden jatkoa sinulle ♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Beate, kauniista sanoistasi. Tunnen muutaman aidosti positiivisen ihmisen - he ovat sellaisia, vaikkei heidänkään elämänsä aina helppoa ole. Itsellenikin ovat myös nuo sinullekin tutut pohjamudat tuttuja - ryvetty on ja kunnolla. Mutta aina on noustu! Näissä blogeissa kirjoitetaan välillä pintaa ja välillä raapaistaan vähän syvemmältä, mutta harvahan täällä itsestään kaikkea kertoo. Suurimmalla osalla meistä on niitä haavoja ja arpia elämän varrelta ihan riittämiin. Onneksi meitä särkyneitäkin paikataan välillä. Kirjoitat kauniisti edesmenneestä miehestäsi ja minusta on hienoa, että osaat kiittää siitä hänestä ja siitä ajasta, jonka saitte yhdessä elää. Olet saanut kalliin lahjan - ja osaat sitä myös arvostaa. Ja kyllä - taide on lääkettä. Moniin vaivoihin. Itse koen, että se auttaa jopa fyysisesti - monesti konsertin, teatterin tai muun elämyksen aikana unohtuvat säryt ja ne pysyvät pois vielä pitkään elämyksen jälkeenkin.
      Toivon, että sinunkin elämässäsi puhaltaisivat lempeät tuulet - ihminen tarvitsee ne suvantovaiheensakin ja mitä enemmän tätä ikää tulee, sitä vähemmän niitä rajuja tuulia toivoo.
      Kiitos rehellisestä kommentistasi ja kaikkea hyvää ja kaunista sinulle tähän uuteen vuoteen <3

      Poista
  35. Löysit niin paljon positiivisuutta tuosta halvauksesta huolimatta,ihana Lady:) Ja paljon tsemppejä,peukut pystyssä että pian toivut siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä hyviä asioita on paljon, paljon enemmän - ja hyvä keskittyä mieluummin niihin kuin tähän halvaukseen:)
      Kiitos tsempeistä ja peukuista - ne ovat tarpeen ja tervetulleita <3

      Poista
  36. Mulla on menny aikas lujaa tässä oikeestaan koko talven ajan, töissä paremminki, mutta nyt kyllä pysähdyn. Pysähdyin lukemaan oikeen ajan kanssa tätä postausta.
    - huomasin sun fb- päivityksen ja kiiruusti tänne lukemaan.
    Ja lukemista oli, ajatuksi jotka laitto ajatteleen ja miettimään. Onko tässä elämässä pakko mennä tukka putkella.
    Kiitos, kumpa muistais riittävästi kiittää piänistäki asioista.
    Mä olen aikas positiivinen luanne. Ehkä elämän kolhut on luanu musta sellasen. Mun ajatus on aina ollu niin, että sen verran annetaan ku ihminen jaksaa ja jos lakkaa jaksamasta, sillon on kasvettava. Helppo tässä on kirjottaa, mutta tosissaan olen kovia kolhuja saanu nuarempana ja tässä ollaan.

    Sun halvauksesta sen verran, että älä tosiaankaan lue aiheesta keskustelupalstoilta. Kuten huomasit, siellä on paljon negatiivista. Toipuminen on niin yksilöllistä halvauksesta. Mun ystävälläni oli jokunen vuasi kasvohalvaus ja meni siinä aikaa, ennen kuin parannusta tuli, mutta tänä päivänä ei ole mitään mistä voisi huomata sairaudesta. Eli usko vaan lujasti, niin paranet kyllä.

    En mä tiä onko tää ny vähä sekavaa juttua, mutta huilaa sinä ja nauti näistä talvi-ilmoista sisältäpäin. Näissä ei kauheesti nautintoo oo, varsinkaan täälä meillä... Lunta tuli perjantaina Niin paljo, ettei tästä nauti kukaan vaikka olis kuinka positiivinen ;)
    Kuulumisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinun blogistasikin huomaa, että sinä kuuulut noiden positiivisten ihmisten joukkoon - ja menevien <3
      Ja jos on meneväinen luonne, niin silloin pitää mennä - huomisesta kun ei kukaan tiedä. Minulle sopii sellainen sopiva määrä menoja ja paljon itsekseen möllötystä - mutta ei ihan niin paljon kuin nyt on pakko;)
      Tosi tyytyväinen olen siitä, että tästä kasvohalvauksestani täällä kerroin - niin paljon olen saanut tietoa noista parantuneista, että se on rohkaissut oikeasti! Ja kyllä minä itsekin paranemiseeni uskon - suurimman osan aikaa. Mutta on niitä pimeitä hetkiäkin, jolloin tuntuu aika epätoivoiselta. Onneksi järki voittaa - tämä tauti ei ole kuolemaksi - ja kun syykin oli virustauti, on turha jäädä murehtimaan sitäkään, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Elämä on nyt tässä ja täällä vähän aikaa, mutta kunhan vain tuo silmäluomi alkaa toimia, lähden liikkeelle ja töihin. Aika näyttää, koska - se nopeimmaksi paranemisajaksi ilmoitettu 3 viikkoa ei vielä ole täynnä.
      Ja todellakin nautin siitä, että ei ole pakko tuonne ulos kovin usein päätään pistää. Ja saa ottaa päiväunet silloin kun väsy iskee - yöunet kun ovat sen verran katkonaisia tuon silmän kostuttamisen takia.
      Kuulumisiin, ystävä hyvä <3

      Poista
  37. Kiitosvihko on hieno asia. Ja lapsille tosiaan pitäisi kiitollisuutta oikein opettaa. Tuleehan sitä "siinä sivussa" ehkä syötettyä, mutta nytpä otan oikein aiheeksi. Yritän ainakin. :)
    Kiitosmieli kyllä kantaa paremmin kuin surumieli. Parempaan päin Lady <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en aikoinaan hoksannut tuota kiitospurkki-ideaa lasten kanssa omia, mutta kyllä meillä iltarukouksessa kiitokset joka ilta lausuttiin. Kyllä lastenkin on hyvä tietää ja nähdä, että elämässä on paljon kiitoksen arvoista vaikkei se täydellistä olisikaan <3
      Samaa mieltä olen - kiitosmieli kantaa:)

      Poista
  38. Kiitos vihko olis mullekkin hyvä idea, kun kärsin kroonisesta kiputilasta, niin välillä on vaikea löytää kiitoksen aiheita. Olen eka kertaa sun blogissa ja jäin lukijaksi. Olis kiva jos tulisit kylään Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on fibromyalgia, joten tiedän, mitä ovat krooniset kivut - ja juuri niiden takia aikoinaan olin tuolla kuntoutuksessa, missä idea kiitosvihosta tuli - kannattaa kokeilla <3
      Tsemppiä sinulle ja käväisenpä vastavierailulla!

      Poista
  39. Hieno idea on kiitosvihko. Hävettää myöntää, että itse en ole moista vielä valmis aloittamaan. Mutta silti kiitoksen ja ilon aiheita on, en sitä meinaa. Koko postauksesi on... saanko vain sanoa: <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siinä mitään hävettävää ole - kukin kiittää tavallaan:)
      Ja kiitos - sinulle myös <3

      Poista
  40. Niin viisas kirjoitus taas. Vuosi sitten aloitin sinun innoittamanasi pitämään kiitosvihkoa. Ostin kauniin ja pirteän vihon kirjakaupasta tarkoitusta varten. Elämässäni oli silloin paljon murhetta, joten kiitosvihko tuntui hienolta ajatukselta. Laiska kun olen, ei siihen monta riviä tullut, eikä sitä ole avattu ehkä 10 kuukauteen. Tuolla se laatikossa odottelee, hylätty sitä ei ole. Murheita ja huolia on edelleen - koskapa ei olisi, mutta mietin myös elämän kauniita js hyviä asioita ja kiitän niistä, vaikka ei niitä tule kirjattua kansiin tällä hetkellä.

    Toivottavasti toipumisesi on jo hyvässä vauhdissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kiitosvihko siellä laatikossa jaksaa odotella sitä oikeaa aikaa - mihinkään ei pidä pakottaa itseään ja kiittää voi monella muullakin tapaa <3
      Se, että muistaa elämässä olevan niitä kauniita ja hyviä asioita, auttaa kyllä kummasti puskemaan läpi niiden huolien ja murheidenkin <3
      Kiitos tsempistä - toipuminen antaa vielä odottaa itseään, mutta edelleenkin luotan, että tästä vielä tokenen <3

      Poista
  41. Ihaillen ja ihmetellen luin blogiasi; voimia ja kaikkea parasta kuluvalle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi - ja kiitos tsempistä - tänään ne ilahduttivat todella paljon <3

      Poista
  42. En oo hirveästi yleensä tehnyt mitään lupauksia. Tänä vuonna päätin, että yritän olla juomatta limuja ja syömättä makeisia. Viime vuonna tuli kesällä ja syksyllä juotua yhteensä vähemmän limua kuin keväällä 2015. En oo hirveästi makean perään, mutta kyllä niitä toisinaan tulee syötyä. Kesällä jopa ihmettelin miten helppoa on olla ilman limuja. Loppukesästä/alkusyksystä kävin Subwayssa ja otin vahingossa limua. Tuli jopa huono olo siitä ja nyt muutaman kerran Subissa käydessä muistaa ottaa leivän kanssa vettä :).

    Tän vuoden puolella en ole juonut vielä limukkaa yhtään, kerran olen syönyt jäätelöä jossa oli suklaata ja miehen kummityttö täytti juuri yhden vuoden ja käytiin siellä kahvilla jonka kanssa söin pari pullaa. Välillä juon appelsiinimehua, mutta en sitäkään joka päivä enkä litratolkulla.

    Ennemmin juon vettä tai teen SodaStremilla hapotettua vettä. En edes muista koska oisin laittanut niitä limuesansseja sinne veden sekaan, en varmaan pariin vuoteen. Muistan, kun ennen se SodaStreamilla tehty kivennäisvesi maistui tosi väkevälle ja nykyään tykkään siitä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi myös aloittaa taas sokerista vieroitus - se on merkillinen aine, kun koukuttaa todella nopeasti. Ja jännä on huomata myös se, että kun onnistuu siitä koukusta irti pääsemään, alkaa kaikki makea maistumaan liian makealta,)
      Tällä hetkellä en tosin ajattele mitään terveysprojekteja - riittää tässä halvauksessa ihan tarpeeksi haastetta.
      Minulle ei koskaan ole ollut vaikeaa pysytellä limuista erossa - mutta muu makea maistuu tällä hetkellä ihan liian hyvältä;)
      Tsemppiä - hetken päästä se makea jo yököttää:)

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig