Porvoon mitalla keisarin ja Runebergin jalanjäljillä

Kävin viime viikon lopulla parin päivän työmatkalla Porvoossa ja ajattelin muutaman kuvan kera

vilauttaa teillekin näkymiä tästä viehättävästä ja idyllisestä kaupungista.

Koska olin työmatkalla, ehdin nähdä kaupungista vain pienen osan, sillä matkamme ohjelma oli

sen verran tiivis, että kaupungilla kiertelyyn ei kovin paljoa aikaa jäänyt.

Onneksi sentään toiseen päivään oli sisällytetty lyhyt kierros Vanhassa kaupungissa ja saimmekin kuulla 

monia mielenkiintoisia tarinoita sekä kaupungin historiaan vaikuttaneista ihmisistä että rakennuksista.

Ja kun Vanhassa kaupungissa kierreltiin, käytiin toki myös Vanhalla sillalla katsomassa näkymä

Porvoon rantamakasiineille päin. 

Tuolla Vanhalla sillalla kuuleman mukaan porvoolaiset hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä häiden jälkeen.

Enkä ihmettele - on näky sen verran kaunis.

Eikä matkakaan Porvoon tuomiokirkolta pitkä ole, sillä kirkko näkyy hienosti sillalta.

Kirkkoon tutustuimme myös kierroksemme lopuksi lähemmin ja kuulimme

mielenkiintoisia tarinoita sen historiasta ja merkityksestä porvoolaisille.

Valitettavasti kuvia ei kännykästäni teille löytynyt - kuuntelin liian intensiivisesti;)

Olin matkalla kouluttautumassa yhdessä muissa Suomen tuomiokapituleissa työskentelevien kolleegoiden

 kanssa.  Moni meistä ei aiemmin ollut Porvoossa käynyt ja kyllähän me kaikki kaupunkiin ehdimme ihastua.

Itse olen käynyt Porvoossa joskus vuosikymmeniä sitten luokkaretkellä ja pari kertaa olemme

siellä perheen kanssa poikenneet kesälomamatkoillamme Pohjois-Karjalaan.

Ja nimenomaan vain poikenneet sen verran, että kahvit olemme ehtineet juoda,

 sillä kuten olen joskus tainnutkin mainita, meidän lomareissuillamme ei juurikaan reitiltä

 poiketa vaan kohteeseen ajetaan suorinta tietä;)

Vanhan Porvoon on puutaloalue on tunnelmallinen ja kaunis ja sen suojellut rakennukset on rakennettu

 moneen kertaan uudelleen,  sillä kaupunki on tuhoutunut niin sodissa kuin paloissa useammankin kerran.

Hienoa on se, että rakennukset on aina rakennettu vanhoille kivijaloilleen, 

joten Vanhan kaupungin kaava ja siluetti ovat säiluneet vuosisatoja samanlaisina,

 sillä edes talojen värejä ei saa muuttaa.

Vanhan kaupungin kadut ovat kapeita mukulakivikatuja ja ihmetellä täytyy, miten porvoolaiset

siellä talvella pystyssä pysyvät - meillä oli vaikeuksia jo ensimmäisen päivän iltana, kun korkokengissä

yritimme kompuroida illanviettopaikkaamme, Porvoon piispantaloon,

josta saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita piispa Björn Vikströmiltä ja hänen puolisoltaan Marialta.

Vaikka näyttääkin vanhalta, on piispantalo rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1927

 ja siinä on ehtinyt asustaa jo useampikin piispa - ja jopa kolme Vikströmiä: 

Björn Vikströmin lisäksi hänen setänsä Erik Vikström ja hänen isänsä John Vikström, josta sittemmin tuli 

arkkipiispa  - piispa, joka oli minun ensimmäinen esimieheni vuonna 1998, kun työni kirkossa aloitin.

Nykyinen piispa on siten ehtinyt asua talossa jo lapsena - ja niistäkin ajoista saimme kuulla

- mutta koska ne ovat "perhejuttuja", en niistä täällä kerro;)

Sen verran illasta kuitenkin kerron, että saimme kuulla mm. Lasse Mårtensonin "Aamu-usvan" 

piispattaren soittaessa saksofonia ja piispan säestäessä pianolla. 

Hieno ilta rennon ja valloittavan piispapariskunnan kanssa

 - ja koska olimme siellä vieraina heidän kodissaan, en kuvia tilaisuudesta kuvia tänne jaa.

Varsinainen koulutustilaisuutemme pidettiinkin sitten hieman vanhemmissa puitteissa, nimittäin 

talossa, jossa pidettiin Porvoon valtiopäivät vuonna 1809 ja jolloin Suomelle myönnettiin autonomia.

Tätä Porvoon ensimmäistä kivitaloa rakennettiin 1758-1758 ja sitä on käytetty sekä lukiona

 että konsistoriumin tarpeisiin sekä sotilassairaalana useammankin sodan aikana.

Nykyisin talossa sijaitsee Porvoon tuomiokapituli ja sen juhlasalissa  koulutuspäivämmme pidettiin.

Juhlasalissa sijaitsee myös maalaus, joka on monille tuttu ainakin koulukirjoista - nimittäin

Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaisista Porvoon tuomiokirkossa.

Maalaus on vuodelta 1812 ja tästä maalauksesta on tehty kopio, 

jossa historiaa on hieman väritetty ja jossa korostetaan tapahtuman merkkihenkilöitä

 - R.W. Ekmanin maalaama kopio sijaitsee Valtioneuvoston linnassa.

Näissä juhlavissa tiloissa on aikoinaan myös keisari Aleksanteri I valtiopäivien avajaisiltana tanssittanut

 maaherran tytärtä Ulrika Möllersvärdiä - ja tästä tapaamisesta onkin sitten jo olemassa ihan omat tulkintansa,

 joista yksi on kirjattu Mika Waltarin romaaniin "Tanssi yli hautojen".

Porvoon kaduilla kulkiessa törmää historiaan joka puolella - on Kuninkaantie, Vanha Porvoo

 puutalo- ja empiretaloalueineen, on Runebergin kotitalo ja museoita jos jonkinlaisia.

Ja on tarinoita taloihin ja ihmisiin liittyen.

Kuulimme tarinoita keisareista, taiteilijoista ja romansseistakin

- historia elää edelleen noissa kauniissa maisemissa ja kaupungin mukulakivikadut,

 jos osaisivat puhua, voisivat kertoa lisää tarinoita.

Meille niitä tarinoita tarjoili Porvoon kaupungin auktorisoitu opas

 ja jos joskus Porvooseen haluat tutustua, kannattaa osallistua vaikkapa jollekin

teemaopastukselle, jollaisen voi tilata Porvoon Matkailuoppailta.

Me pääsimme myös paikkoihin, joihin ei ilman opasta normaalisti pääse

 - esimerkiksi sisäpihalle, josta löytyy vaikkapa tuon yläkuvan mukainen portaikko.

Pikainen vierailu Porvoossa tarjosi meille sen verran mielenkiintoisia tarinoita ja näkymiä,

että ainakin itse aion joskus palata sinne ihan ajan kanssa.

Ehkäpä silloin saan katsella kaikkea ihan "Porvoon mitalla".

Tämänkin lausahduksen taustat saimme oppaaltamme kuulla: alunperinhän Porvoon mitalla

 oli enemmänkin negatiivinen maine, sillä se oli mitta, jota kruununvouti käytti kerätessään veroja porvoolaisilta:

 vouti keräsi verot (tuolloin verot maksettiin viljalla tai paloviinalla) välipohjallisella mitalla

 -  hän nimittäin keräsi verot isommalla mitalla ja tilitti pienemmällä pitäen erotuksen itsellään.

Nykyäänhän Porvoon mitalla tarkoitetaan runsasta määrää - ja kuulemma Porvoon torilla saattaa 

esimerkiksi perunoita ostaessaan saada hieman ylimääräistäkin - jos osaa pyytää Porvoon mitalla;)

Porvoossa käydessä ei tietenkään kannata kävellä Brunbergin suklaakaupan ohitse

 - siellä nimittäin tarjotaan myös maistiaisia ja ihan Porvoon mitalla.

Ja kyllähän me tarjoukseen tartuimmekin, sillä kyllä meistä useimmat ihan kivat ostoskassilliset herkkuja

tuolta kotiin tuomisina kannoimme.

Porvoo on todella käymisen väärti - ja vaikka tässä postauksessa ette tietoa tai kuvia Porvoon mitalla 

saaneetkaan,  toivon, että nautitte pienestä matkakertomuksestani.

Enemmän nähdäkseen kannattaa sinne itse mennä - ja kannattaa varustautua kengillä, 

joissa on hyvä noilla mukulakivikaduilla kävellä.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.