Elämä on varjoa ja valoa...

Edellisestä postauksestani on jo tovi vierähtänyt ja siihen on syynsä - eikä syy ole tällä kertaa hitaan bloggaamisen periaate.

Lomani olisi pitänyt alkaa tänään ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisimme huomenna matkanneet kohti Pohjois-Karjalan mökkiä. Toisin kävi. Aloitin lomani jo viime viikolla keskiviikkona ja rakkaat maisemat ja polut jäävät nyt katsastamatta.

Olen Hollolassa hoitamassa ja auttamassa äitiäni, joka yrittää toipua operaatiosta, joka ei mennyt niin kuin piti. Toipua siihen kuntoon, että uusintatoimenpide voidaan kuun lopulla tehdä.

Äitini pääsi sairaalasta kotiin keräämään voimia viime viikon keskiviikkona ja sitä ennen olimme ehtineet kokea niin pelkoa kuin varovaista toiveikkuuttakin. Tämä on kahden viikon sisällä kolmas kerta, kun tänne Hollolaan saavuin - ja tällä kertaa viivyn täällä pitempään kuin aiemmilla kerroilla.

Elämä on varjoa ja valoa. Ja nämä molemmat ovat meidän perheellemme viimeisten viikkojen aikana taas kerran muistuttaneet siitä, mikä on elämässä tärkeintä.

Elää tässä hetkessä, elää täysillä - ja elää rakkaintensa rinnalla. Hyvässä ja pahassa, ilossa ja tuskassa. Valossa ja varjossa.

Elää ja rakastaa. Ja muistaa olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka yhdessä läheistemme kanssa saamme viettää. Meillä on vain tämä hetki - huomisesta emme tiedä.

Viimeisin muistutus tuli eilen, kun saimme tiedon, että äidin sisar oli edellisenä yönä nukkunut pois. Tätini tila oli jo pitkään ollut vakava ja uutinen ei yllätyksenä tullut, mutta eihän suru-uutisiin kukaan koskaan valmis ole - sitä toivoa elätellään viimeiseen saakka.

Minä pysyttelen nyt täällä äidin luona. Ja olen kiitollinen jokaisesta hetkestä. 

Olen myös kiitollinen kaikista edelliseen postaukseeni tulleista kannustavista kommenteistanne ja äitikin varmasti ne jossain vaiheessa lukee. Sillä sen verran valoa uskallan nähdä, että toipuminen edistyy ja että se uusi operaatio kuun lopulla onnistuu - ja surffimummi palailee vielä linjoille.

Sitä, milloin itse taas palailen linjoille, en osaa ennustaa. Se voi olla tänään - tai vasta ensi kuussa. Elämä on nyt muualla kuin blogeissa tai SoMessa - en ole ehtinyt enkä jaksanut lukea muiden blogeja, en kommentoida - ja muitakin Some-kanavia olen vain vilkuillut.  

Tärkeimmät asiat ensin. 

Näillä Hollolassa otetuilla kuvilla toivottelen 

Valoisia kesäpäiviä kaikille - pitäkää huolta toisistanne!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.