Instagram -tililläni julkaisin vuoden lopussa perinteisen Topnine -kuvan, jossa näkyvät tilini vuoden 2019 tykätyimmät kuvat. Jos tuota koostetta on uskominen, on ladyn elämään mahtunut vain hääpäivä, Turku, Micu ja omat kasvot. No - instagramissa tykätään mistä tykätään, mutta onneksi elämääni on sisältynyt paljon muutakin.
Tammikuu ja lumi. Ja lunta saimmekin taivaan täydeltä. Tuossa instagram -koosteessakin on kuva työpaikkamme sisäpihalta, jossa lumi on kattanut pöydät kunnon pitoihin.
kuva: Pinkit korkokengät/Maiju
Eturivissä istuimme, lauloimme täysillä mukana Hold me now -biisiä ja muutamaa muutakin kipaletta, taputimme kätemme punaisiksi, tanssahtelimmekin ja nauroimme vedet silmissä vanhalle mestarille, joka osasi itsekin nauraa itselleen. Ja seurahan oli tietenkin Maijun sanoin "sairaan hyvää";)
Helmikuussat otettiin töissä myös viralliset potretit. Oma edustuskuvani näkyy sekä tuossa instakoosteen keskellä että myös blogini sivupalkissa. Kuvausten lomassa oli Turun tuomiokirkossa aikaa ottaa myös muutama vähemmän virallinen kuva - niistä esimerkki yllä;)
Helmikuussa alkoi myös perinteinen Ekopaastoni, josta sain aikaiseksi jopa tehdä postauksen.
Maaliskuussa odottelimme jo kevättä ja sen ensimmäiset merkit, lumikellot, työntyivät voimalla maasta kodin etupihalla.
Alkuvuoteen mahtui toki ystävien ja perheen kanssa vietettyjä hetkiä, rutkasti töitä ja myös sitä ihan omaa aikaa. Vietettiin syntymäpäiviä, ulkoiltiin ja kuunneltiin Micu-kissan kehräystä.
Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä ja ihasteltiin luonnon heräämistä.
Toukokuussa siivottiin Sauvon farmi kesäkuntoon ja ihasteltiin Turun kevättä sekä juhlittiin kirsikankukkain aikaa, hanamia.
Kesäkuussa nautittiin lämmöstä ja valosta. Vietettiin juhannusta Sauvon farmilla läheisten kanssa ja grillailtiin kotipihalla. Ja Turku - kesäkaduilla oli kuumaa.
Sain myös suostuteltua itseni keskustelemaan bloggaamisesta Sauvon kirjaston kulttuurikahveille.
Suostuttelijana ja keskustelukumppaninani toimi Ida-Maria Tanhua, joka aikoinaan oli yhtenä vetäjänä Some-kurssilla, jonka innoittamana aloitin bloggaamisen. Kerrassaan mielenkiintoinen tilaisuus!
Ja kun loma vihdoin alkoi, suuntasimme Pohjois-Karjalan mökille. Sinne, missä sielu lepää ja missä ovat rakkaimmat muistot.
Kotimatkalla jäimme vielä yöksi Tampereelle ja piipahdimme Sauna Open Airiin Ratinanrantaan. Ehdimme kuuntelemaan Amorfiksen keikan ja fiilistelimme W.A.S.P. :n Wild Childin ja I Wanna Be Somobodyn tahtiin.
Reissun jälkeen oli aikaa tehdä remonttia kotona (taas kerran), viettää aikaa Sauvon farmilla, tavata ystäviä, lukea monen monta kirjaa ja nauttia kesän anneista.
Heinäkuun lopussa kävimme vielä isännän kanssa viikon matkalla kauniissa Krakovassa.
Viikko kului kuin siivillä vaikka emme mitään erityistä tehneetkään. Auschwitzin keskitysleirinkin jätimme väliin, sillä olemme siellä vuosia sitten jo käyneet ja sen käynnin kyllä muistamme aina.
Elokuun puolenvälin tienoilla alkoivat taas työt ja reippaasti alkoivatkin. Silti oli aikaa nauttia loppukesän lämmöstä sekä Turussa, kotona Kaarinassa että Sauvon farmillakin.
Syyskuu ja ihana syksy. Töitä ja kiirettä.
Mutta myös jotain muutakin - kuun lopulla työyhteisömme vetäytyi pariksi päiväksi hiljaisuuden retriittiin Utöseen.
Säät suosivat, oli lämmintä ja aurinkoista. Hiljaisuuden rikkoivat vain hetkipalvelusten Taize -laulut ja rukoukset. Ja lintujen kirkuna ulapalla. Retriitti tuli töiden kannalta oivaan saumaan ja se antoi lepoa ja ravintoa niin sielulle kuin silmillekin.
Muistan varmasti aina Utön majakkakirkossa vietetyn iltamessun ja sen jälkeisen kävelyn pimeää, vaikkakin hieman valaistua, kylänraittia pitkin takaisin hotellille. Ja ne hetket, jotka työkaverini Marin kanssa vietimme yöllä makaamalla selällämme rantakallioilla katsellen tuhansin tähdin valaistua yötaivasta ja kuunnellen tuulen huminaa ja aaltojen loisketta rantakivikkoon.
Joskus elämä on täyttä. Tuolloin se sitä oli.
Lokakuu ja Turun syksy. Nämä värit. Tämä kauneus.
Marraskuu. Pimeys. Ja valon kaipuu.
Yhden päivän talvi. Ja kuihtuneen kauneuden ihastelu.
Joulukuu, jonka muistamme aina. Luontokin näytti kaikkea muuta kuin talviselta.
Joulukuu, jolloin appeni lähti taivaaseen. Surun joulukuu.
Mutta myös juhlan joulukuu. Joulua vietimme jälleen yhdessä läheisten kanssa. Ja muistelimme isää, pappaa ja appea.
Ja kun vuosi vaihtui, jäi skumppapullokin avaamatta. Niin kuin edellisessä postauksessa epäilinkin, nukkui isäntä onnensa ohi. No - ehtiihän tuon korkin poksauttaa myöhemminkin. Jos Luoja suo.
Että tällainen vuosi. Ihan hyvä vuosi. Kiitollisuuden arvoinen vuosi.
Ja tietenkään ne tärkeimmät, jotka vuodesta vielä paremman tekivät, eli läheiset ja ystävät, eivät tänne blogiin ole päätyneet. Eivät ne herkimmät hetket, eivät pahimmat vaikeudet eivätkä herskyvimmät naurutkaan. Niiden kuvat ja muistot säilytän ihan muissa kansioissa. Se oikea elämä kun on somen tuolla puolen ja somessa jaetaan vain pieniä hetkiä siitä.
Kiitos, kun olette niitä olleet kanssani jakamassa!
Hyvää tammikuun loppua kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Todella mukava ja pätevä vuosikatsaus - täytyisi itsekin tehdä mokoma, jotta jotenkin pysyisi kärryillä vuosista. Tosin olen myös ehdottomasti samaa mieltä, että ne tietyt eivät kuulu tänne somen puolelle...
VastaaPoistaOikein hyvää alkanutta vuotta sinulle <3
Vuosikatsaukset ovat kyllä kivoja - toissa vuodesta jätin tekemättä ja vieläkin harmittaa;)
PoistaJa totta - me jaamme tänne valikoituja asioita elämästämme, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Kiitos - hyvää ja onnellista tätä uutta vuotta myös sihnulle, Celia C <3
Ihana ihana katsaus viime vuodesta, ja mahtavan kauniit kuvat. Ja loistava muistutus:" Se oikea elämä kun on somen tuolla puolen ja somessa jaetaan vain pieniä hetkiä siitä. "
VastaaPoistaValoisaa loppuviikkoa Arja <3
Kiitos, Taru ja elämää onneksi on myös muualla kuin täällä <3
PoistaHyvää loppuviikkoa myös sinulle <3
Otat niin ihania luontokuvia, upeita ja kissakuvissa tietty silmä lepäsi pitkään. Hyvin kuvaa tuo otsikko miten kuvaat tavallisen elämän hyvyyttä ja vielä hitsin taitavasti.
VastaaPoistaSydämellistä tammikuun loppua ladysein. <3
Kiitos, Tiia - teidän uudesta pikkukisusta tuli minulle ihan hirveä kissakuume vaan yritän pysyä ruodussa ja tyytyä olemaan vain varamami tytön Miculle;)
PoistaJuuri sydämellistä loppuviikkoa myös sinulle, ihaNainen Tiia <3
Olipa elämän makuinen postaus. Upeita kuvia ja kivoja muistoja. Matkat on aina ihania ja nuo teidän mökkimaisemat myös.
VastaaPoistaKaunista loppuviikkoa sinulle Lady <3
Kiitos, Outi - ja oikein hyvää loppuviikkoa myös sinulle, Outi <3
PoistaMukavia tapahtumia, kuten tuo Johnny Logan -konsertti muuta kivaa vuoden aikana. Tätä oli mukava lukea , ja kauniita kuviasi kiva katsella.Oikein hyvää tammikuun loppua ja helmikuun alkua Arja.
VastaaPoistaKiitos, Jael ja oikein hyvää loppuviikkoa myös sinulle sinne kauas, Jael <3
PoistaKuvavuotesi 2019 on hieno!
VastaaPoistaMuistan niin hyvin tuon Mikael Agricola -kuvasi. Hymyilin silloin kuin näin sen ja hymyilen taas.
Johnny Logan, Krakova ja Utö! Hienoja kokemuksia! Ihana Utö - ulkosaariston tunnelmaa.
Kiitos, kun teit vuosipostauksen, tätä oli ilo lukea.
Hyvää loppuviikkoa!
Kyllä - vuosi oli hyvä. Ja Utö - rakastuin täydellisesti.
PoistaHyvää loppuviikkoa myös sinulle, Tuula <3
Kauniita kuvia ja tunnelmia. Ja Hiljaisuuden retriitti Utössä tuntui jotenkin pysäyttävältä tänne asti.
VastaaPoistaKaikinpuolin hyvää kevättä Arja <3
Kiitos, Annukka - Hiljaisuuden retriitti kyllä lataa akkuja hienosti ja voi Utö - rakastuin totaalisesti!
PoistaOikein hyvää loppuviikkoa ja tulevaa kevättä myös sinulle, Annukka <3
Kylläpä katselin kaiholla viime tammi- ja helmikuun kuvia. Oliko viime vuonna tähän aikaan todella noin talvi? :o Tässä pimeydessä ja sateen tihkussa tollainen talvi on päässyt inohtumaan täysin.
VastaaPoistaNo kuule- niin katselin minäkin; viime vuonna oli sentään hetki talvea, nyt marraskuu vain jatkuu ja jatkuu!
PoistaHyvää loppuviikkoa, Jonna <3
Thank you for your kind words, Nastya:)
VastaaPoista