Sunnuntai-ilta. Odottelen perhettä kotiin. Lähtivät eilen aamuvarhain reissuun ja jättivät minut poloisen tänne kotiin eläintenvahdiksi. Ei minusta tosin tässä flunssassa minnekään lähtijäksi olisi ollutkaan. Tämä tauti tuntuu olevan sitkeää sorttia. Luulin jo viime viikolla, kun kuumetta ei enää ollut, että tästähän selvittiinkin vähällä. Toisin taisi käydä. Olin jo töissäkin loppuviikosta - nuhataudissa ja yskässä, mutta suhtkoht kunnossa muuten. Nyt se pirulainen sitten kävi ilkeäksi eilen - koko oikeanpuoleinen kaulu turposi illalla ja särki niin hiivatisti. Ei muuta kuin Buranaa naamaan ja sipulikääre kaulan ympärille. Viime yönä nukuin siltä säryltä varmaan 2 tuntia. No, otin eilen kyllä Viirun kanssa päivällä kahdet päivätorkut ja tänään vielä yhdet. Nyt on turvotus laskenut, mutta särkee vieläkin. Kai se on pakko huomenna lääkärille käydä näyttämässä.
Jotta kivasti meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi - olin suunnitellut ompelevani verhoja ja jatkavani ikuista vaatehuoneprojektia. En ole jaksanut.
Viikolla oli sentään mukaviakin hetkiä: syntymäpäivä ja ystävänpäivä peräkkäisinä päivinä. Molemmat tosin kuumeessa, mutta kukkasin perhe ilahdutti vanhenevaa äiti-parkaa. Ja sain alkuviikosta vihdoin kotiutettua postista Mummula mutkan takana -blogin ihanan Henkkumaarian lähettämän arpajaisvoittoni. Nyt olen sitä sitten ihastellut ja mietiskellyt paikkaa - mutta taidan laittaa piiloon ja ottaa esille vasta ensi syksynä, kun taas kaipailen valoa - tuossa kranssissa on nimittäin valot, jotka eivät tässä kuvassa valitettavasti näy. Henkkumaaria on itse tehnyt kranssin ja minusta se on kaunis ja herkkä - eikös vaan teistäkin?
Viikonloppu on siis mennyt mukavasti särkylääkkeitä napsien, päivätorkkuja ottaen ja lueskellen. Silloin, kun olen kipeä ja sairas, minulla on yleensä aina sängyn tai sohvan vierellä kirja tai useampikin. Nyt yritin aloittaa Nälkäpelin lukemista, mutta ei siitä mitään tullut, kun silmät eivät pysyneet auki. Mutta lueskelinpa yhden lempirunoilijani Edith Södergranin runoja ja katselin samalla kuvia Helene Schjerfbeckin tauluista. Tuo takimmaisen kirjan kannessa oleva Helenen omakuva muistutti suuresti sen kummituksen kuvaa, joka tänä aamuna minua peilistä tuijotteli;)
Ja tietenkin - päivätorkkukaverini Viiru piti minulle vähän komentoa
- kun ei muitakaan palvelijoita ollut paikalla...
Huomenna olisi heti aamusta hammaslääkäri - kuinkahan mahdan sinne tämän kaulani kanssa uskaltautua?
No, se on aamun murhe - nyt iltakahvin keittoon ja iltapala pöytään odottamaan kotiintulijoita.
Vielä: tervetuloa uudet lukijat Mervi blogista Pellavasydän ja Seija blogista Stella Vanilja - toivottavasti viihdytte täällä!
Ja tietenkin - Oikein Hyvää viikonalkua kaikille!