Olipahan kesä - koronakesän 2020 muistot

Syyskuu on ehtinyt jo yli puolivälin mutta minä aion vielä muistella mennyttä kesää. Kesää, jonka me  kaikki tulemme muistamaan. Kesä, jota keväällä odotimme ja pelkäsimme. Ja joka tullessaan toi enemmän kuin olimme uskaltaneet toivoa.

Vaikka korona elelikin herroiksi keskuudessamme, saimme kuitenkin lahjaksi ihan kunnollisen kesän. Ja vaikka suurin osa meistä ei uskaltautunutkaan ulkomaille matkustamaan, pystyimme reissaamaan kotimaassa ja liikkumaan luonnossa. Saimme nähdä läheisiämme ja ystäviämmekin. 

Koronakesä 2020 - ja maailma on sittenkin kaunis

Kevät oli pitkä ja sitä elettiin koronan varjossa. Eristäytyminen, etätyöt ja huoli läheisistä ja siitä maailmasta, jossa elämme, täyttivät mielen. Kun maaliskuun alkupuolella aloitin etätyöt, kuvittelin, että huhtikuussa viimeistään palaan töihin omaan työhuoneeseeni ja työkavereiden luokse. Kahdessa viikossa koko maailma meni sekaisin ja mietin, pääsenkö toimistolle vielä syksylläkään.

Enpä vielä toukokuussakaan uskonut, että saamme lahjaksi kesän, jota voimme viettää jopa läheisiämme tavaten. Silti tämä kesä on erilainen kuin mikään ennen tätä: edelleenkin varomme virusta, pidämme turvavälit, emme kättele emmekä halaa ja kavahdamme jokaista yskäisyä ja aivastusta. Pesemme käsiämme vereslihalle ja desinfioimme ovenkahvoja ja vähän sitä sun tätä.

Saaamme kuitenkin liikkua ulkona, matkustaa ja juhliakin. Saamme tavata läheisiämme ja ystäviämme ja nauttia kesän mauista ja tuoksuista.