Viikon puoliväli ohitettu - ja uusia tunnustuksia

Kirjoittelen tätä myöhään keskiviikkoillalla ja sanonpa vaan, että olipa alkuviikko ja onneksi ollaan jo viikon paremmalla puolella. Töissä on ollut sen verran haipakkaa, että kun tulin tänään töistä, simahdin tuohon sohvalle ja otin torkut - melkein 2 tuntia olin likipitäin taju kankaalla. Mutta siitä helkutin toimintakertomuksesta on nyt sitten muiden töiden ohella saatu raakaversio väkerrettyä. Huomenna vielä tarkistan ja that´s it! Armonaikaa olisi ollut 16.1. saakka, mutta onpa kiva odottaa viikonloppua, kun tietää, ettei se enää kummittele mielessä. Eikä muistitikku tai työläppäri laukussa;)

Olen viikon sisällä saanut haasteen - 11 kysymystä - ihanalta -LOVE-lta blogista Beauty Of Life ja aion siihen jossain vaiheessa vastata. 

Lisäksi blogin Muotia ja matkoja, kauneutta ja käsitöitä myöskin ihana anneaulikki on antanut minulle tunnustuksen Beautiful Blogger, jossa pitäisi tunnustaa 7. asiaa itsestään. 

Olen tehnyt aiemmin tehnyt postauksen A Blog with Substance ja  yritän tunnustella hieman eri asioita. 

No, tässä tulee:

1. Olen mestari siirtämään asioiden tekemistä, siksipä minulle tuleekin aina kiire.

2. Mutta edelliseen viitaten - pienessä paineessa saan kaikkein eniten aikaiseksi.

3. Minulla on vaivaisenluut ja Mortonin neuroosi. Pitihän se joku neuroosi minunkin hankkia!

4. Olen saituri - ostan suurimman osan vaatteistani alennuksella. Esimerkiksi keskiviikon työasun hame on ostettu Sokos Wiklundilta 70% alennuksella viime keväänä. Kävin tätä S. Oliver´in hametta kuolaamassa monta kertaa ja vaikkei se nyt maltaita maksanut normihintaankaan, odottelin, josko sen saisi joskus halvemmallakin - ja saihan sen. Hameeseen on kiva yhdistellä erilaisia yläosia - kuvakoosteessa muutama vaihtoehto. Ylläolevaa paitaa lukuunottamatta muut on ostettu alehintaan.

5. Pihiyden vastapainoksi osaan olla antelias. Annan hyväntekeväisyyteen, annan lahjoja ja olen liiankin hölläkätinen lasteni tarpeiden suhteen;)

6. Yritän päästä eroon kiltin tytön syndroomasta. Sana EI on opettelussa.

7. Nauran ja itken yhtä helposti.

Ja kuten tunnustuksiin kuuluu, se pitäisi jakaa eteenpäin. Nyt en jaakaan vaan annan sen kaikille halukkaille. Poimikaa halutessanne kuva ja eikun tunnustelemaan.

Ja kiitos vielä uusille lukijoille Matkattarelle ja Sarpulle blogista tyrniä ja tyrskyjä siitä, että olette ilahduttaneet mieltäni klikkaamalla itsenne lukijajoukkooni. Tervetuloa!

Tänään on jo torstai ja ihan pian viikonloppu! Kylläpä odotankin sitä. Miten sinun viikkosi on sujunut? Joko odotat viikonloppua?

Naisella ei koskaan ole liian paljon kenkiä?

On taas se aika vuodesta, jolloin kesäkauden kengät saavat väistyä ja tilalle otetaan syys- ja talvikauden kengät.

Meidän perheessä edellisen kauden kenkiä säilytetään vintillä ja niiden sieltä alas tuominen on aikamoinen operaatio. Vintti on mieheni valtakuntaa ja sinne ei muilla ole asiaa. Niinpä, kun viikon olin häntä pyytänyt tuomaan alas talvikenkälaatikot, hän ne viimein sieltä jostain vintin kätköistä löysi. Onpa joskus käynyt niinkin, että kenkien hakeminen kesti niin kauan, että jouduin ostamaan lapsille uudet talvikengät ihan sen tähden, että entisiä ei löytynyt ajallaan;)

No - minulta kesti sitten puolitoista viikkoa saada ne laatikot tuosta eteisen lattialta puretuiksi. Ja aikansa otti myös kesäkenkien pakkaaminen. Ihme ja kumma - pakatut kenkälaatikot hävisivät alta aikayksikön takaisin vintille.

Vintille lähti tänä vuonna esimerkiksi seuraavanlainen joukko balleriinoja

Lisäksi tietenkin sandaaleja, pistokkaita, slingbackeja, avokkaita, korkkareita, tennareita, loafereita, kävelykenkiä, jne. En uskaltanut laskea, kuinka monta paria pakkasin. Alas jätin vielä muutamat juhlakorkkarit - sekä varalle ensi kevättä varten parit kävelykengät - jos vaikka kenkien vaihto silloinkin kestää viikkokausia. Lisäksi jätin parit sandaalit sen varalle, että talvella intoudumme vaikka matkustamaan jonnekin lämpimään...

Kenkiähän ei naisella  ole koskaan liikaa, niinpä kaappiin sain sullottua esim. seuraavat:
maiharit

nilkkurit

saapikkaat

Eivätkä noissa kuvissa ole kaikki talvikenkäni - vain ne, jotka jätin yläkerran kaappiin. Osa käveli alakertaan ja osan palautin vintille. Kun kaappiin vielä piti saada mahtumaan sisäpelikengät, jumppakengät, lenkkarit, vaelluskengät, kumisaappaat - ja joita kaikkia on enemmän kuin se yksi pari, niin onhan siellä ahdasta. 

Tuossa kenkäjoukossa on parit aikamoiset rumiluksetkin, mutta kärsin vaivaisenluista ja välillä Mortonin oireyhtymä vaivaa niin, että löytyy vain parit kengät, joilla silloin pystyn kävelemään. Muutenkin jalkani ovat iän myötä alkaneet temppuilla: milloin vetää suonta, milloin ne turpoavat niin, että tuntuu, etteivät mitkään kengät mahdu.

Kyllä minä ihan vakaasti aina päätän, että nyt ei sitten osteta enää yksiäkään uusia kenkiä, mutta huomaan vain kotiintullessa, että taas tuli sorruttua. Lohduttelen itseäni sillä, että en sorru kalliisiin merkkikenkiin vaan hulluuteeni tepsivät halvemmatkin bobot. Ei löydy kaapistani Laboutineja vaan tyydyn ihan suosiolla esim. Vagabondin, Janitan, Gaborin ja Oisin kenkiin. Halpiskenkiinkin sorrun ihan surutta - kunhan vain ovat mukavia jalassa. Paitsi tietysti korkkarit. Niiden kanssa pitää kärsiä. Geelityynyjen kera.

Vaikka aito aikeeni on, että tänä talvena en uusia kenkiä hanki, täytyy myöntää, että haaveilen juuri nyt Dr. Martensin maihareista, korollisista saapikkaista ja siisteistä, matalakantaisista nahkanilkkureista. Saapas nähdä, kuinka käy!