Loman viimeinen päivä

Viimeinen lomapäivä. 

Olen tänään selaillut tämän kesän kuvia ja muistellut tätä lomaa.

Tämä upea kesä 2014.

Perheen, ystävien ja pienten matkojen kesä.

Hellekesä.

Muutosten kesä.

Tähän kesään on mahtunut niin hopeahääpäivää, ystäviä kaukomailta, paljon naurua, palaneita olkapäitä, lekottelua auringossa, ilmalämpöpumpun hurinaa, pitkiä kävelyretkiä, yhteisiä pitkiä iltoja herkkujen äärellä, matkoja kotimaassa ja Tallinnan reissu, syntymän ihmeen seurailua - ja haikeutta.

Niistä ihanimmista muistoista ei blogissani kuvia näy, sillä niihin kuviin sisältyvät niin ystävät kuin perhekin - ja ne muistot tallennan syvälle sydämeen. Ne kaivan esille, kun tulevat syksyn myrskyt ja talven ankeat pimeät päivät.

Tänään pitäisi etsiskellä jostain työpaikan avaimet, kalenteri ja pakkailla laukku. 
Työkännykkä odottaa työpaikalla - sitä en edes tuonut lomille;) 

Ja jos viisas olisin, katsoisin valmiiksi ensi viikon vaatteet. 

Epäilen suuresti - enköhän minä vain kiireessä jotain puhdasta ja melkein sileää yritä vaatekaapin kätköistä löytää;)

Tyttären asunnon remontti alkaa olla valmis - Isäntä siellä vielä tänään viimeistelee. Siis korjailee virheitä. 
Minä ja tytär siivoamme sitten viikolla töiden jälkeen jäljet ja pesemme paikat. 

Ensi viikonlopulla todennäköisesti muutetaan sitten tytär uuteen kotiin.

Ja itkut itketään vasta sitten - nyt nautin täysillä vielä tästä päivästä, kun tytär tuossa sohvalla ottaa päivänokosia, lohi paistuu uunissa ja poikakin tulee kotiin syömään. 

Aurinko paistaa ulkona, vieno tuulenvire heiluttelee pihakoivun lehtiä  - elämä on aika siunattua juuri nyt.

Huomenna töissä lataan työkoneelleni taustakuvaksi vaikka tämän kuvan mökkimaisemista Timovaarasta:

Muistelen valoisiä kesäöitä ja yritän muistaa, että kesä ei ole vielä ohi. 

Sillä vielä on jäljellä kauniita elokuun kesäpäiviä, upeita pimeneviä iltoja. 

Vielä saamme nauttia loppukesän tuoksuista, tuulista ja herkuista. 

On sadonkorjuun aika.

Joten otetaan mallia oheisesta Inge Löökin mummokuvasta ja kohotetaan malja ystävyydelle ja kesälle!

kuva tyynynpäällisestä, jonka löysin Naantalista

Upeaa elokuun kesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Känkkäränkkäpäivä

Olen blogissani yleensä yrittänyt pitää yllä positiivista elämänasennetta ja tuoda arkeen hyvää oloa ja mieltä.

Mutta tänään aion valittaa ja marmattaa - minulla on nimittäin känkkäränkkäpäivä!

Jos olisin nuorempi, syyttäisin tilanteesta sitä huonoa aikaa kuukaudesta, mutta ihan niin paljoa en tohdi teitä yrittää juksata;) 

Päivä alkoi huonosti jo aamusta.

Minullahan on vielä loma ja lomalla tämä Lady tykkää valvoa myöhään ja nukkua pitkään aamulla.

No, eipä nukuttu tänä aamuna - meillä on meneillään talon puuosien maalaus ja eikös vaan ne penteleen maalarit alkaneet tänä aamuna pystyttää telineitään tuohon meidän päätyyn. Julmettu kolina ja koputus herättelivät minut jo ennen kukonlaulua - no, ei ihan mutta jo ennen kahdeksaa.

Ja kun minut herätetään kesken hyvin ansaittuja unia - ja joudun nousemaan sängystä väärä kankku edellä, niin mukavaa ei ole itsellä eikä läheisillä.

Lisää ketutusta aiheutti sitten se, että niitä läheisiä ei ollut mailla eikä halmeilla - Isäntä oli jo lähtenyt töihin ja tytärkään ei ollut kotona. 

Jouduin kiukuttelemaan ihan itsekseni. 

No, Viiru oli kotona, mutta eihän se välittänyt pätkän vertaa minun motkotuksistani. 

Katsoi vain muutaman hetken ylimielisenä, käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan.

Siinä ei sitten auttanut muu kuin suosiolla aloitella päivä ja pistää aamusumppi tippumaan. 

Vaan ei sekään onnistunut - suodatinpaperi oli päässyt loppumaan. Huono Isäntä, kun ei ollut vaimolleen älynnyt suodatinpaperia ostaa! Muutama satikuti ja ärrinmurri Isännälle!

Eipä hätiä, onhan se talouspaperi keksitty ja aamukahvitkin saatiin. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. 

Kahvikuppi käteen ja aamun lehteä selailemaan. Jaa, että mitä lehteä? 

Ei ollut Isäntä sitäkään aamulla hakenut postilaatikosta. Lisää ärrinmurreja sinne suunnalle. Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lehden hakuun. Takki sentään hartioille etteivät naapurit pelästy yöasuista kummitusta.

Kahvit tuli juotua ja lehti selailtua. Ei mitään hyviä uutisia. Pelkkiä ikäviä asioita koko lehti täynnä!

No, ainahan on netti. Toinen kahvikuppi kehiin ja tabletti käteen. Iltapäivälehdet kirkuivat kriisiä kriisin perään. Anti olla - minä en nyt ollut sillä tuulella, että maailman murheet hetkauttaisivat puoleen tai toiseen.

Niinpä käväisin vierailulla parissa blogissa. Niistä tuli sentään jo parempi mieli. 

Lueskelin blogeja täällä olohuoneessa nojatuolilla istuskellen ja kahvia  välillä hörppien. Yöpaituli päällä, hiukset kampaamatta, villasukat jalassa. Jalat harotti tuossa sohvapöydällä miten sattui. 

Siinä lueskellessani katsahdin olohuoneen päätyikkunaan. Voi tuhannen tulimmaista ja kaikki kirosanat siihen päälle - siellä ikkunan takana telineillä pällisteli yksi maalareista minun touhujani. No, ei se nyt suoraan katsellut - mutta olisi kyllä nähnyt jos olisi tahtonut. Enkä kyllä yhtään ihmetellyt, jos ei tahtonut - nimittäin aamulady ei ole mikään ilo silmälle. 

Vedin verhot ikkunan eteen, mutta niistäkin näkyi läpi. Kiukuissani virittelin sitten yhden huovista roikkumaan verhotangosta. Kohta sekin varmaan tippuu tuolta alas. Muissa ikkunoissa on sentään rullaverhot, jotka voi vetää alas. 

Jotta hyvin alkoi aamu. Käväisin suihkussa ja sain sentään vaatteet puettua päälleni. Ei tule nyt asukuvaa. Ei ole yhtään enempää tämän päivän päiväladykaan ilo silmälle kuin se aamuinen. 

Kaupassa olisi pitänyt käydä. En lähtenyt. 

Käväisin vaa´alla - ei olisi pitänyt!

Päätin, että tästä päivästä nyt ei saa parempaa kuin lukemalla. 

Parkkeerasin itseni sohvalle hyvän kirjan kanssa. Kaadoin vielä kolmannen kupposen kahvia kuppiin. Jäähtynyttähän se jo oli, mutta kylmä kahvi kuulemma kaunistaa. Tuskin kuitenkaan rauhoittaa.

Joten tervetuloa vaan Isäntä kotiin töistä - vaimo täällä jo odottelee. 

Ja Viiru senkun nukkuu edelleen. 

On tässä minulla kestämistä - eniten ihan itsessäni;)

Kivaa torstaita kaikille

se on kuulemma toivoa täynnä!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Ikähän on vain numeroita - vai onko?

10 keinoa, joilla näytät nuoremmalta.

6 ruoka-ainetta, jotka nuorentavat.

Voide, joka lupaa madaltaa rypyt, heleyttää ihon, kiinteyttää ja kaikki muut ihmeet.

Tänä päivänä naisen olisi näytettävä nuorelta ja virkeältä. Timmiltä niin kasvoista kuin kropastakin. Nuoruus on valttia - ja sitä yritetään säilyttää ja palauttaa kaikin keinoin.

On olemassa voiteita, jotka lupaavat ihmeitä. On erilaisia hoitoja: mesoterapiaa, mikroneulausta, laserointia. 

Ja niitä järeämpiä aseita: botox, täyteaineiden ruiskutukset ja plastiikkakirurgia.

Mutta teit mitä teit, nuoruutta et voi ostaa. 

Nuoruutta ei saa takaisin.

 Pahimmat nuoruuden metsästyksen tulokset voimme nähdä monien julkkisten kasvoilta. 

On kivikasvoja, kissanaamoja - ja täytettyjä poskia ja pulleita huulia.

Nuoruutta metsästäessämme emme voi voittaa - saalis karkasi jo ajat sitten.

 Olin kolmekymppinen, kun äitini osti minulle joululahjaksi ihonhoitosarjan - oli kaikki puhdistukseen ja hoitoon tarvittavat linimentit sekä ensimmäinen silmänympärysvoiteeni. Seuraavana jouluna sain uuden satsin voiteita ja heitin salaa edellisen käyttämättömänä roskiin.

Olen maailman laiskin ihonhoitaja. Ja se näkyy. Ihossa on pigmenttimuutoksia, ryppyjä, ihohuokoset ovat suurentuneet ja iho on samea ja veltto.

Ja koska olen laiska ihonhoitaja, minuun on ollut helppo vaikuttaa mainoksilla, jotka lupaavat tuloksia nopeasti ja helposti. Purkkiarmeijani perusteella olen ollut aikamoinen mainonnan uhri. 

Olen vuosien myötä laittanut näihin ihmevoiteisiin aikamoisen summan rahaa. Mikäs siinä, jos edes olisin jaksanut noita voiteita käyttää. Mutta kun suurimman osan olen joutunut vanhentuneina heittämään harakoille.

Hölmö on naisihminen - ja etenkin tämä Lady.

Mutta tiedättekö - ei enää! 

Itseasiassa ei enää aikoihin - kun aloitin blogini, aloitin samalla kaappieni tavarapaljouden karsimisen. 

Ja pikkuhiljaa olen karsinut myös purkkiarmeijaani. 

Uusia en ole ostanut ennenkuin vanhat on käytetty.

Ja vaikka mitä naamaani pläträisin, ryppyjä tulee lisää - ja antaa vain tulla.

Olen 57-vuotias - ja kyllä näin kunnioitettavassa iässä rypyt saavat olla ja näkyä.

Nehän kertovat eletystä elämästä: iloista ja suruista, sairauksista - 

vuosista, jotka ovat tuoneet elämiseen itseni hyväksymistä tällaisena. 

Tämän ikäisenä. 

Ja tämän näköisenä.

Tottakai minä vielä itseäni hoidan: rasvaan ihoani ja käyn hoidoissa,  sillä kyllä se vanhempi iho kuitenkin kaipaa kosteutusta - ja etenkin hemmottelua;)

Koska iästä tuli synti? Koska ikääntymisestä asia, josta ei puhuta?

Ja kuitenkin - kukaan ei siltä välty. Kaikilla se on edessä. 

Sanotaan, että ikähän on vain numeroita. Että se on vain asennekysymys.

Tiettyyn pisteeseen saakka näin varmaan onkin.

Mutta kyllä ikä on muutakin: kyllä siihen sisältyvät ne rypyt, krempat ja vaivatkin. 

Ei niistä pelkällä nuorella mielellä selviä.

Ne on vain hyväksyttävä osana elämää.

Ja vaikka ikä tuokin omat rasitteensa, tuo se myös omat ilonsa: vapauden siitä, että ei tarvitse enää juosta sen nuoruuden perässä - eikä oikeastaan minkään muunkaan perässä. Saa rauhassa nautiskella elämän iloista. Sillä niitähän ikä ei vie - päinvastoin. Elämään tulee, jos antaa tulla, kiitollisuus eletyistä vuosista - ja kiitollisuus jokaisesta tulevastakin päivästä. 

Ja toivottavasti huomenna ei markkinoille tule sitä ihmeseerumia, joka saisi tämän Ladyn taas naurattamaan apteekin tätiä kysymällä: " Onko teillä sitä seerumia, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä?"

Iloa ja eloa kaikille - joka iässä!

Elokuu - uusia tuulia

Elokuu - kesän viimeinen kuukausi. 

Pimenevien iltojen, lainehtivien viljapeltojen ja sadonkorjuun aika. Töihinpaluun ja koulujen alkamisen aika.

Elokuussa on jo pientä haikeutta siitä, että onko tämä kesä tässä. 

Vaikka itse olenkin syksyn lapsi, voisin hyvin  tänä elokuun hetkenä  painaa pausea. Tämä kesä on viimeinen, jolloin meillä vielä on asunut toinen nuoristamme kotona. Ja se toinenkin on aika tiuhaan täällä vieraillut.

Ulkona paahtaa aurinko superhellettä ja lempeä kesätuuli leyhyttelee puiden lehtiä.  Pihakoivussa on osa lehdistä jo kellastunut.

Tällä hetkellä tuntuu vallan oivalta ajatukseni jakaa kesäloma kahtia: ensin 3 viikkoa lomaa, sitten viikko töitä ja vielä 2 viikkoa lomaa. Tähän jakoonhan oli ihan perustellut syytkin: alkuloma piti ottaa juuri niiksi viikoiksi kuin sen pidinkin: pystyin käymään Pohjois-Karjalan mökillä samaan aikaan kuin äitini ja veljeni siellä olivat ja ehdin laittaa farmin kuntoon usalaisia vieraitamme varten sekä viettää tiiviin viikon heidän kanssaan. 

Viime viikon alun töihinpaluu ei ahdistanut alkuunkaan, kun tiesin, että viikon päästä jään jälleen lomille.

Ja tähän kakkoslomaan ajoittuu tyttären asunnon remontti. Onneksi tällä kertaa pääsemme vähällä; ainoastaan seinien ja keittiön kaapistojen maalaukset tehdään nyt. Toisin oli viime vuonna, kun pojan asunto rempattiin lattiasta kattoon. Sen hetkisiä tunnelmia kuvailin postauksessa Ja seinälle kasvoi puu.

Vaikka kyllä tässäkin remontissa omat haasteensa on - nimittäin tämä helle. Pienessä asunnossa on aika kuuma näillä keleillä. Isäntä siellä rehkii ja minä kauniisti annan ohjeita puhelimitse. Parempi aviosovunkin kannalta, ettemme edes yritä kaikki sinne tunkea - tytär sentään isänsä apuna siellä välillä on.

Minä tyydyn tuohon konsultaatiohommaan ja huonekalukaupoissa tyttären kanssa kiertelemiseen. On otettu mittoja ja kuvattu aika monta sohvaa, ruokapöytää, työpöytää, lipastoja - jos jotakin. Ja melkein jo päätetty, mitä otetaan. Siis tytär on päättänyt - sitä ei parane edes minun yrittää konsultoida;)

Ja sen ajan, milloin en ohjeista tai shoppaile, olen käyttänyt viisaasti joko alapihan keinussa lueskellen tai sisällä sohvalla torkkuen ilmalämpöpumpun huminassa.

Puista tippuneita lehtiä  ja ilmassa pörrääviä örriäisiä on Viiru-kissammekin tuolla alapihalla yrittänyt pyydystellä. Ruoho pihassa on kuivaa - tätä hellettä on kestänyt niin kauan, että ihan turha on yrittääkään kastella.

Vaikka osa pihakukistakin on jo kuihtunut, niin vielä on jäljellä kukkijoita. Ja vielä on luonnossa ne tuhat ja sata vihreän eri sävyä.

Uusia tuulia. Monenlaisia. Kuumia kesätuulia, lempeitä huminoita. 

Muuttoja. Tyhjää pesää. 

Ja sitten aikanaan alkaa remontti myös tässä huushollissa, kunhan lady saa päätettyä, mistä huoneesta tulee se ladyn oma pesä; alakerrassa olevasta pojan huoneesta vai yläkerrassa olevasta tyttären huoneesta. Ja sen, muutetaanko alakerran olohuone vihdoinkin kirjastoksi, kun siellä eivät nuoret ystävineen enää pelaile. Pitäisi vihdoinkin päättää, mitä tehdään Viirun raapimille portaikon lasikuitutapeteille ja ehkä pitäisi vihdoinkin ommella ne yläkerran olohuoneen verhotkin, joiden kangas on sitä ompelua odottanut jo hyvän tovin. Pari-kolme vuotta.

Tällä tahdilla kun meillä näitä muutoksia tehdään, niin valmista on ehkä viiden vuoden päästä.

Uusia tuulia puhaltelee myös blogissani. Muutama teistä lukijoista onkin ehkä huomannut, että Lady of The Mess on liittynyt  Indiedays Inspiration -perheeseen. Kun tätä yhteistyötä minulle tarjottiin, mietin kyllä hyvän tovin, mitä tehdä. Blogini on pieni ja höpisen täällä omiani. Ja portaaleista on kuulunut yhtä jos toista tuolta maailmalta. Harkinnan jälkeen päätin sitten liittyä - kaikkea on kokeiltava, sanoi eukko kun avantoon hyppäsi - vai kiipesikö se puuhun? Sillä jos en olisi tätä kokeillut, olisin luultavasti katunut. Ja tekemättä jättämisen katumista on tässä elämässä yritettävä välttää kaikin keinoin!

Itse blogin sisältöön ei tämä jäsenyys Indiedays Inspirationissa tuo muutoksia - edelleenkin höpisen täällä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mainoksia tulette silloin tällöin näkemään - ja toivottavasti kukaan ei blogiani niiden takia jätä.

Toisenlaisesta verkostoitumisesta kerroinkin jo edellisessä postauksessani Tervetuloa blogikirppikselle. Åblogien verkostohan on ihan meidän Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajien itse kehittelemä yhteistyö- ja avunantoverkosto, joten se eroaa noista kaupallisista portaaleista aika tavalla. Jännä nähdä ja kokea, mitä kaikkea vielä saammekaan yhdessä aikaan.

Ja jännättävää riittää muutenkin: elokuun lopulle määrätty jalkaleikkaukseni siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Jaloista otettiin uudet kuvat ja keskustelut siitä, mitä tehdään ja kuinka monta leikkausta, ovat kuun lopulla. Jotta lady senkun nilkuttelee eteenpäin vielä jonkin aikaa.

Ja mikäs tässä on nilkutellessa - ei tämä kesä vielä ohi ole. On vielä tämä ihana, upea elokuu. Nautitaan siitä täysillä!

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Tervetuloa blogikirppikselle

Kerroin postauksessani Ensimmäiset treffit - bloggaajatapaaminen, miten joukko meitä Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajia kokoontui ensimmäisen kerran yhteen. Tuolla kesäkuun alun tapaamisessa syntyi ajatus, että tällä mahtavalla joukolla pidämme yhteyttä jatkossakin ja paitsi että on kiva kokoontua ja vaihtaa ajatuksia samanmielisten ihmisten kanssa, verkostoidumme kunnolla ja teemme yhteistyötä ja yhteisiä projekteja.

Jotain olemme jo saaneet aikaankin - itseasiassa aika paljon: meillä on oma, hieno logo, jonka suunnitteli Rintsikka -blogin Petteri - logon löydät tuosta sivupalkistani ja sitä klikkaamalla pääset meidän sivuillemme - sieltä löytyvät kaikki mukana olevat blogit sekä meidän viimeisimmät päivityksemme. Nimesimme verkostomme Åblogeiksi ja  löydät meidät myös Facebookista.

Ensimmäinen yhteinen projektikin käynnistyi vauhdilla - sunnuntaina 10.8. ryhmämme järjestää blogikirppiksen.

Blogikirppiksen aika ja paikka: 

10.8. klo 15-18 Vilkkimäen meijerin pihapiiriin (Vilkkimäentie 5, 21420 Lieto). 

Myyjinä on Turun alueen lifestyle- ja sisustusbloggaajia sekä heidän kutsumiaan ystäviä myymässä kirppishengessä tavaroita.

Myynnissä uutta ja vanhaa: aarteita varastojen kätköistä ja ullakojen uumenista, itsetehtyä, huonekaluja, vaatteita, jotain ihan uuttakin kivaa...

Jos liikut julkisilla kulkuneuvoilla, bussi lähtee Turusta KauppatoriltaT24 ja lähin pysäkki on ihan meijerin kohdalla. Ajoaika n. 30 min. Linjanumerot 402-404. Meijeri on myös Aurajoen pyöräilyreitin varrella.

Meijerillä on myös kaksi sisustus- ja käsityömyymälää sekä kahvila.

Jos sataa, tapahtumaa ei ole. Jos sää on kiikunkaakun, ilmoitetaan viimeinen tieto FB:n tapahtumasivulla.

Käypä klikkaamassa itsesi facebookin Blogikirppis -tapahtumasivulle, niin saat viimeisimmät tiedot päivästä.

Olet lämpimästi tervetullut tapahtumaan!

Itse Vilkkimäen meijeri on näkemisen arvoinen, saatat löytää vaikka mitä ostettavaa ja pääset tutustumaan tapahtumassa mukana oleviin bloggaajiin. 

Itse en tällä kertaa ehdi paikalle myymään, sillä tänään alkaa tytön asunnon remontti ja minun aikani tulee seuraavat viikot menemään Isäntää komennellessa ja muutossa avustamisessa. 

Mutta vaikka myymässä en olekaan, yritän kuitenkin päästä paikalle shoppailemaan - kyllähän tyttären asuntoon nyt kaikkea kivaa tarvitaan;)

Kesä on jo vaihtunut elokuuksi, illat pimenneet, mutta helteet ja itse kesä jatkuvat. Minä kävin viime viikon ahertamassa töissä ja aloittelen nyt uutta lomaa, kahden viikon pituista.

Upeaa elokuuta kaikille!