Elokuu - uusia tuulia

Elokuu - kesän viimeinen kuukausi. 

Pimenevien iltojen, lainehtivien viljapeltojen ja sadonkorjuun aika. Töihinpaluun ja koulujen alkamisen aika.

Elokuussa on jo pientä haikeutta siitä, että onko tämä kesä tässä. 

Vaikka itse olenkin syksyn lapsi, voisin hyvin  tänä elokuun hetkenä  painaa pausea. Tämä kesä on viimeinen, jolloin meillä vielä on asunut toinen nuoristamme kotona. Ja se toinenkin on aika tiuhaan täällä vieraillut.

Ulkona paahtaa aurinko superhellettä ja lempeä kesätuuli leyhyttelee puiden lehtiä.  Pihakoivussa on osa lehdistä jo kellastunut.

Tällä hetkellä tuntuu vallan oivalta ajatukseni jakaa kesäloma kahtia: ensin 3 viikkoa lomaa, sitten viikko töitä ja vielä 2 viikkoa lomaa. Tähän jakoonhan oli ihan perustellut syytkin: alkuloma piti ottaa juuri niiksi viikoiksi kuin sen pidinkin: pystyin käymään Pohjois-Karjalan mökillä samaan aikaan kuin äitini ja veljeni siellä olivat ja ehdin laittaa farmin kuntoon usalaisia vieraitamme varten sekä viettää tiiviin viikon heidän kanssaan. 

Viime viikon alun töihinpaluu ei ahdistanut alkuunkaan, kun tiesin, että viikon päästä jään jälleen lomille.

Ja tähän kakkoslomaan ajoittuu tyttären asunnon remontti. Onneksi tällä kertaa pääsemme vähällä; ainoastaan seinien ja keittiön kaapistojen maalaukset tehdään nyt. Toisin oli viime vuonna, kun pojan asunto rempattiin lattiasta kattoon. Sen hetkisiä tunnelmia kuvailin postauksessa Ja seinälle kasvoi puu.

Vaikka kyllä tässäkin remontissa omat haasteensa on - nimittäin tämä helle. Pienessä asunnossa on aika kuuma näillä keleillä. Isäntä siellä rehkii ja minä kauniisti annan ohjeita puhelimitse. Parempi aviosovunkin kannalta, ettemme edes yritä kaikki sinne tunkea - tytär sentään isänsä apuna siellä välillä on.

Minä tyydyn tuohon konsultaatiohommaan ja huonekalukaupoissa tyttären kanssa kiertelemiseen. On otettu mittoja ja kuvattu aika monta sohvaa, ruokapöytää, työpöytää, lipastoja - jos jotakin. Ja melkein jo päätetty, mitä otetaan. Siis tytär on päättänyt - sitä ei parane edes minun yrittää konsultoida;)

Ja sen ajan, milloin en ohjeista tai shoppaile, olen käyttänyt viisaasti joko alapihan keinussa lueskellen tai sisällä sohvalla torkkuen ilmalämpöpumpun huminassa.

Puista tippuneita lehtiä  ja ilmassa pörrääviä örriäisiä on Viiru-kissammekin tuolla alapihalla yrittänyt pyydystellä. Ruoho pihassa on kuivaa - tätä hellettä on kestänyt niin kauan, että ihan turha on yrittääkään kastella.

Vaikka osa pihakukistakin on jo kuihtunut, niin vielä on jäljellä kukkijoita. Ja vielä on luonnossa ne tuhat ja sata vihreän eri sävyä.

Uusia tuulia. Monenlaisia. Kuumia kesätuulia, lempeitä huminoita. 

Muuttoja. Tyhjää pesää. 

Ja sitten aikanaan alkaa remontti myös tässä huushollissa, kunhan lady saa päätettyä, mistä huoneesta tulee se ladyn oma pesä; alakerrassa olevasta pojan huoneesta vai yläkerrassa olevasta tyttären huoneesta. Ja sen, muutetaanko alakerran olohuone vihdoinkin kirjastoksi, kun siellä eivät nuoret ystävineen enää pelaile. Pitäisi vihdoinkin päättää, mitä tehdään Viirun raapimille portaikon lasikuitutapeteille ja ehkä pitäisi vihdoinkin ommella ne yläkerran olohuoneen verhotkin, joiden kangas on sitä ompelua odottanut jo hyvän tovin. Pari-kolme vuotta.

Tällä tahdilla kun meillä näitä muutoksia tehdään, niin valmista on ehkä viiden vuoden päästä.

Uusia tuulia puhaltelee myös blogissani. Muutama teistä lukijoista onkin ehkä huomannut, että Lady of The Mess on liittynyt  Indiedays Inspiration -perheeseen. Kun tätä yhteistyötä minulle tarjottiin, mietin kyllä hyvän tovin, mitä tehdä. Blogini on pieni ja höpisen täällä omiani. Ja portaaleista on kuulunut yhtä jos toista tuolta maailmalta. Harkinnan jälkeen päätin sitten liittyä - kaikkea on kokeiltava, sanoi eukko kun avantoon hyppäsi - vai kiipesikö se puuhun? Sillä jos en olisi tätä kokeillut, olisin luultavasti katunut. Ja tekemättä jättämisen katumista on tässä elämässä yritettävä välttää kaikin keinoin!

Itse blogin sisältöön ei tämä jäsenyys Indiedays Inspirationissa tuo muutoksia - edelleenkin höpisen täällä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mainoksia tulette silloin tällöin näkemään - ja toivottavasti kukaan ei blogiani niiden takia jätä.

Toisenlaisesta verkostoitumisesta kerroinkin jo edellisessä postauksessani Tervetuloa blogikirppikselle. Åblogien verkostohan on ihan meidän Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajien itse kehittelemä yhteistyö- ja avunantoverkosto, joten se eroaa noista kaupallisista portaaleista aika tavalla. Jännä nähdä ja kokea, mitä kaikkea vielä saammekaan yhdessä aikaan.

Ja jännättävää riittää muutenkin: elokuun lopulle määrätty jalkaleikkaukseni siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Jaloista otettiin uudet kuvat ja keskustelut siitä, mitä tehdään ja kuinka monta leikkausta, ovat kuun lopulla. Jotta lady senkun nilkuttelee eteenpäin vielä jonkin aikaa.

Ja mikäs tässä on nilkutellessa - ei tämä kesä vielä ohi ole. On vielä tämä ihana, upea elokuu. Nautitaan siitä täysillä!

Hyvää uutta viikkoa kaikille!