Viime syksynä kerroin postauksessani Kevymmin askelin syksyyn siitä, miten olin onnistunut aloittamaan hyvinvointi- ja kuntoremontin tiputtaen samalla 8 kiloa.
Silloin uhoilin, että tarkoitus olisi vielä tiputtaa 5 kiloa, mutta enpä ole tainnut asiaan tuon jälkeen palata enkä kertoa, miten sujuu.
Hiljaisuudelle on ollut ihan syynsäkin - kukapa sitä epäonnistumisiaan ja sortumisiaan täällä niin auliisti repostelisi?
No, en tiedä siitä auliudesta, mutta ajattelin nyt kuitenkin hieman paljastaa, kuinka projekti voi.
Siis mikä projekti? Näin voisin tällä hetkellä kysellä. Ei nimittäin ainakaan loistavasti ole edennyt.
Jouluun saakka pystyin pysymään ruodussa sekä liikunnan että syömisten suhteen - sitten repsahdin. Ruokapuolen sain joltiseenkin kuntoon heti joulunjälkeisissä katumusharjoituksissa, mutta liikuntapuolella en samaa voi kehuskella.
Minulla nimittäin aktivoitui toisessa jalassa vanha vaivani, Mortonin neuroosi (hermopinne päkiässä), niin pahaksi, että kävelyt oli sitten kävelty. Hyvä kun töissä pystyin käymään.
Lisäksi tuo linkaten kävely toi mukanaan muitakin vaivoja - ensin kipeytyi polvi, sitten meni keväällä selkä. Ja hyvä, että meni, sillä muuten olisi kuulemma mennyt lääkärin mukaan lonkka - ja sepä ei sitten enää olisikaan ollut ihan helppo juttu korjata.
No, helppo ei ihan ole tämä jalkakaan - minulle on tulossa jalkaleikkaus. Tarkoituksena on korjata muutama vuosi sitten luutumatta jäänyt, rustottunut nilkkamurtuma ja molempien jalkojen vaivaisenluut.
Tuo murtumasta jäänyt rustottuma on nimittäin se perimmäinen paha koko jalkashown taustalla - rusto aiheutti sen, että astuin virheasennossa ja tämä virheasento kasvatti jalan ennen ihan siedettävän vaivaisenluun valtavaksi - ja aiheutti tuon hermopinteen päkiän alle.
Niin se vain on, että yksi huonosti hoidettu vaiva voi saada aikaan paljon - eikä useinkaan hyvää.
En siis pystynyt liikkumaan koko kevään aikana - ja kesänkin aikana hyvin rauhallisesti - jalka kuitenkin kesti selkään saatujen myrkkyjen ja kevään ajan jatkuneen fysioterapian jälkeen ihan hyvän mittaiset kävelymatkat - mutta hitaasti on pitänyt kävellä.
Polvien takia en ole pystynyt pyöräilemäänkään, joten ainoat liikuntamuodot ovat olleet kuminauhajumppa, punttien nostelu ja kahvakuulaharjoitteet. Ja niillä ei aineenvaihduntaa vauhditeta.
Nuorillahan aineenvaihdunta usein toimii vaikkei mitään tekisikään, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammaksi käy myös aineenvaihdunta. Ja sillä, ettei se toimi, on seurauksensa.
Turvotus on välillä melkoista. Ja painoakin on tullut lisää - sellaiset pari kiloa, joten olen kyllä kilojen puolesta ihan vielä sallituilla painoindekseillä.
Mutta siinäpä se ongelma onkin - eivät nuo painoindeksit kerro sitä, milloin ihmisellä on hyvä olo - se ihan oma ihanneolonsa. Olkoon paino mikä tahansa, turvotus ketuttaa - olo on tukala koko ajan ja kun minulla on riesana tuo fibromyalgia, äityvät särytkin turvotuksen myötä hankaliksi. Säryt taas hankaloittavat yöunia. Ja noihin särkyihin ainoa lääke minulle ovat olleet liikunta ja uni.
Sen verran olen elämän koulussa oppinut, että kun huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo alkaa olla kuin zombilla ja saa pelätä, milloin liikenteessä kävelee auton alle kun on nukkua pystyyn, on pakko katkaista peli ja jäädä muutamaksi päiväksi vain lepäämään.
Sillä kyllähän se unikin lopulta tulee - mutta työssäkäynnin kannalta väärään aikaan. Muutaman päivän lepo ja taas jaksaa muutaman viikon ahertaa.
Silti - näistä pikku vastoinkäymisistä huolimatta - olen yrittänyt pitää kiinni terveellisemmästä syömisestä.
Temput siihen hyvään oloon ovat edelleenkin tuota liikuntaa lukuunottamatta samat kuin viime syksynä. Ja edelleenkin herkuttelut silloin tällöin sallittuja;)
Tervettä on tunnistaa väsymys - ja ottaa torkut silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä ei nyt sentään töissä, mutta muulloin. Liikkua sen minkä voi. Hemmotella itseään - ja antaa muidenkin hemmotella.
Ja odotella sitä jalkaleikkausta ihan kaikessa rauhassa. Kuun lopulla selviää, selviänkö yhdellä leikkauksella vai pitääkö tehdä kaksi. Sitä kahta vastaan taistelen kaikin keinoin. Toivottavasti leikkaus tehdään ennen lumien tuloa ja pystyn kuntouttamaan jalkojani vielä sulasäiden aikaan.
Ja vapauttavaa on peiliin katsoessa lohduttautua Elisabeth Taylorin toteamuksella: "Neljänkympin jälkeen naisen on valittava joko kasvot tai vartalo." Tosin voisivat ne vartalon rasvat laskeutua muuallekin kuin mahaan ja takamukseen - ja ne kasvojen muualle kuin leuan alle.
No, kaikkea ei elämässä voi saada - mutta siitä vähemmästäkin voi ottaa ilon irti!
Iloa elämään - ihan kaikille!
Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
