Muutama vinkki I love me -messuille ja arvonnan voittaja

Lifestyle- ja hyvinvointitapahtuma I love me -messut pidetään ensi 

viikonloppuna,  21.-23.10.16.,  Helsingin Messukeskuksessa.

Edellisessä postauksessani kerroinkin jo hieman tämän vuoden messuista ja laitoin blogiyhteistyön

 merkeissä teille arvontaan  kaksi messujen pääsylippua settinä.

Arvonta päättyi sunnuntaina 16.10. klo 20, jonka jälkeen annoin arvontageneraattorin arpoa voittajan.

Lippusetin voitti Camilla, joka kommentissaan kertoi haluavansa järjestää ihanan yllätyksen ystävälle.

Onnea, Camilla, voitosta ja toivottavasti sinulla ja ystävällälläsi on hauskaa messuilla!

Olen lähettänyt sinulle sähköpostia, joten vilkuilepa sitä ja lähetä minulle osoitetietosi, jotta saan liput postiin.

Kiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille ja toivoisinkin voivani teille kaikille liput postittaa 

- vaan kun se ei ole mahdollista, vinkkaan teille parista arvonnasta, joissa lippuja on vielä jaossa:

Tuula´s life -blogin arvonta päättyy maanantaina 17.10. klo 20 ja Kristallinhohtoa -blogin klo 24.

Käykääpä osallistumassa - koskaan ei tiedä etukäteen, kuka on onnettaren suosikki.

Itse olen messuille menossa vain perjantaina ja kun tutkailin tarjontaa Messukeskuksen kätevän

työkalun avulla, yritin keskittyä sellaisiin ohjelmiin ja tapahtumiin, 

joista kuvittelen tällä hetkellä eniten itselleni hyötyä ja iloa olevan.

Olen koko syksyn ollut väsynyt ja vaikka olenkin nauttinut syksyn upeudesta, 

on pitkä alkuvuoden sairastaminen tehtävänsä tehnyt ja toispuoleinen 

kasvohalvaus jättänyt jälkensä muuallekin kuin kasvoihin.

Messujen teemakin "Ole tärkeä itsellesi" kehottaa pitämään huolta itsestään ja näillä ikävuosilla

se aiempien vuosien itsensä laiminlyönti kyllä kostautuu: iho on eloton ja laikukas, joka puolelta

riippuu ja roikkuu - ja kolotukset ovat tuttu juttu.

Niinpä poiminkin jo omiin suosikkeihini messuilta Hyvän olon -lavalta ohjelmanumeroita,

jotka saattavat antaa virtaa ja virikkeitä minunkin ikäiselleni.

Tässäpä muutama vinkki aikuiselle naiselle - miksei myös nuoremmille:

Terve sydän, terve verenkierto

Kun sukurasitteena ovat sydänsairaudet ja kolesteroliarvot eivät

hyvältä näytä, on tämä enemmän kuin tarpeen. 

Unettomuutta, stressiä, kehon tulehdustiloja?

Kaikkea löytyy - ja kun poden  fibromyalgiaa, luulisi tästäkin hyötyä olevan.

Joko muisti alkaa pettää?

Mitäänhän en myönnä - ja onhan lähipiirissä minuakin vanhempia

 - mutta se, millaisia keinoja löytyy vaikkapa siihen, miten voin vaikuttaa omaan muistiini 

ja mistä muistisairauden oireet tunnistaa, voi olla liiankin ajankohtaista.

Kottiinsa on moni kuollu

Liikkumisen tärkeyttä - vaikka kontaten - korostaa TV:stäkin tuttu tohtori Kiminkäinen.

Tämä on käytävä kuuntelemassa jo ihan tuon tohtorin takia - olen suuri Kiminkäinen-fani;)

Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu tietenkin paljon muutakin kuin terveydestä

 huolehtimista ja sitä muuta on messuilla tarjolla vaikka kuinka paljon.

Kuva viime vuoden messuilta.

Muotinäytös on nähtävä, samoin kierreltävä katsomassa muotiosasto,

 jossa voi saada vaikka vinkkejä  esim. siihen "Miten vältän asukriisin". 

  Tunnustan suosiolla, että näille vinkeille olisi kyllä käyttöä!

Ja onhan näillä messuilla ne kosmetiikan uutuudetkin käytävä tutkailemassa.

Tiedän jo nyt, että kun pääsen ihailemaan uusia huulipunasävyjä, tulee olo olemaan kuin

lapsella lauantaipussia valitessa;)

Ja kaikki uudet ihonhoidon ihmeaineet - jokohan nyt löytyisi se aine,

jolla saa sen veitsettömän kasvojenkohotuksen;)

Kiinnostavaa messuilla löytyy vaikka millä mitalla ja runsaudenpula uhkaa iskeä,

 koska vain perjantain voin siellä viettää.

Mutta enköhän minä siinäkin ajassa ehdi jo ihan hyvät vinkit saada

 - ja saattaapa sieltä löytyä jotain uutta kotiinkin asti tuotavaksi.

Voi minun kukkaroparkaani;)

Oletko sinä tulossa näille messuille?

Ja mitä haluat siellä ehdottomasti nähdä?

Jos olet perjantaina messuilla, otapa hihasta kiinni ja tule juttelemaan - minut kyllä tunnistaa.

Olen se vanhempi lady, jolla hymy on vielä hieman vino kasvohalvauksen jäljiltä

 - mutta huulet vinossakin hymyssä taatusti punattuina. 

*Postaus on tehty blogiyhteistyössä Messukeskuksen kanssa, jolta myös on saatu liput arvontaan.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

I love me -messut 2016 sekä messulippuarvonta

Lifestyle- ja hyvinvointitapahtuma I love me -messut järjestetään 21.-23.10.16 Messukeskuksessa Helsingissä.

Messujen teema "Ole tärkeä itsellesi" kannustaa meitä pitämään huolta itsestämme ja näillä messuilla

löytyy kyllä tähän eväitä sellaisella kattauksella, että varmasti jokainen löytää sieltä jotain tyydyttämään

omaa makuaan ja ruokahaluaan;)

Tapahtumaan sisältyvät samanaikaisesti Muoti-, Kauneus-, Terveys-, Koru & kello- ja Luonnollisesti -messut.

Hurja määrä näytteilleasettajia, näytöksiä, ammattilaisia ja asiantuntijoita!

Kuten viimekin vuonna olen itse messuilla mukana bloggaajapassilla ja aiemmasta

viisastuneena aion kyllä tehdä jonkinlaisen suunnitelman siitä, mihin kaikkeen

haluan tutustua ja mitä nähdä.

Messuilla suunnistusta helpottaa Messukeskus-aplikaatio, jonka voi ladata puhelimeensa tai tablettiinsa

 jo etukäteen. Sovellukseen on mahdollista merkitä omat näytteilleasettaja- ja ohjelmasuosikkinsa.

Itse aion ainakin ladata sovelluksen - ja merkitsen myös ainakin ne suosikkini valtavasta tarjonnasta,

jotka ehdottomasti haluan nähdä.

Messusivuilta löytyy myös työkalu, jonka avulla on helppo löytää mukana olevat yritykset ja brändit,

 avata tapahtuman ohjelman, löytää messutarjoukset ja tutustua Messukeskuksen ravintoloihin

 ja myös tämän työkalun avulla voi merkitä ne omat suosikkinsa.

Kun tuota tarjontaa tutkailee, veikkaanpa, että minut löytää ainakin hyvän olon ja terveyden osastoilta.

Ja tottakai on nähtävä myös muotinäytös ja käytävä tutkailemassa uusimmat aseet ryppyjen vastaiseen taisteluun.

Eipä noissa aihealueissa ole yhtään sellaista, joka ei kiinnostaisi, joten taitaa mennä tovi jos toinenkin,

että noista ne suosikkini pystyn valitsemaan.

Tietoa messuista päivittyy myös messujen Facebook-sivulle ja sieltä löytyvät messujen viimehetken uutiset.

Blogiyhteistyön merkeissä sain Messukeskukselta 2 messulippua arvottavaksi myös teille.

Yksi lippu oikeuttaa yhteen käyntipäivään messuilla ja arvon liput settinä, joten voittajalla on mahdollisuus

joko ottaa ystävänsä mukaan tai vierailla itse messuilla kahtena päivänä.

Arvonnan säännöt:

Arvontaan voivat osallistua kaikki kommentoimalla tätä postausta

 - sinun ei siis tarvitse olla blogini kirjautunut lukija voittaaksesi lippusetin.

Kommentissa tulee olla sähköpostiosoite mukana,
jotta saan ilmoitettua voittajalle nopeasti voitosta.

Arvonta päättyy sunnuntaina 16.10. klo 20, jonka jälkeen ilmoitan voitosta sähköpostitse onnettaren suosikille.

Toivottavasti nähdään messuilla - itse olen menossa sinne perjantaina ja jos näet

minut siellä, nykäisehän hihasta!

*Postaus on tehty blogiyhteistyössä Messukeskuksen kanssa, jolta myös on saatu liput arvontaan.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

Onnea arvontaan kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Porvoon mitalla keisarin ja Runebergin jalanjäljillä

Kävin viime viikon lopulla parin päivän työmatkalla Porvoossa ja ajattelin muutaman kuvan kera

vilauttaa teillekin näkymiä tästä viehättävästä ja idyllisestä kaupungista.

Koska olin työmatkalla, ehdin nähdä kaupungista vain pienen osan, sillä matkamme ohjelma oli

sen verran tiivis, että kaupungilla kiertelyyn ei kovin paljoa aikaa jäänyt.

Onneksi sentään toiseen päivään oli sisällytetty lyhyt kierros Vanhassa kaupungissa ja saimmekin kuulla 

monia mielenkiintoisia tarinoita sekä kaupungin historiaan vaikuttaneista ihmisistä että rakennuksista.

Ja kun Vanhassa kaupungissa kierreltiin, käytiin toki myös Vanhalla sillalla katsomassa näkymä

Porvoon rantamakasiineille päin. 

Tuolla Vanhalla sillalla kuuleman mukaan porvoolaiset hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä häiden jälkeen.

Enkä ihmettele - on näky sen verran kaunis.

Eikä matkakaan Porvoon tuomiokirkolta pitkä ole, sillä kirkko näkyy hienosti sillalta.

Kirkkoon tutustuimme myös kierroksemme lopuksi lähemmin ja kuulimme

mielenkiintoisia tarinoita sen historiasta ja merkityksestä porvoolaisille.

Valitettavasti kuvia ei kännykästäni teille löytynyt - kuuntelin liian intensiivisesti;)

Olin matkalla kouluttautumassa yhdessä muissa Suomen tuomiokapituleissa työskentelevien kolleegoiden

 kanssa.  Moni meistä ei aiemmin ollut Porvoossa käynyt ja kyllähän me kaikki kaupunkiin ehdimme ihastua.

Itse olen käynyt Porvoossa joskus vuosikymmeniä sitten luokkaretkellä ja pari kertaa olemme

siellä perheen kanssa poikenneet kesälomamatkoillamme Pohjois-Karjalaan.

Ja nimenomaan vain poikenneet sen verran, että kahvit olemme ehtineet juoda,

 sillä kuten olen joskus tainnutkin mainita, meidän lomareissuillamme ei juurikaan reitiltä

 poiketa vaan kohteeseen ajetaan suorinta tietä;)

Vanhan Porvoon on puutaloalue on tunnelmallinen ja kaunis ja sen suojellut rakennukset on rakennettu

 moneen kertaan uudelleen,  sillä kaupunki on tuhoutunut niin sodissa kuin paloissa useammankin kerran.

Hienoa on se, että rakennukset on aina rakennettu vanhoille kivijaloilleen, 

joten Vanhan kaupungin kaava ja siluetti ovat säiluneet vuosisatoja samanlaisina,

 sillä edes talojen värejä ei saa muuttaa.

Vanhan kaupungin kadut ovat kapeita mukulakivikatuja ja ihmetellä täytyy, miten porvoolaiset

siellä talvella pystyssä pysyvät - meillä oli vaikeuksia jo ensimmäisen päivän iltana, kun korkokengissä

yritimme kompuroida illanviettopaikkaamme, Porvoon piispantaloon,

josta saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita piispa Björn Vikströmiltä ja hänen puolisoltaan Marialta.

Vaikka näyttääkin vanhalta, on piispantalo rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1927

 ja siinä on ehtinyt asustaa jo useampikin piispa - ja jopa kolme Vikströmiä: 

Björn Vikströmin lisäksi hänen setänsä Erik Vikström ja hänen isänsä John Vikström, josta sittemmin tuli 

arkkipiispa  - piispa, joka oli minun ensimmäinen esimieheni vuonna 1998, kun työni kirkossa aloitin.

Nykyinen piispa on siten ehtinyt asua talossa jo lapsena - ja niistäkin ajoista saimme kuulla

- mutta koska ne ovat "perhejuttuja", en niistä täällä kerro;)

Sen verran illasta kuitenkin kerron, että saimme kuulla mm. Lasse Mårtensonin "Aamu-usvan" 

piispattaren soittaessa saksofonia ja piispan säestäessä pianolla. 

Hieno ilta rennon ja valloittavan piispapariskunnan kanssa

 - ja koska olimme siellä vieraina heidän kodissaan, en kuvia tilaisuudesta kuvia tänne jaa.

Varsinainen koulutustilaisuutemme pidettiinkin sitten hieman vanhemmissa puitteissa, nimittäin 

talossa, jossa pidettiin Porvoon valtiopäivät vuonna 1809 ja jolloin Suomelle myönnettiin autonomia.

Tätä Porvoon ensimmäistä kivitaloa rakennettiin 1758-1758 ja sitä on käytetty sekä lukiona

 että konsistoriumin tarpeisiin sekä sotilassairaalana useammankin sodan aikana.

Nykyisin talossa sijaitsee Porvoon tuomiokapituli ja sen juhlasalissa  koulutuspäivämmme pidettiin.

Juhlasalissa sijaitsee myös maalaus, joka on monille tuttu ainakin koulukirjoista - nimittäin

Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaisista Porvoon tuomiokirkossa.

Maalaus on vuodelta 1812 ja tästä maalauksesta on tehty kopio, 

jossa historiaa on hieman väritetty ja jossa korostetaan tapahtuman merkkihenkilöitä

 - R.W. Ekmanin maalaama kopio sijaitsee Valtioneuvoston linnassa.

Näissä juhlavissa tiloissa on aikoinaan myös keisari Aleksanteri I valtiopäivien avajaisiltana tanssittanut

 maaherran tytärtä Ulrika Möllersvärdiä - ja tästä tapaamisesta onkin sitten jo olemassa ihan omat tulkintansa,

 joista yksi on kirjattu Mika Waltarin romaaniin "Tanssi yli hautojen".

Porvoon kaduilla kulkiessa törmää historiaan joka puolella - on Kuninkaantie, Vanha Porvoo

 puutalo- ja empiretaloalueineen, on Runebergin kotitalo ja museoita jos jonkinlaisia.

Ja on tarinoita taloihin ja ihmisiin liittyen.

Kuulimme tarinoita keisareista, taiteilijoista ja romansseistakin

- historia elää edelleen noissa kauniissa maisemissa ja kaupungin mukulakivikadut,

 jos osaisivat puhua, voisivat kertoa lisää tarinoita.

Meille niitä tarinoita tarjoili Porvoon kaupungin auktorisoitu opas

 ja jos joskus Porvooseen haluat tutustua, kannattaa osallistua vaikkapa jollekin

teemaopastukselle, jollaisen voi tilata Porvoon Matkailuoppailta.

Me pääsimme myös paikkoihin, joihin ei ilman opasta normaalisti pääse

 - esimerkiksi sisäpihalle, josta löytyy vaikkapa tuon yläkuvan mukainen portaikko.

Pikainen vierailu Porvoossa tarjosi meille sen verran mielenkiintoisia tarinoita ja näkymiä,

että ainakin itse aion joskus palata sinne ihan ajan kanssa.

Ehkäpä silloin saan katsella kaikkea ihan "Porvoon mitalla".

Tämänkin lausahduksen taustat saimme oppaaltamme kuulla: alunperinhän Porvoon mitalla

 oli enemmänkin negatiivinen maine, sillä se oli mitta, jota kruununvouti käytti kerätessään veroja porvoolaisilta:

 vouti keräsi verot (tuolloin verot maksettiin viljalla tai paloviinalla) välipohjallisella mitalla

 -  hän nimittäin keräsi verot isommalla mitalla ja tilitti pienemmällä pitäen erotuksen itsellään.

Nykyäänhän Porvoon mitalla tarkoitetaan runsasta määrää - ja kuulemma Porvoon torilla saattaa 

esimerkiksi perunoita ostaessaan saada hieman ylimääräistäkin - jos osaa pyytää Porvoon mitalla;)

Porvoossa käydessä ei tietenkään kannata kävellä Brunbergin suklaakaupan ohitse

 - siellä nimittäin tarjotaan myös maistiaisia ja ihan Porvoon mitalla.

Ja kyllähän me tarjoukseen tartuimmekin, sillä kyllä meistä useimmat ihan kivat ostoskassilliset herkkuja

tuolta kotiin tuomisina kannoimme.

Porvoo on todella käymisen väärti - ja vaikka tässä postauksessa ette tietoa tai kuvia Porvoon mitalla 

saaneetkaan,  toivon, että nautitte pienestä matkakertomuksestani.

Enemmän nähdäkseen kannattaa sinne itse mennä - ja kannattaa varustautua kengillä, 

joissa on hyvä noilla mukulakivikaduilla kävellä.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Turun Kirjamessut - messut, joilla on sydän

Viime sunnuntaina päättyivät Turun Kirjamessut, joille tänä vuonna osallistui yli 23000 kävijää.

Itse vietin messuilla perjantain ja lauantain ja aikomus oli sunnuntaikin siellä seikkailla,

mutta tämän ladyn messukestävyys ei siihen enää riittänyt ja jätin sunnuntain suosiolla kestävämmille.

Ehdin kyllä noiden kahdenkin päivän aikana nähdä ja kuulla niin paljon, 

että  sulateltavaa ja ideoita jäi vielä pitkäksi aikaa. 

Monta mielenkiintoista tapahtumaa, keskustelua ja ihmistä mahtui noihinkin päiviin.

Ja kun näin messuilla vielä yhden lempidekkaristeistani, Donna Leonin, 

oli se piste sen kuuluisan iin päälle.

Hänen haastattelutilaisuutensa lauantaina kiinnosti monia muitakin

 - Agricola-lavan edusta oli niin täynnä ihmisiä, että vaikka aika lähelle lavaa

 olin itseni ängennytkin, mitään haastattelusta en kuullut.

Ei haitannut - riitti, että näin tämän upean, vaatimattoman ja tyylikkään kirjailijan.

Haastattelun aiheena oli Leonin uusin kirja "Ansionsa mukaan", joka tietenkin on pakko hankkia

muiden Guido Brunettista kertovien kirjojeni joukkoon.

Messuilta en sitä vielä ostanut, sillä jono osastolla oli niin pitkä, että jätin sen suosiolla väliin.

Olin tällä kertaa messuilla sekä bloggaajapassilla että myös työni vuoksi.

Ohjelmaan sisältyi nimittäin monta paneelia ja keskustelutilaisuutta, 

joissa kirkko oli mukana tavalla jos toisellakin.

Tämän kuun lopullahan alkaa yli vuoden kestävä Reformaatio2017 -merkkivuoden juhlinta 

ja tuo juhlinta otti messuilla jo pienen varaslähdön: 

oli Reformaatioalue ja oli monta tapahtumaa merkkivuoteen liittyen.

Ja oli tietenkin myös Turun Mikael, johon messuilla törmäsi tuon tuosta.

Mikaelhan sopii kirjamessuille muutenkin, sillä häntä pidetään Suomen kirjakielen isänä.

Ja vaikka nykykirjoissa ei enää aina sitä kirjakieltä viljellä, niin Mikaelilla on oma tärkeä osuutensa

siihen, että meillä Suomessa on rikas ja monipuolinen kieli - ja sitä myötä kirjallisuus.

Normaalisti kirjamessuilla kierrän antaumuksella kaikki kirjakojut 

ja tapahtumat ovat usein jääneet melkeinpä huomiotta.

Nyt kävi toisin - kiersin kuuntelemassa keskusteluja niin ahkerasti, 

että kirjoja ehdin vain hieman nuuhkia. 

Perjantaina kiirehdin kuuntelemaan paneelia "OMG! - sosiaalisen median kieli vs. kirkon kieli", 

sillä sosiaalinen media on osa omaakin työtäni - ja sitä se oli myös näillä messuilla.

 Keskustelun veti kirjailija-toimittaja Roope Lipasti ja keskustelemassa olivat piispa Kaarlo Kalliala,

 professori Erkki Sutinen, tietokirjailija Katleena Kortesuo sekä media-asiantuntija Jan Ahonen.

Tietenkin se, että oma lähiesimieheni, piispa Kalliala, oli mukana mielipiteineen

 - ja OMG tunnustuksineen esim. omasta Twitter-tilin käytöstään -

 piti korvani höröllä ja yritin saada vilkkaasta keskustelusta kaiken irti.

Monta hyvää neuvoa saimmekin ja itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen 

Katleena Kortesuon neuvo: kirkon työntekijät yksilöinä SoMeen.

Niinpä - kun näytämme kasvomme ja kokonaisen ihmisen niiden takana, 

pystymme olemaan ihmisiä toisillemme. Ja muuta emme voikaan eikä meidän tarvitsekaan olla.

Perjantaille osui myös keskustelu, joka oli otsikoitu: "Suomi suurten valintojen edessä.

 Mille eurooppalaisille arvoille Suomea rakennetaan?"

Keskustelijoina olivat presidentti Tarja Halonen ja arkkipiispat Leo sekä Kari Mäkinen.

Juontajana oli pastori Mari Leppänen, joka on minun lähin työkaverini piispa Kallialan erityisavustajana.

Ja tietenkin se, että ennen piispa Kallialaa olin piispa Kari Mäkisen sihteeri, 

toi tähänkin keskusteluun sen oman lisävärinsä:)

Vaikka ei tämä keskustelu mitään lisävärejä tarvinnut,

 sillä kyllä tämä joukko osasi pitää mielenkiinnon yllä muutenkin. 

Katsomossakin pystyi aistimaan sen, miten he innostuivat aiheesta.

Ja kun keskusteltiin sellaisista asioista kuin arvot, inhimillisyys, 

turvapaikanhakijat, perheenyhdistämiset ja eriarvoisuus Suomessa, 

ei siinä ainakaan pitkästymään ehtinyt.

Paitsi keskusteluja, sisältyi messuihin myös monenlaisia kohtaamisia.

Kuten vaikkapa paneelin jälkeen, kun presidentti Halonen ja arkkipiispa Mäkinen jäivät vielä juttelemaan, 

liittyi seuraan myös kirjailija Ritva Siikala, jolta juuri on ilmestynyt uusi kirja:

 "Musta sielu valkonaama - kertomuksia elämästä ja muukalaisuudesta".

Kirja, jonka teemoissa on paljon yhtäläistä juuri käydyn keskustelunkin kanssa.

Tämän kirjan ruksasin saman tien omalle ostoslistalleni.

Arkkipiispa Kari Mäkistä kävin kuuntelemassa vielä lauantainakin, sillä hän osallistui keskusteluun,

jonka aiheena oli "Romaani ja totuus". Muut keskustelijat olivat kansanedustaja Li Andersson

ja kirjailija Sirpa Kähkönen, joka myös avasi keskustelun noin 15 minuutin pituisella alustuksella.

Kylläpä oli mielenkiintoinen keskustelu! 

Kun pohdittiin vaikkapa sitä, onko kirjallisuus aikakautensa muisti,

keskusteltiin myös siitä, ovatko nuo muistot ainoa totuus aikakaudestaan.

Mikä on totuus silloin, kun kirjailijat vaiennetaan maissa, joissa toden sanomista ei sallita?

Ja kuten arkkipiispa Mäkinen totesi: romaanissa maailma voi olla toisin ja romaani puhkoo ahtaat totuudet

 - antaako romaani silloin mahdollisuuden vaiettujen totuuksien julkituomiseen?

Arvailtiin myös, millaisia totuuksia oman aikakautemme kirjallisuudesta tulee jäämään jälkipolville;

näkyykö siellä esim. se, miten maailmamme muuttui lyhyessä ajassa maailman tullessa

 turvattomaksi niin monelle - tai se, miten kohtelimme näitä turvapaikkaa hakevia.

Näkyykö sekin, miten olemme maailmaamme ja ympäristöämme kohdelleet?

Romaani - tosi tai sepitetty - voi parhaimmillaan toimia sisäisenä totuutenamme, omatuntonamme.

Niin suurten kysymysten äärellä liikuttiin tässäkin keskustelussa, että vielä illallakin aivot kävivät ylikierroksilla.

Paitsi keskusteluja ja paneeleita, ehdin toki hieman niitä kirjojakin messuilla katsastaa.

Hankittavien kirjojen listalle löytyi vielä Donna Leonin ja Ritva Siikalan kirjojen lisäksi

esimerkiksi Riikka Ulannon runokirja "Vedelmiä", joka messuilla julistettiin tämän vuoden

Runo-Kaarinan voittajaksi.

Ja joululahjapakettiin eräälle pikkupojalle tulen käärimään Tuulikki Tolosen "Mörkövahdin".

Ja toivon, että kuulen häneltä tuon allaolevan toiveen useammankin kerran;)

Ostoslistalle päätyi myös  Jaakko Heinimäen ja  Kaisa Karirannan yhdessä tekemä kirja

 "Tapakristityn tyylikirja". Listalle kirja päätyi siksi, että olin sen messuilta suunnitellut ostavani,

 mutta Kirjapajan osastolta se myytiin loppuun ennen kuin sinne asti ehdin.

Tästä kirjasta ja tapakristillisyydestä Jaakko Ja Kaisa myös messujen Kuisti-lavalla keskustelivat

tenttaajanaan piispa Kalliala. Kuvassa keskustelua vielä puidaan tilaisuuden jälkeen

 - ja tentataan piispalta, joka itse on jo pitkään viljellyt twiiteissään hastagia #tapakristitty,

 mitä hän mahtoikaan tarkoittaa lanseeratessaan keskusteluun termin "mustanvyön tapakristitty";)

Sitä aion kyllä itsekin häneltä vielä tentata heti, kunhan hän taas reissuiltaan Virastolle palailee!

Turun Kirjamessujen lisäksi Turun Messukeskuksessa oli myös Turun Ruoka- ja Viinimessut,

joilla oli tietenkin myös käväistävä. Useampaankin kertaan,

 sillä sellaisia herkkuja oli tarjolla, että jo tuoksut houkuttelivat osastoille.

Tarjolla oli vaikka mitä - suolaista, makeaa ja kaikkea siltä väliltä.

Lähiruokaa sekä ostettavaksi että maisteltavaksi.

Ja kun Turussa oltiin, eipä kai sopivampaa leivosta löydy kuin Kiss My Turku.

Sanoinko jo, että nams;)

Ja kirjamessuteemaankin sopii hyvin myös tämä teepussi, jonka toin messuilta kotiin.

Turun Messukeskus tapahtumapaikkana on toimiva ja jotenkin inhimillisen kokoinen:

 tarpeeksi suuri, jotta sinne mahtuu paljon nähtävää - ja tarpeeksi pieni, jotta siellä löytää etsimänsä.

Messukeskushan on viimeisen vuoden aikana uudistanut paitsi yritysstrategiansa

myös visuaalisen ilmeensä, ja mielestäni uudistus on onnistunut.

 Värikästä, selkeää ja viihtyisää.

Kun messuihin sisältyy tapahtumia, keskusteluja, kohtaamisia ja tietenkin niitä kirjoja

 - ja kun keskusteluissa vilisevät sanat arvot, ihmisarvo, totuus ja omatunto, 

eipä tarvitse ihmetellä, miksi Turun Kirjamessut on ottanut motokseen lauseen:

Messut, joilla on sydän.

Sitä ne todellakin olivat!

Ja kun sydämellisillä messuilla oltiin, mikä olisikaan ollut sopivampi kotiintuominen,

kuin yksi tuon kuvan pusseista täynnä käsityönä valmistettuja luomusuklaasydämiä!

Olivat muuten hyviä - mutta hupenivat ihan turhan nopeasti;)

Kiitos, Turun Kirjamessut - ensi vuonna uudelleen, jos Luoja suo!

*Postaus on tehty blogiyhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille

ja toivottavasti myös antoisia lukuhetkiä!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.