On vuoden 2015 ensimmäinen päivä.
Uusi, puhdas sivu elämässä - ja Ladyn kiitoskirjassa.
Viime vuoden alussa kerroin postauksessani "Goodby...", että en
enää mitään uudenvuodenlupauksia ole vuosiin tehnyt.
Ei tällä luonteella - en niitä kuitenkaan saa pidettyä.
Viime vuonna tein kuitenkin poikkeuksen - lupasin,
että yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä,
mitä elämä on tielleni tuonut.
Lupasin yrittää kirjata joka päivä 5 asiaa, joista voin olla kiitollinen.
Joka päivä eri asiat.
Ja tätä tarkoitusta varten kaivoin kätköistäni vanhan muistikirjan,
josta tuli viime vuoden kiitoskirjani.
Kirjaa olen täytellytkin, sillä kyllä sitä kiitettävää vaan on löytynyt.
Pakko on myös tunnustaa, että ihan joka päivä en kirjaan mitään kirjannut.
Enkä ihan joka viikkokaan.
Välillä kirja lojui päiväkausia unohduksissa yöpöydälläni
- milloin lomien, milloin kiireen tai vain vanhan Ladyn unohtelevan pään takia.
Mutta yllättävän monena päivänä ne kiitosaiheet olen saanut raapusteltua.
Monet teistä lukijoista käyttävät kiitospurkkia - eli laittavat sinne aina silloin tällöin lapun,
johon ovat kirjanneet jonkin kivan tapahtuman tai kiitosaiheen muistettavaksi.
Ja ne laput sitten luetaan vuoden lopussa.
Minun kiitosaiheeni taas tuppaavat olemaan sen verran henkilökohtaisia,
ettei niitä julkisesti lueta.
Monesti ne myös käsittelevät muitakin ihmisiä: läheisiäni tai ystäviäni
- ja muiden asioitahan ei levitellä ympäriinsä - eikä ihan kaikkia omiakaan.
Eilen silmäilin kirjaani ja moni asia muistui mieleen - melkein kuin olisin päiväkirjaa lukenut.
Kiitosaiheet ovat vaihdelleet; on ollut isoja ja on ollut pieniä asioita.
Olen kiittänyt esimerkiksi siitä, että avaimet löytyivät,
että äitini pääsi kotiin sairaalasta, että sain heittää kävelykepit pois,
että onnistuin saamaan taksin ja ehdin junalle, että muistin vaihtokengät,
että löysin juuri oikean sävyisen huulipunan
- noita huulipunakiitoksia näytti olevan useampiakin;)
Mutta löytyi sieltä tällaistakin: kiitos, että selvisin tästä päivästä - ja tuon päivän kohdalle en ollut muuta kirjannutkaan.
Etsin sivua, jonka voisin täällä näyttää; eipä niitä monta ollut
- suurin osa oli niin yksityisiä kiitoksenaiheita, että ne pidän piilossa.
Mutta jotain sentään:
Tuo sivu on päivältä, jonka vietimme usalaisten ystäviemme kanssa Naantalissa.
Kuuman päivän, jolloin tuli käveltyä hurjasti, sillä kävimme naisjoukolla myös Kultarannassa.
Ja miehet jäivät viettämään aikaa Naantalin terasseille ja odottelemaan poikaamme,
joka oli tulossa mukaan joukkoon heti, kun töistä pääsi.
Ja Isännän kännykästä oli akku loppu - onneksi hänellä on viisas vaimo,
joka oli varautunut vara-akulla.
Niinpä sai poika kysyttyä isältään, että missä te olette
- ja samaa kyselin sitten minäkin, kun reporankana Kultarannasta takaisin kaupunkiin vääntäydyimme.
Heti palautui mieleen tuo ihana, kuuma ja yksi viime kesän parhaista päivistä.
Kiitoskirjan aloitan tänäkin vuonna.
Ylimmässä kuvassa se on jo kuvattuna - taas löysin ikivanhan muistikirjan,
joka saa tänä vuonna kiitoskirjan virkaa toimittaa.
Alempi noista kirjoista on viimevuotinen ja sen tulen säilyttämään kätköissäni
ja palailen siihen kirjattuihin päiviin vielä moneen kertaan.
Tämän päivän ensimmäinen kiitosaihe voisi olla vaikka:
Kiitos, että olen onnistunut pitämään tuon upean amarylliksen elossa.
Sillä se ei tämän Ladyn huushollissa ole mikään itsestäänselvyys;)
Ja että siinä näyttää olevan uusia nuppujakin, joten se ilahduttaa minua vielä pitkään.
On minulla tiedossa jo ne loputkin tämän päivän kiitokset, mutta niitäpä en täällä paljasta;)
Kiitos vielä teille kauniista ja runsaista kommenteista edelliseen Tilinpäätös -postaukseeni
- kommenttinne saivat sekä hymyn huulille että tipan tämän Ladyn silmiin.
Siispä kiitos mennyt vuosi - tervetuloa uusi!
Ja koska olen tunnetusti laiska, annan teille eväiksi saman laulun
tähän uuden vuoden ensimmäiseen päivään kuin viimekin vuonna:
Hyvää vuoden 2015 ensimmäistä päivää kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata
Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta
