Vuoden 2017 tilinpäätös - niin paljon sanomatta jäi...

Lupasin uudenvuodenpostauksessani, että teen vielä tilinpäätöspostauksen viime vuodesta ja onhan se lupaus pidettävä. Vaikka epäilenkin, ettei tämä teitä kiinnosta enää, niin itselleni tämän tekeminen on tärkeää, sillä vaikka kiitosvihkooni olenkin niitä kiitoksiani viime vuonnakin kirjannut, on vuosi jäänyt mieleeni raskaana ja vaikeana. Niin paljon sairastelua ja kamppailuja niin omassa elämässä kuin töissäkin tuntui etenkin loppuvuoteen siunaantuvan, että tätä postausta tehdessä on ollut hyvä muistaa, että ei koko vuosi sentään pelkkää taistelua ollut.

Tammikuun alussa kävimme isännän kanssa hyvästelemässä Amoral -bändin sen jäähyväiskeikalla Helsingissa Tavastialla ja tapasimme samalla ystäviä. Vauhdikas aloitus vuodelle - ja haikeakin, sillä tätä bändiä olemme käyneet kuuntelemassa aina Budapestia myöten.

Tammikuun lopulla olin mukana myös Tallink Megastarin neitsytmatkalla ja sain muiden kutsuvieraiden ja bloggaajien kanssa tutustua tähän hienoon, turkulaista laivanrakennussuunnittelua edustavaan alukseen.

Vuosi 2016 - hyvää vaiko pahaa?

Lupasin edellisessä postauksessani, että teen vielä koosteen viime vuodesta 

ja kun kerran on tullut luvattua, onhan se lupaus täytettävä.

Tilinpäätöksen teen sen mukaan, mitä tänne blogiin olen vuodesta kirjannut ja vaikka postauksia

viime vuonna kertyi Hitaan bloggaajan periaatteita noudattaen vain 58, tulee tästä koosteesta pitkä.

Niin pitkä, että epäilenpä, että harva teistä sen jaksaa loppuun saakka lukea.

Mutta teen sen silti - sillä teen tätä en vain teitä varten vaan myös itselleni.

Kun ikävuosia on kertynyt tämäkin määrä, on hyvä muistuttaa itseään siitä,

 että jokainen hetki on ollut arvokas ja muistamisen arvoinen

 - ja hyvä on myös miettiä sitäkin, että sitten, kun muisti alkaa temppuilla,

voin täällä käydä palauttamassa mieliini, mitä milloinkin on tullut puuhattua;)

Vuosi 2016 alkoi epätietoisissa ja surkeissakin merkeissä - toispuoleinen kasvohalvaus oli iskenyt

juuri edellisen vuoden lopulla ja minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tuleman pitää.

Toivunko - ja jos toivun, niin mihin kuntoon?

Tammikuu matoi eteenpäin hitaasti, edistystä ei juurikaan vielä näkynyt, 

mutta sain kuitenkin aloitettua perinteisen kiitosvihkoni.

Lääkärissä käyntejä, hiljaisia päiviä, kun silmän takia en voinut kuin silloin tällöin runoja lukea.

Unettomia öitä. Silmän teippausta. Kuorsauslaastareita.

Tammikuun lopussa osallistuin kuitenkin jo bloggaajien kauneuspäivään.

Kuvasta ei näy, miten vino suuni vielä on eikä se, miten silmäni ei toimi, mutta ihanaa hemmottelua

oli päästä ammattilaisten meikkaamaksi ja sainpa vielä kynsiini kestolakkauksen ja hiuksenikin kuntoon.

Aloitin myös perinteisen Ekopaastoni ja listasin tavoitteitani siihen.

Helmikuussa uskaltauduin mukaan muiden bloggaajien kanssa Rakenna ja Sisusta -messuille ja aloitin työt.

Ulkoilemaan en vielä pystynyt, sillä silmäni ei talven pakkasista ja viimoista tykännyt..

Tyttären pikkukisu Micu kävi ensimmäisellä vierailulla ja pisti huushollin hyrskynmyrskyn.

Maaliskuussa nautin jo Turun maisemista ja kevään valosta. Elämä alkoi jälleen maistua.

Vaikka maailman pahuus taas näytti kasvonsa Brüsselissä, saapui pääsiäisen valo sittenkin.

Huhtikuussa innostuttiin jo ihonhoidostakin ja vappuna punattiin huuletkin.

Toukokuussa kävivät åbloggaajat kylässä työpaikallani ja tulin kaapista ulos eli ensimmäisen kerran

täällä blogissani kerroin työstäni enemmänkin - ja samalla meni loputkin anonymiteetit.

Vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa esittäytyi;)

Tästä postauksesta tuli yllättäen viime vuoden luetuin ja kommentoiduin ja vieläkin siitä välillä kuulen.

Vaikka postausta pitkään emminkin, hetkeäkään en ole sen julkaisua katunut;
 niin paljon hyvää se on mukanaan tuonut.

Kesäkuussa sain Turun Naisten Pankilta haasteen olla mukana Kävele Naiselle Ammatti -kampanjassa
 ja vaikka itse tapahtumaan en kipeytyneen selkäni takia pystynytkään sittemmin osallistumaan,

pystyin edes omalta osaltani innostamaan muitakin bloggaajia ja lukijoitani mukaan kävelemään.

Työtovereideni kanssa teimme retken saaristoon ja Suomen kesä näytti parastaan.

Juhannusruusut kukkivat, vihreässä oli tuhat eri sävyä ja valo valaisi kaiken.

Heinäkuussa lomailtiin, tytär muutti väliaikaisesti tänne Kaarinan kotiin Turun asunnostaan
 putkiremonttia pakoon ja toi mukanaan chinchillansa, tavaransa ja tietenkin Micu-kisulin.

Sen jälkeen koti olikin sikin sokin ja hujan hajan joulukuun alkuun saakka - Miculta kun kukkasetkin

piti siirtää piiloon työhuoneeseen, isännän crockseista on puolet syöty ja niitä leluja, 
mitä isäntä kissalle osti, löytyy vieläkin nurkista ja sohvien alta;)

Vietettiin hääpäivää, käytiin Sauvon farmilla ja nautittiin Turusta ja Keski-ajan markkinoistakin.

Heinäkuussa teimme isännän kanssa myös mökkireissumme Pohjois-Karjalaan, sinne,

missä taivas on sininen ja valkoinen ja järven vesi ja muistot kultaa.

Sinne, missä sieluni lepää ja missä on sen koti.

Ja kuun lopulla käväisimme muutaman päivän lomalla kauniissa Gdanskissa ja samalla matkalla

kävimme myös päivän visiitillä Sopotissa, Puolan Rivieralla 
missä näimme myös maailman pisimmän laiturin.

Elokuussa ennen töiden alkua järjestettiin myös Åblogien perinteinen kesäkirppis Kotilaiturin pihalla.

Ja maailma oli kaunis - luonto ihastutti ja marjasato villitsi

 - jopa minä löysin itseni Sauvossa metsästä;)

Kun työt alkoivat, oli vielä upeita elokuun iltoja, jolloin kävelimme hitaita polkuja Turun jokirannassa

ja vietimme viikonloppuja Sauvon farmilla satoa keräten ja leväten.

Kauniin ja valoisan kesän jälkeen saimme vielä upean syksyn.

Voi syksyn värejä, voi kuulautta, voi haurautta.

Syksyyn sisältyi monia tapahtumia, messuja useampikin ja niistä mieluisin oli Turun Kirjamessut,

joka tällä kertaa oli minulle osittain myös työtehtävä.

Syksyyn mahtui myös työmatka kauniiseen Porvooseen 

ja tapahtumia oli kyllä tällaiselle laiskalle ladylle ihan riittämiin.

Onneksi oli myös niitä hetkiä, jolloin vain sain nauttia tuosta upeasta syksystä.

Yksi kauneimmista syksyistä, mitä olen saanut elää - ja yksi pisimmistä.

Sillä ensilumia saatiin odotella - ja kun ne viimein tulivat, sulivat ne saman tien pois.

Marraskuussa sytyteltiinkin sitten kynttilöitä - ensin Pyhäinpäivänä 
ja  tietenkin sytytettiin se ensimmäinen adventtikynttiläkin.

Alettiin myös jo virittäytyä tulevan joulun tunnelmiin, 
mm. vierailemalla Kotilaiturin joulua ihastelemassa.

Blogi vietti 4-vuotissynttäreitään ja ihmettelin sitä, 
miten te kaikki lukijat olette jaksaneet mukanani roikkua.

Joulutunnelmia kävimme myös isännän kanssa haistelemassa Raskasta Joulua -kiertueen 
avajaiskonsertissa Baltic Princessillä. Tai oikeastaanhan noita konsertteja oli kaksi,
 sillä ensin saimme nauttia raskaammasta  setistä ja toisena päivänä samat herkut vielä akustisina.

Hieno reissu!

Joulukuussa vietettiinkin jo Itsenäisyyspäivää ja pohdiskelin sitä, 

miten Suomi on maailman paras maa ja samalla tuhansien murheellisten laulujen maa.

Pohdiskelin myös sitä, mistä syntyy joulumieli ja etsin joulun syvintä tarkoitusta.

Ja tottakai vietettiin sitten sitä jouluakin, jolloin kaikki ei mennyt niin kuin oli suunniteltu.

mutta josta sittenkin niin hyvä tuli. 

Tuli joulu, jonka tulen muistamaan aina.

Ja uuden vuoden aatonaattona mietin sitä, miten kiitollinen saan olla siitä, 

miten hyvin olen toipunut tasan vuosi sitten iskeneestä kasvohalvauksesta.

En täysin, sillä suu on vielä hieman vino, mutta vinohan se oli jo ennen halvaustakin

 - katsokaa vaikka tuota blogini profiilikuvaa;)

Silmä ei edelleenkään kestä pitkäaikaista rasitusta ja esimerkiksi kirjojen lukeminen tai bloggaaminenkaan 

- saati muiden blogien lukeminen työpäivien jälkeen ei oikein onnistu, mutta toipuminen jatkuu vielä.

Aikoinaan lääkäri totesi, että vasta vuoden päästä tiedämme, miten toipuminen on edistynyt.

No - nyt voin todeta, että paremmin kuin osasin odottaakaan. Saan olla todella kiitollinen.

Ja kiitollinen olen koko viime vuodestakin.

Paljon siihen mahtui - sekä hyvää että toki sitä pahaakin.
Kuitenkin niin paljon enemmän sitä hyvää; kiitosvihkooni sain kirjata lukuisia merkintöjä.

Kaikkea ei toki tänne blogiin kirjata - ei vaikka silmä olisi sen sallinutkin.

Ne parhaat hetket lähimpien ystävien ja perheen kesken eivät tänne kuulu
 - eivätkä kuulu ne vaikeimmat koettelemuksetkaan.

Kiitos myös sinulle, joka jaksoit tänne saakka kahlata.

Olipa varmasti urakka.

Sillä vaikka kirjoitankin harvoin, kirjoitankin sitten hartaasti ja pitkään;)

Ja näillä eväillä tulen jatkamaankin - toivottavasti jaksat mukanani.

Oikein hyvää tammikuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Kesäkuun tilinpäätös

Niin mennä hujahti tämänkin vuoden kesäkuu.

Ilman, että oikein kesältä edes tuntui.

Vaan kun tarkemmin katsoo ja muistelee, niin kyllähän se siellä sittenkin oli - se kesä.

Sillä kesäkuussa luonto puhkesi täyteen kukoistukseensa.

Vaikka tätä postausta aloittaessa tuntui, että eipä viime kuussa mitään tapahtunut, niin kaikenlaista siihen silti  mahtui.

Huoli Viirusta on jatkunut edelleen. 

Kilpirauhassairauden lisäksi Viirulla on nyt sitten vielä sydänvaivaa.

Ja lääkkeitä olisi jakaa vaikka pienelle kylälle.

Uusia tutkimuksia on tehty ja oman eläintohtorin ja kardiologin kanssa on konsultoitu, miten olisi viisainta toimia.

Sillä Viiru ei vain totu noihin lääkemääriin, mitä hänelle on määrätty. 

Lopulta päädyimme kompromissiin: jotta saamme annettua aamuin illoin edes sen kilpirauhaslääkkeen, 

yritämme antaa vain yhtä sydänlääkettä ja sitäkin vain silloin, kun se ilman suurta taistelua onnistuu. 

Toinen sydänlääke ja nesteenpoistolääke jätettiin kokonaan pois.

Ja valitettavasti tuo sydänlääke, mikä jäi, on se, jonka Viiru oksentaa joka kerran pois.

Nyt olen saanut sen melkein joka ilta annettua siten, että murskaan tabletin,

 sekoitan pieneen voinokareeseen ja sivelen voin Viirun tassuun. 

Siitä kissa sitten nuolee sen - kissa kun pitää itsensä aina puhtaana.

Ja silti - kun Viiru näkee minun illalla menevän keittiöön, se häipyy samantien alakertaan karkuun.

Eilen löysimme sen piilosta makuuhuoneestamme sängyn alta.

Toivon, että kun Viiru tajuaa, että se pahanmakuinen lääke ei enää tule ruiskussa, 

se rauhoittuu eikä piileskele enää lääkkeenottoaikaan.

On kesäkuuhun silti mahtunut paljon hauskaakin.

Oli juhannus vieraineen ja on ollut tapaamisiä ystävien kanssa.

Perheen nuoretkin ovat muutaman yönseudun viettäneet ilonamme täällä kotona.

Olemme käyneet farmilla ja laittaneet sen kesäkuntoon.

Olen lukenut muutaman kirjan ja ammentanut inspiraatiota lehdistä.

Netissä olen pyörinyt normaalia vähemmän.

Töiden jälkeen ei vaan ole tehnyt mieli enää näyttöruutua tuijottaa.

Olen vain istuskellut sohvalla tai terassilla villasukat jalassa ja tuumaillut maailman menoa.

Ja Viiru on hyrissyt vieressä.

Olen myös käynyt jo muutamalla kävelylenkilläkin - hitaasti tosin ja leikattua jalkaani vielä varoen, 

mutta hyvin on jalka kestänyt ja eteenpäin on menty.

Ja tottahan olemme myös herkutelleet. 

On grillattu, syöty uusia perunoita ja kauden antimia.

Ja sorruttu muutaman kerran myös ei niin terveellisiin houkutuksiin.

Mutta onneksi vain muutaman kerran;)

Kun kesäkuun säät olivat mitä olivat, ovat villasukat ja lämpöiset vaatteet olleet tarpeen.

Eipä ole vielä kesähepenissä tarvinnut keikistellä.

Mutta ehkä jo tässä kuussa voin ne sandaalit ja hamosetkin jostain kaappien kätköistä esille kaivaa.

Ja lienee taas pakko ne itseruskettavat lontringit ostaa.

Sillä sinä ainoana melkein hellepäivänä, kun sukat uskalsi töihin lähtiessä jättää jalkoihinsa laittamatta,

 oli näky sellainen, että eipä tarvinnut mekon päälle laittoa kahdesti miettiä.

Noin valkoisilla kanankoivilla ei edes tämä homssantuu-lady halunnut tuon enempää kuin kuvasta näkyy ihmisiä säikytellä;)

Nyt olemme jo heinäkuussa. Ja tällä Ladylla alkaa 3 päivän päästä loma.

Joko sinä olet lomasi viettänyt vai vieläkö joudut sitä odottamaan?

Nin tai näin - oli lomaa tai ei - olivat säät mitkä tahansa - nautitaan kesästä!

Suloista heinäkuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vuosi 2014 - tilinpäätös

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään.

Tämä vuosi on sisältänyt kosolti hyvää ja tarpeeksi sydämen tykytyksiäkin.

Mutta niin paljon enemmän sitä hyvää.

Palautan mieliin muutamia vuoden hetkiä - niitä, 

joita olen teidän kanssanne jo aiemminkin jakanut 

- ne omimmat pidän edelleen itselläni.

Vuoteeni sisältyi muutamia lyhyitä matkoja - se pitempi siirtyi jalkaleikkauksen tieltä tuonnemmaksi.

Saimme kesällä ystävämme Patin ja Paulin vieraiksemme ja 

sekin rajoitti hieman matkustusaikeitamme.

Eikä harmittanut yhtään, sillä nämä ystävämme ovat jo osa perhettämme

 - eikä tämä Lady tiedä mitään parempaa kuin perheen ja ystävien kanssa vietetty aika.

Vuosi oli myös juhlavuosi - tyttäremme valmistui kuvataiteilijaksi 

ja vietimme Isännän kanssa hopeahääpäivää. 

Skoolauksen aiheita ei meillä tarvitse muutenkaan hakea 

- aina, kun on pienikin syy juhlia, silloin juhlitaan.

Perheen ja ystävien kanssa yhdessä vietettyjä iltoja niin kotona kuin muuallakin.

Arki piristyy kummasti - ja ilmainen ruoka tuo perheen nuorisonkin

 ilman houkutteluja vielä mukaan joukkoon;)

Siitä olen kiitollinen.

Sillä olihan tämä vuosi myös luopumisen vuosi.

Elokuussa teimme remonttia tyttärelle hankitussa asunnossa ja tytär muutti Turkuun syksyllä.

Pojan asuntoa vastapäätä.

Niinkuin jännitimme heinäkuussa parvekelaatikkoomme pesineen harmaasiepon poikasten maailmalle selviämistä, 

niin jännitimme myös sitä, miten lapsemme maailmalle lensivät.

Niin edellisenä kesänä pojan  kuin viime kesänä tyttären kohdalla.

Luopumista, haikeutta ja tyhjää pesää. 

Opettelemista elelemään Isännän kanssa kahden. 

Jäihän meille onneksi Viiru-kissa.

Sairauttakin vuosi sisälsi.

Viirulla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta, joka onneksi on saatu kuriin lääkityksellä.

Ja minulta leikattiin jalka.

Loppuvuodesta kaksi kuukautta on mennyt sitä potiessa.

Onneksi jalka on nyt jo siinä kunnossa, että sillä on jo rokattukin, kuten edellisessä postauksessani kehua retostelin;)

Kun lueskelin vuoden postauksiani, nousi sieltä esiin esim. se, 

että vuoden aikana on tullut sorruttua herkutteluun hieman liian usein, 

on laiskoteltu, luettu ja välillä mökötettykin ja vietetty känkkäränkkäpäivää.

Ja kaikki nämä synnit on pitänyt sitten tietysti täällä blogissa teille tulla tunnustamaan;)

Blogissa olen kirjoitellut aika ajoin ajatuksistani - elämäni aakkoset -sarja 

on ollut yksi kommentoiduimpia ja luetuimpia kirjoituksiani.

Olen vuoden aikana pohdiskellut sitäkin, onko ikä vain numeroita ja millainen on hieno nainen.

Naisen elämän iloja ja suruja. 

Olen yrittänyt tuoda esiin hyvän mielen ja olon merkitystä

 - ja koettanut saada meidät kurkistamaan  myös siihen todellisuuteen,

että aina ei kaikilla mene yhtä hyvin ja elämä voi joskus potkiakin.

Mutta siitä noustaan. Yhdessä.

Blogini on saanut myös kasvot - olen tämän vuoden aikana rohkaistunut näyttämään itseni ryppyineni ja näppyineni.

Blogissa on pohdittu kaikenlaista, jopa tyylejä - niin sisustuksessa kuin pukeutumisessakin. 

Onpa hipaistu kosmetiikkaakin.

Ja kesällä Lady  myös verkostoitui: 

syntyi Turun seudun sisustus- ja lifestyleblogien verkosto Åblogit 

ja sain kutsun Indiedays Inspiration -blogiportaaliin.

On tullut bloggaajatapaamisia ja yhteistyökuvioitakin.

Olen saanut tutustua sekä virtuaalisesti että ihan kasvotusten upeisiin bloggaajiin

 ja se on rikastuttanut elämääni ja bloggaamistani.

Olen saanut uusia lukijoita ja ihmetyksekseni myös suurin osa entisistä lukijoistani on täällä jaksanut pysyä.

Myös muiden kuin Bloggerin lukijapaneelin kautta on löytynyt uusia seuraajia - ja seurattavia.

Kiitos teille kaikille - ilman teitä ei tämä bloggaaminen olisi mielekästä. 

Ja kiitos siitä, että olette myös jaksaneet kommentoida ja tulla tutuiksi sitäkin kautta

 - bloggaamisen suola on vastavuoroisuus ja vuorovaikutus.

Silti - on tässä vuodessa ollut blogihaasteensakin.

Syksyn aikana olin jo useaan kertaan lopettamassa koko blogini.

Mutta tässäpä kirjoittelen.

Ja taidan kirjoittaa vielä ensi vuonnakin.

Kiitos yhteisestä vuodesta ihan jokaiselle!

Riemullista vuodenvaihdetta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta