Kaapista ulos - bloggaajat kylässä työpaikallani

Kun keväällä istuin Rakenna ja Sisusta -messuilla lounaspöydässä  bloggaajien kanssa, 

kyseli messujen tiedottaja meiltä, mitä teemme töiksemme ja kun kerroin,
 että toimin piispan sihteerinä Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa,
 kyseli muutama Åblogien bloggaaja,  että mitä te oikein siellä teette
 - ja mikä laitos tuollainen tuomiokapituli on.

Suurin osa heistä tiesi työni toki aiemminkin, mutta siitä, mitä se sisältää
 ja mitä työpaikallani puuhaillaan,  ei heillä ollut pienintäkään aavistusta. 

Eikä taida olla teistä lukijoistakaan suurimmalla osalla!

Keskustelua virisi sen verran paljon, että sain ajatuksen ehdottaa esimiehelleni piispa Kaarlo Kallialalle ja lähikolleegalleni piispan erityisavustaja Mari Leppäselle,  että mitäs jos kutsuttaisiin Åblogit kylään. 

Joten kutsuimme - ja niinpä joukko Turun alueen bloggaajia viime viikon tiistaina saapui vieraaksemme.

Paikalla oli tiistai-iltana yli 10 åbloggaajaa ja meiltä tuomiokapitulista
 olivat mukana piispa Kalliala, Mari Leppänen ja minä.

Kahvit juotuamme siirryimme istuntosaliin, jossa piispa kertoi hieman siitä,
 mitä tekee tällainen jo vuodesta 1276 kehityksen tiellä oleva 
Suomen Vanhin Virasto ja mitä tekee sen piispa.

Ainakin kehityksen tiellä olemme taatusti olleet sananparren molemmissa 
merkityksissä - milloin tukkeena, milloin matkalla eteenpäin;) 

Virastomme on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä tuomiokapitulista  ja ainoa, jolla on 2 piispaa - arkkipiispa nimittäin on toinen hiippakuntamme piispoista.

Arkkihiippakunnan muodostavat Varsinais-Suomen ja Satakunnan seurakunnat 
sekä pari Pirkanmaankin seurakuntaa ja Turun tuomiokapituli on
 niiden toimintaa ohjaava, tukeva ja joskus valvovakin virasto.

Piispoilla on omat, ensisijaiset vastuuseurakuntansa
 - ja silti molemmat ovat koko hiippakunnan piispoja.

Suomen Vanhimman Viraston johdossa oli aiemmin vain arkkipiispa, 
 mutta kun hänelle alkoi kertyä kokonaiskirkollisia tehtäviä niin paljon,
 että seurakuntien kaitsenta siitä kärsi, vihittiin vuonna 1998 Turun 
arkkihiippakunnan ensimmäinen piispa virkaansa.
Piispa Kalliala on kolmas tässä virassa oleva piispa -
ja minä olen ollut kaikkien kolmen sihteerinä;) 

Tuon kuvissakin näkyvän suuren, soikean pöydän ääressä istuu tuomiokapitulin kollegio
  1-2 kertaa kuukaudessa päättämässä seurakuntia, niiden papistoa ja
myös tuomiokapitulin henkilökuntaa koskevista asioista. 

Puheenjohtajana istunnossa toimii piispa - paitsi silloin,
 kun on kyse arkkipiispan kaitsentaan kuuluvista seurakunnista.
 Siksipä päätöksetkin nuijitaan kahdella nuijalla - kummallakin piispalla omansa;)

Viraston johtaja ja esimies on piispa.

Ja vaikka arkkipiispa on tuomiokapitulin palkkalistoilla, ei hänellä ole esimiestä.
 Niinkuin ei ole piispallakaan. 

Vastoin yleistä luuloa, ei arkkipiispa ole muiden piispojemme esimies,
 vaan "ensimmäinen vertaistensa joukossa".

Vaikka virastomme on hallinnollinen laitos, jossa kunnianarvoisa kollegio
tekee päätöksiä erinäisistä asioista,  on se toki paljon muutakin. 

Ja tänä päivänä yhä enemmän nimenomaan sitä muutakin.

Virastomme vasta uudistettuun toimintakuvaukseen on johtolauseeksemme kirjattu:  
Jumalanpalvelijoiden palvelija.

Ja se kertookin jo oikeastaan kaiken. 

Meidän tehtävämme on palvella seurakuntia ja seurakuntalaisia  - tukea, ohjata ja rohkaista 
 ja yrittää omalta osaltamme pitää huolta siitä, että niillä olisi sekä henkilöstö-
 että taloudellisia resursseja tehdä työtään.
 

Työntekijöistämme löytyy monen alan asiantuntijoita:  osa henkilökunnastamme
  järjestää seurakuntien työntekijöille koulutusta, kiertää seurakunnissa konsultoitamassa,

 neuvottelemassa ja pitämässä esim. piispan johdolla hengellisen rohkaisun päiviä. 
Osa henkilökunnastamme toimii  työnohjaajina ja asiantuntijoina niin kasvatuksen,
 jumalanpalveluselämän, diakonian ja lähetys- ja kansainvälisen työn sekä viestinnän saroilla.

Meillä on myös kuurojenpappi, joka toimii koko hiippakunnan alueen kuurojen tukena
 sekä vankiladiakoni,  jonka toimipaikkana ovat Satakunnan vankilan Köyliön ja Huittisten osastot.

Tänä päivänä esimerkiksi seurakuntien diakoniatyö on kovilla - avuntarvitsjoita on paljon
ja ainahan tuki ei ole vain rahallista, vaan yhdessä avuntarvitsijoiden kanssa diakonian
 ammattilaiset yrittävät etsiä keinoja siihen, miten vaikeuksista selvitään. 

Myös perheneuvonta ja palveleva puhelin auttavat silloin, kun ihmisellä on hätä.
Meidän virastomme tehtävä on osaltamme varmistaa, että seurakuntien
työntekijöillä on valmiudet ja mahdollisuudet näidenkin tehtävien hoitamiseen.
 

Ja kun autetaan, ei myöskään kysellä, kuuluuko autettava kirkkoon tai mikä on hänen uskontokuntansa.
Ei kysellä aviosäätyjä eikä sitä, millaisessa parisuhteessa ihminen elää.

Kristityn kuuluu auttaa toista ihmistä. Niin yksinkertaista se on.
Se on rakkauden laki. 

Tätä lakia olemme viime aikoina omassakin toiminnassamme saaneet testata, 
kun syksyllä turvapaikanhakijat vyöryivät Suomeen. 

Saman tien, kun vastaanottokeskukset alkoivat täyttyä, oli toimittava
 - ja seurakuntamme toimivat.

Piispan tuella järjestyi Liedon seurakunnasta yhden päivän sisällä hätämajoitustila
 ja lyhyessä ajassa molempien piispojemme ohjeistuksella seurakunnissa
 pitkin hiippakuntaa varusteltiin esim. leirikeskuksia majoitustiloiksi.

Meillä tuomiokapitulissa muutama ihminen pisti muut työnsä syrjään
 ja neuvotteli eri yhteistyötahojen, esimerkiksi SPR:n ja kuntien kanssa, 
tiedotti ja ohjeisti sekä kävi tutustumassa tilanteisiin paikan päällä.

Ja vaikka akuutti kriisi onkin nyt tällä haavaa ohi, tulee turvapaikanhakijoiden avuntarve jatkumaan.

 Ja silloinkin ihmistä autetaan - ihmistä kuunnellaan.

Tästä työstä olemme saaneet paitsi katkeraa arvostelua myös tunnustusta:
 Turun kaupunki myönsi vuoden monikulttuurisuusteko -tunnustuksen arkkihiippakunnalle ja Turun  ja Kaarinan seurakuntayhtymälle ja  SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit muistivat meitä diplomilla.  Tuo kuvan diplomi on kunniapaikalla vastaanottoaulassamme.

Tänä päivänä työmme ei rajoitu vain arkkihiippakunnan alueelle
 - etenkin piispamme venyvät moneen suuntaan ja vaikka minne.

Kun arkkipiispalle on siunaantunut niitä kokonaiskirkollisia tehtäviä, on niitä tipahdellut piispankin laariin. Piispa Kalliala toimii esim. Euroopan uskontojohtajien neuvoston jäsenenä,

 USKOT -foorumin varapuheenjohtajana, Kirkko ja Islam -työryhmän puheenjohtajana  sekä Kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan ja vankilasielunhoidon neuvottelukunnan puheenjohtajana.  Ja paljossa muussa.

Ja minun ja Marin päätehtävänä on tietenkin tukea piispaa siinä, että hän kaiken tämän pystyy hoitamaan.  Niiden seurakuntien työntekijöiden, luottamusmiesten ja vapaaehtoisten tukemisen ohella. Voinpa kertoa, että piispan kalenteri on aika täynnä, myös ensi vuodelle. 

Minun käyntikorttini kääntöpuolelle on painettu: Piispan salaisuuksien vartija.

Sitäkin työni toki on, vaikka nykyisin se tarkoittaakin lähinnä sitä, että sellaiset salaisuudet, 
jotka koskevat ihmisten henkilökohtaisia ja luottamuksellisia piispalle uskomia asioita, eivät leviä laajemmalle.

Nykyisin yritämme toteuttaa avointa tiedottamista ja viestintää. 

Piispan johdolla tuomiokapitulissa toimii Marin vetämänä 4 hengen viestintätiimi,
 johon itsekin kuulun. Julkaisemme Uutisarkkia (sähköinen uutiskirjeemme) ja  tiedotamme hallinnosta ja vähän kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Välineinämme ovat niin perinteiset tiedotteet,  kuin myös Arkkihiippakunnan viralliset www-sivut, Turun arkkihiippakunnan Facebook-sivu, Twitter -tilit  sekä Arkkihiippakunnalle että SuomenVanhimmalleVirastolle ja Instagram -tili  Arkkihiippakunta,  jota ylläpitävät vuoroviikoin seurakuntien työntekijät, luottamushenkilöt tai vapaaehtoistyöntekijät sekä Instagram -tili SuomenVanhinVirasto, joka on vasta perustettu ja jossa aiomme ottaa irti kaiken ilon tästä iästämme. 
Ja tottakai myös piispa Kallialalla on omat Facebook- ja Twitter -tilinsä.

Käykääpä tutustumassa ja saa toki seuraillakin.

Vuodesta 2000 lähtien Turun tuomiokapituli on sijainnut Turussa Hämeenkadulla
 - aiemmin Virasto oli pitkään Turun Vanhalla Akatemiatalolla.
Ja vielä muutama vuosi sitten Virastomme seinien sisällä sijaitsi myös arkkipiispan kanslia,
 joka kuitenkin arkkipiispantalon remontin valmistuttua
muutti talon entiseen talonmiehen asuntoon, sillä sinne oli kunnostettu
arkkipiispankanslialle omat tilat.

Tiloissamme saattaa havaita historian lehtien havinaa, mutta onhan siellä läsnä tämäkin päivä.

Kuvassa näkymiä istuntosalistamme, vastaanottoaulastamme ja myös minun työhuoneestani.

Itse pidän työstäni. Olen sen muutamaan kertaan täällä blogissanikin maininnut. 

Työni on monipuolista ja kahta samanlaista päivää ei ole. 

 Piispan sihteerinä toimimisen lisäksi kuuluu tehtäviini esim. tuomiokapitulin kirjastosta huolehtiminen, talomme tietohallinto- ja it-asiat sekä tuo jo mainitsemani viestintätiimiys. 
Kaikenlaista. Ja koko ajan tulee uutta ja opeteltavaa riittää.

Se, että saan tehdä arvojani ja ajatusmaailmaani vastaavaa työtä, 
antaa työlleni sen suolan ja välillä sokerinkin.
Ja vielä työyhteisössä, jonka hyvinvointiin ja jaksamiseen on viime vuosina panostettu. 
Hyvät työkaverit ja yhdessä tekemisen ilo ovat suuri rikkaus ja niistä
on syytä olla kiitollinen.

Tällaisia tarinoita saivat bloggaajat kuulla ja vastailimme myös kysymyksiin. 

Toivottavasti ilta oli oli mielenkiintoinen - erilainen se ainakin oli muihin blogivierailuihin verrattuna.

Emmin aika lailla tämän postaukseni kanssa - tämän myötähän menee viimeinenkin anonymiteettini.

Kun bloggailua aloitin, meni tovi, ennen kuin edes kasvojani täällä näytin.

Ja nyt sitten esittelin jo työpaikkanikin.

Mutta tämä kaapista ulostulo on kuitenkin pitkällisen harkinnan tulos
 - tahdon blogata avoimin kasvoin ja läpinäkyvästi.
Sama Lady minä olen sekä töissä että vapaalla - ja täällä blogissanikin.
Tässä iässä uskaltaa jo heittää roolit romukoppaan;)

Kyllähän minun arvoni ja ajatusmaailmani ovat blogiani pitempään seuranneille selviksi käyneet 

jo aiemminkin ja muutama on arvannutkin, että olen kirkon töissä. 

Eikä siihen ole kummoisiakaan salapoliisin taitoja tarvinnut, että halutessaan nimenikin olisi selville saanut.

Ja olen itsekin jo ajat sitten sekoittanut sujuvasti sekä henkilökohtaiset, työ- että 
blogihöpötykseni omalla Facebookseinälläni ja Instagram -tililläni.

Twittertilejä minulla on ollut kaksi - sekä omalla nimelläni että Lady of The Messinä
 - jatkossa visertelen ainoastaan Lady of The Messinä.

Samalla olen hieman viilaillut profiilikuvauksiani eri SoMe -kanavissa. 

Kaikissa ei nimeni sentään näy, mutta eipä sen selville saaminenkaan ole kuin parin klikkauksen takana.

Joten saanko esitellä:

Olen Arja Pihl, vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa.

Siitä, miltä tuntuu olla työpaikan vanhin nainen, kirjoittelin jo aiemmin 
ja vaikka tuosta kirjoituksesta onkin jo yli vuosi aikaa, ajattelen edelleen samoin.

Tämä on hyvää aikaa - paljon on takana mutta toivottavasti myös edessä.

Niin töissä kuin muussakin elämässä.

Jos Luoja suo.

Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Tunnelmat Äitienpäivänä 2016

Viime vuonna kirjoitin postauksen "Toisenlainen Äitienpäivä" 

ja hyvin paljon samoissa ajatuksissa olen ollut tänäkin vuonna. 

Voisin tuon postauksen melkein samanlaisena laittaa tähän.

Vaan enpä laitakaan.

Sillä tänä vuonna aion keskittyä vain nauttimaan tästä päivästä.

En tahdo tänään tuoda päivääni surumielisyyttä enkä ahdistusta

 - en myöskään sinun päivääsi.

Tänään olen vain kiitollinen siitä, että minulla on vielä äiti, joka on vain puhelimen soiton päässä.

Ja olen kiitollinen siitä, että saan itsekin olla äiti.

Kumpikaan näistä ei mikään itsestäänselvyys ole.

Meitä äitejä juhlitaan tänään monin eri tavoin.

Meitä erilaisia äitejä.

Niin meilläkin.

Ja olisin hyvin voinut tänäkin vuonna otsikoida tämän postaukseni sanoilla "Toisenlainen Äitienpäivä", 

sillä eipä tätäkään päivää perinteisten kaavojen mukaan vietetä.

Toki isäntä oli aamulla kahvit keitellyt, kakun pöytään kattanut ja ruusutkin ojenteli.

Mutta lapset eivät täällä olleet laulamassa.

Vaan toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna näen heidät vielä tänään.

Olemme nimittäin isännän kanssa menossa poikani ja hänen tyttöystävänsä

vasta kuukauden vanhaan, uuteen yhteiseen kotiin viettämään Äitienpäivää.

Meidän lisäksemme paikalle tulevat miniäehdokkaamme äiti ja veli sekä meidän tyttäremme.

Hieman jännittää, sillä emme ole aiemmin näitä tyttöystävän lähiomaisia tavanneet.

Herkkuja on ainakin luvassa - siellä on leivottu ja valmistauduttu kuulemma useampi päivä.

Nuorenparin luota menemme vielä isännän kanssa tervehtimään hänen vanhempiaan

ja illalla saamme tänne kotiin iloksemme tyttäreni ja Miku-kisulin.

Täytyy muistaa laittaa ruusut piiloon työhuoneeseen, sillä Mikulta ne eivät kurittamatta selviäisi;)

Omaa äitiäni en valitettavasti tänä vuonnakaan Äitienpäivänä näe, 

mutta hän saa onnittelusoiton ihan hetken päästä.

Onneksi veljeni sentään on menossa häntä katsomaan.

Illalla soitan äidilleni uudelleen ja kerron, miten juhla nuorenparin huushollissa sujui;)

Meille kaikille haluan vielä antaa tähän sanat,

 jotka piispa Irja Askola pari vuotta sitten Äitienpäivänä kirjoitti:

"Enkelit tanssivat

sinivuokoissa ja aamuhaleissa.

”Onnea, äiti!”

Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.

Ne tyynnyttelevät siellä,

missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.

Ne viipyilevät siunaten siellä,

missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.

Jumala, siunaten saattele

meidät kaikenlaiset

läpi tämänvuotisen äitienpäivän."

 Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vappuna 2016 aurinko paistoi - ja huulet punattiin

Ensimmäisen kerran vietin vapun aattoa Turun taidemuseonmäellä vuonna 1978

 ja siitä lähtien ylioppilaiden lakitus tuolla on kuulunut minun vapun viettooni.

Pari vuotta on välistä jäänyt mutta muuten olen uskollisesti mäellä seissyt ja odottanut komentoa: 

Ylioppilaat, lakit päähän!

Mäelle menoa eivät ole estäneet tuulet eivätkä tuiskut, sadepisarat eivätkä pienet vaivatkaan.

Isännälle näitä vapun alkajaisia on kertynyt muutama vähemmän, sillä hän aloitti mäelle kapuamisen

vasta minuun tutustuttuaan.

Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, että tänä vuonna saa mäki jäädä valloittamatta

 ja skumppamalja nostamatta. Kasvohalvauksesta toipuminen ja töissä käynti

 veivät kaikki voimat ja pakko on myöntää myös se, että vaikka en kasvojani olekaan piilotellut,

 ei niiden näyttäminen juhlakansalle tuntunut ollenkaan mukavalta ajatukselta.

Mutta eilen paistoi aurinko täydeltä terältä ja muutama ystäväkin oli jo toivonut,

 että näkisimme vakiopaikallamme mäellä, joten päätimme isännän kanssa,

 että lähdemme sittenkin.

Sovimme kuitenkin, että  juhlimme lyhyemmän kaavan mukaan.

Ystävien tapaaminen, lakitus ja skumppalasien kilistys saisivat riittää.

Mäelle oli kavunnut jälleen kerran valtava joukko vappua vastaanottavia.

Ihmiset olivat juhlatuulella - ja en tiedä, kuljinko sokaistuin silmin, 

mutta sitä örveltävää juhlakansaa en tänä vappuna nähnyt ollenkaan.

Oli vain iloisia ja aurinkoisia juhlijoita.

Iloinen juhlamieli tarttui ja kuin huomaamatta lähdimme valumaan mäeltä kohti Liljanpatsaan lakitusta.

Aurajoen ranta oli täynnä valkolakkikansaa ja toki muitakin vapun vastaanottajia.

Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire minnekään.

Ei myöskään meillä. Nautimme ihanasta säästä, iloisista ihmisistä ja auringossa kylpevästä Turusta.

Nostelimme maljoja kaverien kanssa ja poikkesimme vielä Börsissä katsastamassa siellä olevat tutut.

Mutta ei makeaa mahan täydeltä - tämä vanha pariskunta oli kotona jo yhdeksän jälkeen;)

Juhlinta pitää osata lopettaa silloin, kun on vielä hauskaa. 

Ja tällä iällä jo pikkuisen ennen sitä;)

Kotona maistuivat perinteiset nakit ja perunasalaatit juuri niin hyvältä kuin niiden kuuluikin.

Eikä ollut huono olo illalla eikä tänään aamulla.

Tänään olemme viettäneet aikaa vain täällä kotona. 

Ei huvittanut lähteä vappupicnikeille eikä matineoihin.

Takapihalla auringossa munkit ja kahvi maistuivat kesältä.

Isäntä maalaili puutarhapenkkiä.

On niin hyvä olo ettei sanotuksi saa.

Sillä oman lökäpöksyn kainalossa on hyvä kilistellä. Niin skumpat kuin kahvitkin.

Ja jos katsotte tarkkaan - huulet punattuina.

Vaikka hymy on edelleen vino, on toipuminen edistynyt juuri sen verran kuin teille aiemmin ounastelinkin.

Kohti kesää, ystävät! Hymy huulilla! Ja hymy sydämissä!

Hyvää Vappua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Aikuisen naisen ihonhoito ja kasvohalvaus - Mission Impossible?

Olen aikoinaan täällä blogissanikin esim. postauksessani "Ikähän on vain numeroita - vai onko?"

 tunnustanut, että olen vallan laiska ja huolimaton ihonhoitaja.

Innostun välillä ja pari viikkoa pläträän antaumuksella voiteiden, naamioiden ja seerumien kanssa.

Sitten tulee repsahdus ja ihonhoito muistuu mieleen vasta, kun ihoa alkaa kiristellä ja kutitella.

Ja laiskasta ihonhoidosta seuraa tietenkin se, että eihän se iho kovin kummoisessa kunnossa ole.

Ei hehku eikä kukoista ja ikääntyminenkin näkyy enemmän kuin tarvitsisi.

Kun viime vuoden lopulla iski toispuoleinen kasvohalvaus, ei ihan heti tullut mieleen ihonhoito.

Tuntui, että eipä tämän ladyn kasvoja enää millään konstilla pelasteta.

Kun toinen puoli kasvoista valahti alaspäin, suupieli roikkui, silmä ei mennyt kiinni ja kulmakarvakin laskeutui, 

ei siinä ihon kuntoa miettinyt - sama se, millainen se oli, näky oli joka tapauksessa kaukana kauniista.

Mutta ihopa onkin sellainen elin, että se muistuttaa itse kunnostaan.

Niin kävi minullekin. Tammikuun paukkupakkaset, keskuslämmityksen kuivattama huoneilma

ja pitkä sisätiloissa oleskelu saivat aikaan sen, että iho alkoi oireilla oikein kunnolla.

Sitä kiristeli, kutitti ja se hilseili. Ja oli tottakai laikukas ja elottoman näköinen.

Oli pakko ryhdistäytyä.

Uskon lujasti siihen, että ihon kuntoon ei riitä sen ulkoinen hoito vaan sitä tulee ravita myös sisäisesti.

Jo pitemmän aikaa olenkin napsinut kollageenitabletteja tähän tarkoitukseen.

Nyt kuitenkin tuntui, että tablettimäärä oli jo maksimissaan - oli nieleskeltävinä pakolliset kalkit,

 särkylääkkeet ja vielä hevoskuuri kortisoonia.

Ei enää yhtään pilleriä siihen satsiin lisää!

Viime syksynä kokeilin testiin saamaani SkinGain Beauty Boosteria, jauhemaista kollageenilisää,

 joka sisältää patentoidun yhdistelmän 1. ja 2. tyypin kollageenia.

Tuote on pakattu annospusseihin, jotka voi sekoittaa joko veteen tai mehuun.
Kun pakkaus loppui, jatkoin pillerikollageenilisäni syöntiä.

Myös SkinGainia saa  tabletteina, mutta nyt tilasin sitä jauheena.

Kollageenihan on sidekudoksen tärkein proteiini - se antaa kudoksille mekaanista kestävyyttä

 ja  se on rustojen, nivelsiteiden, jänteiden, luiden ja hampaiden tärkein rakennusaine. 

Se estää myös ihon veltostumista.

Ja kun minulla ei kasvojen toisella puoliskolla toiminut yksikään lihas, tiesi se sitä,

 että se veltostuminen vauhdittuisi kunnolla, jos ei jotain tekisi.

Se, että kollageeni on hyväksi myös nivelille, on tietenkin pelkkää plussaa,
 sillä fibromyalgianihan riehaantui liikkumattomuudesta.

Näissä sisäisesti nautittavissa ravinnelisissähän on se hyvä puoli, 
että ne vaikuttavat koko kroppaan eikä vain kasvoihin.
SkinGain on Suomen Terveyskauppiaiden liiton valitsema vuoden 2014 hoitotuote - enkä ihmettele.
Sen luvataan lisäksi tasoittavan ihonväriä, ehkäisevän couperosan syntyä
 ja vaalentavan pigmenttiläiskiä, ja pakko on tunnustaa, että ihoni on
 paremmassa kunnossa kuin ennen ravinnelisän käyttöä.
Siihen tosin vaikutti varmasti myös se, että ryhdistäydyin ihonhoidossa muutenkin.

Sisäisen ravitsemisen lisäksi tarvittiin kipeästi myös ulkoista ja

aloitin kuurina testiin saamani Eucerin Hyaluron-Filler Concentrate -hoitotiivisteen käytön.

Tämä tiiviste sisältää suuri- ja pienimolekyylipainoista hyaluronihappoa, joiden hoitava vaikutus 

kohdistuu ikääntyvään ihoon ilmestyviin juonteiden syntykohtiin.

Ja niitä juonteitahan oli jo ennestään ihan riittämiin,  mutta kasvohalvauksen seurauksena oli

 odotettavissa  juonteiden syvenemistä enemmänkin etenkin suun seutuville.

Tiiviste sisältää myös bioaktiivista glysiinisaponiinia, joka tukee ihon omaa hyalyroonituotantoa. 

Tuote on todella riittoisaa - yksi ampulli riitti viikoksi; koko satsi kuudeksi viikoksi.

Hyvä tuote, joka aluksi kiristeli iholla mutta johon iho tottui äkkiä. 
Ja jonka vaikutukset näkyivät ja tuntuivat nopeasti.
Tuntuivat niin hyvältä, että en kuurin aikana käyttänyt edes yövoidetta.
No - harvoinhan minä sitä muutenkaan iltaisin lisäilen, mutta nyt 
ihonpuhdistuksen jälkeen tuntui tuo seerumi riittävän.
Silmänympärysvoidetta en myöskään ole käyttänyt halvauksen jälkeen,
sillä en vielä uskalla tuonne silmien ympärille mitään ylimääräistä laittaa.
Kun luomi ei toimi kunnolla, pelkään, että silmään valuu voidetta.

Päivävoiteena käytin aluksi L'Oreál Parisin Age Perfect -purkkini jämät loppuun ja siirryin sitten

 blogiyhteistyönä testiin saamaani uutuustuotteeseen Shrammekin Global Defense Creamiin. 

Tämä päivävoide paitsi elvyttää myös antaa laajan suojan UV-infrapunasäteitä vastaan

 ja korjaa soluja ehkäisten ihon ennenaikaista vanhenemista sekä parantaa ihon kosteustasapaino.

Voide sisältää mm. E- ja A-vitamiinia sekä hyalyronihappoa.

Voiteen koostumus on mieleeni - se on kuin pehmeää voita, joka sulaa iholle ja 

vaikka onkin tujua, imeytyy kuitenkin nopeasti. 

Kun  aloitin työt sairasloman jälkeen helmikuussa ja ulkoiluakin tuli sentään

työmatkojen muodossa,  oli tuo tehokas aurinkosuoja tarpeen.

Aurinkosuojaa tarjosi myös ihon sävyn tasoitukseen käyttämäni Eucerin Hyaliron-Filler CC Light-voide.

Minähän en yleensä arkena käytä meikkivoiteita - olen vannoutunut BB-voiteiden ystävä.

BB-voiteet siksi, että ne hoitavat ihoa ja tasoittavat ihon sävyä - ja kun olen laiska ihonhoitaja,

 en aina käytä edes päivävoidetta BB-voiteen alla - seerumi riittää kosteutukseen.

CC-voiteita olen toki kokeillut mutta mieltynyt niihin en ole - ne ovat tuntuneet 

liian kuivilta ja olen joutunut sen päivävoiteenkin iholleni lisäämään niitä käytettäessä.

Mutta nyt, kun iho todella tarvitsee sitä kunnon päivävoidettakin, olen käyttänyt tuota Eucerinin CC-voidetta. 
Sillä tämä voide paitsi tasoittaa ihon väriä, myös hoitaa sitä. 
Siinä on samoja ainesosia kuin tuolla aiemmin esittelemässäni hoitotiivisteessäkin:
 hyalyronihappoa ja bioaktiivista glysiinisaponiinia ja lisäksi UVA-suoja, SK 15.

Tuote ei ole rasvainen vaan sulaa iholle - ja sitä voi käyttää sekä päivävoiteen kanssa että ilman.

Myös tämä voide on riittoisaa ja se on pakattu kunnolliseen pumppupulloon.

Vaikka CC-voide ihon sävyä kiitettävästi tasoittaakin, tosi asia on,
 että minun couperosainen  ja maksaläiskäinen ihoni tarvitsee vielä korjailua sinne tänne.

Se tarvitsee sitä, oli käytössä millainen meikkivoide tahansa.

Korjailuun käytän vanhaa luotettua Vichyn Dermablend Corrective Stick -peiteväriä, 

parasta tällä hetkellä markkinoilla olevaa peiteväriä, johon minä olen törmännyt.

Aiemmin käytin Lumenen peiteväriä, joka oli pakattu pieneen rasiaan, mutta sen valmistus

on ilmeisesti lopetettu, sillä en ole sitä enää vuosiin löytänyt mistään.

Monia peitevärejä olen kokeillut ja kun tämän Dermablendin löysin, loppui etsintä siihen.

Loistotuote, jota saa apteekeista ja joka vaikka onkin hieman hintava, myös kestää ja kestää.

Tätä ei tarvitse paljon kerrostella - yksi pieni hipaisu peittää kunnolla.

En ole juurikaan kunnolla meikkaillut tämän kasvohalvaukseni aikana
 - halvaantuneen kasvonpuoliskon silmä ei oikein ylimääräisistä aineista tykkää.

Pari kertaa olen hieman ripsiväriä lisäillyt yläripsiin, mutta ne ovat olleet onnettomia yrityksiä.

Kun silmää joutuu kosteuttamaan koko ajan, vaatii se ripsivärin, joka ei leviä.

Ja kun silmän joutuu vielä peittämään yöksi, ovat ripset taipuneet sivuttain - ripsiväri klimppiytyy helposti.

Normaalisti käyttämäni Sensain 38 -ripsiväri kyllä hätätilassa hoitaa homman, mutta se,
 mikä normaalioloissa tekee siitä loistavan ripsivärin,  kääntyykin nyt sitä vastaan.

Sehän irtoaa vesipesulla liuskoina - ja nyt pelkään, että ne liuskat jäävät ärsyttämään
 jonnekin luomien kätköihin. Yhtään lisä-ärsytystä kun tuo silmä ei enää kaipaa.

Etsinnässä onkin siis ripsiväri, joka liukenee vesipesussa - mutta joka kestää.

Jos osaat suositella jotain, olen kiitollinen avusta.

En viitsi sentään kaikkia markkinoilla olevia vesipestäviä ripsivärejä kokeilla;)

Peitevoiteen lisäksi saatan silloin tällöin sipaista kasvoilleni vähän lisäväriä ja korostusta.

Poskipuna piristää jo kummasti ja kun kasvot ovat muotopuolet, olen välillä vähän korjaillut niiden

muotoa korostusvärillä. Ja yrittänyt häivyttää kaksoisleukaa;)

Käytössäni on IsaDoran Face Sculptor -varjostuspaletti, jonka ostin sen jälkeen,
 kun Marjukka blogissaan Fab Forty Something siitä oli kertonut. 

Olin sitä jo aiemmin meikkihyllyssä vilkuillut, mutta en ollut kuitenkaan saanut ostettua.

Kiitos, Marjukka, suosituksesta - paletti vilahti ostoskoriin ihan tuosta lähimarketista.

Hyvä paletti, jonka väreillä saa sekä  korostettua, varjostettua että heleytettyä
 - ja hinta/laatusuhde on loistava!

Ihonhoito tässä iässä, kasvohalvauksesta toipuessa  ja niillä ihonhoitorutiineilla,
millä laiska ihonhoitaja on ihoaan kurittanut, ei tietenkään tuo takaisin nuoruutta eikä vähennä ikävuosia,
 mutta tuo se iholle tasaisemman värin ja toivottavasti hillitsee niitä pahimpia laiminlyönnin seurauksia.
 Antaa se ainakin paremman olon - ihoa ei kiristä eikä kutittele. 

Parhaimmillaanhan ihonhoito voi olla jopa itsensä hemmottelua.

Hemmottelua on luvassa enemmänkin, sillä käyttämättä on vielä isännältä 
joululahjaksi saamani täydellisen kasvohoidon lahjakortti.

Toivottavasti hoitoon sisältyy myös huulten kuorinta - jos ei, niin ostan sen.

Sillä  olisihan se mukavampi se huulipunakin levitellä siloisille huulille.

Se huulipuna, jonka viimeistään vappuna huulilleni sipaisen.

Ja hymyilen leveästi - vielä vähän vinosti, mutta sen verran on tuo halvaantuneen
 kasvonpuoliskon suupieli suoristunut, että sen kestän.

Ja jos kestän minä, saatte luvan kestää te muutkin;)

Joten - hymyillään, kun tavataan!

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

*Postauksen tuotteista blogin kautta saatuja ovat SkinGain Beayty Booster, Eucerinin ja Schrammekin tuotteet. 
Vichyn ja IsaDoran tuotteet ovat itse ostettuja.
Postauksen linkit eivät ole syvälinkkejä enkä saa niiden klikkauksista rahallista korvausta.*