perjantai 26. heinäkuuta 2013

Reissunaista laulattaa...

Pohjois-Karjalan matkalta on  kotiuduttu - ja ikävä jäi jälleen kerran: niitä maisemia, joissa sielu lepää ja joissa tunnen olevani kotona. 

Vaikka rakastan tätä Turun seutua ja merta, niin kyllä Vaara-Suomi ja järvet ovat se maisema, jossa olen omin itseni. Jossain muistissa tai geeneissä sen täytyy olla. Sillä niin nuori olin - juuri koulun kynnyksellä - kun sieltä pois muutettiin.

Meidän mökkimme, joka on äitini, veljeni perheen ja meidän perheemme käytössä, on hyvin perinteinen vanhan ajan kesämökki. Mökkiä rakennettiin sinä kesänä, kun menin naimisiin ja häämatkalta palattuamme myös Isäntä osallistui sen rakentamiseen. Hääpostauksen viimeinen kuva on otettu vielä vanhan mökin portailta ja tuo mökki kuuluu nykyisin tätini perheelle.

Mökki on siis rakennettu 80-luvun loppupuolella ja sitä on toki huollettu mutta ei muodistettu. On kuivakäymälä vähän syrjemmällä, on juokseva vesi omasta kaivosta ja sekä agrekaatti- että aurinkosähköä. Jääkaapit, hellat ja grillit toimivat kaasulla. Lämmitys hoituu vuolukivitakalla.

Itse päämökissä on tupa, makuuhuone, sauna ja pesuhuone. Lisäksi on aittarakennus, jossa on kaksi makuukammaria. 

Meille sattui tänä vuonna vähän viileämmät kelit, mikä oikeasti oli ihan hyväkin, sillä nyt eivät vaivanneet hyttyset ja paarmat ollenkaan. Ja pystyi yöllä nukkumaan, kun ei ollut tukalan kuumaa. 

Saunottiin maailman parhaassa puusaunassa, uitiinkin. Istuttiin iltaa kuistilla ja käytiin veneellä tarkistamassa lähitienoot. Tuon meidän pikkujärvemme ympärillä on monen sukulaiseni mökit ja muutamaa heistä
kävimme tervehtimässä. 

Viimeisenä iltana istuskelin vielä yömyöhällä kuistilla ja muistelin menneitä vuosia tällä mökillä: ne ensimmäiset vuodet, kun isäni vielä eli, se ensimmäinen kerta, kun tyttäremme oli puolivuotias ja konttaili pitkin mökin lattioita ja valvotti meitä puhkeavilla hampaillaan yökaudet, se ensimmäinen kesä ilman isääni, ne lukuisat kesät, kun lapsemme ovat serkkujensa kanssa mökin tantereilla tömistelleet ja laiturilla onkineet, se valtava hauki, jonka poikani virvelöi ja miten ylpeä hän siitä oli, ne kesät, jolloin lapsia ei tahtonut saada järvestä pulikoimasta pois, ne iltanuotiot ja tarinat, joita mökillä on kerrottu ja kuultu.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lapsemme eivät olleet mukana ja tuntui kuin yksi aikakausi olisi jälleen päättynyt. Oli mielessä haikeutta ja ikävää. Niin menee elämä eteenpäin nopeasti ettei tahdissa tahdo pysyä.

Matkan aikana kävimme Juuan kirkonkylällä kaupassa ja ajelimme takaisin mökille Nunnanlahden kautta. Katsastimme isäni vanhan kotitalon, jossa myös minä olen elänyt neljä ensimmäistä vuottani. Oli ilo nähdä, että talo mäen päällä oli hyvin hoidettu ja asuttu. 

Kävimme myös katsomassa taloa, johon muutimme tuolta mäen päältä - päätilan peri aikoinaan isäni veli ja tilasta erotettiin isälleni jonkin verran maita ja vanhempani ostivat perheelleen talon peltojen vierestä. Tuohon uuteen tilaan he rakensivat uuden navetan ja kuvittelivat, että siellä sitten elettäisiin kasvavan perheen kanssa.

Toisin kuitenkin kävi: kylältä kuoli pois vuolukivikaivos, jossa isäni oli talvikaudet työskennellyt - kesäthän kuluivat pelto- ja metsätöissä. Vielä kun Joensuusta vedettiin Juukaan uusi tie, joka kulki suoraan peltojemme halki, ei auttanut kuin miettiä muuta. Talo myytiin ja Lahdesta löytyi töitä, joten sieltä sitten ostettiin  talo. 

Talo peltojen vieressä on nyt ollut asumattomana jo usean vuoden ajan; rapistunut ja ympäristö metsittynyt. Mutta uudet ikkunat sinne oli joku laittanut. Ehkäpä talossa vielä joskus joku asustaa.

Nunnanlahden horisontissa näkyvät vuolukivilouhokset - vaarat ovat täynnä vuolukiveä ja 80-luvulla aloitettiin kylällä vuolukiven louhinta uudelleen. Noita louhoksia katsoessa mietiskelin, miten edesmennyt isäni on joskus  siellä työskennellyt. Äidilläni on tallessa vielä valokuva, jossa isäni poraa kaivoksessa. Ei ole ollut helppoa elämä tuolloin. Ja tuota samaa Nunnanlahden vuolukiveä on mökkimme takkauuni, isäni valitsema.

Jos jotakuta teistä kiinnostaa enemmän, löytyy Nunnanlahdesta ja sen vuolukiviteollisuudesta tietoa esim. täältä.

Nunnanlahdessa poikkesimme myös Kivikylässä katsastamassa, mitä kaikkea vuolukivestä nykyisin tehdäänkään. Ja tehdäänkin vaikka mitä. 


Tällä hetkellä Nunnanlahdessa toimii kaksi suurta vuolukivilouhosta ja yritystä: Tulikivi ja Nunnauuni
Kivikylä on Tulikiven rakentama - siellä on Kivimuseo, kahviloita, myymälöitä, esittelytiloja - vaikka mitä. Ja ympäristöön on vuolukivestä tehty penkkejä, siltoja, koristepatsaita. Jos tuollapäin liikutte, poiketkaa ihmeessä. 

Vuolukivikaivoksia on Pohjois-Karjalassa muuallakin ja vuolukiveä jalostavat monet yritykset. Vuolukivikaivosten elpyminen on tuonut seudulle uusia asukkaita ja monet ovat myös palanneet. Nunnanlahden kylä on herännyt jälleen eloon ja moni muu paikkakunta siinä ohessa.

Kolilla emme tällä kertaa käyneet, sillä halusimme viettää lyhyen aikamme mökillä. Mutta Kolinportilla poikkesimme Nunnanlahdesta tullessamme kahville ja sieltä löytyivät tämän reissun tuliaiset: Tulikiven louhimasta kivestä Vuoluset -nimisen yrityksen valmistamat kivet.


Näistä kivistä Mököllä olikin jo käyttöä matkalla kotiin, kun Isäntä halusi kokeilla uusia reittejä. Eikä tietenkään luottanut navigaattoriin. Jotta vähän seikkailtiinkin;)

Reissunaista laulattaa, sillä huomenna alkaa taas kapsäkin pakkaus; sunnuntaiaamuna lähdemme Isännän kanssa kohti Vilnaa.


Aurinkoisia päiviä ihan jokaiselle meistä!

SHARE:

34 kommenttia

  1. Jotenkin niin kovin koskettava ja kaunis teksi. Menneistä kesistä kun lapset olivat mökillä. Kurkkuakin vähän kuristi, meillä kun se lapsuuteni mökki myytin pois pari viikkoa sitten.

    Niin kauniita kuvia mökiltänne, Suomi on kyllä kesällä vana niin kaunis.

    Aurinkoista viikonloppua ja hyvää tulevaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥
      Sinulle ja armaallesi oikein kivaa Rubiconia:)

      Poista
  2. Oikein koskettavan ja mielenkiintoisen postauksen olit taas kirjoittanut! Mukavaa reissua Vilnaan! Kai me siitäkin reissusta saamme lukea! Minä pääsen tänä kesänä reissuihin vain virtuaalisesti. Edelleen vauvaa odotellaan syntyväksi, nyt jo lasketun ajan paremmalla puolen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja eiköhän siitä Vilnan matkastakin jotain tänne päädy;)
      Kylläpäs tykkää nyt vauva siellä masussaolosta, mutta kyllä hän ajallaan - omalla ajallaan sieltä ulos tulla tupsahtaa. Voimia♥

      Poista
  3. Perussuomalainen mökkimaisema. Ihana. Mukavaa ulkomaanmatkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just - perussuomalainen. Ei mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen!
      Ja kiitos - toivottavasti on hyvä matka;)

      Poista
  4. Onnellista kun on tuollainen paikka, johon on säilötty paljon muistoja. Hienoa, että vuolukivilouhinta lähti uuteen kukoistukseen ja paikkakunta elpyi. Iloista matkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se - onnellista♥
      Ja kiitos - toivottavasti tulee mukava reissu!

      Poista
  5. Pohjois-Karjalassa on minunkin alkuperäiset juureni, vanhempani ovat sieltä kotoisin ja itse olen asunut siellä muutaman vuoden pienenä ja myöhemmin viettänyt kesälomaa äitini kotimökillä. Kuitenkin, olen kasvattanut uudet juuret tänne Etelä-Suomeen, enkä enää sinne niin kaipaa, vaikka kyllä äidin kotimökki siellä vielä pystyssä on, pienenä ja autiona vaarojen syleilyssä. Itseasiassa omistankin siitä pienen osan äitini jälkeen. Meidän lähin isompipaikka siellä oli Kiihtelysvaara.
    Eräs ystävämme on muuten muuttamassa Juukaan kuukauden vaihteessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihtelysvaara on tuttu nimi:) Ja vaikka itselläni on ainainen, haikea ikävä tuonne juurilleni, en enää osaisi kuvitella asuvani siellä - elämä on nyt täällä, missä ovat rakkaat ja ystävät.

      Poista
  6. Mökki- ja lapsuusmuistot minullakin tulivat mieleen, varsinkin kun olen nyt luopumassa omastani. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa, sanotaan. Toivottavasti Vilnan loma on virkistävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkeihin liittyy niin kovin paljon muistoja! Mutta kuten sanoit, uusia asioita tulee kyllä, mitä muistella.
      Ja toivottavasti on kiva Vilnan matka:)
      Kivaa kesää sinulle - sillä kyllä sitä vielä riittää!

      Poista
  7. Olen miettinyt miltä sitten mahtaa tuntua, kun lapset selvästi jättäytyvät jutuista pois ja ollaankin - taas - kaksin. Meillä ei olla ihan vielä siinä, mutta luulen, että siinä vaiheessa minulla sitten kans pieni haikeus iskee. Vaikka toisaalta lasten kasvaminen on ihana juttu, jota ilolla seuraan jokaisesta ikävaiheesta nauttien ja niin varmaan sinäkin olet tehnyt. Sellaista se elämä on, eteenpäin menon nopeus hirvittää välillä täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vain on, että haikeus iskee - mutta myös ilo siitä, että kokeilevat siipiensä kantavuutta♥

      Poista
  8. Ihana teksti. Olen itse Pohjois-Karjalasta kotoisin, ja kyllä niihin maisemiin aina välillä kaipaa, varsinkin näin kesällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja juurikin kesällä kaipaa - talvella ei juuri ollenkaan:)

      Poista
  9. Kaunista luettavaa ja kiva reissu teillä ollut. Ja tuo haikeus, voin vaan kuvitella, tänä kesänä ja vielä ensi vuonnakin esikko lähtee vielä mukaan reissuille siis pitemmille, mutta sitten jo ensimmäinen putoaa kyydistä pois, voi kun osaisi nauttia kaikista hetkistä ja toisaalta kuinka hienoa kuitenkin on kaksistaankin olla...aurinkoa viikonloppuusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, haikeus♥ Nautitaan siis siitä, mitä nyt on!
      Sinulle myös aurinkoa!

      Poista
  10. Voi miten liikuttava teksti. Kyllä ne muistot ja lapsuuden maisemat aina siellä sielun perukoilla ovat. Oli varmasti kiva ja rentouttava loma, vaikkeivat lapset mukana olleetkaan. Tulee ehkä vielä se vaihe kun on lapset ja lasten puolisot mukana... tai vaikka lapsenlapsetkin. Ehkä kannattaa nyt nauttiakin siitä kahdenkeskisestä ajasta...:D Ihanaa reissua teille Vilnaan!

    VastaaPoista
  11. Olipa kauniita kuvia!
    Vilna on kiva paikka, oikein hauskaa reissua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - toivottavasti on kiva matka - Vilnassa en olekaan aiemmin käynyt, mutta paljon hyvää kuullut:)

      Poista
  12. Ihana "pakopaikka" kiireeltä ja muulta maailmalta :)

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus. Aikaa menee lujaa vauhtia eteenpäin, kunpa muistaisi arvostaa jokaista hetkeä.
    Blogissa olisi sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - kunpa muistaisimmekin!
      Ja kiitos tunnustuksesta - jaan sen jossain vaiheessa eteenpäin:)

      Poista
  14. Hieno uusi banneri :):)! Mäkin haluun mökö - kiven :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä joka nainen tarvitsee oman Mökön;)

      Poista
  15. Voih miten mukava postaus. Ja piipahdin myös katsomassa ne hääkuvat - tunnelmaa, tunnelmaa, tunnelmaa. Kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig