keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kun sielussa soivat yhtä aikaa ilo ja haikeus

Niin kuin edellisessä postauksessani kerroinkin, lähdimme heti loman alkajaisiksi isännän kanssa Pohjois-Karjalaan mökille. Oli jo puoliyö, kun saavuimme perille. Tervehdittyäni jo mökillä olleita äitiäni ja veljeäni  kävelin heti ensimmäiseksi rantaan. Tarkistin vesirajan ja puiden kasvun. Haistelin tuoksuja, tunsin tuulen leikin poskellani. Oli vielä valoisaa - valoisampaa kuin täällä etelässä. 

mökkiranta Timovaarassa yöllä

Taivas oli pilvetön ja auringonlaskiessa vesi hohti kultaa. Ei missään muualla tuulen henkäys ole niin hellä, ei laineen liplatus kuulosta yhtä lempeältä. Ei kesä yhtä suloiselta. Olin tullut kotiin. Sinne, missä sielu lepää.

Järvet, horisontissa siirtävät vaarat, metsät - siinä on sielunmaisemani.

mökkiranta Timovaarassa

Ja taivas - päivällä valkoista ja sinistä, illalla vaaleanpunaista. Ja keskiyöllä kultaa.

mökkiranta Timovaarassa

Päivät mökillä kuluivat hitaasti. Niin oli hyvä. Ehdimme kuitenkin käydä katsastamassa Puu-Juuan ja Paalasmaan, Suomen korkeimman saaren. Ajelimme läpi Nunnanlahden kylän, jossa olen ensimmäiset elinvuoteni viettänyt ja näimme entiset kotitaloni sekä Kivikylän. Siitä, miten tuo vuolukivikylä liittyy isääni ja perheemme vaiheisiin, olen kertonut aiemmin postauksessani Reissunaista laulattaa ja samassa postauksessa olen kertonut myös mökkimme rakentamisesta ja siitä, millainen se on.

Yhtenä päivänä kävimme myös tervehtimässä tätiäni, äitini toista sisarta, joka asuu entisessä mummolassani Kuhnustan kylällä. Serkkuni oli siellä auttelemassa kahvinkeitossa ja serkkuani näimme myös mökillä, sillä hän vietti kesäänsä naapurimökillä.

Sieltä toiselta naapurimökiltämme ei tänä kesänä enää tullutkaan puhelinsoittoa ja kutsua  pannukakulle, sillä sen mökin emäntä, äitini toinen sisar, hävisi oman taistelunsa viime kesänä samaan aikaan, kun äitini taisteli elämästään. 

kesämökki Timovaarassa


mökkiaitta Timovaarassa

Viime kesänähän emme äitini sairastaessa päässeet mökille ollenkaan ja muutokset pihapiirissä kyllä huomasi. Puut olivat entistä korkeampia ja pihapolut sammaloituneet. Mökin ympäriltä veljeni ja isäntä kaatoivatkin muutaman puun varjostamasta aurinkopaneeleita ja kylläpä olivat herrat hikisiä sen urakan jäljiltä, sillä tässä vieläkin jatkuvassa hellesäässä saimme päivämme tuolla viettää.

mökkilaituri Timovaarassa

Onneksi sai välillä pulahtaa vilvoittelemassa Rauanjärvessä. Vesi siellä on puhdasta ja raikasta - ei tietoakaan sinilevästä.

mökkiranta Timovaarassa

Vene oli kumollaan rannalla emmekä sitä vesille laskeneet - ehkä äitini ja veljeni, jotka mökille vielä jäivät meidän lähdettyämme, sen jo ovat vesille saaneet, tiedä häntä.

Iltaisin istuin yksin muiden jo mentyä nukkumaan mökin rappusilla ja katselin järvelle.  Muistelin rauhassa muistot. Muistot omista lapsuuskesistä, muistot isästäni, joka mökin äitini kanssa rakensi ja joka näille maille menehtyi, muistot lasteni ja heidän serkkujensa askelten töminästä pihalla, kalareissut, peli-illat, lettukestit, sateen ropinat katossa ja tarinat. Perhe, suku ja luonto. Yhdessä vietetty aika. Sitä mitä ei enää ole. Paitsi muistoissa.

Kesät muistamme, aina kesät. 
Niihin me takerruimme. 
Syysiltoina selailimme kaikki albumit, 
joissa lapset vuosi vuodelta kasvoivat pituutta kuin auringonkukat. 
Kunnes kukkivat ulos kuvistamme. 
Kesiemme äänet, meidän kesä-äänemme, 
jotka kantoivat vihreinä halki pitkien kesäpäivien, ja kun syötiin ulkona, muistatko...
Kesä piti meitä hengissä syksyn, talven ja kevään. 
Kesällä on sellainen voima. 
Se on ihme. 
(Claes Andersson)

Nyt on uusi aika. Silti tuo paikka tuolla säilyy. Ja sen pihapiirissä syntyvät uudet muistot. 

ilo ja haikeus mielessä

On hetkiä, jolloin ihmisen sielussa soivat yhtä aikaa ilo ja haikeus. Ja sellaisia hetkiä tuossa mökin rappusilla tänä kesänä koin.

mökkitie Pohjois-Karjalassa

Pilvet jatkavat kulkuaan. Niin minäkin. Kun tänne toiseen kotiin, Kaarinaan, lähtiessä nousimme mökkitietä, tunsin jo ikävää. Ja silti: onnellinen olen siitä, että sain tuolla käydä ja onneksi ihmisen sydämessä voi koteja olla monta. Ja onneksi noihin maisemiin palaan ensi kesänä. Jos Luoja suo.

Sitä, mitä kaipaamme,
emme menetä koskaan.
Sitä, jota rakastamme,
kaipaamme aina.
(Claes Andersson)

Kesälomani jatkuu vielä ja täällä kotona on isäntä jatkanut saunan remonttia. Pikku hiljaa olemme alkaneet purkaa ja lajitella remontin tieltä pojan entiseen huoneeseen kasattuja vaatekasoja ja remontoitudussa kodinhoitohuoneessa ovat pyykkikone ja kuivausrumpu saaneet käydä urakalla. Voi että voi ihminen olla onnellinen, kun yli kahden kuukauden jälkeen saa pestä pyykkinsä omalla koneella!

Säät jatkuvat helteisinä ja liian paljon ei nyt parane rehkiä. Olen ehtinyt lukea dekkareita, ahmia mansikoita ja herneitä ja ottaa päivätorkkuja ilmalämpöpumpun huristellessa viilennystä.

Saimme myös ensimmäistä kertaa remontin alkamisen jälkeen tyttären Micu-kissan hoitoon ja isäntä on ihan sekaisin. No - taidanpa olla hieman itsekin;)

Loppuloman suunnitelmissa vielä Sauvon farmilla oleilua, Varsovan matka ja keittiön lattiaremppa. Eipä tule tekemisen puutetta!

Miten on sinun kesäsi sujunut? 

Ihania kesäpäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

SHARE:

66 kommenttia

  1. Kaunis tekstisi sai ihan kyyneleet silmiin <3 Kuvatkin ovat todella kauniita!
    Kesä on sujunut vauhdilla. Huimaa ajatella, että kohta on jo elokuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja todellakin, pian olemme jo elokuussa:)

      Poista
  2. Minä koin samanlaisia ilon ja haikeuden hetkiä juhannuksena lapsuuden kesien (ja talvien) maisemissa Hartolassa.
    Yhden viikon lomailin tyttöjen kanssa kotona ja äitini luona Keski-Suomessa. Mies ja pojat olivat säbäreissulla Prahassa. Nyt olemme 10 päivää Pärnussa koko perhe. Tarkoitus käydä myös Riikassa ja Haapsalussa.
    Kesä on mennyt nopeasti. Aina välillä koitan pysähtyä ja elää hetkessä.
    Mukavaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden maisemathan näitä hetkiä kerryttävät - ja sitten aikanaan ne maisemat, joissa omien lastemme kanssa olemme kesiämme viettäneet;)
      Huomasinkin, että olette Pärnussa - sehän taitaa teillä jo olla vakiokohde. Hyvää lomaa teille sinne!

      Poista
  3. Hieno kirjoitus ja koskettavat kuvat sekä runot. Kun sain vierailla serkkusi mökillä viime kesänä, osaan nähdä sielusi maiseman. Se on tosi kaunis maisema! Vahva luonto, värien sävyt, jotka sinäkin kuvailit ja hiljaisuus. Jotain ainutlaatuista kaikki. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän oletkin nuo maisemat nähnytkin! Ja kyllä - kaunista siellä on. Sellaista hiljaisuutta kuin meillä Suomessa vielä on, ei ole missään muualla <3

      Poista
  4. Olipa koskettava postaus! Lapsuuden maisemat jäävät ikuisiksi merkeiksi sydämiimme ja siksi niihin maisemiin on aina koskettavaa palata.
    Minun kesäni (kiitos kysymästä) on melkein mennyt työn touhussa. Pian lähden jälleen ajelemaan kohti päivystävää päiväkotia, jossa työskentelen ennen eskarin alkua. Mökillä on ehditty käydä vesijuoksemassa, matkallakin piipahdin kahden viikon lomani aikana. Perjantaina saan ystävän ja hänen tyttärensä Saksasta meille koko viikonlopuksi. He ovat ensimmäistä kertaa käymässä Suomessa.
    Hyvää loppuviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - lapsuuden maisemat elävät aina ja vaikka en itse enää tuolla osaisikaan elää, on sinne aina mieluista palata <3
      Hyvältä kuulostaa sinunkin kesäsi ja hienoa, että olet ehtinyt lomailemaankin!
      Kiitos - ihanaa loppuviikkoa myös sinulle, Piipe <3

      Poista
  5. Niin kauniisti kirjoitettu. Hienosti kuvasit tunnelmia ja uskomattoman upeat kuvat.
    Kiitos tästä haikeastakin lukuhetkestä <3
    Minulla on vähän samanlaiset kokemukset parin vuoden takaa, kun teimme muistelomatkan Halsualle, mistä molemmat vanhempani ovat kotoisin ja missä vietettiin lapsuuden kesät.
    Lämpöistä kesän jatkoa sinulle!
    Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi <3
      Lapsuuden kesät ovat muistojen kultaamia - ja niin ovat aikanaan nekin kesät, jotka vietimme omien lastemme kanssa <3
      Suloisia kesäpäiviä myös sinulle, Maarit!

      Poista
  6. Miten kauniin koskettava teksti ja kuvat. Tiedän tuon haikeuden tunteen kun menee tuttuun ja rakkaaseen paikkaan, missä ei ole enään kuim silloin joskus, mutta muistot säilyvät aina. Minulle tuosta tulee mieleen isovanhempieni ihana kesäpaikka Sipoossa, joka jo usean vuoden on ollut erään järjestön kesäpaikkana. Muutama kesä sitten ajoimme sinne serkkuni kanssa, ja katselimme taloa ja ympäristöä, joka näytti niin samalta kuin ennen, mutta oli silti erilainen.Se oli haikea hetki,mutta meillä on nniin paljon muistoja sieltä, ja rakkaiata ihmisistä jotka siellä joskua olivat. Halit sinulle Arja ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael <3
      Vaikka paikat muuttuvat, säilyvät onneksi muistot <3
      Haleja myös sinulle, monen monta sylillistä <3

      Poista
  7. Kauniit kuvat! Minulle nyt tuli niin proosallinen juttu mieleen kuin hyttyset. Eilen luin uutisen, että hyttysiä on helteiden vuoksi enemmän, noinkohan oli teidän mökillänne? Ja kuumaa on ollut pihatöihin, vaikka puut tarjoaisivatkin varjoa.

    Meidän kesä on melkein ympärivuotinen (vuodenaikojen vaihtelua ei niin selkeästi huomaa) ja kesän merkitys on erilainen kuin se oli siellä koti-Suomessa. Tiedän, että paisteisia päiviä on syksyllä, talvella, valoa ja aurinkoa riittää. Toisaalta se on oikein mukavaa, mutta vuodenajoista jää puuttumaan juuri tuo haikeus ja ainutlaatuisuus. Akkuja ei tarvitse ladata muutamana kuukautena talvea varten, kärjistäen.

    Onnea remonttiin! Ja pitkää mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan - hyttysiä ja paarmoja oli liiankin kanssa, mutta onneksi veljeni oli löytänyt vekottimen, jonka avulla ne pysyivät poissa sisätiloista ja terassilta - samoin jos sen siirsi vaikkapa pihalla olevan istuinryhmän luokse, pysyivät hyttyset loitolla.
      Ja todellakin - liian kuumaa oli miesten puiden kaatotöille, mutta vähänkös ne uskoivat! Kävivät vain välillä pulikoimassa järvessä ja jatkoivat taas.
      Itse pidän tästä vuodenaikojen vaihtelusta - syksy on aina ollut rakkain, mutta olen oppinut tykkäämään myös keväästä ja kesästä - ainoastaan talvi tuottaa vaikeuksia. Mutta ikkunan takaa sekin menee;)
      Kiitos - onnea ja sitä pitkää pinnaa näissä meidän remonteissa tarvitaankin - nekun tuppaavat aina hieman venymään:)

      Poista
  8. Kirjoitit niin kauniisti ja ottamasi kuvat täydensivät tekstiä huenolla tavalla...ihan liikutuin. Kesistä parhaimmat taitavat olla juurikin ne lapsuuden kesät <3
    Kiitos, että jaoit tämän kaiken kanssamme.
    Mukavaa kesäloman jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Satu <3
      Ja kyllä - lapsuuden kesien muistot ovat kullattuja <3
      Ihanaa kesää sinulle myös <3

      Poista
  9. Ihana teksti. Minusta, Pohjanmaan Järviseudun tytöstä maisemat eivät koskaan lähde, ja outo kaipuu on sinne aina, kun näen ne seudut. Ps. Turku kutsuu taas ekokuun ekana viikonloppuna, olenhan käynyt siellä syntymässä, eka koti "Pohjolan talossa" torin reunalla, historian ja teologian opiskelijoiden ensimmäiseen kotiin.; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjukka - ja olen huomannut, että Pohjanmaalta kotoisin olevat ovat myös todella "kotiseutu-uskollisia";) - ja niin varmaan useimmat meistä, jotka sieltä synnyinseuduiltamme olemme muualle lähteneet. Ne omat maisemat jättävät sen ikävänsä ja kaipuunsa ja luulen, että ihmiselle tekee hyvääkin kaivata juurilleen <3
      Tervetuloa Turkuun - täälläkin on hyvä olla ja kyllä tämä n. 40 vuotta näillä main on myös ne omat jälkensä sieluun jättänyt. En tiennytkään, että Pohjolan talo on sinun ensimmäinen kotisi!

      Poista
  10. Kaunis ja koskettava postaus ♥️
    Saaristo on minulle se paikka missä ilo ja haikeus sekoittuvat muistellessani omaa lapsuutta ja omien tyttöjen lapsuusaikoja. Samassa saaristossa luomme nyt yhdessä kipparini kanssa ihan uusia muistoja isovanhempina :)
    Lämmintä ja lempeää kesän jatkoa sinulle ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansku - ja saaristoa kelpaakin kaivata! Teillä on ihana vaihe elämässä kipparin kanssa kun saatte näitä uusia muistoja lastenlasten kanssa luoda! Meille tätä vaihetta ei vielä ole suotu, mutta toivossa elän - jos Luoja suo;)
      Ihanaa kesän jatkoa ja lempeitä tuulia myös sinulle, Ansku <3

      Poista
  11. Kaunis ja koskettava teksti sekä aitoja tunnelmia henkivät kuvat!
    Samoja asioita koen joka kerta käydessäni lapsuuden kodissani, jonka veljeni lunasti ja jossa meillä pitkämatkalaisilla on mahdollisuus yöpyä.

    Kiitos, kesä on sujunut hyvin. On tavattu läheisiä ja ystäviä. Perjantaina siirrymme mökkioloihin. Vielä ei ole levää, mutta sen uhka on suuri.
    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä lapsuuden maisemat ja koti meille useimmille kaihomieltä ja kaipausta tuottavat <3
      Rentoa mökkeilyä ja toivottavasti säästytte levältä!

      Poista
  12. Moneen iloon sekottuu usein hieman haikeutta mitä pidemmälle vuodet vierivät... onnellista kesän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - iän myötä se haikeuden määrä kirkastuu. Ihanaa ja onnentäyteistä kesää sinulle ja miehellesi - toivottavasti siellä Japanissa jo pahimmat helteet hieman hellittäisivät!

      Poista
  13. Ihana kirjoitus! Kesäsi tuntuu sujuneen rentouttavasti! Oma kesä ajtkuu vielä lomaillen lasten kanssa. Mies aloitti jo työt käytyämme koko perhe pari viikkoa reissussa. Mukavaa kesää sinulle! -Katta /Arki(paska)ruokaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - mukavaa kesän ja loman jatkoa sinulle ja niinhän se usein meilläkin oli aikoinaan, että harvoin saimme lasten ollessa pieniä koko loman yhdessä viettää!

      Poista
  14. Kuulostaa kyllä niin ihanalle! Meikä odottaa sitä että työt hellittää ja pääsen fiilistelemään kesäiltoja ihan urakalla kanssa!

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana reissu ja ihana kesä! Onnellista ja ihanaa lomaa sinulle sitten, kun sen aika on! Eikös se niin ole, että paras loma on se, joka on edessäpäin;)

      Poista
  15. Täydellinen kirjoitus. Kiitollisena olen juuri viikon viettänyt pohjoisessa Kuivaniemessä juurikin samanlaisissa aatoksissa kuin kirjoituksesi. Minun juureni ovat täällä, vaikka kuinka eläisin ja olisin miljoonakaupunkien sykkeessä. Ihanaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - juuret ovat ja pysyvät <3
      Ihanaa kesän jatkoa myös sinulle!

      Poista
  16. Niin on kyllä ihanat maisemat teidän mökillä. Ihania muistoja paikka on täynnä <3 Teillä sitä puuhaa riittää. Minulla menossa viimeinen lomaviikko ja olo on ihanan rentoutunut ja olen saanut olla oman äitini ja siskoni kanssa paljon. Nyt juuri tytär makaa vieressäni sohvalla ja kaikki on paremmin kuin hyvin <3 Leppoisaa loman jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillehän nuo ovat maailman kauneimmat maisemat ja niin varmasti jokaiselle ne omat sielunmaisemat - meidän isännälle esim. Sauvon farmin näkymien voittanutta ei ole;)
      Nauti täysillä viimeisestä lomaviikostasi ja hienoa, että olet saanut olla äitisi ja siskosi kanssa - nekin ovat hetkiä, jotka siirtyvät sinne muistojen kultaan <3

      Poista
  17. Kaunis ja herkkä kirjoitus. Upeat kuvat. Kiitos <3
    Meidän kesäämme kuuluu kiitos hyvää, kesäkuu lomailtiin ja nyt elämme meriarkea. Elokuussa alkavaa lomaa odotellaan ikävän kutitellessa sydämessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Nina <3
      Oikein hyvää lomaa teille sitten kun sen aika on - ja eikös se edessä oleva loma olekin aina parhain;)

      Poista
  18. Kauniita kesäkuvia ja niin seesteiset varsinkin ensimmäiset kolme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - nuo maisemat ovat oikea rauhan tyyssija <3

      Poista
  19. Herkästi ja kauniisti kirjoitit lapsuuden maisemista!
    Kuvissa aika on melkein pysähtynyt. Kaunis paikka.
    Itse kävin alkukesästä lapsuuteni pihapiirissä. Haikea olo jäi, kun muisteli miten ihanaa silloin oli. Nyt,kaikki silloiset läheiset, ovat jo taivaan asukkeja.
    Mukavaa loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi <3
      Paikka on kaunis ja toivottavasti sinne vielä mahdollisten lastenlasten myötä saadaan samanlaista vilinääkin kuin omien lasten ollessa pieniä;)
      Lapsuuden pihapiirien muistot ovat useimmille meille arvokkaita - niitä kullattuja, jotka säilyvät mielessä vaikka niissä eläneet ihmiset eivät enää keskuudessamme olekaan. Mutta muistoissa he elävät <3
      Hyvää loppukesää myös sinulle!

      Poista
  20. Ihania, haikeita muistoja ja kuvia. Kauniisti kirjoitit ja juuri otsikkoon kiinnitinkin huomiota kun itsellä nyt samat fiilikset. Ollaan Barcelonassa pakkaamassa tavaroita sillä saimme kämpän myytyä. Nyt on nostalgiset ja haikeat fiilikset. Samalla iloitsee että mitä kivaa tässä tulevaisuus tuo tullessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - muistot ovat rakkaita <3
      Uskon, että haikeus iskee siinä vaiheessa, kun avaimet siellä luovutatte uusille omistajille mutta uutta ja erilaista tulee sitten tilalle <3

      Poista
  21. Ihanaa, kun pääsitte tänä kesänä mökille. Sanoissa kuultaa ihmetys, ilo ja haikeus. <3 Ymmärrän hyvin tuon haikeuden, mökkipaikka on niin rakas ja sinne liittyy niin paljon muistoja. Omasta mielestä tuntuu, että meidän Sipoon kesäpaikalla leijailevat kaikki edesmenneet, niin vahvana juuri siellä he tuntuvat sydämessä. Siksi jotenkin jopa vältän mökillä käyntiä, vaikka kotoa on vain 20minuutin matka, jotenkin se haikeuden tunne on aina niin iso.

    Ihanaa ihanaa viikon jatkoa Lady <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä onnellista saada käydä taas tuolla <3
      Ja uskon, että haikeus kuuluu asiaan näiden sukupaikkojen kohdalla - niin monta niillä kesiänsä viettänyttä on jo poissa. Mutta uudet sukupolvet tuovat onneksi tullessaan uudet muistot, ilot ja haikeudet <3

      Poista
  22. Ihanan haikea kirjoitus, kuin minun mietteitäni. Juuri noin haikeaahan se on sellaisella mökillä oleminen, josta on paljon lapsuusmuistoja, joihin liittyy vanhoja sukulaisia. Arjessa niitä ei ajattele, mutta mökillä se oikein korostuu. Silloin oikein tajuaa, mitä on jo menettänyt, ja kaipaa aikaa, joka ei koskaan enää palaa.

    Oma retriittini on myöskin aina lapsuuteni mökillä. Joka vuosi sinne palaamme, joka vuosi siellä väsymme. Joka vuosi yhtä vaikeaa on lähteä pois.

    Joka kesä tungen monta kirjoitusta mökistä blogiini, joko rakkaudella tai kyllästyksellä, harvemmin kuitenkaan oikeita mietteitäni paljastaen. Olen sukuni vanhin siellä, viimeinen jäljellä lapsuuteni kesistä, koska isäni ei koe enää mökille kuuluvansa.

    On uuden sukupolven aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - mökillä korostuu todellakin se, että menetetty aika ei koskaan palaa. Mutta tulee uudet ajat, uudet muistot, ilot ja haikeudet. Itse odottelen, josko vielä saisin nähdä mahdollisten lastenlasteni tuovat eloa ja vipinää noihin maisemiin.

      Poista
  23. Meni kyllä jotain roskia silmiin lukiessa... Ihanat maisemat ja muutenkin aivan ihanan näköinen paikka <3
    Mulla on pohjois-pohjanmaalla pienessä maalaiskylässä mummola. Tai oli, mummo ja pappa on molemmat poistuneet tästä maailmasta. Nyt siellä asuu täti miehensä ja koiriensa kanssa. Taloa on remontoitu, eikä pihapiirikään ihan samalta näytä kuin ennen, mutta paikka on sama, ja aina yhtä rakas muistoineen kaikkineen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on ihana aina kun se on rakas <3 Mummolat ovat monelle meistä niitä rakkaita paikkoja ja vaikka minunkin mummolassani on moni asia muuttunut, raksuttaa tuvan seinällä sama vanha kello ja keinutuoli, joka siellä on aina ollut, keinuttaa nyt tätiäni <3

      Poista
  24. Vastaukset
    1. Kiitos - kauniista maisemasta on kehnonkaan kuvaajan vaikea saada huonoa kuvaa;)

      Poista
  25. En kestä miten kauniit kuvat ja postaus, ihan kurkkua kuristaa osin ilosta ja sitten haikeudesta<3 Kaksi vuotta sitten kävimme ajelemassa mummolan maisemissa Pohjois-Karjalassa ja viikon päästä olisi tarkoitus lähteä nostalgiamatkailemaan sinne suunnalle. Hempeän kauniita kesäpäiviä, nautitaan näistä hetkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - noista maisemista ei oikein saa huonoa kuvaa edes kehno kuvaaja <3
      Ihanaa matkaa teille - uskon, että sinunkin muistosi sieltä ovat sekä iloisia että haikeita <3

      Poista
  26. Mä palasin 9 Turun vuoden ja 2 Eurajokivuoden jälkeen takaisin lapsuuden kotikuntaan, ja olen ollut täällä nyt 21 vuotta. Isäntä haaveilee muutosta, mutten oikein tiedä, tykkäänkö ajatuksesta. Toiveeni on, että löydettäis uusi koti tästä kunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en osaisi enää asua tuolla Pohjois-Karjalassa, sillä elämä ja rakkaimmat ovat nyt täällä, mutta ihana siellä on aina käydä <3
      Toivottavasti te löydätte sen uuden kotinne ja juuri sieltä, missä on hyvä olla <3

      Poista
  27. Kaunis teksti ja kauniit Claes Anderssonin runot. Juuri noin onkin joskus hyvä pysähtyä. Miettiä ja muistella, samaan aikaan hymyillä ja antaa kyyneleen tulla jos on tullakseen. Tuollaista pysähtymistä ja pienistä asioista nauttimista kaipaan täällä minäkin. Mutta tällä kertaa tämä loma on vähän tällaista kiireistä arkea helteessä. Ihanaa loman jatkoa sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni nämä kesäiset reissut tuonne maisemiin ovat sielunravintoa, jolla sitten jaksaa taas tätä kiireistä arkeakin. Mutta ainahan se ei ole mahdollista ja silloin pitää vaan löytää se pysähtymisen paikka sen arjen keskeltä - toivottavasti sinäkin sellaisen vielä tänäkin kesänä saat <3

      Poista
  28. Liikuttava postaus! Sinä olet onnekas, kun sinulla on kiinnekohta lapsuutesi maisemiin. Itseltäni se puuttuu, mistä johtuen varmaankin rakennan tästä meidän miljööstämme toiveikkaana lapsuuden onnelaa jälkipolvillemme. Onnen hetkiä, kun nuoret tulevat kotikotiin kesäiloihin kanssamme. Aurinkoista viikonvaihdetta! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kiitollinen siitä, että tuo paikka on edelleen olemassa ja että sieltä on muistoja myös meidän lapsillamme, mutta toki ne aikuisten lastemme muistot nykyään syntyvät muualla - ja toivon, että yksi niistä paikoista on tämä kotimme - ja aivan kuin sinullakin, onneksi nuoremme vielä täälläkin viihtyvät <3

      Poista
  29. Koskettavan kaunis kirjoitus <3

    Tunnistan näitä samoja asioita itsekin. Kun ajan vanhan mummolani ohitse, jossa serkkuni asuu nykyään muistan sieltä uskomattomia asioita. Heinän tuoksun seipäällä, metsämansikoiden maun ja heinät, joista söimme mansikoita. Lehmien ammunnan ja viljapellon tuulessa. Pellot on myyty pois ja navetta rakennuksena on vielä jäljellä mutta siellä on vain kanoja.

    Muistot ovat meissä vahvoina ja niin pitääkin olla. Muistot kantavat, luovat turvallisuutta ja kertovat jatkuvuudesta.

    Olen aloittanut kirjoittamaan tätä kommenttia sinulle jo kahdesti kännykällä mutta nyt siirryille pc:lle kun aina menee mönkään ja kommentti katoaa.

    Odotan mielenkiinnolla teidän Varsovan kuvia ja tuntemuksiasi kaupungista.

    Kivaa alkanutta viikkoa Ladylle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot todellakin heräävät eloon ja joskus ihan yllättävistäkin asioista: heinäntuoksusta muistan itsekin ne mansikat, jotka niihin pujotimme:) Mummolassa käydessäni oli pakko istua siinä keinutuolissa, jossa lapsena keinuin ja jossa vieläkin oli jalaksessa jäljellä se särö, joka keinuun kaatuessa tuli - ja muistot ukista istumassa tuvan pöydän äärellä veistämässä suurta voikimpaletta uunituoreen mummon leipoman leivän päälle heräsivät henkiin siinä samassa. Muistot ovat kuin ovatkin kultaa <3
      Varsovasta olen muutaman kuvan instaan laittanut ja juttukin tulee jossain vaiheessa. Kunhan saan aikaiseksi;)
      Ihanaa viikkoa, Marjo - ja kiva nähdä sinua torstaina <3

      Poista
  30. Oi Lady, niin kaunis ja koskettava postaus! Mikä onni, kun teillä on tuollainen pesäaarre sydänmuistoineen ja elämyksineen. Ja niinhän se on, että tuoksut ovat vahvinta ja varhaisinta muistomaailmaamme, siksi niiden kaiku mys koskettaa niin kovin.

    Lempeää elokuuta luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hannah - ja kyllä, olemme onnellisia ja kiitollisia rakkaasta paikastamme ja kaikesta siitä hyvästä, mitä siellä olemme saaneet kokea <3
      Suloista ja hyvää elokuuta myös sinulle, tulisieluinen ystäväni <3

      Poista
  31. Fantastic photos. So peaceful and charming place. Perfect for relaxing. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you - and the place is just peaceful and it´s the "place of my soul" <3 It situates in North Karelia and the cottage is our familycottage.

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig