Naantali - aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan

Ystävämme Chicagosta saapuivat lauantaina vieraiksemme ja olimme sopineet, että he tulevat Helsingistä suoraan farmille Sauvoon, jonne heidät majoitimme. Sinne olimme jo kokoontuneet hyvissä ajoin koko vastaanottajajoukko eli minä ja Isäntä, nuoremme, appivanhempani ja kälyni.

Pat ja Paul ovat ystäviämme vuosikymmenten takaa - Isännän perheelle jo yli 30 ja minullekin yli 25 vuoden takaa. Pidämme heitä rakkaina perheenjäsenimämme - ovathan he myös molempien nuortemme kummeja.

Ensimmäiset päivät vierailusta ovat menneet aikaerosta toipumiseen, kuulumisten vaihtamiseen, vanhojen valokuvien katseluun ja muisteluihin, pitkään istuttuihin iltoihin sekä ajeluihin Sauvon, Kaarinan ja Turun välillä. Paul esitti toiveenaan, että emme tekisi mitään ihmeellistä emmekä ajelisi minnekään pitemmälle; hehän ovat Suomessa käyneet niin monta kertaa, että he ovat maata jo varsin paljon ehtineet nähdä. Ja ennenkaikkea he halusivat vain viettää aikaa perheen kanssa.

Niinpä kuoppasimme suunnitelmani käydä Fiskarsissa - Patin ja Paulin toiveesta menimme eilen kuitenkin Naantaliin, sillä he pitävät kovin tuosta kauniista pikku kaupungista. Ja onhan se myös lähellä.

Naantalissa emme itsekään vielä olleet tänä kesänä ehtineet poikkeamaan, joten suunnitelma oli mieluinen koko joukolle.

Naantali oli tupaten täynnä - parkkipaikkojen etsintä tuotti tuskaa. Mutta kun autoille oli paikat löydetty, saatoimme rauhassa kierrellä kaupungin kujia ja katsella kauniita vanhoja rakennuksia. 

Taidenäyttelyitä ja pikkupuoteja, joista olisi löytynyt vaikka mitä ostettavaa. 

Kahviloita ja ravintoloita. Kutsuvia terasseja. Pikku hotelleja. 

Kaunis pikkusatama upeine veneineen ja Naantalin Kaivohuone - jossa eilen ruokailimme ja muistelimme, miten häidemme jälkeen 25 vuotta sitten sieltä Isännän kanssa poliisiautolla kotiin suuntasimme.

Muumimaailma ja Muumimyymälä, jossa Pat olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Muistelimme myös sitä kertaa, jolloin vieraidemme kanssa lasten ollessa pieniä Muumimaailmassa kävimme - ja lapset juoksuttivat etenkin Paulia pitkin poikin muumisaarta, niin ettei hän oikein moneen vuoteen muumeista jaksanut innostua;)

Ja kun lähellä olimme, kävimme myös englanniksi opastetulla kierroksella Kultarannan puutarhassa. 

Vaikka lähellä asummekin, ei meidän perheemmekään ollut tuolla aiemmin vieraillut. Upea puutarha, upeat rakennukset.  Eivätkä olleet Sauli ja Jenni kotona - lippusalko Kordelinin linnan katolla oli lippua vailla;)

Allaolevassa kuvassa Naantali  Kultarannasta päin katsottuna.

Ja löysihän Isäntä Naantalista myös jotain Ladylle sopivaa. 

Ihan itse bongasi tuon kyltin - ja otti kuvan. Eikä siinä ehditty poseeraamaan - hymykin jäi puolitiehen.  Mutta eipä oikeastaan haittaa - kyllä tuo kyltti kuvansa ansaitsee tänne blogiinkin;)

Naantali on ihana kesäkaupunki ja eilen Naantalin aurinko paistoi täydeltä terältään. 

Ja minä, joka yleensä välttelen aurinkoa ja suojaan itseni, olin suojarasvat unohtanut tyystin täysin ja kuten Instagram -tiliäni seuraavat jo eilen havaitsivatkin, poltin olkapääni ja kaulani oikein lahjakkaasti. 

Eipä illan ja yön jälkeen rasvat enää unohdu. Sanon vaan.

Suven suloa, aurinkoa ja rentoa kesää kaikille!