Kolmisen viikkoa sitten Isäntä oli parvekkeella vaihtamassa kukkalaatikon paikkaa, kun hän huomasi laatikossa yllätyksen: sieltä löytyi pieni linnunpesä. Hyvin piilossa, suojassa kukkien keskellä. Turvassa pahalta maailmalta.
Eipä siis siirretty kukkalaatikkoa ja jätettiin pesä rauhaan. Ei edes kasteltu kukkasia.
Siirrettiin parvekkeella ollut mansikka-amppeli etupihalle, jotta mansikat eivät houkuttelisi paikalle ryövärilintuja.
Aikamme arvuuttelimme lintulajia kunnes eräs tyttäremme kaveri tiesi, että munat olivat harmaasiepon.
Tarkkailtiin ikkunan takaa, kun lintuemo vaivihkaa livahti paikalle hautomaan.
Ja niinpä eräänä aamuna sirkutus takapihalla oli melkoinen. Uskaltauduin vaivihkaa käymässä kurkistamassa pesää ja siellä oli kolme pikkuruista, vaaleanpunaista linnunpoikasta. Kuvata en uskaltanut, sillä pelkäsin, että emo alkaisi hylkiä poikasiaan.
Eipä mennyt kuin muutama päivä, kun ensimmäinen pikkuruinen jo kurkisteli kukkalaatikon toiselta laidalta.
Kuvata uskalsin vain ikkunalasin takaa.
Lintuemo kävi vähän väliä ruokkimassa poikasiaan ja tarkkaili koko ajan, ettei niitä mikään vaara uhkaa.
Ensimmäinen poikanen oli aikamoinen uskalikko - tuosta reunalta se pörhensi itsensä ensilentoon suoraan takapihamme norjanangervopusikoihin.
Ja pian ilmaantuivat kaksi muutakin poikasta näkyville. Tuossa aikansa kökötettyään ja emon käytyä välillä niitä ruokkimassa ja niille sirkuttelemassa, lentää räpelsi toinenkin poikanen samaa reittiä kuin se uskalikkokin.
Laatikkoon jäi vain yksi pieni, jolla ei vielä rohkeutta riittänyt. Tuossa se sirkutteli laatikon reunalla ja vasta seuraavana päivänä yritti lentoon.
Ja lensi suoraan parvekkeen lattialle. Siitäpä ei ihan helppo ollutkaan nousta kun siivet eivät vielä kovin pitkälle kantaneet. Lentoyritykset tyssäsivät parvekkeen reunoihin.
Tuossa lattialla se reppana poikanen tallusteli, yritti lentoon ja etsi yösijan parvekkeen tyhjien ruukkujen varjoista.
Koko ajan lintuemo oli lähettyvillä, kävi välillä ruokkimassa poikasensa ja sirkutteli huolestuneena.
Niin ovat lintuemot kuin ihmisäiditkin: synnyttävät, hoivaavat, ruokkivat, huolehtivat ja auttavat poikasensa maailmalle. Sen jälkeen jääneen reppanankin.
Joka lopulta keksi kuin keksikin, että jos ei kerran suoraan lentoon päästä, mennään mutkan kautta. Askel askelelta ylemmäs ja lopulta sen parvekkeen kaiteen yli. Välipysähdyspaikkana ruukkukeko. Tuosta se sitten viimein pörhensi itsensä ja räpelsi niihin samoihin norjanangervopusikoihin kuin sisaruksensakin.
Ja parvekkeen kukkalaatikkoon jäi vain tyhjä pesä.
Maailmalle lentelivät lintuset, niin emo kuin poikasetkin.
Maailmalle lentelivät sunnuntaina myös kaukomaan vieraamme, sinne suuren meren taakse. Ikävä jäi. Onneksi on Skype. Turvallisesti olivat perille Chicagoon päässeet.
Ja maailmalle lentelee meidänkin perheestämme ensi kuussa tyttäremme, jonka asuntoa Turussa alamme kuun alussa remontoimaan.
Niin jää tännekin tyhjä pesä.
Kun linnunpoikaset lähtevät suureen maailmaan, eivät ne enää pesään palaa mutta onneksi ihmisen lapsen laita on toisin; välillä se palaa. Viimeistään silloin, kun jääkaappi on tyhjä;)
Suloisia suvipäiviä kaikille!
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja poikaset pääsivät suureen maailmaan. :) Meillä vielä yksi poikanen pesässä, tosin ensi vuoden syksyllä suuntaa varmaan johonkin opiskelemaan ja sitten ollaan kahdestaan. Siitä alkaa uusi aikakausi, mutta on se aina niin kiva kun poikaset käyvät kylässä. :)
VastaaPoistaNiinpä - siellä ne ovat suuressa maailmassa:) Meillähän poika muutti jo viime kesänä ja nyt sitten lähtee tyttökin. Uusi aikakausi alkaa ja sopeutumista se tulee vaatimaan. Mutta samalla on onnekasta, että uskaltavat nämä ihmisen lapsetkin kokeilla siipiensä kantavuutta. Ja eivät mene kauas;)
PoistaIhana, ihana postaus <3
VastaaPoistaMekin pääsimme kesällä seuraamaan lintujen
hellää huolenpitoa poikasista, kun pääskyspariskunta teki pesän
möksän räystään alle. Neljä pulskaa poikasta siellä nökötti ruokaa odottaen
kunnes eräänä päivänä kokeilivat siipiensä kantavuutta. Ja hyvin siivet kantoivat
potria poikasia. Nyt olemme nähneet koko perheen kaartelevan mökin edustalla,
lintujen lentonäytöksiä on hurjan kiva seurata.
On varmasti jännä tunne kun koti tyhjenee lasten lähtiessä maailmalle. Teillä
alkaa nyt isännän kanssa uusi vaihe elämässä, nauttikaa siitä <3
Meillä on ollut pesiä aiemminkin lähipuissa ja räystäiden päällä, mutta ei ihan noin näköetäisyydellä kuin nyt. Ja hauskaa ja jännää oli seurata tätä näytelmää.
PoistaJännää tulee olemaan kodin tyhjeneminen - ja kyllä me nautimme tästäkin vaiheesta:)
Voi ei mitä tirppoja! Kiitos, tuli melkein liikutuksen kyynel silmäkulmaan tätä aamukahvilla lukiessa :)
VastaaPoistaEivätkös olekin suloisia:)
PoistaVoi että miten ihana postaus <3 On teillä ollut mielenkiintoiset viikot, kun olette lintuperhettä saaneet läheltä seurata! Haikeaahan se, kun pesästä lähdetään..Mutta niin se kuuluu mennä.Lintujen ja ihmistenkin kohdalla.
VastaaPoistaKiitos - ja kyllä on ollut mielenkiintoista. Ja haikea syksy tulee olemaan - mutta niin sen vaan kuuluu mennä. Ja onneksi eivät ole meidän nuoret kovin kaukana;)
PoistaVoi miten ihanat kesävieraat teillä. Toivat iloa ja ohjelmaa isäntäväellekin. Iloista, että saivat pesimärauhan ja kaikki siepot selvisivät maailmalle. Aamuisin olen seurannut kun västäräkki ruokkii perässään kipittävää jälkikasvuaan nurmikolla.
VastaaPoistaKyllä - nimenomaan iloa ja ohjelmaa - jännitystäkin;)
PoistaVoi miten ihana tarina...♥
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaIhania kuvia, ihania lintuja! Niin on meilläkin ollut "tyhjä pesä" jo puolitoista vuotta...kyllä sitä siihenkin tottuu. Ja onneksi meillä on eläinkaverit, joista tosin pitkäaikaisemmasta jouduimme juuri luopumaan..Hyvää kesän jatkoa!
VastaaPoistaKiitos - uskon kyllä, että tyhjään pesään tottuu, mutta aikansa se ottaa. Ja onneksi meillä on vielä Viiru-kissa, minun oma stressitohtorini ja terapeuttini - sille tulee varmaan kovat paikat syksyllä, kun sille koko ajan jotain höpisen;)
PoistaHyvää kesän jatkoa myös sinne♥
Suloinen postaus, ihania linnunpoikasia :)
VastaaPoistaKiitos - kyllä nuo aikamoisia söpöläisiä olivatkin:)
PoistaIhana mikä tarina ♥ ja itselle helpotus tähän ahdistukseen kun molemmat lapset jännittävät ihan kamlasti koulun alkua. Illat menee lapsilla itkuksi eikä olo tunnu hyvältä. Niin se teidänkin lintuemo huolehti kaikista viimeiseen saakka,niinkuin minäkin omat poikaseni.
VastaaPoistaKiitos - ja joskus se koulun alkaminen oli meilläkin aikamoisen tuskallista. Mutta sitä tuskaa helpottamassa olemme me äidit, kantamassa osan ja ottamalla syliin. Jaksamista♥
PoistaOlipa kiva kuvasarja!
VastaaPoistaKiitos - kivoja olivat kesävieraatkin;)
PoistaMukava lintutarina omakohtaisesti koettuna, harvoin saa olla näin lähellä lintujen elämää ja seurata munasta linnuksi kehitystä.
VastaaPoistaNiinhän se on lasten kohdalla myös, onneksi palaavat kotiin välillä vaikka vain hetkeksi.
Mukavaa viikkoa.
Totta - harvoin ihan noin läheltä saa seurata - meilläkin on aiemmin ollut räystäissä ja pihapuissa, mutta nämä olivat ihan silmien alla. Ja kyllä - onneksi ne lapset aina välillä palailevat edes siksi hetkeksi:)
PoistaSöpöt pikku tiput ja kivat kuvat:) Minulla on keittiön ikkunan alla (ulkoseinällä) olevassa pyykinkuivaustasolla pulun pesä,ja pulu-pahus teki poikaset kun olin Suomessa.Yleensä vierittelen munat pois ettei tule niitä poikasia,mutta nyt olin juuri sen ajan Suomessa....Kaikken muiden lintujen pesistä ja poikasista olisin innoissani,mutten pulujen.Ja ne poikaset ovat vielä kamalan rumiakin;D
VastaaPoistaNämä meidän olivat onneksi tuollaisia söpöläisiä - ei tarvinnut miettiä, mitä tehdä;)
Poista♥ihana kuvasarja! Lintuja on niin mukavaa seurata!
VastaaPoistaKiitos - ja oli kyllä kiva seurata näitä veijareita!
PoistaOi kuinka kauniin merkityksellinen postaus <3
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaLuonnon ihmeitä on kiva seurata. Mökillä keväällä seurattiin peipon munivista, sitten poikasia ja sitten julman kohtalon kokeneita poikasia, kun haukka tuli pesälle ja tappoi ne :(
VastaaPoistaTuota mekin pelkäsimme, että jokin ryövärilintu tulisi ja tappaisi poikaset tai orava söisi munat, mutta onneksi oli pesä niin hyvin piilossa - ja poikaset pystyivät ensiaskeleensa ottamaan siellä kukkien suojassa;)
PoistaVoi kun ihana tarina! Minunkin vanhempien pihapiirissä oli linnunpesä seuraamisetäisyydellä. Siellä ainoastaan yhdestä munasta kuoriutui poikanen. Täälläkin muutaman viikon päästä eletään tunteita koskettavia hetkiä, kun nuorempi nuori neiti suuntaa suureen maailmaan vaihto-oppilaaksi.
VastaaPoistaOnnellisesti kävi meidän harmaasieppoemollemme, kun sai kaikki poikasensa maailmalle:)
PoistaJa uskon kyllä, että siellä tunteet tulevat olemaan pinnassa, kun neitinne maailmalle suuntaa. Onneksi nykyisin on Skypet ja peli ja vehkeet, joilla pitää yhteyttä♥
Olipas herttainen postaus ja toisintona tapahtuu perheessäkin, nyt on tyttären vuoro ja teille riittää remonttia, muistaa pojan muuton viime kesänä.
VastaaPoistaKyllä - toisintona tosiaan - onneksi on tänä kesänä vähän pienempi remontti kuin viime kesänä;)
PoistaVoi että oli liikuttavan ihana teksti ja elävästi kirjoitettu. Scrollailin alaspäin tekstiä jännityksellä miten kömpelöin pärjäsi. Ihanat kuvat ja ihana tarina. Muistan, että meidän mökillä on ollut pääskysen pesä ja samalla hartaudella seurattiin niiden kehitystä ja oltiin kuin huopatossutehtaassa. Tälläisiä iloja ei meidän kotipihalla näy, meidän kahden pantterin Onnin ja Oskun takia.
VastaaPoistaTämä oli ihan yksi mun lempparipostaus ihan noin ylipäänsä, eläimet vaan liikuttaa niin kovin ja sinä lintusten tarinan hienosti kerroit.
Zemppiä myös oman tyttösen pesästä lentämiseen. Nuoret ovat täynnä odotusta ja me äidit täynnä haikeutta ja jännitystä. On vaikea laskea irti, mutta se juuri tuo poikaset takaisin meidän luo. Kuten tänään meillä yökylässä nuo kotoa ja muuttaneet. <3
Kuullaan taas <3
Tiia
Kiitos - meillä kun tuo Viiru ei vapaana ulkona liiku, niin saavat linnut olla rauhassa - ja tietysti nyt oli Viirultakin parvekkeelle ja alapihalle meno kielletty - edes valvottuna;) Ja Viiru katseli kyllä tuota pikkuista kömpelöä poikasta tuosta olohuoneen pöydältä ikkunan läpi kovin tarkkaavaisena, mutta ei tehnyt elettäkään, että olisi mennyt ikkunaa koputtelemaan;)
PoistaJa kyllä haikeaa tulee olemaan - mutta onneksi tästä on jo hieman viime kesältä kokemusta, kun poika muutti. Ja onneksi asuvat molemmat nuoret sitten tuossa lähellä Turussa;)
Kuullaan. Kyllä♥
Kiva blogi ja mukavia paivityksia. Tahan kirjoitukseen tekee mieli kommentoida, kun itse olen pesasta kovin kauas,ison meren taakse lentanyt. Muistan jonkun lohdutelleen aitiani,kun valmistelimme haita,etta parempi etta on siivet kuin ei siipia ollenkaan. Tyhjenevan pesan vaihetta on juuri nyt vaikea kuvitella kun omassa pesassa onnellista ruuhkaa! T. Tyttoviisikon aiti meren takaa
VastaaPoistaKiitos:) Ja onnellinen olen toki siitä, että uskaltavat lentää meidänkin nuoret - ja onnekas siinä, että lentelevät tuossa lähellä;) Nauti siellä täysillä siitä ruuhkasta - se menee ohi nopeammin kuin uskotkaan!
PoistaVoi kuinka hurmaavia pieniä uusia naapureita saittekaan kukkalaatikkoonne. <3 On varmasti ollut ihana seurata poikasten matkaa aikuisuuteen, aivan ihania nämä kuvat! :)
VastaaPoistaMeistäkin nuo ovat hurmaavia - oikeita veitikoita ja söpöläisiä. Varsinkin tuo viimeinen reppana vei sydämeni♥
PoistaVoi suloisuus miten ihania lintusia ♥
VastaaPoistaOn ne söpösiä;)
PoistaKiva ja kaunis tarina!
VastaaPoistaIhania söpöläisiä saitte vierailulle hetkikseksi. Luonnon tapahtumien seuraaminen on mielenkiintoista kunhan vaan malttaa mielensä eikä puutu liikaa siihen. Mulla olisi varmasti ollut itsessäni pitelemistä etten olisi rynnännyt pahnan pohjimmaisen avuksi lentoyrityksiin :) Kuinkahan sitä osaisi itse näiden omien pesästä irtautujien kanssa sitten muutaman vuoden päästä olla puuttumatta liikaa heidän elämänkulkuunsa!?
VastaaPoistaOli kyllä hauska seurata näitä vekkuleita - ja täytyy myöntää, että tyttären kanssa oltiin jo monta kertaa menossa tuota viimeistä reppanaa auttamaan ja oltiin jo päätetty aikarajakin milloin mennään hätiin, mutta onneksi selvisi sitten itse matkaan;)
PoistaMinähän olen saanut nyt vuoden jo harjoitusta tuosta nuorten pesästä irtautumisesta, kun poika muutti viime kesänä, mutta ihan yhtä vaikealta se nytkin tuntuu - jos ei vaikeammaltakin, kun se viimeinenkin lähtee. Mutta onneksi ovat lähellä♥
Liikuttavaa, miten läheltä pääsitte seuraamaan uuden elämän alkua! Niin se elämä menee, vaikeuksia ja iloa, luopumista ja paluita.
VastaaPoistaEn osaa ajatellakaan, miltä tuntuu, kun lapset ovat omillaan. Meidän teinipoikamme innostui eilen silittämisestä!!! Katsotaan, kauanko into jatkuu, vai menikö se jo :)
Oli, liikuttavaa ja jännittävää! Ja en minäkään osannut aavistaa, miltä tuo lasten lähtö tuntuu - eikä tarvitsekaan, yritä vaan nauttia täysillä siitä, kun he vielä siellä kotona ovat. Meillä ei sitä ihmettä ole nähty, että nuoret olisivat innostuneet silittämisestä - paitsi silloin, kun tekivät jotain cosplay-asujaan. No, äitiinsä ovat tulleet;)
PoistaAivan ihanasti kerrottu tarina pienistä poikasista. Ihan kuin olisi itse ollut sivusta seuraamassa <3. Ja niin totta tuo lintuemojen ja äitien yhtäläisyydet. Mutta mikä sen tärkeämpää elämässä onkaan kuin omat pienet (ja suuret) poikaset. Niitä kun haluaa suojella koko maailmalta...
VastaaPoistaTsemppiä remppapuuhiin!!
Totta - itsekin tuota emolintua seuratessa huomasin, että noinhan minäkin toimin - hoivaan, suojelen ja toivon parasta. Ja panen kädet ristiin. Tämä nykyinen maailma on aika raaka ja kova.
PoistaKiitos - tsemppiä tarvitaan, vaikka nyt ei tarvitakaan ihan yhtä isoa remppaa kuin pojan asuntoon viime kesänä. Ihan tarpeeksi silti meille tumpeloille;)
Voii kun ihanat pienet höyhenpallot! Ja hienoa että kaikki selvisivät maailmalle. Meillä on mustarastaat tehneet pihallamme jo kolme pesuetta; yksi puutarhan murattiaidassa ja kaksi siinä meidän patiolla :-)
VastaaPoistaOlivat ne kyllä suloisia - ja hienoa, että selvisivät ainakin pesästään. Ja uskon kyllä, että tuolta puskistakin. Teilläkin riittää sitten seurattavaa noissa mustarastaissanne - jännää puuhaa:)
PoistaSuloinen tarina! Emot ovat niin samanlaisia ihmis- kuin eläinmaailmassakin. Suojelevat ja pitävät huolta.
VastaaPoistaJa teillä se pieninkin ponnistaa syksyllä omilleen... kuin lintumaailmasta. Onnea hänelle!
Lämpimiä elokuun päiviä!
Tuollaisiahan me emot olemme - sitä niin toivoisi, ettei mikään paha pääsisi käsiksi.
PoistaItse asiassa meillä se pienin lähti jo viime kesänä, tyttö asui tässä kotona opiskelujensa ajan. Mutta onnea ne nuoret, kaikki, tänä päivänä tarvitsevat!
Sinne myös mukavaa elokuuta!
Ihana postaus! Ja totta tosiaan on ihanaa että se ihmispoikanen aina välillä palaa kotiin. Oma tytär on vasta 12-vuotias ja suunnittelee isona muuttavansa New Yorkiin. Jos se sinne lähtee niin voi sitä ikävän määrää!
VastaaPoistaKiitos - ja onneksi poikkeavat nuoret kotona. Ja onneksi tyttärelläsi ehtii mieli muuttua vielä monta kertaa ennen kuin on muuton aika;)
PoistaKoskettava postaus, aivan vedet tuli silmiin. Minun on aivan pakko sinullekin vinkata tämä runo, joka on lohduttanut itseäni eri elämänvaiheissa, kun lapset ovat ottaneet itsenäisyyden askelia:
VastaaPoista"Sinä päivänä, kun lapsesi on lähdössä /
kun pesän risukasan reuna hieman huojahtelee /
sen siinä oikoessa siipiään /
sinä päivänä muista ettet sano /
'Älä lähde, ei sinusta vielä mihinkään ole.' /
Sinä päivänä muista /
lähdön ja rohkaisun hetki /
hetki, joka ei toistu."
Hieno runo - miten joku osaakin vain muutamaan sanaan kiteyttää niin paljon! Kiitos runosta <3
Poista