sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Auringonkultaa, ukkosen jyrinää ja muistojen havinaa

Lomani alkoi viime viikolla ja tiistaina lähdimme isännän kanssa matkaan 
kohti Pohjois-Karjalaa ja siellä olevaa äitini mökkiä. 

Matka sujui taas muutaman pysähdyksen taktiikalla, ilman mutkia tai poikkeamia suoraan matkanpäähän.
Eipä tullut tällä kertaa minullekaan mieleen mitään nähtävyyksiä lähteä kiertelemään
 - niin kiire oli päästä perille.

Mökistämme Juuan Timovaarassa olen ennenkin kirjoitellut. 
Postauksissani "Siellä missä sielu lepää" ja "Reissunaista laulattaa" olen kertonut, 
mitä nuo mökkimaisemat ja tuo seutu vaaroineen, metsineen ja järvineen minulle merkitsee.

Enkä malta olla nytkään itseäni toistamatta - kun tuonne mökille ajamme 
ja Varkauden jälkeen siellä Heinäveden kohdilla alkavat ensimmäiset kunnon mäki- ja vaaramaisemat näkyä, 
 tunnen jo olevani lähellä kotia.

Sitä toista kotiani tämän nykyisen lisäksi.
Sitä, jossa minun juureni ovat ja joka on minun sielunmaisemani.

järvimaisema Pohjois-Karjalassa

Kun tuonne rantaan astelen ja istahdan laiturille, olen niin kotona.
Siellä ajatus on avara, mieli tyyntyy ja sieluun löytyy rauha.

Oli sää mikä tahansa, satoi tai paistoi, on tuo maisema minun sielunmaisemaani.
Niinhän se on elämässäkin: välillä sade kastelee ja hetken päästä aurinko kuivattaa.

Kun aurinko laskee lähisaarten ja niemen taakse, voisin sitä näkyä katsella vaikka kuinka kauan.

järvimaisema Pohjois-Karjalassa

Vaikka taivas on tumma ja pilvinen, kultaa aurinko laskiessaan maiseman.

auringonlasku, sunset

Ja järven vesi toistaa kaiken. Pilvet. Puut. Auringonlaskun.

auringonlasku, sunset, summer in Finland, Suomen kesä

Kunnes kulta pikkuhiljaa hiipuu vaaleanpunaiseksi kajoksi ja aurinko katoaa hetkeksi.

auringonlasku, sunset, summer in Finland, Suomen kesä

Silti täysin pimeä ei Pohjois-Karjalan yö tähän aikaan vuodesta ole.

yötön yö, white night, summer in Finland, Suomen kesä

Tällä matkalla emme tarvinneet hellevaatteita. 
Mutta vaikka pilvet eivät kauas karanneetkaan, emme myöskään pahasti kastuneet.
Sateet osuivat aikoihin, jolloin olimme joko nukkumassa tai käymässä Nunnanlahden Kivikylässä.
Olimme sinne nimittäin sopineet kahvitreffit ystäviemme kanssa, 
jotka olivat juuri viime viikoksi vuokranneet mökin Kolilta.

Vaikka emme kastuneetkaan, yhden hurjan ukkosmyrskyn kyllä koimme.
Torstaina iltapäivällä ukkonen jyrähteli kunnolla - tuntui, että mökkikin tärisi.
Kuuro meni nopeasti ohi mutta illemmalla huomasimme, että järven toisella rannalla metsässä nousi sankka savu. 
Ripeästi se nousi yli metsänrajan ja savunhaju levisi meidänkin rantaamme saakka.
Ilmeisesti salama oli iskenyt kunnolla ja metsässä oli pieni tulipesäke päässyt kytemään.
Onneksi oli niin märkää, ettei palo laajemmalle levinnyt, sillä parin tunnin kuluttua oli savu jo kadonnut
 - savunhaju tuntui vielä lievästi seuraavanakin aamuna.

Tälläkin kertaa mökillä olivat kanssamme äitini ja veljeni, jotka siellä viettävät kesäisin monta viikkoa ja viikonloppua
 - Hollolasta on niin paljon lyhyempi matka ajella tuonne kuin täältä Kaarinasta. 

Mökkimme on tavallinen hirsimökki ilman mukavuuksia.
Aurinkopaneeli antaa sähköä sen verran kuin tarvitaankin - valot ja telkkari toimivat.
Jääkaappi ja hella tarvitsevat kaasupullonsa.
Ja lämmitys hoituu vuolukivitakalla.
Netti toimii - jos toimii, sillä kenttä tuolla katoaa välillä.

kesämökki, summer cottage, Suomen kesä, summer in Finland

kesämökki, hirsimökki, summer cottage
.
Äitini ja isäni rakensivat mökin sinä kesänä, kun menimme isännän kanssa kihloihin.
Kihlajaismatkalta Korfulta menimme suoraan tuonne rakennuksille ja isäntäkin on ehtinyt 
muutaman naulan mökkiimme iskeä.

Ennen tätä mökkiä vietimme kesiä suvun mökillä, joka sijaitsee parinsadan metrin 
päässä tästä nykyisestä ja joka on nykyisin tätini omistuksessa. 
Mökkimme toiselle puolelle rakensi toinen tätini samanlaisen mökin kuin meidänkin mökkimme. 
Ja saman järven rannoilla on äitini puoleisen suvun mökkejä enemmänkin.
Suvun kaukana toisistaan asuvat jäsenet tapaavat täällä kesäisin toisiaan
 - tosin tällä matkalla tapasimme vain serkkuni, joka asusti viereisessä mökissä.

kesämökki, summer cottage

Kun minulle ja veljelleni alkoi syntyä jälkikasvua ja tilat mökissä käydä ahtaiksi,
 laajennettiin entistä varastoa aitaksi, jossa on lisää nukkumatilaa. 

Isänihän ei ehtinyt montaa kesää tässä rakentamassaan mökissä viettää, 
sillä näille hänellekin niin rakkaille maille hän menehtyi metsää istuttaessaan. 
Isä kuoli saappaat jalassa ja onnellisena miehenä. 
Hän oli ehtinyt nähdä ensimmäiset lapsenlapsensa, minun tyttäreni ja veljeni pojan, ja hoitaakin heitä.
Poikaani ja veljeni tytärtä ei isäni ehtinyt enää nähdä.

Mutta luulen, että kyllä hän sieltä pilvien päältä on vuosien saatossa katsellut ja hymyillyt, 
kun tanner on serkusten askelista tömissyt.

polku, path

Näitäkin kivilaattoja pitkin ovat lapsemme askeltaneet rantalaiturille ja uimaan. 
Voi sitä riemunkiljuntaa - kyllä se on kuulunut aika kauas.

Ja kun tuolla laiturinnokalla oikein pistin silmäni kiinni, melkein saatoin ne itsekin kuulla.

Mökkitontillemme kylvettiin aikoinaan nurmikko ja sitä hoidettiinkin aikansa,
 kunnes lopulta päätimme, että annamme nurmikon sammaloitua.

Tontti on luonnon keskellä - miksi yrittää muuttaa kaunista luontotonttia joksikin muuksi?

puolukanvarvut, koivu, metsämaisema

Sen verran luonnontilainen tontti on, että sieltä voi puolukat suoraan suuhunsa poimia ja saunavastat sitoa.

Viime vuoden postauksessani lupasin, että tänä vuonna mökillä vietämme pitemmän ajan kuin silloin.
Vaan toisin kävi; emme pystyneet reissussa olemaan kuin neljä päivää.
Perjantaina oli palattava kotiin, sillä Viiru odotti hoitajiaan.
Matkamme ajan vietti tyttäremme yöt täällä kotonamme ja hoiti Viirua, mutta viikonlopuksi ei hänkään
 - eikä myöskään poikani - pystynyt lupautumaan kissan hoitajaksi.

Joten perjantaina sanoimme jälleen kerran näkemiin mökille.
Mökille ja muistoille, joita siellä on syntynyt ja onneksi syntyy edelleenkin.
Niin tälläkin matkalla.
Kuin myös niillä tulevillakin - jos Luoja suo.

Onko sinulla rakasta paikkaa, johon liittyy muistoja?
Ja millainen on sinun sielunmaisemasi?

Hyvää uutta viikkoa ja kesää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

50 kommenttia

  1. Nuo mökkimaisemat veivät minutkin takaisin lapsuuteen ja kesiin, jotka vietimme Puhoksessa.
    Siellä oli kaunista, mutta paikka menetti hohtonsa mummini mukana.
    Ranta kuitenkin on se paikka misdä huokaisen syvään ja vaan nautin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin nuo maisemat ovat olleet monenlaisten tunteiden paikka. Ensimmäiset kesät isän kuoltua olivat vaikeita ja nyt kun lapset eivät siellä enää tömistele, on ollut totuttelemista. Mutta elämä menee eteenpäin - niin elämä mökilläkin. Erilaisena kuin ennen mutta silti rikkaana. Ja tuolla pääsen palaamaan juurilleni. Ja järvi - minulle se tulee aina ennen merta, josta siitäkin on täällä Turun seudulla asuessa tullut rakas.

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu ja kuvitettu juttu. Onni on omistaa tuollainen, itselle rakas paikka, jonne voi aina palata ja siellä tavata talven jälkeen sukulaisiaan, jakaa muistot ja kokemukset. Kaunista, onnellista kesää, Lady! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - paikan tosin omistaa äitini, mutta kyllä se meille rakas ja arvokas paikka on.
      Sinulle myös onnellista ja hyvää kesää Villa Idurissa - ja muuallakin <3

      Poista
  3. Minun sielunmaisema sijaitsee Hämeessä, jossa olen lapsuuden kesät viettänyt. Enää käymme kerran pari kesässä mummolassa, josta mummokin on jo pois muuttanut. Nykyään myös Espanjan Torrevieja on muuttunut merkittäväksi ja rakkaaksi. Samassa kaupungissa on vietetty lomia vuodesta -97. Yksi joulu ja uusivuosikin siellä on kolmilapsisena perheenä vietetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kouluvuoteni ennen opiskeluja asunut Lahdessa ja vaikka sekin tärkeä paikka on vieläkin, ei siitä sielunmaisemaa syntynyt. Tästä Turun seudusta on tullut se toinen tärkeä paikka - täällä olen opiskellut, rakastunut, eronnut, löytänyt isännän ja saanut lapseni. Juuret ovat kuitenkin syvällä tuolla Pohjois-Karjalassa. On rikkautta, että on useampi paikka, mistä on tullut elettyjen hetkien ja muistojen kautta rakkaita <3

      Poista
  4. Ihania kuvia! Minä niin rakastan tuota puolikuntaa Suomessa. Siinä on sitä jotain <3!

    VastaaPoista
  5. Instan puolella olenkin näitä kuvia ihaillut ja mietiskellyt, että siellä se nyt on Lady sielunmaiseman keskellä :). Ja kyllähän noissa maisemissa tosiaan sielu lepää.

    Vajaan parin viikon päästä päästään mekin vihdoin ja viimein lähtemään omalle tärkeälle kesäkotiseudulle Kainuuseen. Mitään sukujuuria tai muita sellaisia sidoksia ei Vuokattiin ole, mutta niin monet kesät ollaan siellä vietetty ja niin monet muistot matkan varrella elämän helminauhaan keräilty, että siitä on tullut tärkeä ja rakas paikka. Sitä todistaa sekin, että vaikka pojat vielä nyt täysi-ikäisinäkin haluavat aina tulla mukaan, jos vaan töiltään pääsevät.

    Ihanaa lomanjatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri muistot ne paikoista rakkaita tekevätkin - ja samoin on meillä: lapset olisivat vielä nyt aikuisinakin olleet mukana, jos eivät työt olisi estäneet!
      Kivaa viikkoa sinulle ja ihanaa Kainuun loman odotusta <3

      Poista
  6. Kaunista mökkimaisemaa ja luonnon kauneutta heti mökin rappusilta katsottuna <3 Siellä tosiaan sielu lepää :) Ihanaista alkanutta viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - kaunista siellä on ja hyvä olla sekä kropan että sielun;)
      Kiitos - sinulle myös hyvää uutta viikkoa <3

      Poista
  7. Aivan ihanat maisemat!!! Tuolla todellakin sielu lepää♥

    VastaaPoista
  8. Ihan huikean kaunista! Tuolla lepäisi omakin sieluni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - siellä on kaunista - ja sielulle löytyy rauha <3

      Poista
  9. Ihania maisemia ja muistoja! Kuvissa eivät näy hyttyset, jotka ajavat minut aina pois mökeiltä. :D Kivaa uutta viikkoa Lady!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuossa on Suomen kaunein paikka - ja niistä hyttysistä minun ei tarvitse välittää kun isäntä on lähellä; ne tuntuvat tykkäävän enemmän hänestä;)
      Kiitos - kivaa viikkoa myös sinulle <3

      Poista
  10. Oi että,oli kiva lukea kesäloman vietostasi täällä Pohjois-Karjalassa.Ihanissa maisemissa olit lomaasi viettämässä.Meiltä on n.140km Juukaan.On jo joitakin vuosia,kun viimeksi olen Juuassa päin käynyt.Mukavaa aurinkoista lomaa sinulle,lienet kuitenkin viellä kesälomalla =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinähän olit melkein naapurissa;) Siellä kun nuo välimatkat mitataan vähän eri lailla kuin täällä etelämmässä! Kiitos - loma jatkuu vielä 4 viikkoa ja aurinkoa ei nyt juuri näy - vaan ei haittaa; meillä tehdään pientä pintaremonttia. Kivaa viikkoa myös sinulle sinne <3

      Poista
  11. Ja tämä tunteilija itkee täällä… Jo nuo ensimmäiset järvimaisemat toi vedet silmiini.

    Minun sielunmaisema on sukutilallamme Tampereella; maalaismaisema, viljapellot, kukkaniityt, järven ranta, rantasaunan lempeät löylyt, vinttihuoneen ikkuna auki tuoden tuoksuja päiväuniin, pyöräily jopolla kylätietä pitkin, koivun alla pitkä pöytä, jonka äärellä isolla porukalla syödään, timoteihin pujotetut metsämansikat, kirmailu paljain varpain, muurinpohjaletut, kuikan huuto tyynellä järvellä ja paljon paljon naurua ja iloa…

    Nyt vain meri ja sen lumo on vienyt minut mennessään, ja paljon aikaa tulee vietettyä veneillen. Kovin harvoin tulee käytyä sukutilallamme enää. Mutta kauniit muistot kantavat läpi elämän, suloinen lapsuus.

    Oikein ihanaa kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania muistoja on sinullakin sukutilaltanne - paljon noista tunnistan omiksenikin;)
      Tuolla Pohjois-Karjalassa ovat juureni - ja se syvin sielunmaisema, mutta onhan tästä Turun seudusta merineen ja saaristoineen myös rakas tullut: täällä olen tavannut isännän ja täällä saanut lapseni.
      Ihanaa kesää myös sinulle, Reetta <3

      Poista
  12. Ihania kuvia! Haluaa kans jonnekin mökille :) Ihanaa lomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkeily on hauskaa - kunhan ei joudu siellä asumaan;)
      Ihanaa lomaa myös sinulle <3

      Poista
  13. Ihanat kuvat<3
    Mun sielunmaisema on Keski-Suomessa, Viitasaarella. Ne saaret ja järvien rannat, siellä mun sieluni lepää ja latautuu taasen:)
    Ensi viikolla on tarkoitus käydä siellä pieni matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja Viitasaaren seutu on kaunista. Kivaa matkaa sinne:)

      Poista
  14. Miten kaunista,oikein hyvää lomaa Lady of the Mess)
    Minulle rakas paikka oli isovanhempieni kesäpaikka Porvoon lähellä,,mutta se ikävä kyllä jouduttiin myymään.Mutta kuvia ja muistoja on paljon tallella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kaunista tuolla on <3
      Onneksi muistot ja kuvat pysyvät mukana elämässä vaikka paikat ja ihmiset eivät enää läsnä olekaan <3
      Ihania Suomipäiviä sinulle <3

      Poista
  15. Ihana, koskettava posti!
    Kyllä sielunmaisemaani on vahvimmin meri, lapsuuden kesät Perämeren kalastajakylissä, erityisesti mökillämme Rahjan saaristossa, lähellä Kalajoen Hiekkäsärkkiä. Siellä opin pikkulikkana uimaan, polskimme veljieni kanssa aamusta iltaan vedessä, seikkailimme kanooteilla, purjehdimme, marjastimme, teimme retkiä lähisaariin. Siinähän sitä kasvoi luonnostaan meritytöksi:) Noista ajoista on piirtynyt syvälle sieluun hyvin vahvoja ja rakkaita muistoja. Ja merirakkaus minussa, niin se on.

    Kesä helliköön sinua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kyllähän se sielunmaisema useimmilla meistä sieltä lapsuudesta asti on mukana kulkenut!
      Hellää kesää myös sinulle, Tulisielu <3

      Poista
  16. Kovin on sielunmaisemasi tutun näköinen. Ihania kuvia tummasta taivaasta. Meillä ei ukkosta ole juurikaan tänä kesänä kuulunut. Onkohan liian kylmä siihenkin, en tiedä.
    Itse kun asuu luonnon keskellä niin lomalla on kiva käydä ihmisten seassa. Nytkin kuuluu raitiovaunujen ääni tähän nukkumapaikkaan. Lomaa tämä ei toki ole, lääkärireissulla olen. Toisaalta erilaista lomaa kun ei juuri pysty liikkumaan. Tulee kahvilat tutuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tummakin taivas voi olla kaunis - ja salamat jäivät kuvaamatta sillä ukkosmyräkkä osui päiväsaikaan. Meillä Kaarinassakin on pari pientä ukkoskuuroa ollut, mutta ne eivät olleet mitään tuohon mökin myräkkään verrattuina!
      Toivottavasti lääkärireissusi on vain kontrollikäynti ja toipuminen edistyy <3

      Poista
  17. Kylä on mahtavat maisemat, järven pinta on kuin peili tosiaan.
    Harmi että tämä kesä on ny tällänen, kylmä ja kostea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne mahtavat - ja säät ovat nyt tätä mitä ovat, joten ei kun lisää vaatetta päälle ja kumpparit jalkaan;)

      Poista
  18. Upeat on maisemat ja ihania kuvia tuolta kyllä saa otettua. Kaunis paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovatkin - ja paikka on paitsi kaunis myös rakas <3

      Poista
  19. Mielettömän kaunista <3 Tuolla sielu lepää, sillä paikkahan on kuin terapiaa, luontohoitoa, voittaa spat sun muut mennen tullen. Tuonne on takulla kiva mennä myös sienestysaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin - ja niin lepää sielu <3
      Ja onhan siellä hienot marjastus- ja sienestysmaastot - puhtaatkin, sillä seutu on aikamoista salomaata! Saattaa tulla karhu vastaan;)

      Poista
  20. Mieheni vanhemmilla on mökki heinävedellä. Ihana paikka jonne olen kaivannut. Mutta tänä vuonna jää mökkireissu väliin. Harmi. Siellä nimittäin tosiaan sielu lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäveden ohi ajamme joka kesä ja siellä maisemat alkavat jo olla kotoisat - sellaiset sielun lepuutusmaisemat <3

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig