Käväisimme viikonloppuna isännän kanssa Sauvon farmillamme
- isännällä oli tarkoitus ajella nurmikot ja siistiä pihapiiriä ja minä olin ajatellut
pelastaa viinimarjat Kaarinaan pakastimeen.
Ja myös tarkistaa sen hökötyksen, jota isäntä sinne ennen minun lomaani viikon pykäsi.
Tuosta rakennelmasta en sano muuta kuin sen, että kuvan siitäkin otin, mutta tänne en sitä laita;)
Olen paljon täällä kirjoitellut omasta sielunmaisemastani Pohjois-Karjalassa
mutta vähemmälle esittelylle on jäänyt Sauvon farmimme.
Se paikka, missä ovat isännän juuret ja lapsuuden muistot.
Nyt saatte pienen maistiaisen tästä isännän mansikkapaikasta.
Farmi, jonka muutama vuosi sitten lunastimme appivanhemmiltani heidän muuttaessaan Turkuun
palvelujen lähelle, on vuosien myötä tullut rakkaaksi myös minulle,
sillä siellä minut liki 30 vuotta sitten esiteltiin isännän vanhemmille.
Ja siellä ovat lapsemme aikoinaan viettäneet monia kesäpäiviä keittäen anopin kanssa savipuuroa
tai juosseet pitkin pihaa ja tannerta appiukkoni ollessa hevonen tai mörkö.
Mitä nyt lapset ja lapsenmieliset vain keksivätkin;)
Talo, joka farmilla nykyisin on, ei ole sama, jossa isäntä on lapsuutensa viettänyt - mutta maisemat ovat.
Alkuperäinen talo myytiin uusille omistajille jo aikoja ennen minua
ja vähän matkan päähän rakennettiin 80-luvun loppupuolella tiilitalo.
Vielä silloin, kun isännän kanssa yhdessä tulevaisuutta suunnittelimme, toivoimme,
että jonakin päivänä peltoja hoitaisimme ja maatilaa jatkaisimme.
Isäntä voisi tehdä talvet töitä insinöörinä, kesät viljellä ja minä voisin tilalta käsin käydä Turussa töissä.
Vaan aina eivät asiat mene niin kuin nuorena suunnittelee.
Tuli EU - ja kävi selväksi, että pientilallisten elämä Suomessa ei tulevaisuudessa herkkua olisi.
Ja kun viimeisetkin julkiset kulkuyhteydet Turkuun siirtyivät liki 10 kilometrin päähän pääteille,
totesimme isännän kanssa, että maanviljelijöitä meistä ei tulisi.
Appivanhempani luopuivat pelloistaan jo ennen muuttoaan sieltä pois
ja pellot tuottavat nyt satoaan uudelle omistajalle.
Toki tilan ympärille kunnon suoja-alueet jätettiin ja ehkäpä joskus eläkkeellä
- jos Luoja suo - siellä vielä jotain kasvatetaankin.
Talo on aikoinaan rakennettu metsätontille ja sen ympärille on raivattu iso pihapiiri,
jota reunustavat metsämaisemat sekä pelloista erottava kastanjapuiden rivistö.
No - kastanjoiksi isäntä niitä väittää mutta minä en ihan varma ole,
sillä yhteenkään kastanjapähkinään en ole vielä siellä törmännyt;)
Tänä päivänä pihaa koristavat viherpeukalon omaavan anoppini ansiosta muutamat perennapenkit,
jasmiinipuu sekä pieni rosario. Sinne tänne on istutettu monenlaisia ruusulajikkeita
ja kesäkuun puolivälistä lähtien pitkälle kesää tuoksuvat ruusut aina jossain päin pihaa.
Nyt käydessämme suurin osa ruusuista oli jo kukkinut
mutta vielä siellä muutama lajike jaksoi meitä ilahduttaa.
Pihaan on istutettu myös jonkin verran hyötykasveja: on pari omenapuuta,
kirsikkapuita, viinimarjapensaita, vadelmaa ja mansikkaa.
Mansikkaistutukset ovat tällä hetkellä villiintyneet ja tarkoitus onkin ensi kesänä
kyntää mansikka-alue ja pienentää sitä hieman. Ja vaikka istutukset ovat olleet hoitamatta,
niin kyllä sieltä vielä tälläkin visiitillä kotiin maistelumarjat poimin.
Enemmänkin olisi ollut tarjolla mutta nyt meni aika vadelmapensaissa puuhatessa.
Sillä pakkohan nuo ihanat, juuri kypsyneet vadelmat oli tuolta noukkia.
Aika hyvän saaliin sieltä sainkin ja kotona riitti sitten puuhaa niiden perkaamisessa pakastimeen.
Vielä jäi osa odottamaan kypsymistä - tarkoitus on vielä tällä viikolla käydä nekin noukkimassa.
Ja samalla tarkistamassa, josko nyt olisivat viinimarjatkin poimittavissa.
Sillä vaikka niitä varten farmille lähdinkin, eivät ne vielä viime viikonloppuna kypsiä olleetkaan.
No - ehtiihän nuo sieltä hakea - jolleivat linnut ehdi ensin.
Nimittäin kirsikat näyttivät kyllä linnuille kelvanneen
- onneksi niitä kuitenkin sen verran oli, että minunkin koriini niitä
ihan tyydyttävä määrä päätyi.
Ja näyttää siltä, että tänä vuonna saamme myös omenasatoa - puut notkuivat raakileita.
Viime vuonnahan puut eivät tuottaneet omenan omenaa.
Ihasteltavaa pihalla ja sen ympäristössä riittää yllinkyllin, sillä kun tontti on alunperin ollut metsätontti,
on sinne myös sitä metsääkin jätetty ympärille. Kissankellot, kielot, päivänkakkarat ja monet muut
luonnon kukat kukkivat pitkin kesää.
Ei ihme, että appiukollani oli aikoinaan tapana sanoa farmille johtavassa tienristeyksessä,
että "tämä on maailman paras paikka".
Ja taitaa hän sen saman todeta vieläkin, kun farmilla muutaman kerran kesässä vierailee.
Muutama vuosi sitten, kun jouduimme isännän kanssa päättämään, mitä talon kanssa teemme,
olin aluksi sitä mieltä, että turhaan otamme harteillemme vielä lisätyömaan.
Meillä kun on täällä Kaarinankin rivitalokodissamme tontti hoidettavana ja näytti siltä,
että farmi ei enää nuorisoammekaan kiinnostanut.
Mutta isäntä halusi pitää kotitilansa ja loppupeleissä sitten minäkin.
Nimittäin kun joskus tästä Kaarinan kodista luovumme ja muutamme Turkuun, tulee tuo
isännän mansikkapaikka Sauvossa olemaan paljon enemmän käytössä kuin nykyisin.
Ja vaikka nuorisomme aikoinaan vannoi, että heitä ei enää tuonne maalle saa,
niin ovatpa koittaneet nekin ajat, jolloin hekin siellä ystävineen ovat viihtyneet.
Siellä kun on tilaa ja avaruutta, on nukkumapaikkoja vaikka kuinka monelle
- ja siellä voi pitää ääntä ja meteliä ilman että kukaan häiriintyy;)
Nytkin he ovat jo varanneet viikonlopun elokuun alusta.
Tiedämmepä isännän kanssa olla poissa tieltä - ja varautua tyttären kissan hoitajiksi;)
Noissa maisemissa isäntä tänäänkin päivän vietti raivaamassa pensasleikkurin kanssa ympäristöä.
Remontit farmilla ovat tältä kesältä ohi - mitä nyt uusi savupiipun kansi pitää asentaa.
Tulevat kesät ovatkin sitten toinen juttu - sisällä talossa odottaa aikamoinen työmäärä.
Mutta vasta sitten, kun tämä Kaarinan koti on saatu remontoitua.
Ja siihen saattaa meidän remonttitahdillamme ja -taidoillamme hieman aikaa kulua;)
Huomenna on tarkoitus taas Sauvossa piipahtaa - mutta vain pikaisesti,
sillä aikomus on myös ehtiä Turkuun Kansainvälisille markkinoille.
Elleivät viinimarjapensaat houkuta enemmän;)
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
Kaunis, tunnelmallinen paikka! Ihanat vadelmat ja ruusut.
VastaaPoistaOn siellä kaunista - ja töitäkin riittää;)
PoistaKaunista!
VastaaPoistaVadelmapensaissa olen minäkin ahkeroinut -ihan kotikulmilla Helsingissä - tuloksena paitsi naarmuiset käsivarret ja sääret, myös ihan kiva satsi pakkasessa talvea odottamassa.
On tuolla kaunista - ja vadelmapensaat ovat kyllä varsinaisia naarmuttajia - mutta ovat ne vadelmat talvella nautittaessa myös jokaisen naarmun väärti:)
PoistaKiva oli kurkistaa farmillenne. Kauniita istutuksia ja rauhaisaa pihapiirin tunnelmaa.
VastaaPoistaRauhaisaa siellä todellakin on ja istutuksia en edes minä ole vielä onnistunut turmelemaan;)
PoistaTunnelmallinen paikka! Mua jopa harmittaa, että meillä ei lapsuudessani koskaan ollut mökkiä, missä rakentaa muistoja itselleen. Tosin V:n mökissä riittää remonttihommaa niin moneksi vuodeksi, että tuskinpa olisi minun puolen mökillä aikaa käydäkään :) Ja ymmärrän kyllä täysin, miksi nuorisonne tuonne haluaa!
VastaaPoistaOn tuo pihapiiri tunnelmallinen ja sinne liittyvät meilläkin monet muistot - myös ystävien kanssa jaetut. Onneksi muistot eivät katso paikkaa - ne rakentuvat sinne, missä ne rakkaimmat ja läheisimmät ovat <3
PoistaTodella kivoja maisemia ja ihana, että teillä oli mahdollisuus farmi lopulta pitää. <3
VastaaPoistaItsekin olen tänä päivänä onnellinen tuosta paikasta <3
PoistaKaunis paikka ja kauniita kukkia!
VastaaPoistaKyllä - pihapiiri on kaunis ja kukkia en minäkään ole vielä onnistunut tuhoamaan;)
PoistaIhanaa, että pystyitte lunastamaan, sillä mitä enemmän tulee sukupolvia, sen haastavammaksi paikkojen lunastaminen menee. Aivan ihana paikka teillä ja voi miehen hökötys, hih, ihana. <3
VastaaPoistaMummin kesäpaikka Sipoossa ja hyvinkin mieheni vanhempien paikka Kirkkonummella menevät jossain kohti myyntiin ja tunnen suurta haikeutta asiasta. Sipoossa vietin kaikki lapsuuden kesät ja se, että niillä kalliolla talsii vieraiden varpaat on asiana sietämätön.
Ihanaa loppuviikkoa Lady ihanuus <3
Totta - liian usein joudutaan sukupaikoista luopumaan tänä päivänä! Ymmärrän haikeutesi Sipoon ja Kirkkonummen suhteen <3
PoistaItse elättelen salaistakin salaisempaa toivetta, että niin Pohjois-Karjalan mökin poluilla kuin Sauvon farmin pihallakin tepastelisivat vielä omienkin lasteni lapset. Vaikka he ovat pyhästi vannoneet molemmat, että lapsenlapsia ei tule. Mutta niin vannoin itsekin aikoinaan ja kuinkas kävikään;)
Kiitos - ihanaa loppuviikkoa myös sinulle, Tiia ihaNainen <3
Kaunis paikka teillä! On ihanaa kun on tuollaisia paikkoja, joissa suvun tarinat elävät. Työtä ne toki tuottavat, mutta silti. Ja iso arvo on silläkin, että isännällä on paikka, jonne rakennella hökötyksiään ;) Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaKyllä tuo paikka kaunis on ja sinne liittyy niitä muistojakin vaikka muille jakaa <3
PoistaTyötä niissä on, mutta saapahan todellakin isäntä puurtaa toimistopäivänsä pois mielestään;)
Kiitos - mukavaa loppuviikkoa myös sinulle, Anu <3
Aivan upeat kuvat ja mikä paikka! Mekin kiersimme lapsuuteni maisemia Pohjois-Karjalassa eilen ja tuli kyllä lapsuuden kesät elävästi mieleen. Mukavia kissanhoitohetkiä ja loppuheinäkuuta!
VastaaPoistaKiitos - kyllä tuo paikka on minustakin kaunis:) Ja en muuten tiennytkään, että sinullakin on muistoja Pohjois-Karjalasta!
PoistaKiitos toistamiseen - kissa vipeltää tälläkin hetkellä tuossa ympärillä - jonkin vilperttikohtaus meneillään;)
Olipa sattuma, kun juuri eilen ajelimme sauvossa. Olimme läpikulkumatkalla. En ole ennen siellä käynyt. Sanoin miehelle, että täällä Se Ladykin viettää aikaansa. Oli hän hetken ihmeissään, kun ei ole koskaan yhtään blogia lukenut. Kerroin mistä on kysymys. Juttelimme tätä sellaisessa kohdassa, jossa näkyi iso tuulimyllyvipperä metsän takaa. Ja voi kuinka kaunista seutua Se olikaan. Ei mitään tasaista lakeutta.
VastaaPoistaVoi miten kiva kommentti:) Meidän farmihan ei ole ihan siinä Sauvon keskustassa vaan Sauvo-Karunatien varrella ja sielläkin aikalailla tieltä piilossa. Sauvossa minua varmaan viehättääkin juuri tuo, ettei ole tasaista lakeutta - siellä voi välillä näyttää vähän Pohjois-Karjalalta, vaikka järvet ja ne kunnon vaarat puuttuvatkin!
PoistaEi muuten meidänkään isäntä ole yhtään blogia lukenut - eikä someta muutenkaan, joten vapaasti saan täällä häärätä;)
Ihania kesäpäiviä sinulle!
Tämä on ollut upea vattuvuosi, möyryän joka päivä pihamme puskissa ja täytän pakastinta, ihanaa! <3 Aurinkoista viikonloppua Lady!
VastaaPoistaSama täällä - vadelmia on tarjolla vaikka kuinka paljon - sen kun vain poimii:)
PoistaKiitos - aurinkoa myös sinun viikonloppuusi <3
Hieno paikka! Meilläkin olis vadelmia pihassa...eipä ole tullut noukittua.
VastaaPoistaKyllä tuo paikkana on hieno - ja ehkäpä sinulla vadelmat ovat liian lähellä;)
PoistaIhastuttava juttu Sauvon farmista. Tuo otsikkokin sopisi vaikka sarjafilmille: Ruusuja ja vadelmia. Ja niin ihastuttava on tuo ympäristö, että siellä se pitäisi filmata. Muistorikas paikka teille ja farmin tarina jatkuu...
VastaaPoistaIhania heinäkuun päiviä teille!
Kiitos - tuo paikka on meille rakas ja kyllä, näyttää siltä, että farmin tarina jatkuu:)
PoistaMuistatko muuten, että Sauvossa on kuvattu aikoinaan Painajainen -niminen TV-sarja, jonka yhtä pääosaa näytteli entinen missi Johanna Raunio? Itse muistan aina tuon sarjan, kun Sauvon keskustaan eksymme;)
Aurinkoisia päiviä myös teille!
Muistan tuon Painajaisen ja Johanna Raunion siinä. Mieleeni jäi, että Johanna suoriutui hyvin roolistaan. Mutta sitä en muistanut, että sarja oli kuvattu Sauvossa... Siis Sauvolla olisi perinteitä sarjafilmille :D
PoistaKyllä se Sauvossa kuvattu oli joten perinteitä löytyy;)
PoistaHieno juttu että ette ole luopuneet tuosta paikasta. Ja marjoja tuntuu tulevan vaikka kuinka paljon ja se vasta onkin ihanaa.
VastaaPoistaMukavaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi!
Olen itsekin tänään onnellinen farmistamme:)
PoistaJa tästä vuodesta näyttää tulevan hieno marjavuosi - vaikka metsässä minua ei nähdäkään kyykkimässä näine polvineni. Onneksi on noita pensasmarjoja ja muut voi ostaa;)
Kiitos - hyvää kesän jatkoa myös sinulle ja läheisillesi!
Miten kauniita kuvia olet ottanut, Suomen kesä <3 Ihania lomapäiviä ihana Lady <3
VastaaPoistaSuomen kesä ❤️ - kiitos ja ihanaa kesän jatkoa myös sinulle ihaNainen Tiia ❤️
Poista