Viikon varrelta - töitä, hääpäivän viettoa ja Keskiajan markkinoita

Viime viikolla vaihtui kesäkuu heinäkuuhun ja juhannuskin meni menojaan.

Minun juhannukseni sujui juuri niin kuin olin toivonutkin.

Säät suosivat, saimme vieraiksemme kaikki läheisimmät ja kun 

sunnuntai-iltana istuin terassilla kahvilla, olisin, jos osaisin,

 kehrännyt tyytyväisyydestä niin kuin vain kissat osaavat.

Viikon loma oli ohi ja maanantaina alkoivat jälleen työt.

Suomen Vanhimmassa Virastossakin suurin osa työntekijöistä on jo lomilla

 mutta muutama meistä siellä vielä pari viikkoa pakertaa.

Maailma ei kuitenkaan lomaile - ei ainakaan se paha siinä.

Siitäkin saimme taas viime viikolla maistiaisia - ja niitä on riittänyt nyt loppuviikoksikin.

Kun tuntuu, että joka päivä räjähtelee jossain päin maailmaa ja uhkia on taas Euroopassakin,

olen miettinyt välillä, että turrummeko me vähitellen näihin uutisiin?

Pidämmekö niitä jo itsestään selvinä? Ja jaksammeko surra kaikkien surevien rinnalla?

Liian paljon pahaa - liian paljon surua!

Vaan silti toivon, että emme tottuisi näihin terroritekoihin emmekä sulkisi sydämiämme niiden

ihmisten surulta, jota nämä teot tuottavat.

Sanotaan edes se EI ENÄÄ ja muistetaan kukin omalla tavallamme heitä, 

jotka eivät mitää kohtalolleen voineet ja heitä, jotka jäivät suremaan.

Välillä on aurinko porottanut kuumasti, välillä on taivaskin itkenyt.

Viikon säät ovat vaihdelleet niin kuin Suomen suvessa tapana on.

Turun kesään kuuluvat vuotuiset Keskiajan Markkinat,  jotka järjestettiin nyt jo 20. kertaa.

 Itse poikkesin markkinoilla parilla lounastauolla ja tarkoitus oli vielä nyt

 sunnuntaina sinne mennä kunnolla kiertelemään.

Vaan emme jaksaneet. Laiskottelu veti voiton

 - ja onhan tuolla tullut useampana vuonna jo käytyä.

Hullun paperitkin olemme sieltä jo saaneet, joten eipä pahemmin harmita.

Papereita en tähän hätään teille näytettäväksi löytänyt, mutta tuosta linkistä ne löytyvät;

näyttää joku toinenkin bloggaaja ne hankkineen;)

Heinäkuun alussa vietimme isännän kanssa myös 27. hääpäiväämme. 

Häistämme ja hääpäivien vietosta olen kertonut aikoinaan  postauksissani

 "Loma alkoi vihdoinkin - ja hääpäiväkin meni" ja "Hääpäivä - hopeinen sellainen"

 ja pakko on tunnustaa, että tänä vuonna emme pahemmin hääpäiväämme juhlistaneet,

 sillä viime viikko meni kyllä ihan muissa touhuissa.

Ruusukimpun isäntä sentään oli ostanut - lienee anoppi taas muistuttanut hääpäivästämme

 - ja illalla nautimme kotona kahvit mansikkakääretortun kera.

Ruusukimpusta ei nyt ole kuvaa, sillä laiska lady ei ole jaksanut kameraansa esille ottaa.

Saatte tyytyä tällä kertaa rentun ruusuihin. 

Kertooko se jotain isännästä, sitä en taida paljastaa;)

Jos totta puhutaan, ei meillä tällä hetkellä oikein löydy kuvausrauhaa eikä -paikkaa, 

sillä huushollin on valloittanut tyttären Miku-kissa.

Torstai-iltana nimittäin muutettiin tytär ja kisuli tänne muutamaksi 

kuukaudeksi pakoon tyttären asunnon putkiremonttia.

 Chinchillat muuttivat jo viime sunnuntaina ja koti on hyrskyn myrskyn

myssäköistä ja laatikoista.

Niitä tavaroita olemme nyt viikonlopun täällä tyttären kanssa yrittäneet 

sijoitella  hänen entiseen huoneeseensa.

Mikä ei ihan helppo temppu olekaan, sillä tuon huoneenhan olen itselleni jo

 sisustanut työhuoneeksi ja kummasti ovat kaapit täynnä.

No, sopu sijaa antaa ja emmeköhän me muutaman kuukauden täällä pärjää.

Ainakin Miku-kissa näyttää pärjäävän.

Tekee tuhojaan minkä ehtii ja välillä lepäilee.

En valita. En sitten yhtään.

Nautin täysin siemauksin siitä, että kotona on taas menoa ja vilskettä.

Nyt kutsuu sauna ja valmistautuminen huomiseen työpäivään.

Alkaa viimeinen työviikko ennen 5 viikon lomaa.

Enkä valita siitäkään.

Yhden viikon jaksan vielä hyvin odotella, sillä eikös se niin ole, 

että paras loma on se, joka on edessäpäin?

Suloisia suvipäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.