Vuosi 2016 - hyvää vaiko pahaa?

Lupasin edellisessä postauksessani, että teen vielä koosteen viime vuodesta 

ja kun kerran on tullut luvattua, onhan se lupaus täytettävä.

Tilinpäätöksen teen sen mukaan, mitä tänne blogiin olen vuodesta kirjannut ja vaikka postauksia

viime vuonna kertyi Hitaan bloggaajan periaatteita noudattaen vain 58, tulee tästä koosteesta pitkä.

Niin pitkä, että epäilenpä, että harva teistä sen jaksaa loppuun saakka lukea.

Mutta teen sen silti - sillä teen tätä en vain teitä varten vaan myös itselleni.

Kun ikävuosia on kertynyt tämäkin määrä, on hyvä muistuttaa itseään siitä,

 että jokainen hetki on ollut arvokas ja muistamisen arvoinen

 - ja hyvä on myös miettiä sitäkin, että sitten, kun muisti alkaa temppuilla,

voin täällä käydä palauttamassa mieliini, mitä milloinkin on tullut puuhattua;)

Vuosi 2016 alkoi epätietoisissa ja surkeissakin merkeissä - toispuoleinen kasvohalvaus oli iskenyt

juuri edellisen vuoden lopulla ja minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tuleman pitää.

Toivunko - ja jos toivun, niin mihin kuntoon?

Tammikuu matoi eteenpäin hitaasti, edistystä ei juurikaan vielä näkynyt, 

mutta sain kuitenkin aloitettua perinteisen kiitosvihkoni.

Lääkärissä käyntejä, hiljaisia päiviä, kun silmän takia en voinut kuin silloin tällöin runoja lukea.

Unettomia öitä. Silmän teippausta. Kuorsauslaastareita.

Tammikuun lopussa osallistuin kuitenkin jo bloggaajien kauneuspäivään.

Kuvasta ei näy, miten vino suuni vielä on eikä se, miten silmäni ei toimi, mutta ihanaa hemmottelua

oli päästä ammattilaisten meikkaamaksi ja sainpa vielä kynsiini kestolakkauksen ja hiuksenikin kuntoon.

Aloitin myös perinteisen Ekopaastoni ja listasin tavoitteitani siihen.

Helmikuussa uskaltauduin mukaan muiden bloggaajien kanssa Rakenna ja Sisusta -messuille ja aloitin työt.

Ulkoilemaan en vielä pystynyt, sillä silmäni ei talven pakkasista ja viimoista tykännyt..

Tyttären pikkukisu Micu kävi ensimmäisellä vierailulla ja pisti huushollin hyrskynmyrskyn.

Maaliskuussa nautin jo Turun maisemista ja kevään valosta. Elämä alkoi jälleen maistua.

Vaikka maailman pahuus taas näytti kasvonsa Brüsselissä, saapui pääsiäisen valo sittenkin.

Huhtikuussa innostuttiin jo ihonhoidostakin ja vappuna punattiin huuletkin.

Toukokuussa kävivät åbloggaajat kylässä työpaikallani ja tulin kaapista ulos eli ensimmäisen kerran

täällä blogissani kerroin työstäni enemmänkin - ja samalla meni loputkin anonymiteetit.

Vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa esittäytyi;)

Tästä postauksesta tuli yllättäen viime vuoden luetuin ja kommentoiduin ja vieläkin siitä välillä kuulen.

Vaikka postausta pitkään emminkin, hetkeäkään en ole sen julkaisua katunut;
 niin paljon hyvää se on mukanaan tuonut.

Kesäkuussa sain Turun Naisten Pankilta haasteen olla mukana Kävele Naiselle Ammatti -kampanjassa
 ja vaikka itse tapahtumaan en kipeytyneen selkäni takia pystynytkään sittemmin osallistumaan,

pystyin edes omalta osaltani innostamaan muitakin bloggaajia ja lukijoitani mukaan kävelemään.

Työtovereideni kanssa teimme retken saaristoon ja Suomen kesä näytti parastaan.

Juhannusruusut kukkivat, vihreässä oli tuhat eri sävyä ja valo valaisi kaiken.

Heinäkuussa lomailtiin, tytär muutti väliaikaisesti tänne Kaarinan kotiin Turun asunnostaan
 putkiremonttia pakoon ja toi mukanaan chinchillansa, tavaransa ja tietenkin Micu-kisulin.

Sen jälkeen koti olikin sikin sokin ja hujan hajan joulukuun alkuun saakka - Miculta kun kukkasetkin

piti siirtää piiloon työhuoneeseen, isännän crockseista on puolet syöty ja niitä leluja, 
mitä isäntä kissalle osti, löytyy vieläkin nurkista ja sohvien alta;)

Vietettiin hääpäivää, käytiin Sauvon farmilla ja nautittiin Turusta ja Keski-ajan markkinoistakin.

Heinäkuussa teimme isännän kanssa myös mökkireissumme Pohjois-Karjalaan, sinne,

missä taivas on sininen ja valkoinen ja järven vesi ja muistot kultaa.

Sinne, missä sieluni lepää ja missä on sen koti.

Ja kuun lopulla käväisimme muutaman päivän lomalla kauniissa Gdanskissa ja samalla matkalla

kävimme myös päivän visiitillä Sopotissa, Puolan Rivieralla 
missä näimme myös maailman pisimmän laiturin.

Elokuussa ennen töiden alkua järjestettiin myös Åblogien perinteinen kesäkirppis Kotilaiturin pihalla.

Ja maailma oli kaunis - luonto ihastutti ja marjasato villitsi

 - jopa minä löysin itseni Sauvossa metsästä;)

Kun työt alkoivat, oli vielä upeita elokuun iltoja, jolloin kävelimme hitaita polkuja Turun jokirannassa

ja vietimme viikonloppuja Sauvon farmilla satoa keräten ja leväten.

Kauniin ja valoisan kesän jälkeen saimme vielä upean syksyn.

Voi syksyn värejä, voi kuulautta, voi haurautta.

Syksyyn sisältyi monia tapahtumia, messuja useampikin ja niistä mieluisin oli Turun Kirjamessut,

joka tällä kertaa oli minulle osittain myös työtehtävä.

Syksyyn mahtui myös työmatka kauniiseen Porvooseen 

ja tapahtumia oli kyllä tällaiselle laiskalle ladylle ihan riittämiin.

Onneksi oli myös niitä hetkiä, jolloin vain sain nauttia tuosta upeasta syksystä.

Yksi kauneimmista syksyistä, mitä olen saanut elää - ja yksi pisimmistä.

Sillä ensilumia saatiin odotella - ja kun ne viimein tulivat, sulivat ne saman tien pois.

Marraskuussa sytyteltiinkin sitten kynttilöitä - ensin Pyhäinpäivänä 
ja  tietenkin sytytettiin se ensimmäinen adventtikynttiläkin.

Alettiin myös jo virittäytyä tulevan joulun tunnelmiin, 
mm. vierailemalla Kotilaiturin joulua ihastelemassa.

Blogi vietti 4-vuotissynttäreitään ja ihmettelin sitä, 
miten te kaikki lukijat olette jaksaneet mukanani roikkua.

Joulutunnelmia kävimme myös isännän kanssa haistelemassa Raskasta Joulua -kiertueen 
avajaiskonsertissa Baltic Princessillä. Tai oikeastaanhan noita konsertteja oli kaksi,
 sillä ensin saimme nauttia raskaammasta  setistä ja toisena päivänä samat herkut vielä akustisina.

Hieno reissu!

Joulukuussa vietettiinkin jo Itsenäisyyspäivää ja pohdiskelin sitä, 

miten Suomi on maailman paras maa ja samalla tuhansien murheellisten laulujen maa.

Pohdiskelin myös sitä, mistä syntyy joulumieli ja etsin joulun syvintä tarkoitusta.

Ja tottakai vietettiin sitten sitä jouluakin, jolloin kaikki ei mennyt niin kuin oli suunniteltu.

mutta josta sittenkin niin hyvä tuli. 

Tuli joulu, jonka tulen muistamaan aina.

Ja uuden vuoden aatonaattona mietin sitä, miten kiitollinen saan olla siitä, 

miten hyvin olen toipunut tasan vuosi sitten iskeneestä kasvohalvauksesta.

En täysin, sillä suu on vielä hieman vino, mutta vinohan se oli jo ennen halvaustakin

 - katsokaa vaikka tuota blogini profiilikuvaa;)

Silmä ei edelleenkään kestä pitkäaikaista rasitusta ja esimerkiksi kirjojen lukeminen tai bloggaaminenkaan 

- saati muiden blogien lukeminen työpäivien jälkeen ei oikein onnistu, mutta toipuminen jatkuu vielä.

Aikoinaan lääkäri totesi, että vasta vuoden päästä tiedämme, miten toipuminen on edistynyt.

No - nyt voin todeta, että paremmin kuin osasin odottaakaan. Saan olla todella kiitollinen.

Ja kiitollinen olen koko viime vuodestakin.

Paljon siihen mahtui - sekä hyvää että toki sitä pahaakin.
Kuitenkin niin paljon enemmän sitä hyvää; kiitosvihkooni sain kirjata lukuisia merkintöjä.

Kaikkea ei toki tänne blogiin kirjata - ei vaikka silmä olisi sen sallinutkin.

Ne parhaat hetket lähimpien ystävien ja perheen kesken eivät tänne kuulu
 - eivätkä kuulu ne vaikeimmat koettelemuksetkaan.

Kiitos myös sinulle, joka jaksoit tänne saakka kahlata.

Olipa varmasti urakka.

Sillä vaikka kirjoitankin harvoin, kirjoitankin sitten hartaasti ja pitkään;)

Ja näillä eväillä tulen jatkamaankin - toivottavasti jaksat mukanani.

Oikein hyvää tammikuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.