Teetä ja sympatiaa

Tämän postaukseni piti sisältää kuulumisia I love me -tapahtumasta, vaan niin vain ne suunnitelmat muuttuivat. Messut jäivät minulta väliin, sillä pitkään jatkunut flunssani päätti viikolla muuntautua virustaudista bakteeripöpöjen temmellykseksi. Tiistai-illalla nousi kuume, poskiontelot huusivat punaisina apua ja keuhkoputket köhivät siihen malliin, että elo oli aika surkeaa. Lisäksi flunssasäryt tuntuvat fibromyaltikolla moninkertaisilta - sukan vetäminen jalkaan tuntui siltä kuin ihoa olisi revitty irti.

Lääkärin pakeilla oli pakko torstaina poiketa kuulemassa, että nyt ei auta muu kuin lepo ja lääkkeet. Tuli sairaslomaa ja antibiootteja sun muita rohtoja olen nyt popsinut muutaman päivän sillä seurauksella, että kuumetta ei enää ole, poskiontelotkaan eivät enää kiristä ja pakota, mutta yskä ei vain tunnu minnekään älyävän lähteä.

Perjantaiksi olin ottanut lomapäivän jo hyvissä ajoin ja aikomus oli siis messuille mennä, oli sovittu tapaamisia sekä bloggaajatuttujen että yhteistyötahojen kanssa. Mutta pakko oli perua meno - ei riittänyt kunto ja itsestään selvää oli myös se, että sairaslomalla ei messuilla. Ja olisihan se ollut törkeää myös muita messuilijoita kohtaan mennä sinne pärskimään ja tartuttamaan tautia. Harmitti silti ihan vietävästi!

Manailin itseäni - miksi en jäänyt jo edellisellä viikolla kotiin, kun yskä vaan vaivasi ja yöunet jäivät onnettomiksi? No en jäänyt, sillä minulla ei ollut kuumetta. Oli vain se yskä ja nenä tukossa. Aikoinaan pohdiskelin täällä blogissakin, milloin voi jäädä kotiin sairastamaan ja onko flunssa oikea sairaus ja samojen ajatusten kanssa sitä joka kerran vieläkin flunssassa joutuu painimaan. Milloin on se oikea aika levätä ja hoitaa itseään? Ehkä nytkin, jos olisin ajoissa osannut stopata, olisin säästynyt pahemmalta. Vaan kun se ei työssäkäyvällä ole niin helppoa sanoa, että nyt on flunssa tulossa ja jään kotiin. Jos ei ole sitä kuumetta - eikä aina senkään kanssa. Lisäksi näihin nykypäivän flunssiin ei taida aina edes se lepo auttaa; nämä jylläävät viikkotolkulla - välillä on olo, että nythän tästä selvittiin ja seuraavassa hetkessä pöpöt hyökkäävät uudestaan.

Vaan nyt on sitten levätty ja levätään vielä huominenkin. On nautittu teetä ja muitakin kuumia juomia, napsittu lääkärin dropit ja sinkit, C- ja D-vitamiinit sun muut.

On otettu päivätorkkuja aina kun on väsyttänyt ja yskä on sallinut ja nautittu myös sympatiasta.

Mikäs on nauttiessa, kun sain tällaisen hoitajan ja terapeutin? Tytär ja Micu-kisuli tulivat minua piristämään, isäntä kantaa kaupasta herkkuja ja valvoo vierestä, että muistan ottaa lääkkeeni;)

Ulkona on jo maa huurteessa, lunta ei onneksi vielä ole sadellut vaan onhan se talvi sieltä tulollaan. Toivottavasti ei sentään ihan vielä! Sillä huomenna yritän tehdä pienen kävelylenkin. Hitaan sellaisen, sillä vielä ei ole hikilenkkien aika. Mutta hitaamminkin ehtii. Ja ehtii katsella ympärilleen ja nauttia upeasta luonnosta ja viimeisiään vetelevästä syksystä!

Miten on sinun viikonloppusi sujunut?

Lohtulauluksi tälle illalle ja tälle upealle vuodenajalle jaan tänään haikeansuloisen kappaleen ja hienon version siitä:

Eric Clapton - Autumn Leaves

Hyvää ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.