Pääsiäinen - valon tuoja, kevään tuoja

Joillekin meistä pääsiäispyhät ovat vain ne kaivatut vapaapäivät arjen keskelle. Toisille ne ovat hyvä tilaisuus järjestää juhla, kutsua vieraita tai kyläillä itse. Monen lapsiperheen pääsiäistä vietetään suklaamunien metsästyksen, tipusten, jänöjen ja Kyöpelinvuoren noitien keskellä. Ja toki joku avaa pääsiäisen pyhinä myös kirkon oven.

Kodit on somistettu juhlakuntoon. Ruokalistoja on suunniteltu hartaasti ja herkut hankittu ajoissa. Kukin viettää pääsiäistään juuri niin kuin itselle tai perheelle sopii. Ja niin kuuluukin.

Meidän kodissamme ovat pääsiäisen koristelut vuosi vuodelta vähentyneet. Kun perheessä ei enää pieniä lapsia ole, pysyvät tiput ja jänöt kaapin kätköissä. Esille on nostettu vain tärkeimmät. Kuten lasten aikoinaan maalaamat pääsiäismunat.

Tänä pääsiäisenä meillä on keskitytty vain vain oleelliseen. Yhdessä olemiseen. Meillä oli nimittäin pääsiäisenä tupa täynnä.

Pitkäperjantaina saapuivat äitini ja veljeni sekä tytär Micu-kissan kanssa. Ja lauantaina tulivat vielä appivanhempani, kälyni, poikani ja miniäehdokas sekä miniäehdokkaan äiti ja veli. Hieman etukäteen jännitimme, ketkä kaikki jaksavat ja pystyvät meille tulemaan; kun mukana oli kolme sukupolvea, ei ole ollenkaan itsestään selvää se, että vielä saimme koko perheen koolle. Viime kesän jälkeen olen ollut kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka saamme yhdessä viettää. 

Yhteinen ateria, yhteiset hetket. Ja tottakai ne suklaamunatkin. Joita ei enää tarvitse piilotella ja metsästää karttojen kanssa.

Lauantain aterialla päättyi myös minun Ekopaastoni, sillä vaikka se on ajoitettu virallisesti päättymään vasta tänään pääsiäispäivänä, aikaistin lopetusta ja herkuttelin hyvällä omallatunnolla yhdessä perheen kanssa.

Ja niin herkutteli Micu-kissakin - hyvästä omastatunnosta en ole ihan varma;)

Ja voi, millainen sää! Aurinko paisteli ja ulkona terassilla oli jo keväisen lämmintä.

Pääsiäinenhän osuu meillä aikaan, jolloin talvi vaihtuu kevääksi. Kuollut herää eloon.

Ja siinä on se tärkein.
Hiljaisen viikon jälkeen murheellinen pitkäperjantai.
Lankalauantain hiljaisuus ja odotus.
Ja vihdoin pääsiäispäivän tyhjä hauta.
Elämä voittaa kuoleman.
Ja valo voittaa pimeyden.

Kevät on silloin täällä. Ja kevään värit. Meidän etupihallamme ensimmäiset vihreät puskevat jo maasta. 

Ei haittaa, vaikka huomiseksi on luvattu lunta ja räntää - kun on jo saanut maistella, miltä kevät näyttää ja tuntea poskillaan auringon lämmön, uskaltaa jo luottaa siihen, että kyllä elämä voittaa. 

Millainen on ollut sinun pääsiäisesi?

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, 

Blogit.fi:n, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.