lauantai 2. marraskuuta 2019

Pyhäinpäivänä muistot elävät ja sytytän kynttilän

On pyhäinpäivän ilta. Moni juhlii tänään halloweenia, mutta meillä ei sitä juhlita. Halloweenia ei minun nuoruudessani tunnettu kuin amerikkalaisista elokuvista karkki ja keppos -lapsineen enkä ole sille myöhempinäkään vuosina lämmennyt. Lapsemme ovat tahoillaan toki saaneet sitä juhlia ja juhlivat ystävineen tänäkin iltana, mutta meillä kotona vietetään pyhäinpäivää.

Ja niin vietetään monessa muussakin suomalaiskodissa, sillä tänään ovat hautausmaat yhtenä kynttilän liekkien merenä ihmisten muistellessa poisnukkuneita läheisiään.

Meidän kynttilämme on sytytetty  terassille kanervikkoon kuten monena aiempanakin vuonna, sillä sekä isännän että minun sukujemme haudat ovat liian kaukana, jotta niille pääsisimme. Tiedän kuitenkin, että niillä kauempanakin olevilla sukuhaudoilla kynttilöiden liekit tänään lepattavat.

pyhäinpäivän kynttilä lepattaa kanervikossa

Kynttilöitä sytyttäessä ja liekkien lepatusta katsellessa muistelen heitä, jotka eivät enää täällä kanssamme vaella.


Omia läheisiäni ei rajan taakse tänä vuonna ole siirtynyt, mutta kuolema on kuitenkin korjannut satoaan  muutaman ystäväni perheissä ja mielessäni ovatkin he, joille suru ja kaipaus ovat tänä pyhäinpäivänä lähellä ja jotka tänä iltana istuvat kotiseurakuntiensa kirkoissa kuuntelemassa poisnukkuneiden läheistensä nimien lukua.

Toki kaipaus ja suru itsellekin tähän päivään liittyvät. Niin kuin muistotkin, joista useimmat varmasti aika on jo kullannut. Mutta sittenkin niiden muistojen myötä ovat rakkaani vieläkin liki.

Olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa. Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.

Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. Sillä minulla on aina sisar.

Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti Pohjois-Karjalan mökin rappusilla kahvipannu jo kuumana meitä kesälomalaisia.

Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja  luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.

Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja
jonka sanoissa "kuule, kuinka lapsi nauraa" piilee suuri viisaus.

Tänään kaipauksen ja ikävän lisäksi olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä, ettei noita kynttilöitä tarvinnut enempää sytytellä, vaikka lähellä oli se elämän liekin sammuminen yhden läheisemme kohdalla tänä vuonna. 

Elämän liekki lepattaa päiviemme määrän eikä kysy lupaa silloin, kun se sammuu. Onneksi olemme läheisemme vielä saaneet täällä pitää.

Sanat "muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus" ovat tänään tärkeitä.

Sillä minulle pyhäinpäivä merkitsee myös toivoa jälleennäkemisestä. Sitten joskus.

Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen eikä sen määrää kukaan tiedä etukäteen ja että jokaisen on täältä joskus lähdettävä.

Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.

Niinpä sytytän kynttilän. Ja muistan.

Kenen muistoksi sinun kynttiläsi liekki tänään lepattaa?

Rauhallista pyhäinpäivää sinulle!


Lady of The Messiä voit seurata myös

SHARE:

31 kommenttia

  1. Pihalle minäkin sytytin kynttilät äidin, ystävän ja monen muun muistolle. Nyt olemme flunssassa molemmat eli emme mene haudoille. Mutta monena vuotena jo olen omaan pihaan kynttilät laittanut ja uskon heidän siellä jossain ne näkevän ja mun kaipuun koskettavan. Äidin kuolemasta on jo yli 30-vuotta ja sen surun myötä olen ymmärtänyt, että voin myös muistella ihan vaan kotona.
    Hyvää syksyn jatkoa ja valoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin isäni ja siskoni kuolemista on jo se 30 vuotta, mutta ikävä on edelleen - suru toki muuttanut muotoaan, mutta onneksi on muistot <3
      Hyvää syksyn jatkoa myös sinulle <3

      Poista
  2. Rauhaisaa pyhäinpäivän iltaa! Ei meilläkään Halloweenia tänään juhlita. Itse asiassa oman perheen kanssa sitä ei juhlistettu mitenkään. Koululaisille olisi ollut eilen Halloween disco koulussa, mutta kaikki valitsivat mielummin treenit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ihmiset voivat halloweenia juhlia ihan rauhassa - minuun se ei vain iske enkä pidä siitä, että se osuu samaan aikaan pyhäinpäivän kanssa. Teillä on fiksuja lapsia!

      Poista
  3. Ei juhlita meilläkään halloweenia...hautamailla vieraillaan, kynttilöitä poltellaan ja muistellaan pois nukkuneita♥

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirjoitus ❤️ Kävin itse laittamassa haudoille kukat ja kynttilät jo perjantaina. Kolmas vuosi ilman äitiä...

    Kirjoitin itse näin Facebookin puolelle eilen

    "Hyvää Pyhäinpäivää🕯️Peaceful All Hallows's Day🕯️
    Tänään vietämme pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää.

    Meidän nykyinen pyhäinpäivä tai Pyhäinmiestenpäivä kuten sitä aiemmin on kutsuttu on päivä, jolloin monet vievät läheisten haudoille kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi.

    Vuonna 1517 Martti Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla kaikkien pyhien päivän aattona. Tästä sai alkunsa uskonpuhdistus eli reformaatio.

    Meillä Suomessa on syksyllä vietetty sadonkorjuujuhlaa kekriä hyvin samoihin aikoihin kuin pyhäinpäivän kanssa.

    Halloween on puolestaan anglosaksissa maissa pyhäinpäivän aatto 31.10., joka aikoinaan on ollut myös muinaisten kelttien talven alkamisen päivä. Halloween rantautui Amerikkaan irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten mukana.

    Mitä juhlaa ikinä vietätkään niin rauhaa ja rakkautta ❤️"

    Halloween ei ole kuulunut minun Pyhäinpäivään mutta veljeni tytölle on tehty Halloween herkkuja ruokapöytään mikä on mielestäni ihan hyväksyttää.

    Hyvää sunnuntaita Ladylle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään halloweenia tuomitse - minusta ihmiset saavat juhlia juuri niitä juhlia, jotka heistä parhailta tuntuvat - halloween vaan ei ole minun makuuni. Ehkä jos sitä olisi jo nuorempana tottunut juhlimaan, sitä nytkin viettäisi - vaan minun nuoruudessani ei tätä juhlaa tunnettu. Kertoo vain tietenkin sen, että aika vanha jo olen;)
      Juuri noin - rauhaa ja rakkautta, mitä ikinä juhlaa vietätkään <3

      Poista
  5. Kiitos tästä kauniista tekstistä. Meilläkin oli muistojen päivä eilen. Kävimme hautausmaalla viemässä Kristalle kynttilän ja neilikoita. Hautausmaa oli niin kaunis kaikkine kynttilöineen. Sieltä menimme pyhäinpäivän iltakirkkoon. Todella kaunis ja koskettava tilaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, että te käytte Kristan haudalla <3 Me ei saatu aikaiseksi edes lähteä pyhäinpäivän iltakirkkoon - pieni flunssanpoikanen vaanii sekä minua että isäntää ja olemme vain lepäilleet.
      Hyvää syksyn jatkoa ja talven alkua sinne sielunmaisemiin, Anneli <3

      Poista
  6. Olin koko pyhäinpäivän töissä, joten ei tullut pahemmin kynttilöitä polteltua. :/ Pyhäinpäiväksi osui edesmenneen mummoni syntymäpäivä, joka oli lapsuuteni tärkein ihminen, häntä tulikin mietiskeltyä useasti työpäivänkin aikana.

    Rauhallista sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - aika monellehan eilinen oli työpäivä ja ihan normi lauantai. Onneksi on muistot ja ne elävät mielissä muulloinkin kuin pyhäinpäivänä.
      Kiitos, rauhallista sunnuntaita myös sinulle, Jonna <3

      Poista
  7. Kaunis teksti Lady. <3 Kyllä oli vaan kaunis eilen Porvoon hautausmaa, kun siitä ohi kuljin. <3

    Sydämellistä sunnuntaita ihanainen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia - ja itseäni hieman harmittaa, ettemme saaneet aikaiseksi lähteä katsomaan hautausmaan kynttilämerta, mutta laiskuus voitti - ja flunssanpoikanen, joka vaanii sekä isäntää että minua.
      Rauhallista sunnuntaita sinulle, ihaNainen <3

      Poista
  8. Kiitos näistä ihanista sanoista minullakin oli muistojen päivä kävin mieheni ja Äitini haudalla sytyttämässä kynttilät, sekä olin kappelissa siellä oli hartaus hetkin ja sanottiin kaikkien nimet jotka tänä vuonna on pois menneet. Mieheni menehtyi kesäkuussa.Rauhaisaa pyhä iltaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin vielä suruaika ja oli varmasti tunteikkaita hetkiä eilen. Voimia sinulle ja levollista pyhäiltaa, Ritva <3

      Poista
  9. No voi, minä unohdin. Minä en huomannut pyhäinpäivää ollenkaan. Olin siskoni luona muuttotalkoissa eilen ja tänään olen ollut kotosalla vaan - ja sitten näistä postauksista luen, että on ollut pyhäinpäivä. Edesmenneitä sukulaisia, erityisesti omia vanhempia, muistan muutenkin päivittäin, varsinkin öisin valvoessa, ja mietin heidän hyviä sanontojaan ja ajatuksiaan, jotka vasta näin vanhemmiten huomaan merkitsevän minulle paljon. Ikävä on aina vain suurempi, mutta hiljaisessa mielessä he ovat aina läsnä.
    Kirjoitit kauniisti, Lady.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin muistot elävät ihan joka päivä - ja itsekin olen huomannut, että iän karttuessa juuri noita sanontoja ja ajatuksia yrittää palauttaa mieleen - samoin kuin ilmeitä, joista osa välillä häivähtää jälkipolvien kasvoilla s3

      Poista
  10. Erityisesti mielessä oli oma isi ja mummit. Kynttilöitä sytyttäessä mietin, että ei kahdeksan kynttilää kyllä riitä, niin monta tätiä ja enoa on menehtynyt.
    Muistossa on tosi paljon ihania asioita, joita muistaessa tulee hymy huulille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä kynttilöiden liekkejä minunkin elämäni varrelle mahtuisi vaikka kuinka monta mutta onneksi yksikin liekki - ja yksikin ajatus - riittää monelle <3

      Poista
  11. Kaunis kirjoitus Lady <3
    Minä muistelin rakkaitani, mutta haudoille ei ehditty. Haudoille jonain muina päivinä.
    Hyvää alkanutta marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on muistot - haudat odottavat kyllä <3
      Kiitos - hyvää tätä uutta kuuta myös sinulle, Tuula <3

      Poista
  12. Ihana ja viisas kirjoitus, niin kuin sinäkin.

    Olen jo hyvin kauan ajatellut, että tuolla puolella olevat ovat aika lähellä meitä, vain ajatuksen takana, edesmenneet rakkaat ovat koko ajan läsnä. Jokaisella on kuitenkin oma retki kuljettavana täällä, vaikka polut kulkevat vähän aikaa tai kauemminkin yhdessä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - sitä, miten kauan täällä saamme kulkea, emme tiedä - siispä muistetaan rakkaudella heitä, jotka eivät täällä enää ole ja rakastetaan lujasti heitä, jotka vielä ovat <3

      Poista
  13. Koskettava teksti. Minä en ole ikinä tavannut appiukkoani ja uskon, että mieheni on hyvin hänen kaltaisensa - häntä siis mietin usein tällaisina päivinä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän meillä useimmilla on joku, jonka olemme menettäneet - ja menettää voi sellaisenkin, jota ei koskaan ole tavannut. Itse suren sitä, ettei isäni ehtinyt nähdä poikaani ja veljentytärtään - tyttäreni ja veljenpoikani hän ehti nähdä, mutta kumpikin oli niin pieni isän kuollessa, etteivät he häntä muista. Muuten kuin kuvista ja minun kertomuksistani ja muistoistani.
      Oma appeni on minun lasteni ainut isoisä, pappa, joka hoiti ja leikki heidän kanssaan. Ja tämän papan 90-vuotisjuhlaa menemme huomenna viettämään <3

      Poista
    2. ...siis ainut isoisä, jonka he tuntevat...

      Poista
  14. Haluan, kuten monet muutkin, pitää Halloweenin ja Pyhäinpäivän ihan erillään. Ei meillä suuremmin Halloween näykään, mutta Pyhäinpäivä rauhoitetaan siltä kyllä. Tosi moni viettikin Halloweenia jo edellisenä viikonloppuna. Virallisestihan Halloween on lokakuun viimeinen päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni tosiaankin viettää Pyhäinpäivää jo edellisenä viikonloppuna ja se on hyvä niin! Kun , pysyvät erillään, ei minullakaan ole mitään niitä vastaan vaikka itse en halloweenille lämpenekään. Mutta ymmärrän hyvin heitä, jotka kaipaavat tähän pimeään vuodenaikaan hauskanpitoa ja väriäkin;)

      Poista
  15. Pyhäinpäivällä oli ennen niin toisenlainen merkitys. Itse koitan kunnioittaa vanhoja perinteitä. Nämä uudet ei ole mun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - vanhat perinteet riittävät minullekin.

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig