Maaliskuun muistot olivat jo jäädä kirjaamatta, sillä tuntui, että kuukausi vain vilahti ohi pitkällisen flunssan kourissa kärvistellessä. Mutta kun oikein harmaita aivosolujani vaivasin, löytyi tästäkin kuukaudesta niitä muistamisen arvoisia hetkiä ja tapahtumia.
Vaikkapa hetket lounastauoilla ja töiden jälkeen kotiin lähtiessä, kun Aurajoesta olivat jäät sulaneet ja valo häikäisi silmiä ja toi jo aavistuksen keväästä. Vaikka näyttikin jo keväiseltä, oli edelleen kylmä ja talvitakin alla villatakkikin oli tarpeen. Ei haitannut - kevään valo vaan saa hymyn huulille.
Jo helmikuussa iskenyt flunssa näytti kyntensä ja sen kourissa kuluikin sekä loma että sitä seuraava viikon sairasloma. Ehkä minä vihdoin alan oppia, että flunssa kannattaa hoitaa kunnolla eikä lähteä puolikuntoisena töihin - sen verran tiukkoja sanoja lääkärini minulle lausui, kun minut kotiin passitti vaikka olin vain yskänlääkereseptiä mennyt hakemaan.
Sama flunssa on vihoitellut kyllä edelleenkin - inhottava tauti, kun välillä tuntuu siltä, että nytpäs minä sen nitistin ja seuraavana päivänä se taas niskuroi. Mutta eiköhän se vielä taltu. Ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka oli kylmää, lämmitti aurinko sentään sen verran, että jopa meidän varjoisalla etupihallamme ilahduttivat lumikellot kukinnallaan. Muita kevätkukkia sieltä tuskin nouseekaan, sillä viime vuonna jäivät tältä ladylta mukulat istuttamatta.
Sairastelun oheen mahtui onneksi muutamia hauskoja ja mukavia tapahtumia. Töissä vietimme päivän Ruissalossa toimintaa ja taloutta suunnitellen ja päivään saimme myös mahdutettua voimauttavaa valokuvausta. Kun sääkin helli auringonpaisteella, voi sanoa, että kerrankin tällaisesta suunnittelupäivästä nautin täysillä. Ja niin tuntuivat nauttivan myös työkaverini.
Voimauttavaa valokuvausta on työyhteisössämme aiemmin kokeiltu ja jos et ole koskaan sellaiseen päässyt osallistumaan, suosittelen lämpimästi.
Maaliskuulle osui myös mukava ja inspiroiva Aboa Vetus & Ars Novan bloggajien museopäivä. Hyvää ruokaa, kivaa seuraa ja hienoa taidetta sekä historiaa. Kerrassaan elämyksellinen päivä.
Sairastelun takia jäi sosiaalinen elämä työhön liittyviä tapaamisia lukuunottamatta vähäiseksi, sillä jouduin perumaan jo sovittuja menoja ja tapaamisia. Puolikuntoisena en vaan enää jaksanut tehdä töiden jälkeen muuta kuin levätä. Enpä muista, että minulle aiemmin olisi käynyt niin kuin eräänä päivänä, kun töistä kotiin tultuani ja syötyäni olin nukahtanut sohvalle ja heräsin siitä seuraavana aamuna klo 5:50. Katsoin kelloa epäuskoisesti, käänsin kylkeä ja jatkoin uniani siihen saakka, kunnes isäntä tuli herättelemään minut aamukahveille. Hän kertoi, että kun hän illalla oli tullut töistä, olin nukkunut niin sikeästi, ettei hän ollut raskinut herättää minua. Oli vain ottanut villasukat jaloistani ja peitellyt minut.
Tulipahan nukuttua. Ja tarpeen olivatkin nuo unet, sillä yskän takia yöunet ovat olleet kortilla.
Isäntä yritti toki muutenkin ilahduttaa minua kantamalla jälleen kerran kaupasta herkkuja jos jonkinlaisia. Voi onnetonta, kun hän ei millään meinaa muistaa, että herkut ovat minulta ekopaaston takia nyt kiellettyjä. Joutuu isäntä-parka ihan itse kaikki ne suklaat, lakritsit ja pullat syömään;)
Maaliskuu oli myös tulppaanien aikaa. Niitä ostin itse, niitä kantoi kotiin isäntä ja niitä sain myös lahjaksi. Ylläolevan upean kimpun sain Tuula´s life -blogin Tuulalta bloggaajien museopäivässä. Kiitos, Tuula, synttärimuistamisista.
Ja niitä tulppaaneja sitten siirreltiin olohuoneen pöydältä työhuoneeseen tai kirjahyllyn päälle turvaan Micu-kisulilta, joka välillä kävi tyttären kanssa minua hoitamassa ja ilahduttamassa. Viherkasvimmehan ovatkin olleet työhuoneessa hoidossa yli vuoden, sillä Micu on sellainen tuholainen, että kukat saisivat kyytiä hetkessä. Oikeastaan vähät kukista, mutta kun Micun tuhoamistapa on syöminen, saattaisi se saada myrkkyjä elimistöönsä. Joten kukat pysyvät piilossa niin kauan, kunnes Micu oppii sen, että kaikkea ei tarvitse maistaa.
Siinäpä se. Maaliskuu 2017. Ja nyt olemme jo siirtyneet kesäaikaan ja huhtikuuhun. Luvassa valoisia, lämpöisiä päiviä, luonnon heräämistä ja uusia alkuja. Ja pääsiäinen ihan tuossa nurkan takana.
Millainen oli sinun maaliskuusi?
Oletko säästynyt flunssalta?
Upeaa huhtikuuta sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
