keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Minuuttitaidetreffejä, väriterapiaa ja historian havinaa bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Ars Novassa

Kun Turussa Aurajokirannassa sijaitsevaan historian ja nykytaiteen museoon, 
Aboa Vetus & Ars Novaanastelee sisään, kiinnittyy huomio heti sisääntuloaulassa
 sijaitsevaan Niki De Saint Phallen Kohtuullisuus -veistokseen.  

Tätä museon aulassa jo vuodesta 1995 seissyttä rehevää ja värikästä akkaa museon oma 
henkilökunta kutsuu nimellä Niki ja sillä nimellä taidan itsekin sitä jatkossa kutsua,
 sillä kyllä tästä veistoksesta on vaikea kohtuullisuutta löytää;)

Aboa Vetus & Ars Nova - Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985)
Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985) 

Itse sain tervehtiä jälleen Nikiä viime lauantaina, kun olin mukana museon järjestämässä 
bloggaajien museopäivässä. 

MKitchen & Caféen brunssi

Päivä aloitettiin brunssilla, jonka tarjosi museon uusi ravintola-kahvila M Kitchen & Café.
Tästä brunssista olin kuullut kehuja ystäviltäni ja sanonpa vain, että eivät olleet kehut turhia.
Brunssibuféssa olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja ja hieman niitä katsellessa manasin hiljaa
mielessäni meneillään olevaa ekopaastoani ja taisipa mielessä käydä sekin ajatus, 
että mitäs jos teenkin sortumusmaximuksen ja unohdan hetkeksi koko paaston.

Vaan eipä tarvinnut sortua, sillä onneksi myös paastoajalle löytyi syötävää yllin kyllin.
Tuo ylläolevassa kuvassa oleva alarivin keskimmäinen lautanen tyhjeni aika sukkelaan.

Toinen sortumuksen paikka olikin sitten jälkiruokapöytä, josta löytyi mm. kahvila-ravintolan 
kanssa samaan yritykseen kuuluvan MBakeryn herkullistakin herkullisemman näköisiä kakkuja.
Eikä vain näköisiä, sillä sen verran on tullut tämän vuonna 2015 Suomen paras leipomo -kilpailun voittajan kakkuja maisteltua. Onneksi tarjolla oli myös kattava määrä hedelmiä,  joten vältin tällä kertaa sortumuksen. Eikä jäänyt kaivelemaan kuin vähän kun katselin muiden bloggaajien herkkulautasia;)

Brunssin aikana museon yhteistyöpäällikkö Jenny Oja kertoi meille museon historiasta
 ja vaiheista ja siitä, mitä kaikkea  museo sisällään pitää.

 Nimensä mukaisestihan museossa on oikeastaan  kaksi eri museota:

 Aboa Vetus on historiallinen museo, joka sijaitsee itse rakennuksen  alla ja jossa on nähtävillä
 Turun  historiaa  maan alta kaivettujen raunioiden keskellä. 

Ars Nova taas on taidemuseo, jonka nykytaiteeseen keskittyvät näyttelysalit
 sijaitsevat vuonna 1928 rakennetussa Rettigin palatsissaEnsimmäisessä kerroksessa esitellään vuosittain neljä vaihtuvaa näyttelyä ja toisessa  kerroksessa  on nähtävillä kattaus  Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta kaksi kertaa vuodessa.  Osa vaihtuvista näyttelyistä täyttää myös Ars Novan toisen kerroksen, jossa sijaitsee Takkahuone-galleria.

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa - minuuttitaidetreffit

Brunssin jälkeen suuntasimme mekin toiseen kerrokseen ja kohti Minuuttitaidetreffejä.
Saimme käsiimme oheisen lomakkeen, jonka toiselle puolelle oli listattu viisi erilaista ihmistyyppiä ja nämä ihmistyypit saimme arvottaa sen mukaan, kenen kanssa mieluiten lähtisimme taidetreffeille.

No - eipä ollut ollenkaan helppo tehtävä!
Minä valitsin tyypin, joka on aivan erilainen kuin itse olen. 
Kun kuusikymppinen lady vielä tässä iässä  pääsee treffeille, pitää olla rohkea
ja valita jotain muuta kuin tuttua ja turvallista;)

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa
kuva: Jari Nieminen

Minun treffiseuraani kuvattiin lomakkeessa seuraavasti:
"Olen värikäs ja räiskyvä persoona, joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta.
En takerru yksityiskohtiin - minua voisi kai kutsua suurpiirteiseksi."

Kun olimme valinneet treffikumppaninne, pääsimmekin itse asiaan eli tutkailemaan
museolaisten meille etukäteen valitsemia viiden taiteilijan teoksia.

Kierrosta veti taideohjaaja Elli Liippo ja samalla kun keskustelimme teoksista ja mietimme,
mitä ihmistyyppiä ne mahtoivat edustaa, kertoi Elli meille taustoja teoksista ja niiden tekijöistä.

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle - bloggaajien museopäivä, Aboa Vetus & Ars Nova
Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle 
Tästä Antoni Tápiesin Seinäkirjoituksia -teoksesta kierroksemme aloitimme ja oli mielenkiintoista kuulla, miten erilailla me osanottajat eri teokset koimme,  sillä eipä tainnut joukossa olla yhtään teosta, jonka kaikki olisimme kuvailleet samalla ihmistyypillä.

Ja kuten yläkuvasta huomaatte, mukana oli myös pienempiä treffeilijöitä - pilkkumekkoinen
Hopeapeili -blogin Elinan tytär jaksoi olla mukana koko kierroksen ja näki kyllä,
että tämä pikku neiti ymmärsi taiteen päälle;)

Ja ei - tämä teos ei minulle vastannut omaa treffikumppaniani.
Sen sijaan  teokseen mieltyi Sikses kiva paikka -blogin Mari.

Toisin olikin sitten seuraavan taiteilijan, Suomen Picassoksikin kutsutun, turkulaisen
taiteilijan Kauko Lehtisen teosten laita.

Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.
 Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille
Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.

Minulle nämä kolahtivat ja kovaa.
Ihanaa väriterapiaa ja teoksissa olisi tutkittavaa riittänyt vaikka kuinka pitkään.

Ja pahoittelen kuvan huonoa laatua - museossa kuvaaminen ihmisjoukossa ei ole 
harrastelijalle ollenkaan helppoa.
Onneksi museo oli järjestänyt paikalle valokuvaaja ja museon taidegraafikko Jari Niemisen,
joka oli aivan hurmaava nuori mies - ei ihme, että hänet on vuonna 2013 valittu museon
vuoden työntekijäksi. Saimme lainata hänen kuviaan ja niin on tässäkin postauksessa
 parin kuvan kohdalla tehty. 

Me viivyimme yhden taiteilijan kohdalla 5 minuuttia.
Tuntuu lyhyeltä ajalta. Vaan eipä enää tuntunutkaan sen jälkeen, kun kuulimme,
että yleensä yhden taideteoksen katseluun käytetty aika on n. 14 sekunttia;)

 Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle
Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle

Ja seuraava teos valloittikin minut sitten täysin - voisi sanoa, että olipas onnistuneet treffit!

Tämän upean, värikylläisen teoksen ottaisin seinälleni heti, kun minulla tuohon varaa olisi.
Ja heti, kun kotimme seinäpinta-ala kaksinkertaistuisi, sillä teos oli kooltaan suuri.

Tämän kuvan kohdalla jouduin turvautumaan museon omaan sivustoon ja lievään väkivaltaan, sillä kuva on leikattu museon omasta näyttelyjulisteestaOmat kuvani teoksesta olivat kaikki niin vinksahtaneita, ettette niistä olisi teoksen upeutta nähneet.

Treffailimme vielä kahden taiteilijan teoksia:

Lars-Gunnar Nordströmin (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle  ja Diptyykki II, 1972, öljy levylle,  joista ensimmäiseen ihastui Tuula´s life -blogin Tuula.

Johanna Kiivaskosken (1967-): Serafi, 2007, Amor vuohipaimenena, 2008, Rukoilijasirkka piikkikruunun oksalla, 2008, L'amour plus léger que le papillon, 2008, kallionauhuksen lehti.
Tähän neljän teoksen tauluryhmään ihastui Turun Tilda
jonka blogissa teoksista löytyy myös kuva.

Treffien jälkeen siirryimmekin katsastamaan Aboa Vetusta 
ja kokemaan historian havinaa.

Matkalla kellariin tosin pysähdyimme katsastamaan Madame B -videoinstallaatiotajoka on nykyaikaan  sijoittuva,  Mieke Balin & Michelle Williams Gamakerin uudelleentulkinta  Gustave Flaubertin klassikkoromaanista Rouva Bovary.  Tutkijan ja taiteilijan yhteistyössä tekemä useaan tilaan levittäytyvä mediainstallaatio tutkii kapitalismin ja romanttisen rakkauden välistä suhdetta.

Koko teoksen katsominen olisi kestänyt kaksi tuntia,
 joten se oli jätettävä seuraavaan kertaan.

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa
kuva: Jari Nieminen

Aboa Vetuksen kellareissa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka.
Upea, hämyinen kellari kätkee sisäänsä raunioita, kulkuväyliä ja rakennusten pohjapiirroksia,
jotka ovat keskiaikaisia.  Vanhimmat kellarit sijoittuvat 1300-luvulle. 
Paikoittain rauniossa voi nähdä kerrostumia aina 1900-luvun alkuun saakka.

Aboa Vetuksen perusnäyttely kertoo Turun ja sen asukkaiden tarinaa arkeologisten esinelöytöjen ja tekstien kautta. Lokakuussa 2016 perusnäyttelyä täydennettiin eläinten luista ja niiden historiasta kertovalla Luutarhalla. Vaihtuvat näyttelyt nostavat esiin kiinnostavia teemoja kuten äänet keskiajan ihmisen korvin, Luostarikorttelin asukkaat eri aikoina tai vaikkapa lasten elämä keskiajalla.

Aboa Vetuksen raunioita


Aboa Vetuksen raunioita


kaupunkikorttelin pienoismalli Aboa Vetuksessa

Näissä raunioissa sijaitsee myös Pyhän Annan Kappeli, joka on vuokrattavissa esim. yksityistilaisuuksiin. Olemmepa työyhteisössämmekin sitä käyttäneet pariin kertaan - viimeksi se toimi kuvauspaikkana piispa Kaarlo Kallialan joulutervehdysvideolle.

Ja tuolla raunioissa ovat omat lapseni aikoinaan tutkineet mm. sitä kissan luurankoa
jota yhdeksi museon avainesineiksi luetaan tuon alussa esitellyn akan, Nikin, kanssa.

Luulen, että lapsille juuri tämä osa museota on se kaikkein mielenkiintoisin.
Ja riittää siinä toki ihmeteltävää meille vähän varttuneemmillekin.

Biljardisali Aboa Vetus & Art Novassa

Pääsimme vielä tutustumaan museon Biljardisaliin, joka ei yleisölle normaalisti ole auki.
Tätä upeaa huonetta, joka sijaitsee palatsin ylimmässä kerroksessa,
on kuitenkin mahdollista vuokrata kokous- tai juhlakäyttöön - istumatilaa tuon valtavan pöydän
ympäriltä löytyy 22 hengelle.

Aboa Vetus & Ars Novahan ei ole vain museokäytössä vaan sieltä löytyy erilaisia kokoustiloja
enemmänkin ja museossa on mahdollista viettää vaikkapa Tyky-päivää erilaisten työpajojen 
merkeissä. Minuuttitaidetreffit on yksi näistä työpajoista enkä panisi ollenkaan pahitteeksi,
jos omakin työyhteisöni museoon useammin päätyisi.

Ainakin ovat puitteet kunnossa kunnon kokoukselle, juhlalle tai Tyky-päivälle:
 on upea rakennus keskellä kauneinta Turkua, on virikkeitä jos jonkinlaisia ja on ravintola, 
jonka pöydät notkuvat herkuista.
Ja on osaava ja ystävällinen henkilökunta, jonka avustuksella onnistuu taatusti.
Itse olen menossa työasioissa museoon ensi syksynä, jolloin viemme sinne kolleegoitamme 
tutustumaan kellarin raunioihin.

ladyt bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Art Novassa

Ja kuten asiaan kuuluu bloggaajien ollessa paikalla, onhan se omakin naama kuvaan saatava.
Niin nytkin - yhteiskuvassa Tuula´s life -blogin Tuula, Marjon matkassa -blogin Marjo
ja eräs höperö lady, joka ei saa edes mieleensä sen bloggaajakolleegan nimeä, 
joka kuvan otti. Kiitokset kuitenkin kuvasta:)

Ja suuri kiitos Aboa Vetus & Ars Nova -museolle ja sen henkilökunnalle sekä M Kitchen & Cafélle
upeasta päivästä. Minä nautin täysillä ja niin tuntuivat nauttivan muutkin bloggaajat.

Kiitos myös bloggaajakolleegat, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, oli hauska nähdä ja treffailla 
kanssanne taiteen ja historian keskellä.

Onko Aboa Vetus & Ars Nova sinulle tuttu museo?
Entä tunnistitteko treffaamiamme taiteilijoita?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:

39 kommenttia

  1. Kiitos Ladylle seurasta tässä upeassa taidepäivässä! Vaikka olen itse käynyt Aboa Vetus & Ars Novassa ennenkin olivat minuuttitaidetreffit uusi kokemus. Maukkaat M Bakeryn Cafen tarjoilut, joita taas silmät enemmän kuin vatsa veti :) ja totta kai teidän blogikollegoiden tapaaminen kruunasivat vielä päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmät siis SÖIVÄT enemmän kuin vatsa veti :D

      Poista
    2. Niin taisivat syödä minunkin silmäni:) Ja oli kiva tapahtuma, jossa ihan työpaikan nurkilta löytyi ihan uusia juttuja. Olin noista minuuttitreffeistä hieman hajullakin mutta en ollut tajunnut, miten mainio juttu ne ovat.
      Ja tottakai oli kiva tavata sinua ja muita bloggaajia <3

      Poista
  2. Upea näyttely. Kiva idea keksiä taiteesta treffiseuraa. Sinun saama seura kuulostaa kovasti minulta :)
    Ihanaa keskiviikkoa Lady ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On upea näyttely ja treffit ovat mainio idea! Ja todellakin - sinähän se olitkin;)
      Kiitos - ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle <3

      Poista
  3. Ihana tapahtuma teillä siellä ja ihastuttava kuva tuo viimeinen <3

    VastaaPoista
  4. Enpä ole tuolla koskaan käynyt.Minäkin kuvasi perusteella tykästyin kovasti tuohon Kauko Lehtisen oikeanpuoleiseen teokseen. Sen ottaisin mieluusti seinälleni.
    Mutta enemmän kuin itse teokset minua tuolla kiinnostaisi itse tila. Yleensäkin museoissa ja gallerioissa kiinnitän suuren huomion tilaratkaisuihin ja valaistukseen, eli en ole ehkä ihan se toivotuin museokävijä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse muutenkin hieman heikkona Kauko Lehtiseen ja huolisin kyllä nuo molemmat teokset;)
      Kannattaa kyllä tässä museossa poiketa joskus, kun Turun seudulla käyt - tilaratkaisut ovat upeat - samoin valaistus!

      Poista
  5. Teilläpä oli ihana päivä taiteen ja toistenne seurassa. Bloggaajia on näköjään aika paljon Turun seudulla ja hienoa, että tapailette toisianne.
    Tuo kuva pienestä taiteenharrastajasta äitinsä kanssa on niin hellyttävä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - meillä oli ihana päivä. Turun seudulla on todellakin paljon bloggaajia eikä tässä tilaisuudessa ollut kuin muutama esim. meidän upeasta Åbloggaajajoukostamme. Meillä on oma kiva verkosto ja pidämme yhteyttä ja tapailemme siellä sun täällä;)
      Minustakin tuo kuva pienestä taiteenharrastajasta äitinsä kanssa on suloinen - ja suloisia olivat itse kuvattavatkin <3

      Poista
  6. Vautsi, teillähän on ollut ihan täydellinen päivä: hyvää mättöä, taidetta, ja seuraa.

    Ja hei tuo viimeinen kuva on aivan SUPER.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain - vallan täydellinen päivä oli.
      Kiitos kuvakehuista - tuo poseeraaminen ei oikein ole minun juttuni mutta onneksi Tuula ja Marjo säteilevät muidenkin edestä!

      Poista
  7. Kiitos tästä :). Aboa Vetus & Ars Nova on aina mietityttänyt mua nimenä, mutten olen koskaan ottanut selvää, mitä tarkoittaa. Vaikka voishan tosta jälkimmäiseestä kyllä jotain päätellä, muttei kokonaisuutta kuitenkaan. Vaan nyt olen taas viisaampi.

    Paikka näyttää jotenkin hirmu hyvin sopivan juurikin tuolle ryhmälle, jolla olitte liikkeellä, vaikken tietty kaikkia tunnekaan. Vaisto vaan sanoo, että sivistynyttä ja rauhallista seuraa oli matkassa. Rymyryhmäreissut sitten erikseen :).

    Mulla ei ole juurikaan kokemusta taidenäyttelyissä käymisestä ja varmaan mulle tulis siellä sellainen tunne, että yhdenkään kuvan edestä ei voi poistua ennenkuin on keksinyt sille jonkun merkityksen. Ja pahoin pelkään, että joittenkin kuvien kohdalla päässä ei liikkuis mitään ja tuntisin vaan oloni tyhmäksi moukaksi, joka ei ymmärrä taiteesta mitään :D. Vaikka ei kai se pääasiallinen tarkoitus olekaan ymmärtää, vaan nähdä. Ehkä kuitenkin tykkään kaikkein eniten sellaisesta ihan selkeästä esittävästä taiteesta.

    Museo-osuus näyttää kiinnostavalta. Ja niistä mulla on enemmän kokemustakin, kun tuli silloin matkaopasaikoina luennoitua milloin milläkin kivikasoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään kaikkia tästä joukosta tuntenut mutta muutaman sentään. Ja kyllä kaikki näyttivät viihtyvän sekä taiteen, historian että toistemme seurassa:)
      Ja kyllä minullakin välillä on taidenäyttelyissä joidenkin töiden kohdalla sellainen olo, että onko tuo edes taidetta;) Ja olen sentään kuvataiteilijan äiti!
      Itse olen noillakin raunioilla käynyt useamman kerran mutta aina sieltä jotain uutta löytyy - upea paikka!

      Poista
  8. Teistä on pidetty hyvää huolta! Varmasti oli virkistävä ja monella tapaa palkitseva retki. Niki on ihanan värikäs ja rehevä nainen!

    Minulle käy usein niin, että tarjonta alkaa olla ylitsevuotavaista. Menee jotenkin yli ymmärryksen. Sen takia olenkin tehnyt täsmäiskuja, esim. Washington DC:ssä kävin katsomassa varta vasten vain Monetin Water Lillies. Washingtonissa tämä on helppo toteuttaa, kun sisäänpääsy on ilmaninen. Saman tein aikanaan MoMassa, taululle ja pois.

    Ja vau sinua! Maltoit mielesi harkkupatojen ääressä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - meitä pidettiin kuin kukkia kämmenellä;) Ja oli virkistävää sekä silmälle että sielulle!
      Niki on kerrassaan lumoava ja ihana kaikessa rehevyydessään!
      Minulle on muuten myös käynyt joskus taidemuseossa samalla lailla kuin sinulle: liikaa sulateltavaa mutta nyt ei käynyt. Teoksia oli kerroksissa maltillisesti ja ainakin noilla treffeillä niihin ehti hieman syventyäkin;)
      Ja toden totta - maltoin mieleni; onneksi oli noita kasvisvaihtoehtojakin ihan riittämiin;)

      Poista
  9. tuolla pitää ehdottomasti taas käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen - itsekin huomasin jälleen kerran, mikä aarre on ihan työpaikkani hoodeilla;)

      Poista
  10. Ihanat Ladyt ja onpa teillä ollut hurjan mielenkiintoinen happeninki. Aurinkoa viikkoon ihana Lady <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mielenkiintoinen ja innostava tapahtuma!
      Kiitos - aurinkoa myös sinun päiviisi, ihaNainen Tiia <3

      Poista
  11. Tuttu museo, varsinkin tuo alakerta. Sinne lapset aina halusivat kerta kerran jälkeen. Ars nova -taidemuseopuolella en ole niin usein ollut, kun jotkut alkuaikojen vierailut olivat pettymyksiä. Täytyypä mennä taas kokeilemaan, onko muuttunut.

    Taidemuseoista siis pidän sinänsä kovasti. Minulla oli aikanaan lukiossa sellainen kuvaamataidon opettaja, joka vei meidät kaupungin kaikkiin näyttelyihin. Hänen mottonsa oli, että harva meistä aikuisena itse tekee taidetta, mutta jokainen meistä voi käydä taidemuseossa. Turun taidemuseoon olen viime vuosina usein ajoittanut käynnin perjantai-iltapäivään, jolloin siellä on ollut ilmaiset tunnit. Minulla on kyllä museokortti, joten voisin mennä maksun puolesta milloin vain, mutta pidän siitä, että museossa on säpinää ja ihmisiä. Useamman kerran on ollut joku kamariorkesterikin ja on ollut mukava välillä istahtaa kuuntelemaan musiikkia ja toisaalta kierrellä lähisaleissa, kun soitto kuuluu niihinkin. Myös museon pimiön elokuvat ovat olleet elämyksiä. Esimerkiksi Javier Téllezin Caligari and the Sleepwalker oli sellainen, että penkkiin ihan juuttui katsomaan. Voin kyllä kaikille suosittella näitä perjantai-iltapäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo alakerta oli meidänkin lasten suosikki aikoinaan - ja niin se taitaa olla tämänkin päivän lapsilla:)
      Kiitos vinkistä - en ollut huomannut noita taidemuseon perjantai-iltapäiviä ollenkaan. Tosin eiväthän ne työssä käyvälle aina sovikaan mutta onhan niitä lomapäiviäkin sentään välillä. Täytyypä silloin katsastella. Turussa on se onni, että ihan siinä keskustassa on mahdollisuus vaikka vain käväistä taidenautintojen äärellä.

      Poista
  12. Taidetreffit kuulostaa mielenkiintoiselta ja hauskalta tavalta tutustua teoksiin. Saa varmasti ihan uuden näkökannan taiteeseen. En ole koskaan käynyt tuossa museossa, täytyy ehdottomasti korjata asia, kun seuraavan kerran käyn Turussa. Mukavaa iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sellaiselta treffit myös tuntuivat! Ja totta - taidetta katseli hieman eri lailla kuin normaalisti.
      Ja suosittelen kyllä Turun vierailulla tuolla käymään - onneksi se sijaitseekin vielä ihan keskustassa ja ympäristökin on upea!
      Kiitos - mukavaa iltaa sinullekin!

      Poista
  13. Hei Arja. Olet voittanut blogini arvonnassa kirjan Kukoistava keidas. Onnittelut. Ilmoitatko osoitteesi niin voin postittaa voiton. anneli.airola@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan mahoton - kiitos hurjasti! Laitanpa osoitteen tulemaan saman tien niin pääsen unelmoimaan:)

      Poista
  14. Aboa Vetus on tuttu vuosien takaa, kerran ollaan siellä käyty :)
    - Kivan postauksen olet "meille" tehnyt, kiitos! Oikein ihanaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä toistekin - siellä on noita vaihtuvia näyttelyitä ja raunioissakin on tapahtunut vaikka mitä - ja tietenkin nuo herkut kannattaa käydä myös maistamassa;)
      Kiitos - ihanaa viikon jatkoa myös sinulle, Marru <3

      Poista
  15. Voi mitkä treffit teillä onkaan olleet. Ihania taidekuvia ja väriä, joka tuo energiaa jo ihan pikasilmäykselläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta - jopa minä, jonka seinillä on tauluja vaikka kuinka paljon mutta ei niinkään väriä, aloin haaveilemaan noista "syrjähypyistäni";)

      Poista
  16. Kaikkea kivaa siellä Turun suunnalla taas tapahtuu. Kun kesäksi siirrymme mökkikuntaan "sinnepäin", odotankin innolla kesäisiä Turku-reissujamme. Siitä onkin aikaa kun Abia Vetuksessa viimeksi vietsilimme, eli kiitos retkivinkistä!

    VastaaPoista
  17. Todella kiva happening! Kiva idea rakentaa minuuttitreffit taiteen ympärille.

    Todella upea teistä ihanista blogikamuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva tapahtuma ja minuuttitreffit oli yllättävän hyvä konsepti!
      Kiitos - meillä on upeita bloggaajia joukossamme :)

      Poista
  18. Mäkin oon tainnut käydä vaan Aboa Vetukesen puolella. Siitäkin on aikaa, joten koko komeus taidepuolen kanssa vois olla kiva juttu. Turku on vaan niin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä koko komeus katsastaa - ja Turku vaan on justiinsa niin <3

      Poista
  19. Mukava tapahtuma mielenkiintoisen aiheen parissa. En olekaan koskaan käynyt tuolla, erityisen kiinnostavalle kuulostaa kellaritilojen ihmeet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava ja hieno tapahtuma - ja kellaritilat ovat kyllä näkemisen arvoiset :)

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig