Lukijoiden lapsuuden jouluherkut ja Hopeapeilin joulu -kirjan arvonnan tulos

Sunnuntai-iltana päättyi blogini arvonta, johon olin saanut arvottavaksi bloggaajakolleegani 

Hopeapeili -blogin Elina Teerijoen kirjoittaman Hopeapeilin joulu -kirjan.

Elinahan on paitsi vintagebloggaaja, myös toimittaja ja tietokirjailija - ja aito jouluihminen, 

jonka oma kotikin on täynnä muistoja ja esineitä menneiltä vuosikymmeniltä - ja monet näistä

esineistä ja niihin liittyvistä tarinoista ovat päätyneet tähän suloiseen joulukirjaan.

Arvonta oli kaikille avoin ja osallistumaan pystyi vastaamalla kommenttiboksiin kysymykseen:

Mikä oli lapsuutesi paras jouluherkku?

Vastauksista ilmeni, että kyllä ne perinteiset jouluruuat ovat teidän lukijoidenkin herkkuja olleet:

kinkku, graavilohi, laatikot, joulutortut ja piparit, sekahedelmäkiisseli ja riisipuuro. 

 Ja tottakai suklaa ja Vihreät kuulat;)

Olipa siellä yksi, jonka lapsuuden joulupöydässä oli tarjolla mämmiäkin!

Minun omat jouluherkkuni lapsuudessa olivat myös näitä perinteisiä jouluruokia - tosin itäsuomalaisen 

ruokaperinteen mukaisesti esimerkiksi imelletty perunalaatikkoa, maksalaatikkoa

 tai makaroonilaatikkoa  ei meidän joulupöydässämme tarjottu.

Mutta tuo imelletty perunalaatikkokin siihen aikanaan päätyi, kun jo Lahdessa asuimme.

Muistan lapsuuteni jouluista ne, jotka vietimme mummolassani Pohjois-Karjalassa 

serkkuparven kanssa  ja tottakai nekin, jotka vietimme lapsuuden kodissani.

Kun ukkini veisti siitä joulukinkusta omalla puukollaan (ukillani oli aina syödessä oma puukkonsa)

sen viipaleensa, jossa vähintään puolet oli valkoista ihraa, alkoi jouluaatto.

Siihen aikaan eivät joulupöydät olleet aivan niin runsaita kuin nykyisin

 - kalkkunasta en jouluruokana ollut kuullutkaan ennen kuin teini-iässä.

Mutta kinkku oli ja se oli iso. Ja sitä paistettiin hartaasti ja valvottiin koko perheen voimin,

 etteivät rasvat valu uuniin tai lattialle. 

Ja aikanaan myös koiramme osallistui paistotalkoisiin valvoen kieli pitkällä uunin vieressä.

Lanttu- ja porkkanalaatikko, joulusilli, graavilohi ja rosolli löytyivät meidänkin joulupöydästämme.

Ja nimenomaan rosolli - salattiin törmäsin vasta täällä Varsinais-Suomessa.

Jos lipeäkalaa joskus pöytäämme eksyi, eipä se juurikaan kaupaksi käynyt - ainakaan lapsille.

Joulutortut tehtiin itse tehdystä voitaikinasta ja lapsuuteni joulutortut äitini leipoi 

aina puolikuun muotoisiksi - tähtitorttuja teimme vasta myöhemmin.

Muistan senkin joulun, kun kokeilussa oli rahkavoitaikina - ja kokeiluksi se jäikin;)

Piparit tehtiin Paraisten piparkakkutaikinan reseptillä ja sillä reseptillä ne

 edelleenkin leivon jos taikinan itse teen. 

Ja taikinasta tottakai iso osa meni jo suihin ennen paistamista

 - joskus jopa niin, etteivät piparit heti paiston jälkeen enää maistuneetkaan.

Minun lapsuudessani ne makeat herkut olivat todella herkkuja, 

sillä niitä ei ollut tarjolla tai saatavissa joka päivä.

Suklaa oli suurta herkkua - ja ne Vihreät kuulat, jotka tulivat meidän jouluihimme vasta Lahdessa.

Ja tottakai riisipuuroa oli tarjolla sekahedelmäkiisselin kanssa.

Samoja herkkuja tullaan tänäkin jouluna meidän joulupöydässämme tarjoamaan

 - ja hieman niitä vuosien saatossa mukaan tarttuneita uudempiakin herkkuja. 

Kun yritin pari joulua sitten ehdottaa, että mitäs jos uudistettaisiinkin joulun perinteitä

 ja kokeiltaisiin jotain uutta ja erilaista, sain sen verran tiukan vastauksen sekä isännältä

 että eritoten lapsilta, että jouluna kuuluu tarjota ne perinteiset ruuat.

 Lapsilta, jotka esimerkiksi kinkkuun eivät juurikaan muutoin koske;) 

Se ero tämän päivän jouluvalmisteluissa on, että tortut leivotaan

 valmistaikinasta ja monta herkkua ostan "toisten äitien tekeminä";)

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kiitos kivoista ruokamuistoista!

Arvonnan voitto osui random.org -generaattorilla arpoen arvalle, 

joka kuului nimimerkille Sarin kotona. 

Hänen kommenttinsa lapsuuden jouluherkuiksi oli "äidin tekemä lanttulaatikko ja rosolli".

Onnea voitosta, Sari ja toivon, että tämä kaunis joulukirja ilahduttaa sinua.

Ja kiitos vielä kerran, Elina, että tahdoit ilahduttaa blogini lukijoita 

antamalla ihanan kirjasi tänne arvottavaksi.

Jos onnetar ei tällä kertaa ollutkaan suosiollinen ja kirjan haluatte, ei hätää, 

sillä Hopeapeilin joulu -kirja on myynnissä Turussa ainakin Pienessä Kirjapuodissa

 - ja myös Turun Akateemisesta kirjakaupasta sen saattaa löytää.

Tämän kauniin kirjan voi myös tilata Booky.fin kautta, joten teilläkin, 

jotka ette täällä päin asusta, on mahdollisuus se hankkia.

Tarjotaanko sinun joulupöydässäsi perinteisiä jouluruokia?

Ja kuuluuko teidän jouluunne jotain perinteitä, joista ehdottomasti pidetään kiinni?

Suloista joulun odotusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Suomi on hyvä maa - ja Suomi on tuhansien murheellisten laulujen maa

"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille.

Suomi on puolustamisen arvoinen maa,  jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!"

 - näin tervehti edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth itsenäisyyspäivänä 2002.

Suomi on maailman vakain valtio.

Suomi on maailman turvallisin maa.

Suomi on maailman toiseksi paras maa tytöille.

Suomi on maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa.

Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa.

Suomi on maailman lukutaitoisin maa.

Suomessa on OECD-maiden neljänneksi alhaisin köyhyysaste.

Suomessa on maailman paras lehdistönvapaus.

Suomalaiset ovat eurooppalaisista toisiksi tyytyväisimpiä elämäänsä.

Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.

Tuossa yllä on vain muutamia otteita Tilastokeskuksen tekemästä listauksesta, 

johon on koottu faktatietoa erilaisista kansainvälisistä vertailuista.

Tuonkin listan mukaan Suomi on hyvä maa.

Juuri niin kuin Adolf sen aikoinaan painavasti sanoi.

Suomalaisena voi hyvin röyhistää rintaansa.

Ja olla nöyrän kiitollinen kaikille Adolfeille ja hänen veljilleen ja sisarilleen, jotka tästä kaikesta

hyvästä hinnan aikoinaan maksoivat - ja osa maksaa sitä vielä tänäänkin.

Silti tänään, kun vietämme jo Suomen 99. itsenäisyyspäivää, soisi, 

että Adolf vieläkin olisi täällä meille tuon toteamassa.

Sillä meidän Suomessamme, tässä isiemme kalliilla hinnalla maksamassa maassa, tarvittaisiin taas Adolfeja,

jotka kertoisivat meille, miten kallisarvoista on se, että on oma maa, oma lippu ja oma kansa.

Vapaus.

Kansa, jossa veljeä ei jätetä - ei jätetä sitä asunnotonta syrjätien kulkijaa, ei sitä työtöntä

 yksinhuoltajaäitiä, ei syrjäytymässä olevia nuoriamme eikä heitä,

 jotka täältä ovat tulleet turvaa hakemaan.

Olisin hyvin voinut kopioida tähän viime vuotisen itsenäisyyspäiväpostaukseni 

- niin samaa mieltä olen silloin kirjoittamastani edelleenkin.

Sillä tässä maassa, jossa taas viime päivinä olemme saaneet kokea todeksi senkin, että maamme on

"tuhansien murheellisten laulujen maa", tarvittaisiin kipeästi sitä henkeä, jolla taisteltiin Suomelle

itsenäisyys ja jolla tämä maa rakennettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltioksi.

Kun maassa rikkaat rikastuvat entisestään, kun verot maksetaan muualle kuin Suomeen, 

kun keskiluokka köyhistyy ja osa kansasta jonottaa leipäjonoissa

 ja kun barrikadeilla huudetaan "rajat kiinni", on se kaiken sen mitätöimistä, 

minkä vuoksi isämme ja isoisämme taistelivat.

Vapaa maa ja sen vapaa kansa pitävät huolen toisistaan. 

Ja se maa pitää huolen kaikista, jotka siltä apua pyytävät.

Tänään liehuvat siniristiliput saloissa, pian syttyvät ikkunoille kynttilät

 ja juhlitaan niin kodeissa kuin linnoissakin.

"Suomi on hyvä maa". 

Ja Suomi on "murheellisten laulujen maa".

Me juhlimme isännän kanssa itsenäisyyttä täällä kotona tutuin perintein: istumme katsomassa Linnan juhlia,

nautimme glögiä ja joulutorttuja sekä Suomi-suklaata - ja ikkunoilla palavat ne sinivalkoiset kynttilät.

Jossain vaiheessa isäntä siirtyy alakerran sohvalle toisen telkkarin äärelle ja nukahtaa sinne ja minä

yritän bongailla juhlivat tutut ja kauneimmat sekä ne kauheimmatkin juhla-asut.

Miten teillä juhlitaan itsenäisyyspäivää?

Tuota viimevuotista postaustani kopsaan sen verran, että laitan tähän Finlandia -hymnistä version,

jonka laulaa Joan Baez.  Finlandia -hymnistä ja sen synnystähän olen aiemmin kertonut toissa vuoden

itsenäisyyspäiväpostauksessani ja tämä Joan Baezin versio siitä tunnetaan nimellä "Song of Peace".

Itsenäisessä Suomessakaan emme voi unohtaa sitä, mitä maailmalla tapahtuu

 - ja mitä uhkia tänä päivänä myös Suomessa jälleen kerran tunnetaan.

Joan Baez - Finlandia

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Arvonta: Hopeapeilin joulu -kirja: jouluisia tunnelmia ja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä

Turkulaiselta bloggaajakolleegaltani Hopeapeili -blogista, toimittaja ja tietokirjailija Elina Teerijoelta, 

ilmestynyt suloinen joulukirja, Hopeapeilin joulu - ja sain Elinalta yhden kirjan arvottavaksi teillekin.

Elinahan on vintagebloggaaja, jonka koti on täynnä kauniita esineitä menneiltä vuosikymmeniltä

ja jonka vaatekaapista löytyy aarre jos toinenkin - eikä vain kaapeissa säilytettäväksi silmäniloksi,

vaan Elina myös käyttää näitä aarteitaan.

Elina on myös todellinen jouluihminen ja hänen joulukotiansa koristavat jo hyvissä ajoin

 ennen joulua koristeet, joita hän on perinyt lapsuudenkodistaan, 

saanut lahjaksi tai ostanut kirpputoreilta.

Kauniista joulukodista olemme myös saaneet Elinan blogissa nauttia.

Enpä siis yllättynyt, kun noin vuosi sitten sain tietää, että Elina suunnitteli kokoavansa näistä

aarteistaan joulukirjan - ja nyt tuo suunnitelma on kansien välissä.

"Hopeapeilin joulu on vintagebloggaajan iloinen katsaus joulun lähihistoriaan 1950-1970 -luvuille.

Se sisältää tyylä, tietoa, tiikkiä ja tinapaperia, makaronia ja masariinia, lasilintuja ja lumikidekuvioita."

"Kuvat vanhoista koristeista ja mainoksista, nostalgiset jouluherkut sekä helpot askarteluohjeet

tuovat kaupunkilaismummolan joulun tähän päivään."

Itsehän olen syntynyt jo 50-luvun lopulla ja kun tätä kirjaa selailin, palasivat mieleeni monet 

sellaisetkin joulumuistot, jotka olin jo unohtanut.

Muistin lasilinnut kuusen oksalla - ja muistin nuo upeat Sarpanevan lahjapaperit.

Muistin sen joulun taian, minkä kimalteleva joulukuusi ja rapisevat joululahjapaperit pienen

ladyn mieleen loivat.

Huomasin myös, että onpa minulla vieläkin käytössä jotain, mitä jo lapsuuteni jouluissa ilahdutti:

esimerkiksi enkelinkellot olivat käytössä jo tuolloin - ja että vaikka omani onkin ostettu 90-luvulla,

ei sen malli juurikaan muuttunut ole.

Ja meillä on vielä tallella vanhoja joulukaramelleja - suloisiin papereihin käärittyjä, enkelinkuvilla

päällystettyjä aarteita, jotka jollain ihmeellä ovat säästyneet meidän lastemme availuilta.

Suloinen, muistoja herättävä kirja!

 Elinan tarinat ja Niina Tanskasen ottamat kauniit

kuvat saavat kyllä tämän kirjan parissa vierähtämään tovin jos toisenkin.

Sillä vaikka kirja on pieni kooltaan, ei se sitä sisällöltään ole!

Enemmän tästä kirjasta ja kirjan synnystä voi lukea vaikkapa Turun Sanomien jutusta:

 "Vintagebloggaaja teki kirjan joulusta" sekä Elinan blogista.

Hopeapeilin joulu -kirjaa on myynnissä Turussa ainakin Pienessä Kirjapuodissa - ja pikkulinnut

ovat laulaneet, että myös Turun Akateemisesta kirjakaupasta sen saattaisi löytää.

Tämän kauniin kirjan voi myös tilata Booky.fin kautta, joten teilläkin, jotka ette täällä päin asusta,

on mahdollisuus se hankkia.

Arvottavaksi saamani kirjan on Elina signeerannut ja arvontaan voit osallistua vastaamalla

kommenttiboksiin kysymykseen: Mikä oli lapsuutesi paras jouluherkku?

Arvonta on kaikille avoin - jos vastaat anonyyminä, jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi,

jotta saan sinuun voiton mahdollisesti kohdallesi osuessa yhteyden.

Arvonta päättyy ensi sunnuntaina, 11.12.16 klo 20.

Onnea kaikille arvontaan!

Suuret kiitokset vielä sinulle, Elina, että halusit ilahduttaa blogini lukijoita!

Suloista 2. adventtisunnuntaita kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Blogin 4-vuotissynttäriarvonnan voittaja arvottu

Keskiviikkoiltana päättyi blogini 4-vuotissynttäriarvonta.

Arvottavana oli paketti, johon sisältyi kaunis ja käytännöllinen Teija Helin Designin säilytin, 

tuoksuton, valkoinen lasipurkissa oleva kynttilä sekä suuri, suloisesti päällystetty tulitikkurasia.

Tuotteet arvottaviksi ostin vieraillessani Kotilaiturilla bloggaajaillassa ja yritin valita tuotteet,

joista olisi sekä silmäniloa ja hyötyä arvonnan voittajalle.

Arvontaan osallistui kaikkiaan 91 arpaa ja arvonnan suoritti lahjomaton random.orgin 

arvontageneraattori, joka numeroiden joukosta valitsi numeron 32.

Numero osui arvalle, jolla voittoa tavoitteli Marjo.

Onneksi olkoon, Marjo - toivottavasti tuotepaketti tuottaa sinulle iloa:)

Lämpimät kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja erityisesti iloitsin onnittelukommenteistanne. 

Se, että täällä blogissani saan olla oma itseni kaikkine sekavine höpinöineni, 

antaa uskoa ja intoa siihen, että tätä touhua on hyvä jatkaa 

- ja jatkaa juuri sillä tavalla kuin sitä teen.

Ja kommentteja lukiessani vahvistui myöskin tunne siitä, että siellä ruudun toisella puolella

 on ihania, lämpimiä lukijoita, joilla on sydän paikallaan.

Olen onnekas - ja olen siunattu, että juuri sinä blogiani luet. 

Kiitos sinulle ja monen monta sydäntä 

Poikkeuksellisesti myös seuraava postaukseni sisältää arvonnan

 - luvassa on jotain jouluista, kaunista ja muistojakin herättelevää. 

Uskallanpa todeta, että kannattaa huomenna blogiini kurkistaa;)

Hyvää joulukuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Marraskuussa sytyteltiin lamppuja ja kynttilöitä, hyggeiltiin - ja vipattipa se Ladyn menojalkakin

Niin vain meni tämänkin vuoden marraskuu menojaan ja olemme jo joulukuussa.

Marraskuu, jota usein kuvataan kuukausista julmimmaksi.

Kun tuntuu, että valoa ei maailmassa olekaan, kylmä hiipii luihin ja ytimiin, 

räntä vihmoo ja joskus pakkanenkin viiltää.

Niinhän se olisi voinut nytkin olla - vaan enpä tänä vuonna antanut tuon julmuuden voittaa.

Sillä valo voittaa pimeyden.

Ja jos ei sitä valoa aurinko anna, niin sytytellään sitten lamppuja.

Etsitään ne valonlähteet elämästä sekä silmälle että sielulle.

Ja viime kuuhun noita valontuojia löytyikin juuri sen verran, että sen jaksoi

- eikä tehnyt tiukkaakaan.

Oli menojakin tämän ladyn tarpeisiin ihan riittämiin.

Kuun alussa olin vierailulla Kotilaiturilla, jossa sain virittäytyä jo joulun tunnelmiin ja inspiroitua

kauniista esineistä ja siitä, miten upeasti luonto oli tuotu mukaan sisustukseen.

Virikkeitä jouluun antoi myös Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa yhdessä tehty vierailu Salossa

 sijaitsevaan Herkku ja Lahja Murenaan, josta löytyi herkkuja sekä silmälle että suulle.

Ja oli tämän vuoden Raskasta Joulua -kiertuuen avajaiskonsertti Baltic Princessillä.

Oikeastaanhan konsertteja oli kaksi, sillä saimme nauttia sekä siitä hevimmästä poljennosta iltakeikalla

ja vielä bonuksena seuraavan päivän iltapäivällä akustisesta elämyksestä.

Ja kyllä vain nautinkin. Yhdessä isännän ja ystävien kanssa.

Vieläkin hyrisen, kun noita konsertteja muistelen.

Toki oli muitakin menoja vaan eiväthän ne kaikki tänne blogiin kuulu eivätkä päädy.

Oli töihin liittyviä tilaisuuksia ja oli ystävien ja perheen kanssa vietettyjä hetkiä.

Ja tottahan tämä lady oli myös trendikäs ja vietti aikaansa hyggeillen.

Vähän on myös kehaistava, että minähän olen ollut trendikäs jo vuosikausia - tai vuosikymmeniä,

sillä tuon kotoilun, rentoilun ja arjesta stressaamatta nauttimisen taidon olen omannut jo pitkään 

ja sitä ansiokkaasti harjoittanut ja harrastanut.

Lazy Lady on tainnut muutaman kerran tätä taitoaan täällä blogissakin mainostaa;)

Hyggeilyyn olennaisesti kuuluvaa kynttilöiden liekistä nauttimista  saimme viime kuussa nauttia ihan

ilman trendejäkin: marraskuuhunhan mahtui sekä Pyhäinpäivä että ensimmäinen adventti.

Valonlähteitä jos jonkinlaisia. Sekä silmälle että mielelle.

Luonnonvaloa ei juurikaan näkynyt, sillä vaikka pariin kertaan saimme tänne

 Turunkin seudulle hieman lunta, ei se kauaa maassa viihtynyt.

Juuri nyt ei lunta ole tuonkaan vertaa - miltei kaikki on sulanut pois.

Onneksi valo ei ole vain auringon tai lumen heijastusta vaan niitä valonlähteitä on ollut muitakin.

Esimerkiksi se, että marraskuussa blogini täytti jo 4 vuotta!

Enpä olisi kuuna päivänä aikoinaan kuvitellut, mitä kaikkea tämä blogi mukanaan tuo

 - ja millaisiin ihmisiin olen sen kautta saanut tutustua:

 upeisiin bloggaajakolleegoihin mutta ennen kaikkea teihin lukijoihin.

 Osan teistä tunnen virtuaalisesti kommenttien ja minulle lähettämienne sähköpostiviestien

kautta ja osan teistä olen nähnyt myös kasvotusten.

Kiitos teille, että olette - ja että olette jaksaneet näitä höperön ladyn höpötyksiä näinkin kauan seurailla.

Yksi tärkeimmistä valontuojista on tietenkin ollut tämä veitikka, tyttären Miku-kissa, joka meillä

on ollut  heinäkuusta lähtien tyttären kanssa paossa tyttären asunnon putkiremonttia.

Miku on kyllä hurmannut minut ihan täysin!

Vaikka se on pistänyt huushollin huiskinhaiskin  ja ehtinyt

tuhota jos jotakin, eipä sille vihainen ole pystynyt olemaan.

Kun se tuijottaa noilla silmillään, heittäytyy lattialle selälleen ja pyytää rapsutuksia, 

niin olepa siinä sitten kiukkuinen! 

Ja isännän pään tämä hurlumhei -kisuli on pistänyt ihan pyörälle

 - melkein joka kauppareissulta tulee Mikulle uusi lelu.

 Eikä haittaa vaikka samanlaisia on jo useampi ennestään;)

Saa nähdä, millainen ikävä meille isännän kanssa jää,  kun Miku ja tytär muuttavat takaisin omaan kotiinsa.

Sillä purkiremontti on valmistunut ja olemme  jo käyneet pahimpia pölyjä asunnosta pyyhkimässä.

Ensi viikon lopulla lienee luopuminen edessä.

Sekä tyttärestä että Mikusta. Ja kahdesta chinchillasta, jotka ovat yhden huoneen alakerrasta vallanneet.

Onneksi Miku tulee meille aina välillä hoitoon tyttären reissatessa ja viimeistään jouluksihan

se tyttären kanssa tänne tulee toivottavasti useammaksikin päiväksi.

Juuri ehdimme ehkä isännän kanssa sen aikaansaamat tuhot löytää ja korjata;)

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Jouluun on aikaa enää kolme viikkoa.

Joulutouhut ovat monella jo täydessä vauhdissa - vaan minä aion tehdä niin kuin aina ennenkin:

joulua laitellaan hiljalleen ja koti koristellaan joulukuntoon vasta aatoksi.

Herättelen sitä joulumieltä kuuntelemalla joululauluja - ja sytyttelen niitä kynttilöitä.

Ehkäpä annan menojalankin hieman vipattaa. 

Ehkä - jos kaikelta hyggeilyltä malttaa;)

Joko sinulla ovat joulutouhut täydessä vauhdissa?

Onko lahjat jo hankittu ja koti koristeltu?

Valoisaa joulukuun alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.