Tervetuloa blogikirppikselle

Kerroin postauksessani Ensimmäiset treffit - bloggaajatapaaminen, miten joukko meitä Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajia kokoontui ensimmäisen kerran yhteen. Tuolla kesäkuun alun tapaamisessa syntyi ajatus, että tällä mahtavalla joukolla pidämme yhteyttä jatkossakin ja paitsi että on kiva kokoontua ja vaihtaa ajatuksia samanmielisten ihmisten kanssa, verkostoidumme kunnolla ja teemme yhteistyötä ja yhteisiä projekteja.

Jotain olemme jo saaneet aikaankin - itseasiassa aika paljon: meillä on oma, hieno logo, jonka suunnitteli Rintsikka -blogin Petteri - logon löydät tuosta sivupalkistani ja sitä klikkaamalla pääset meidän sivuillemme - sieltä löytyvät kaikki mukana olevat blogit sekä meidän viimeisimmät päivityksemme. Nimesimme verkostomme Åblogeiksi ja  löydät meidät myös Facebookista.

Ensimmäinen yhteinen projektikin käynnistyi vauhdilla - sunnuntaina 10.8. ryhmämme järjestää blogikirppiksen.

Blogikirppiksen aika ja paikka: 

10.8. klo 15-18 Vilkkimäen meijerin pihapiiriin (Vilkkimäentie 5, 21420 Lieto). 

Myyjinä on Turun alueen lifestyle- ja sisustusbloggaajia sekä heidän kutsumiaan ystäviä myymässä kirppishengessä tavaroita.

Myynnissä uutta ja vanhaa: aarteita varastojen kätköistä ja ullakojen uumenista, itsetehtyä, huonekaluja, vaatteita, jotain ihan uuttakin kivaa...

Jos liikut julkisilla kulkuneuvoilla, bussi lähtee Turusta KauppatoriltaT24 ja lähin pysäkki on ihan meijerin kohdalla. Ajoaika n. 30 min. Linjanumerot 402-404. Meijeri on myös Aurajoen pyöräilyreitin varrella.

Meijerillä on myös kaksi sisustus- ja käsityömyymälää sekä kahvila.

Jos sataa, tapahtumaa ei ole. Jos sää on kiikunkaakun, ilmoitetaan viimeinen tieto FB:n tapahtumasivulla.

Käypä klikkaamassa itsesi facebookin Blogikirppis -tapahtumasivulle, niin saat viimeisimmät tiedot päivästä.

Olet lämpimästi tervetullut tapahtumaan!

Itse Vilkkimäen meijeri on näkemisen arvoinen, saatat löytää vaikka mitä ostettavaa ja pääset tutustumaan tapahtumassa mukana oleviin bloggaajiin. 

Itse en tällä kertaa ehdi paikalle myymään, sillä tänään alkaa tytön asunnon remontti ja minun aikani tulee seuraavat viikot menemään Isäntää komennellessa ja muutossa avustamisessa. 

Mutta vaikka myymässä en olekaan, yritän kuitenkin päästä paikalle shoppailemaan - kyllähän tyttären asuntoon nyt kaikkea kivaa tarvitaan;)

Kesä on jo vaihtunut elokuuksi, illat pimenneet, mutta helteet ja itse kesä jatkuvat. Minä kävin viime viikon ahertamassa töissä ja aloittelen nyt uutta lomaa, kahden viikon pituista.

Upeaa elokuuta kaikille!

Ja niin lensivät linnut maailmalle...

Kolmisen viikkoa sitten Isäntä oli parvekkeella vaihtamassa kukkalaatikon paikkaa, kun hän huomasi laatikossa yllätyksen: sieltä löytyi pieni linnunpesä. Hyvin piilossa, suojassa kukkien keskellä. Turvassa pahalta maailmalta.

Eipä siis siirretty kukkalaatikkoa ja jätettiin pesä rauhaan. Ei edes kasteltu kukkasia. 

Siirrettiin parvekkeella ollut mansikka-amppeli etupihalle, jotta mansikat eivät houkuttelisi paikalle ryövärilintuja.

Aikamme arvuuttelimme lintulajia kunnes eräs tyttäremme kaveri tiesi, että munat olivat harmaasiepon.

Tarkkailtiin ikkunan takaa, kun lintuemo vaivihkaa livahti paikalle hautomaan.

Ja niinpä eräänä aamuna sirkutus takapihalla oli melkoinen. Uskaltauduin vaivihkaa käymässä kurkistamassa pesää ja siellä oli kolme pikkuruista, vaaleanpunaista linnunpoikasta. Kuvata en uskaltanut, sillä pelkäsin, että emo alkaisi hylkiä poikasiaan.

Eipä mennyt kuin muutama päivä, kun ensimmäinen pikkuruinen jo kurkisteli kukkalaatikon toiselta laidalta.

Kuvata uskalsin vain ikkunalasin takaa.

Lintuemo kävi vähän väliä ruokkimassa poikasiaan ja tarkkaili koko ajan, ettei niitä mikään vaara uhkaa.

Ensimmäinen poikanen oli aikamoinen uskalikko - tuosta reunalta se pörhensi itsensä ensilentoon suoraan takapihamme norjanangervopusikoihin.

Ja pian ilmaantuivat kaksi muutakin poikasta näkyville. Tuossa aikansa kökötettyään ja emon käytyä välillä niitä ruokkimassa ja niille sirkuttelemassa, lentää räpelsi toinenkin poikanen samaa reittiä kuin se uskalikkokin.

Laatikkoon jäi vain yksi pieni, jolla ei vielä rohkeutta riittänyt. Tuossa se sirkutteli laatikon reunalla ja vasta seuraavana päivänä yritti lentoon.

Ja lensi suoraan parvekkeen lattialle. Siitäpä ei ihan helppo ollutkaan nousta kun siivet eivät vielä kovin pitkälle kantaneet. Lentoyritykset tyssäsivät parvekkeen reunoihin.

Tuossa lattialla se reppana poikanen tallusteli, yritti lentoon ja etsi yösijan parvekkeen tyhjien ruukkujen varjoista.

Koko ajan lintuemo oli lähettyvillä, kävi välillä ruokkimassa poikasensa ja sirkutteli huolestuneena.

Niin ovat lintuemot kuin ihmisäiditkin: synnyttävät, hoivaavat, ruokkivat, huolehtivat ja auttavat poikasensa maailmalle. Sen jälkeen jääneen reppanankin.

Joka lopulta keksi kuin keksikin, että jos ei kerran suoraan lentoon päästä, mennään mutkan kautta. Askel askelelta ylemmäs ja lopulta sen parvekkeen kaiteen yli. Välipysähdyspaikkana ruukkukeko. Tuosta se sitten viimein pörhensi itsensä ja räpelsi niihin samoihin norjanangervopusikoihin kuin sisaruksensakin.

Ja parvekkeen kukkalaatikkoon jäi vain tyhjä pesä. 

Maailmalle lentelivät lintuset, niin emo kuin poikasetkin.

Maailmalle lentelivät sunnuntaina myös kaukomaan vieraamme, sinne suuren meren taakse. Ikävä jäi. Onneksi on Skype. Turvallisesti olivat perille Chicagoon päässeet.

Ja maailmalle lentelee meidänkin perheestämme ensi kuussa tyttäremme, jonka asuntoa Turussa alamme kuun alussa remontoimaan.

Niin jää tännekin tyhjä pesä.

Kun  linnunpoikaset lähtevät suureen maailmaan, eivät ne enää pesään palaa mutta onneksi ihmisen lapsen laita on toisin; välillä se palaa. Viimeistään silloin,  kun jääkaappi on tyhjä;)

Suloisia suvipäiviä kaikille!

Naantali - aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan

Ystävämme Chicagosta saapuivat lauantaina vieraiksemme ja olimme sopineet, että he tulevat Helsingistä suoraan farmille Sauvoon, jonne heidät majoitimme. Sinne olimme jo kokoontuneet hyvissä ajoin koko vastaanottajajoukko eli minä ja Isäntä, nuoremme, appivanhempani ja kälyni.

Pat ja Paul ovat ystäviämme vuosikymmenten takaa - Isännän perheelle jo yli 30 ja minullekin yli 25 vuoden takaa. Pidämme heitä rakkaina perheenjäsenimämme - ovathan he myös molempien nuortemme kummeja.

Ensimmäiset päivät vierailusta ovat menneet aikaerosta toipumiseen, kuulumisten vaihtamiseen, vanhojen valokuvien katseluun ja muisteluihin, pitkään istuttuihin iltoihin sekä ajeluihin Sauvon, Kaarinan ja Turun välillä. Paul esitti toiveenaan, että emme tekisi mitään ihmeellistä emmekä ajelisi minnekään pitemmälle; hehän ovat Suomessa käyneet niin monta kertaa, että he ovat maata jo varsin paljon ehtineet nähdä. Ja ennenkaikkea he halusivat vain viettää aikaa perheen kanssa.

Niinpä kuoppasimme suunnitelmani käydä Fiskarsissa - Patin ja Paulin toiveesta menimme eilen kuitenkin Naantaliin, sillä he pitävät kovin tuosta kauniista pikku kaupungista. Ja onhan se myös lähellä.

Naantalissa emme itsekään vielä olleet tänä kesänä ehtineet poikkeamaan, joten suunnitelma oli mieluinen koko joukolle.

Naantali oli tupaten täynnä - parkkipaikkojen etsintä tuotti tuskaa. Mutta kun autoille oli paikat löydetty, saatoimme rauhassa kierrellä kaupungin kujia ja katsella kauniita vanhoja rakennuksia. 

Taidenäyttelyitä ja pikkupuoteja, joista olisi löytynyt vaikka mitä ostettavaa. 

Kahviloita ja ravintoloita. Kutsuvia terasseja. Pikku hotelleja. 

Kaunis pikkusatama upeine veneineen ja Naantalin Kaivohuone - jossa eilen ruokailimme ja muistelimme, miten häidemme jälkeen 25 vuotta sitten sieltä Isännän kanssa poliisiautolla kotiin suuntasimme.

Muumimaailma ja Muumimyymälä, jossa Pat olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Muistelimme myös sitä kertaa, jolloin vieraidemme kanssa lasten ollessa pieniä Muumimaailmassa kävimme - ja lapset juoksuttivat etenkin Paulia pitkin poikin muumisaarta, niin ettei hän oikein moneen vuoteen muumeista jaksanut innostua;)

Ja kun lähellä olimme, kävimme myös englanniksi opastetulla kierroksella Kultarannan puutarhassa. 

Vaikka lähellä asummekin, ei meidän perheemmekään ollut tuolla aiemmin vieraillut. Upea puutarha, upeat rakennukset.  Eivätkä olleet Sauli ja Jenni kotona - lippusalko Kordelinin linnan katolla oli lippua vailla;)

Allaolevassa kuvassa Naantali  Kultarannasta päin katsottuna.

Ja löysihän Isäntä Naantalista myös jotain Ladylle sopivaa. 

Ihan itse bongasi tuon kyltin - ja otti kuvan. Eikä siinä ehditty poseeraamaan - hymykin jäi puolitiehen.  Mutta eipä oikeastaan haittaa - kyllä tuo kyltti kuvansa ansaitsee tänne blogiinkin;)

Naantali on ihana kesäkaupunki ja eilen Naantalin aurinko paistoi täydeltä terältään. 

Ja minä, joka yleensä välttelen aurinkoa ja suojaan itseni, olin suojarasvat unohtanut tyystin täysin ja kuten Instagram -tiliäni seuraavat jo eilen havaitsivatkin, poltin olkapääni ja kaulani oikein lahjakkaasti. 

Eipä illan ja yön jälkeen rasvat enää unohdu. Sanon vaan.

Suven suloa, aurinkoa ja rentoa kesää kaikille!

Tallinna - melkein kuin ulkomailla olisi

Olimme Isännän kanssa parin päivän Tallinnan matkalla ja niin kuin edellisessä postauksessani Mökötystä ja tuomisia reissulta uhkasin, tätä reissua emme tehneet omalla autolla, vaan tilasimme matkan Ikaalisten Matkatoimistosta, jonka bussi kuljetti meidät turvallisesti Helsinkiin ja Tallinnasta palattaessa takaisin. Lähtö Kaarinasta ja paluu myös tänne. Kätevää. 

Helsingistä seilasimme maanantaina Tallinkin Superstarilla kahdessa tunnissa Tallinnaan ja olimme siellä jo puoliltapäivin. Tallinnan satama on aivan keskustan vieressä ja jalat ovat vallan hyvä vaihtoehto liikkumiselle sieltä keskustaan.

Lyhyelle matkalle ei paljon matkatavaroita tarvita, joten kävelimme nekin vähät heittämässä hotelliimme Nordic Hotel Forumiin, joka sijaitsee aivan keskustassa Viru-keskuksen vieressä. Hotelli on melko uusi, siisti ja viihtyisä. Ja sen aamiainen on mahtava. Enpä muista pitkään aikaan yhtä runsasta ja herkullista aamiaista ulkomailla nauttineeni.

Muutama vuosi olikin vierähtänyt edellisestä matkastamme ja totesimme, että Tallinnaa on restauroitu taidolla ja vanhaa kunnioittaen - esimerkiksi upea Rotermannin kortteli laajenee koko ajan - nytkin siellä on jo kauppoja, ravintoloita ja hyvinvointiin liittyviä liikkeitä.

Ja tutut historialliset maamerkitkin olivat vielä paikoillaan.

Tallinna on historiaa, vanhoja rakennuksia, mukulakivikatuja. Kirkkoja.

Tallinna on: kukkia joka puolella, koristeellisuutta, terasseja. 

Käsitöitä, taidetta, uutta muotoilua. Toreja.

Kujia ja kapeita katuja. 

Ja herkkuja. Voi syödä hyvin sekä halvalla että kalliilla. Houkutuksia löytyy vaikka kuinka paljon.

Eipä ihme, jos sortumuksiakin sattuu;)

Meidän matkamme oli pikavisiitti, joten olimme päättäneet, että ei tehdä suunnitelmia, mennään minne nokka näyttää ja jalat kestävät. Ja yllättävän hyvin kestivät minunkin jalkani, vaikka etukäteen pelkäsinkin, että taitavat olla kävelyt kävelty. Mutta mitä vielä - Isäntä puuskutti paljon enemmän. 

Paseerailimme pitkin poikin kaupunkia - etupäässä  Vanhaa Kaupunkia, istuimme välille kahville tai oluelle. Kiertelimme putiikkeja ja ihastelimme taidokkaita käsitöitä. Ja erityisesti ilahdutti se, että Tallinnassa on vielä paljon kivijalkaliikkeitä jäljellä - kiertely niissä vei mennen tullen voiton kauppakeskuksissa juoksemisesta . 

Erään ikkunan eteen jäin pitkäksi aikaa huokailemaan. Kristina Viirpalun luomuksia olin toki ennenkin nähnyt, mutta katsokaa nyt tuota taideteosta! Jotta sitä Linnanjuhlakutsua odotellaan. Ja lottovoittoa;)

Niin paljon tuli käveltyä, että kun hyvissä ajoin illallisen jälkeen etsiydyimme hotellille, simahdimme kyllä hetkessä. Ja nukuimme hyvin. Luksusta.

Tiistaina laiva lähti Helsinkiä kohden klo 16.30, joten silloinkin jäi vielä kivasti aikaa jatkaa edellisen päivän kiertelyjä. Ostoksiakin teimme, mutta hillitysti. - tämän matkan tarkoitus oli viettää yhteistä aikaa, irrottautua arjesta ja no, kuherrellakin hieman;)

Tallinna on ihana, kaunis kesäkaupunki, mutta näin lyhyellä matkalla jäi nälkä - olisi kiva käydä vaikka Tallinnan joulumarkkoilla. Kyllä Tallinnassa tuntee jo olevansa melkein kuin ulkomailla olisi;)

Ja vielä yksi huomio: tallinnalaiset naiset - varsinkin nuoremmat - ovat vaihtaneet korkkarinsa matalakantaisiin sandaaleihin ja balleriinoihin;)

Kotona olimme eilen illalla jo yhdeksän jälkeen. Ja jälleen maittoi uni;)

Pahoittelen, että olen niin laiskasti kommentoitunut teidän blogejanne, mutta olen ollut reissuissa kännykän varassa, ja kommentointi sillä vaan on miltei mahdotonta. 

Seuraavat kaksi päivää menee siivotessa sekä täällä kotona että farmilla Sauvossa - usalaiset vieraamme saapuvat lauantaiaamulla. Ja seuraava viikko tulee menemään yhdessä hujauksessa. Toivottavasti säiden herra on suosiollinen ja näyttää meille parastaan!

Ja vielä tiedoksi teille, jotka ehditte Instagramissani  ihastella parvekkeemme kukkalaatikon linnunpesää ja pikkuisia linnunmunia: harmaasiepon poikaset ovat onnellisesti kuoriutuneet. Kuvia ei tule, sillä emme toivoisi emon alkavan hylkiä poikasiaan;) Ja parvekkeen mansikka-amppelikin vietiin etupihalle, jottei se houkuttelisi rosvolintuja!

Aurinkoisia päiviä, lempeitä kesätuulia kaikille!

Mökötystä ja tuomisia reissulta

Meidän reissumme Pohjois-Karjalaan oli todella lyhyt niinkuin kerroinkin edellisessä postauksessani Siellä missä sielu lepää. 

Isännän töiden takia aikaa oli rajallisesti ja sehän tiesi sitten sitä, että matkat ajettiin suoran kaavan mukaan kuin tuli olisi poltellut Isännän takapuolen alla. Ensin Via Kareliaa menomatkalla ja tullessa Mikkelin kautta. Pysähdyksiä vain kahvi- ja ruokatauoilla. 

Ei shoppailtu eikä pysähdytty katselemaan uusia paikkoja. Saatikka että olisi poikettu reitiltä jonnekin. 

Niinkuin nyt esimerkiksi Punkaharjulle Retrettiin.

Hieman minä asiasta taisin pari sanaa lausahtaa, sillä Isäntä yritti hyvitellä toisena mökkipäivänä käyttämällä minua kahvilla ja ostosreissulla Kolinportilla.  

Kolinportissahan sijaitsee kahvila, ravintola, parikin lahjatavara- ja matkamuistomyymälää, huoltoasema ja ruokakauppa. Paikalta voi myös ostaa paikallisten leipomoiden tuotteita, mm. ahvenkukkoja.

Kiertelin myymälät ja ihastelin tuotteita, jotka ovat suurimmaksi osaksi suomalaisia. Ja osa vieläpä sieltä Juuan ja Kolin seudulta. 

Tottahan minä vuolukiviteollisuuden tiedän, mutta sitä en ollut aiemmin tiennyt, että Juuassa on monta upeaa savikeraamiikkataiteilijaa.

Esimerkiksi Liisa Kokkosen, Sisko Sutisen, Maija Hiltusen ja Vieno Törrösen töitä löytyy Kolinportista. Samoin saattaa löytyä vielä joitain  Kermansaven astioita - Kermansaven astiatuotantohan lopetettiin vuonna 2011.

Keramiikan lisäksi tarjolla olisi ollut vaikka mita kaunista: tarjottimia, pyyhkeitä jos jonkinlaisia, kynttilöitä, nahkatuotteita, lasia. Oli Iittala-Arabian, Puttipajan ja monen muun suomalaisen valmistajan tuotteita. Hunajaa, riistatuotteita, teetä, marjaviinejä, taidekortteja, Melliksen mehiläistuotteita.

 Kaikkea kaunista ja hyödyllistä.

Niinkuin nyt nuokin alakuvassa olevat Hyvä olo - ja mökötyskivet. Sellaisethan ostin itselleni jo viime vuonna ja kerroinkin niistä tarkemmin postauksessani Reissunaista laulattaa.

Ja tuollaiset minä ostin myös tänä kesänä. 

Mökökivelle olisi ollut käyttöä jo paluumatkalla, kun Isännän kaasujalkaa painoi, 

mutta olin pakannut sen auton takaluukussa olevaan kapsäkkiin. Damn;)

On noilla kivillä toki käyttöä vastakin, sillä niillä saattaa olla osansa tai arpansa jossain tulevassa postauksessani;)

Huomenaamulla lähdemme Isännän kanssa parin päivän Tallinnan  matkalle. Ja nyt ei olla liikkeellä omalla autolla;)

Aurinkoa, lämpöä ja hyvää tahtoa kaikille!