torstai 13. marraskuuta 2014

JokaNaisella on oikeus Alakulon päivään

Vietin eilen Alakulon päivää.

Vaikka enhän minä koko päivää alakulossa piehtaroinut - en hoksannut tätä mahdollisuutta ennen kuin Isäntä myöhäiltapäivällä soitti ja ilmoitti, että töissä menee myöhempään. 

Voi - siinäpä oiva tilaisuus viettää Alakulon päivää. Tai siis sitä myöhäiltapäivää;)

Sillä vaikka minä täällä blogissani yritänkin puhua hyvän mielen ja olon puolesta, niin tasapainon vuoksi on välillä hyvä päästää mieleensä haikeus, kaiho ja alakulo. 
Pelkkä positiivisuuden ylistys kun ei ihan tässä elämässä riitä - ei ainakaan minulle.
Kyllä jokaNaisella on oikeus Alakulon päivään!

Ja marraskuu on Alakuloon mitä oivin aika.

Varsinkin tällainen marraskuu, kun päivät ovat yhtä harmaata massaa, sataa tihuuttaa ja pimeä laskeutuu aikaisin.


Alakulon päivään on syytä varautua hyvin.
Ei siihen pelkkä ikkunasta ulos tirkistely riitä.

Hyvä on tosin ensin tarkistaa päivän säätiedotus, jottei aurinko vahingossakaan pääsisi pilaamaan hyvää alakuloa.

Kannattaa varata siihen sohvan vierelle sopivaa rekvisiittaa.
Nessupaketti - ainakin yksi.
Jokin surullinen kirja on oiva mielen virittelijä.

Vaikkapa runokirja.
Itse valitsin eilen Tuomas Anhavan "täällä kaukana" tankarunokirjan  
- kiitos vaan kirjabloggaaja Leena Lumille, joka postauksessaan Eija Aromaa: Tankapyöräilijän talvi muistutti minua siitä, miten hienoja tankat voivatkin olla.

Tuota kirjaa olen nuorena lukiolaisena 70-luvulla tankannut niin paljon, että osasin silloin varmaan kaikki nuo runot ulkoa. 
Nuoren naisen etsivään ja kaipaavan sielunmaisemaan nuo japanilaiset tankat iskivät täysillä.

Mutta tuntuvat ne iskevän vanhemman Ladynkin mieleen.


Niinkuin tämäkin:

Kuu painuu länteen,
syystuuli alkaa tuulla
ja minä olen
yksin ja kaipaan, yksin
väsyksissä odotan.
(tuntematon)

Tai tämä:

Syksyn sadosta
olen saanut osani.
Jo kajahtavat
villihanhien huudot.
Kohta on talvi täällä.
(tuntematon)

Rekvisiittaan olisi tietysti kuulunut tuon kuvan kahvikupin tilalle punaviinilasillinen.
Mutta ihan niin paljon en uskaltanut alakuloa herätellä, että tämän leikatun jalkani kanssa olisin alkanut punaviiniä pläträämään. 
Siinä olisi voinut käydä kehnosti;)

Ja ihan niin paljon en yhden blogikirjoituksen takia ole valmis kuvalavastuksia tekemään, että olisin viinipullon vain siihen tarkoitukseen avannut;)

Alakulon ylläpitämiseksi on hyvä myös kuunnella sopivaa musiikkia.
Haikeaa, kaihoavaa ja surullista.
Kaikki sellainen, mihin liittyy kaipaus johonkin jo kadotettuun tai saavuttamattomaan.
Etenkin rakkaudessa.

Esimerkiksi Scorpionsien Still Loving You on oiva valinta.

Sitä minä kuuntelin - tosin en Scorpionsien vetämänä vaan tätä versiota:



Tässä kohtaa voi tirauttaa muutaman kyyneleen niille kaikille vanhoille rakkauksille, 
jotka olivat ja menivät ja jotka omat jälkensä jättivät. 
Voih - voi myös huokailla muutaman kerran.

Tästä onkin sitten hyvä siirtyä kaihoamaan sitä menetettyä aikaa ja nuoruutta:




Ja tietenkin on pakko kuunnella vielä se meidän suomalaisten oma kaipauslaulumme:




Johan on kumma, jos ei alakulo iske!

Sitten onkin jo hyvä alkaa nousemaan sieltä kaipauksien syövereistä.
Kukin tavallaan.

Minä aloin odottelemaan kotiin Isäntää.

Ja siihenkin sopi yksi tankaruno vallan mainiosti:

Elämä haihtuu
niinkuin kaste aamuun. Vaan
vaikka vanhenen,
olen nuori taas, rakkain,
kun odotan sinua.
(tuntematon)

Ja kyllä kannatti odottaa - Isäntä nimittäin tuntee oman Ladynsa ja osasi tuoda minulle mielen kohottajia:


Kyllä suklaa - vaikkei edes ollut tummaa suklaata - saa hyvänmielenhormoonit hyrräämään!

Alakulon päivää on hyvä joskus viettää, jotta saa vähän mittasuhteita näihin elämän hyviin puoliin.

Ja olikin oikein hyvä, että minä oman alakuloni eilen podin, 
sillä tänään se ei onnistuisi: saan tikit jalasta pois.

Voi mikä autuus - vaikka en vielä kyynärsauvoja ja tuota kenkärumilusta saakaan hylätä, niin pääsen kunnolla suihkuun ja saunaankin.

Ja jos saan jalan pakattua lämpimästi, pääsen täältä vielä ihmisten ilmoillekin.
Eihän sitä silloin jouda alakuloa potemaan.

Kaihon syövereistä noustua onkin sitten sopivaa muistutella teitä blogini 2-vuotisarvonnasta - jos et vielä ole Hyvän mielen arvontaan osallistunut, ehdit hyvin - aikaa on tämän viikon sunnuntaihin.

Hyvää torstaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.




SHARE:

64 kommenttia

  1. Olipas ihana postaus taas jälleen kerran :) Mukavaa tikinpoisto-päivää!

    VastaaPoista
  2. Hih... niin ihana postaus, ihanko olisit kirjoittanut mun alakulon päivästä! Musiikki tai joku hömppäsarja, josta takuu varmasti kyyneleet virtaa... ja suklaa! Kyllä se oli mun päivä, hyvä kun vietit sitä minunki puolesta... nyt voin jatkaa päivää hymyssäsuin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, jos oli sinunkin puolesta tätä alakuloa - eihän sitä koko ajan kestäisikään;)

      Poista
  3. Kyllä, naisen pitää saada viettää aina välillä alakulonpäivää. Itse toteutan sitä sohvalla maaten ja kuunnellen sopivan mollivoittoista musiikkia esim. Mew:in Frengers-levy tai Steven Wilsonin tuotanto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - ja jokainen alakulottuu ihan omasta musiikkivalinnastaan;)

      Poista
  4. Kiva postaus ja kyllä meillä on oikeus olla myös alakuloisia. Oman sairauteni takia alakulo on jopa lohduttava fiilis, se ei ahdista niin kuin masennus. Masennuksessa ei tunne mitään muuta kuin suurta ahdistusta. Alakulossa voi fiilistellä erilaisia asioita. ;) Suffeli Puffit on takuuvarma mielen piristäjä! ;)

    Ihanaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakulossa on todellakin jotain lohduttavaa - ja jos välillä saa purkaa sen kautta fiiliksiään, jaksaa paremmin sitten taas olla positiivinenkin. Suffeli Puffit♥
      Sinulle myös ihanaa päivää♥

      Poista
  5. Marraskuu on kuin tehty pieneen ja suurempaankin alakuloon...aurinkoa ei pahemmin näy.. Jollakin energialla ihmiset vaan jaksavat liikkua myös marraskuussa, luonto ei sitä tässä kuussa meille anna, näyttää itsekin alakuloiselta harmaudessaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - mennään luonnon mukaan näissä fiiliksissäkin välillä niin jaksetaan!

      Poista
  6. Kyllä, jokaisella Ihmisellä on oikeus (ja melkein joskus velvollisuuskin) alakuloon. Hienoja kipaleita, vielä voisin lisätä Tove Janssonin/Erna Tauron "Syyslaulun", joka on suoranaista manaa sykysn alakuloon. Anhavan tuotannosta tykkään myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - jopa tuosta velvollisuudestakin;) Ja luulenpa, että Syyslaulun Ankin laulamana taisin linkittää tänne viime syksynä jonkin postauksen yhteydessä;)

      Poista
  7. Tähän täytyykin laittaa tämmöisen yksieläjän alakuloruno, jonka opin jo teini-iässä 50 vuotta sitten. En muista kirjoittajaa :

    Kerran yritin olla kuin ovat muut
    Suuni koin panna kuin ovat muitten suut
    Vaan enpähän osannut matkia toisia suita
    Loilotin paria tahtia erillä muita
    Niin, se on yksineläjän katkera totuus
    Kuulut omaan heimoos ja omaan rotuus
    Vertesi veljet haudoista antavat kättä
    Tai ehkä ovat vielä he syntymättä.

    Jos ei tästä saa kunnon alakuloa aikaiseksi, niin ei sitten mistään ;D Tämän päälle on syytä katsoa telkkarista "Lemmen viemää" ,että saa hyvän mielen takaisin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä resepti - ja runo on minulle uusi, kiitos;)

      Poista
  8. Jokaisella on oikeus juuri tuollaiseen päivään, aina silloin tällöin ja varsinkin marraskuussa :)

    VastaaPoista
  9. Ainainen positiivisuus on pers... hömm, no joka tapauksessa Alakulon Päivä on ihan varmasti välillä tarpeen :-)
    Ja nuo tankarunot olivat 70-luvulla meikäläisenkin lempilukemista, Risto Rasan ohessa. Aah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen just samaa mieltä ainaisesta positiivisuudesta;)
      Ja tankarunot taisivat olla aika monelle meistä 70-luvulla nuoruutensa viettäneistä must;)

      Poista
  10. Olipa ihana, alakuloinen postaus :) Marraskuu, tankarunot ja still loving you - siinä on hyvän alakulon ainekset! Vaan suklaa toimii aina mielenkohottajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nuo olivat aika hyvät alakulon herättelijät - ja suklaa oiva mielenkohottoja;)

      Poista
  11. Muistan tuon ensimmäisen tankarunon omasta nuoruudestani! Kirjoitin itsekin pari tankarunoa silloin kun niitä luin :)Huomasin muuten, että moni muukin on ollut haikealla tai runollisella päällä...se on tämä marraskuu....kerran kirjoitin omassa runossani näin:" Syksyn pimeät päivät tyhjyyttä täynnä on, pois värit ja valot jäivät menneen tuokion"...Meillä mies pääsee vihdoin polvileikkaukseen ensi viikon loppupuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni muistaa vielä nuo Anhavan suomennokset;) Ja aika moni tuntuu olevan haikealla päällä! Osuva on tuo sinunkin runosi - juuri tuollaiselta marraskuu on ainakin tänä vuonna tuntunut!
      Onnea ja varjelusta miehellesi tulevaan leikkaukseen ja tsemppiä toipumiseen♥

      Poista
  12. Kun alakulon päivän ylle laskeutuu illan hämärä, tuntuu kuin lämmin syli odottaisi ja siihen hämärään on hyvä kietoutua. Antaa ajatusten virrata ja nauttia ihanasta kodista ja läheisistä. Ilman alakuloa jää tämä kaikki huomaamatta. Olen optimisti - tarvitsemme alakuloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - alakulo auttaa näkemään paremmin;)

      Poista
  13. Olipa jälleen osuva kirjoitus; alakulopäiviä tarvitaan aika ajoin samoin potutus-päiviä. Sitten sitä taas onkin paljon paremmalla fiiliksellä jatkamaan eteenpäin. Monesti kyllä riittää jo parin kolmen tunnin alakulo tai potutus. Upeaa, että sait tänään tikit pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä - sekä alakulo- että potutuspäiviä tarvitaan. Ja onneksi se muutama tunti useimmiten riittää;)
      Tikit lähtivät nätisti - jalka vaan ei vielä nätti ole;)

      Poista
  14. Ihana mies, tietää, että miten voi saada sen vaimon alakulon nostettua yläkuloon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin - nyt sairaslomalla ollut vähän liiankin ihana - herkkuja tulee koko ajan;)

      Poista
  15. Suffeli,siinäpä vasta hyvä ase alakuloon;D
    Ainahan välillä on niitä alakulon päiviä mutta sitten tulee taas on hyviä päiviä. Toivottavasti jalka voi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suffeli on kyllä valla oiva ase - ja moneen muuhunkin vaivaan;)
      Kiitos - jalka voi ihan ok - nätisti lähtivät tikit!

      Poista
  16. Olipas hyvä postaus. Tuollaiset päivät ovat kyllä aika ajoin hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä tuli tarpeeseen tälläkin kertaa tuo päivä:)

      Poista
  17. Ihana postaus! Toivottavasti alakulosi on mennyt menoaan ja ompeleet onnistuneesti poistettu! Tuomas Anhavan suomentamat tanka-runot ovat tuttuja, samaan kirjaa lueskelen ajoittain. Luen myös mielelläni Lokki Joonatania sekä iki-ihanaa Pikku Prinssiä, suosittelen.

    Hyvää viikonloppua ja paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä suffelit alakulon veivät. Ja tikit lähtivät hyvin:)
      Lokki Joonatan ja Pikku Prinssi kuuluvat vakiolukemistoon, sillä vain sydämellään näkee hyvin;)

      Poista
  18. Olet kyllä NIIN oikeassa siinä, että elämässä kaikella pitää olla balanssi - niin myös ilolla ja ylistyksellä vastavoimansa. Yhteen päivään mahtuu monta mielialaa, mutta noin niinkuin yleisesti ajattelen, että marraskuu siis tehköön tehtäväänsä, jotta jaksetaan taas hihkua jouluna tai aurinkoisten keväthankien loistaessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin - liian paljon toista on liian paljon;)

      Poista
  19. Oikein kaunis alakulojuttu, joka suorastaan sai minut hyvälle tuulelle;) Ja ole hyvä vain tankavinkistä. Minäkin aloin silloin tankapäivänä vanhoja runovihkojani lukea ja silloin minulle tuli kaunis alakulopäivä eikä ollut jääkaapissa edes hätätilasuklaata. Muistiin nousivat kaikki ensirakkaudet ja niihin sopivavat biisit. Tuo Scorpparibiisi on edelleenkin yksi suursuosikeistani ja tuo edhottomasti mieleen tunteikkaita juttuja.

    Kaunis alakulo sopii hyvin marraskuun harmaisiin päiviin, jolloin aurinko ei tule tunnelmaa pilaamaan.

    Nyt sinulla on siis tikit pois jalasta eli jee! Kohta jo korkosi piiskaavat katuja kun kuljet hymyillen jouluostoksilla. Mukavaa viikonloppua ja marraskuun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä uudemman kerrankin tuosta tankavinkistä - kyllä teki hyvää alakuloilla välillä ihan kunnolla;)
      Tikit on todellakin pois jalasta, mutta tuolla kenkärumiluksella ja kepeillä pitää silti vielä 4 viikkoa kulkea, joten jouluostokset jäävät kyllä ihan viime tippaan - mutta tiedän kyllä kokemuksesta, että sekin riittää;)
      Kivaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  20. Väitävät, että huhtikuu olisi kuukausista julmin, mutta kyllä se titteli mun mielestäni ehdottomasti kuuluu marraskuulle! Anteeksi, kovasti hymyilytti alakulopäiväsi vietto, niin tutulle se kuulosti :) Mutta onneksi mukavia juttuja sinullekin oli tiedossa, saunan ja suihkun arvoa ei tiedä ennen kuin on pakosti syystä tai toisesta niistä joutunut kieltäytymään tai rajallisesti käyttämään. Paranemista jalallesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat nuo alakulon päivät olla tuttuja aika monelle - ja olen samaa mieltä marraskuusta!
      Ja niin totta tuo suihkun ja saunan arvo - jotain niin itsestäänselvää ei osaa aina arvostaa!
      Kiitos paranemistoivotuksista - vielä tämän jalan kanssa rokataan;)

      Poista
  21. Alakulon päivää pitää viettää suurella tunteella! Hyvä, että tikit ovat nyt poissa ja paraneminen on edistynyt.
    Me (siis Hra K) yrittää pusertaa saunaa valmiiksi, jotta ehtisin saunoa mahdollisimman monta kertaa ennen maaliskuuta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret tunteet todellakin kuuluvat alakulon päivään;)
      Toivottavasti sauna pian valmistuu ja ehdit saunoa kunnolla varastoon;)

      Poista
  22. Marraskuu on kuoleman kuukausi, alakulo kuuluu tähän kuukauteen kuin nenä päähän... Hieno resepti sille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainenhan marraskuu on - ja se vaatii hyvät reseptit;)

      Poista
  23. Lady, sä olet parasta. Kiitos! PauMaun kanssa saman asian kuullut, huhtikuu on kuulemma pahin kuukausi, vaikka sitä ei uskoisikaan. Tsemppiä koiven kanssa ja kivaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kiitos myös tsempeistä - täällä sitä köpötellään neljällä jalalla;)

      Poista
  24. Hieno postaus marraskuulle. En ole koskaan ymmärtänyt, että huhtikuu voi olla kurjin. Maaliskuun lapselle se on mahdoton ajatus, kun luonto herää. Marraskuun pimeys on itse asiassa kaunista, kunhan lumi pysyy tiessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja minustakin huhtikuu on jo heräämisen aikaa parhaimmillaan! Tykkään myös marraskuusta - tässä pimeydessä on hyvä viipyillä ja vielä rauhassa odotella talvea - joka saa tulla vähän ennen joulua ja häipyä sitten aika pikaisesti;)

      Poista
  25. Hienosti alakuloiltu! Se kuuluu ehdottomasti elämään tietyin väliajoin;) Sen jälkeen tuntuu sitten sitäkin mukavammalta tavallinen arkikin taas;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - alakuloilun jälkeen elämä näyttää taas paremmalta;)

      Poista
  26. Viime viikot ovatkin menneet alakulon vallassa tyystin. Eilen isä haudattiin ja huomenna vietän omaa yksityistä alakulon päivää kotona. Mutta koko päivää en siihen käytä. Iltapäivällä aion nostaa pään pystyyn ja siirtä eteenpäin.
    Normioloissakin välillä on hyvämsuorastaan rypeä alakulon vallassa ja kun sieltä on noustu niin olo on hyvä. Välttämätöntä siis.
    Kiva kun saat tikit pois ja pääset peseytymään kunnolla ja saunaan. Kovasti sinua on siellä hellitelty ja ota vaan kaikki vastaan.
    Toipumisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi - lämmin osanottoni♥
      Eipä sitä elämäänsä ihan tuollaisia alakulon syitä haluaisi kukaan!
      Täällä voidaan ihan hyvin ja palveluskunta on valppaana.
      Jaksamista sinulle♥

      Poista
  27. Surullisen suloinen ajatus:) Tykkään tuntea täysillä mitä sitten tunnenkin..kaihomieltä ja melankoliaa on ihanaa toisinaan ruokkia ja olla raukka oikein kunnolla. Silloin huomaa kuinka omilla ajatuksilla on suuri vaikutus; niiden avulla saa itsensä maanrakoon ja toisaalta sieltä ylöskin vaikka mikään konkreettinen elämässä ei muutukaan. Onnea tikkien poistosta ja lempeitä löylyjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysillä tunteminen on elämän suuria rikkauksia - ja joskus kirouskin;)
      Kiitos - tikit on poistettu ja löylyt eivät tällä hetkellä muuta saa ollakaan kuin lempeitä;)

      Poista
  28. Pidä tässä nyt sitten alakulopäivää kun alkoi niin hymyilyttämään tuo sinun juttusi. Tuollaisiahan me juuri ollaan niinä alakulon päivinä...:) Mutta tuo punaviini ei kyllä toimi minulle, päin vastoin, tulen superhyväntuuliseksi ja saan valtavia kodin siivouspuuskia lasillisesta tai kahdesta...:D Taitaa sopia paremmin mun alakulojuomaksi vaikka tee. Hyvä että tikit on viimein poissa ja saa suihkutella rauhassa. Tota saunajuttua aina ihmettelen, ei ole vielä koskaan tehnyt mieli saunaan heti tikinpoiston jälkeen ja onhan ne tikinreiät vähän auki heti poiston jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän olisi se juoma, joka saisi minulla aikaan sen ihmeen, että tulisi siivouspuuska? Pitää varmaan testailla;)
      Tikit on poissa ja saan tosiaan saunoa hyvin, hyvin miedoissa löylyissä - kuuma on kielletty vielä. No, minähän en muutenkaan pysty kuumassa saunomaan tuon fibron takia, joten eipä tässä mitään uutta. Ja enhän minä tämän kengän kanssa sinne ylälauteille pystyisi kipuamaankaan;)

      Poista
  29. Marraskuu on kyllä aika alakulon aikaa, ollaan ikään kuin vähän välitilassa.

    Ja kun kirjoitit ahoista rakkauksista; ensisitä poikaystävistä olen marraskuussa nähnyt unia. Tosin olen niissä hämmentyneenä miettinyt, miten olen taas heidän kanssa päätymässä yhteen, kun eikös mulla ole säpinää sen yhden tyypin (=Siippa) kanssa. Unissa seikkaillaan ilmeisesti vähän aiemmissa vuosissa. Aamulla olen helpottunut, kun ei siinä olekaan mitään entistä heilaa vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on metkaa, miten ne vanhat rakkaudet välillä putkahtelevat uniin tai mieleen, vaikka aikaa niistä on jo totitesti kulunut ja se oma ukkokulta siinä vierellä onkin; liekö jotain nuoruuden haikailua tai sitten vaan alitajunta tekee tepposiaan;)

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig