Ei koskaan kuosihousuja minulle - ja muita syötyjä sanoja

Täällä blogistaniassa on kierrellyt haaste syödyistä sanoista ja päätin napata siitä kiinni.

Se kun alkoi elää mielessäni ihan omaa elämäänsä ja löysin itsestäni varsinaisen sanansasyöjäladyn.

Never say never - helppo sanoa ja yksi motoistani onkin ollut, että älä sano: en minä koskaan. 

Ja sittenkin olen sen sanonut.

Kun näitä "ei koskaan" -juttuja alkoi mielessäni vilistä vähän liikaa, päätin paljastaa syödyt sanat vain viimeisen viikon ajalta. Sillä siihenkin niitä ehti kertyä ihan tarpeeksi.

Tässäpä näitä:

1. Ei koskaan enää kuosihousuja minulle.

Kun kuosihousuja alkoi ilmestyä toissa kesänä vähän yhden jos toisen päälle, katselin niitä ja totesin, että ei enää minun päälleni, kiitos. Olin kuosihousuajat elänyt jo vuosikymmeniä sitten ja ajattelin, että tällä ahterilla on parempi olla kuosia käyttämättä.

Kuitenkin jo viime kesänä sorruin sellaiset itselleni ostamaan. Alesta hankitut pöksyt ihan kesän lopulla eivät päälle asti ehtineet ja unohdin ne tyystin. 

Kunnes sitten löysin ne tänä kesänä - ja erehdyin laittamaan päällenikin. 

Ja voi miten mukavat ne olivat. 

Hieman liian suurena ostetut housut eivät kiristäneet mistään ja niinpä laitoin ne viime viikolla säiden viilettyä töihinkin.

Niin tuli sanat syötyä.

Töiden jälkeen poika otti kuvia - ja noiden kuvien jälkeen voin vain todeta: 

ei enää ikinä kuosihousuja minulle - töihin tai julkisille paikoille ainakaan. Kotona saatan noita käyttää. Pitäisi varmaan kuvauttaa kaikki vaatteensa päällänsä - saattaisi aika moni vaatekappale siirtyä kierrätykseen;)

2. Tämä Lady ei kokoa enää yhtään Ikea -huonekalua.

Viime kesänä kerroin poikani asunnon remontista ja ja pojan muutosta, jolloin muuttokuormaan sisältyi aikamoinen määrä Ikea -huonekaluja. Niitä pojan kanssa koottuani totesin polvet ja rystyset kipeinä, että ihan vähään aikaan en sitten näitä kokoa. 

Vannomatta paras - kun tyttären tavaroita lauantaina hänen asuntoonsa muutettiin, oli mukana taas lasti Ikealta. 

Ja siellähän se Ladykin mukana kokoili niitä. 

Tuloksena taas kipeät polvet ja rystyset.

Tuota kuvaa kun katson, niin huomaan rikkoneeni toisenkin lupaukseni: ei koskaan belfietä meikäläisestä. 

No, tämä on poikani nappaama kuva, joten ei se ihan oikea belfie ole - mutta taidan luvata, että viimeiseksi ahterikuvaksi tässä blogissa tämä jää. Toivottavasti. Ei ollut tarkoitus teille pyllistää;) 

3. Ei enää herkkuja ylenmäärin.

Raskas työ vaatii raskaat huvit! 

Kun päivän olin lattialla konttaillut ja ruuveja väännellyt, sorruin kotona lakupussiin. Eihän siinä mitään, jos muutamalla lakulla silloin tällöin herkuttelee, mutta pakkokos se oli koko pussi kerralla vetää? Taas tuli rikottua yksi lupaus.

Enemmänkin näitä syötyjä sanoja löytyisi tämänkin viikon ajalta, mutta kun olen itselleni luvannut, että ei enää kilometrin mittaisia postauksia tähän blogiin, niin jätän toiseen kertaan.

Nyt lupaan, että yritän olla lupaamatta täällä blogissa mitään. 

Ja hyvin todennäköisesti sen rikon.

Siispä parempi vaan todeta: 

Never say never.

Olisipa hauska kuulla ja lukea sinun rikotut lupauksesi ja syödyt sanasi - otahan koppi!

Eletään kesän 2014 viimeisiä päiviä, joten

Kivaa loppukesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.