Syksyn sävelissä soi blues

Rakastan syksyä. Olen aina rakastanut. Ja vaikka olen nyt vanhempana oppinut nauttimaan myös muista vuodenajoista, on syksy kuitenkin se minun vuodenaikani.

Tämä alkusyksy on ollut upea! Olemme saaneet nauttia lämmöstä, valosta ja luonnon väriloistosta.

Turussakin terassikelit ovat jatkuneet aivan näihin päiviin saakka. Vaikka päivisin onkin ollut lämmintä, niin aamut ovat kuitenkin jo olleet viileämpiä. Ilma on ollut raikasta ja hengityskin on helpompaa kuin kesällä.

Tammikuu 2017 - hyvästejä, haikeutta ja tohinaakin

Olemme elelleet helmikuuta jo jokusen päivän mutta vasta nyt saan aikaiseksi muistella mennyttä tammikuuta.

Ajattelin ensin, että jätän koko kuukauden väliin - se kun vain vilahtahti ohi ja tuntui,

 ettei siihen mitään erityistä sisältynyt. Ainoastaan töitä ja kiirettä. 

Vaan kun katselin tammikuussa ottamiani kuvia, totesin, että väärässäpä olin.

Sillä kyllä siihen näyttää muutakin mahtuneen.

Tässä teillekin muutama hetki minun tammikuustani:

Tammikuun alussa matkasimme isännän kanssa Helsinkiin hyvästelemään Amoralin, bändin,

jonka keikoilla olemme jo vuosia käyneet ympäri Suomea ja jopa Budapestissä.

Amoral nimittäin piti jäähyväiskeikkansa 5. tammikuuta Tavastialla. 

Bändi, joka perustettiin jo vuonna 1997 ja joka julkaisi 7 albumia.

Bändi, joka ehti esiintyä paitsi Suomessa, myös USAssa, Japanissa, Filippiineillä, pariin kertaan Kiinassa

 ja se teki myös useamman Euroopan kiertueen.

Bändin jäsenistö ehti vaihtua näiden 19 vuoden aikana moneenkin kertaan,

 mutta kaksi sen alkuperäisen kokoonpanon jäsentä,

Ben Varon ja Juhana Karlsson, kulkivat mukana koko taipaleen.

Me tutustuimme bändiin silloin, kun Ari Koivunen siihen liittyi. 

Arin keikoillahan olemme käyneet vuosia milloin missäkin ja varmasti niin teemme jatkossakin.

Jäähyväiskeikalla Tavastia oli tupaten täynnä ja meillä kaikilla oli mieli vähän haikea.

Halailtiin ja taisipa jollain kyynelkin vierähtää.

Mitään en myönnä;)

Keikka itsessään oli mahtava. Saimme kuulla läpileikkauksen bändin tuotannosta sen alkuajoista lähtien.

Mukaan menoon oli saatu kaikki bändin entisetkin jäsenet ja oli hienoa kuulla sellaisiakin herroja,

joita en ollut aiemmin livenä nähnytkään.

Upea keikka, upea bändi. Jota ei enää ole.

Mutta onneksi on jäljellä musiikki. Albumeja olen soittanut tammikuussa tiuhaan.

Silti - ikävä näitä herroja jää. Niin monia mahtavia iltoja ja öitä on tullut tämän bändin kanssa koettua.

Siispä: haikeat heipat Amoral. Onnea ja menestystä ihan jokaiselle bändin jäsenelle uusiin tuuliin.

Tammikuu oli töissä aikamoista vilskettä.

Oli suunnittelupäiviä, viestinnän haasteita ja tottakai niitä rutiinipäiviäkin.

Vaan ei yhtään samanlaista päivää - eikä yhtään ikävää päivää.

Muita menoja en edes ehtinyt ajatellakaan - töiden jälkeen olin ihan liian väsynyt.

Tällainen muka-talvi saa minun fibromyalgiani vihoittelemaan ja yöunet ovat olleet välillä särkyjen takia kortilla.

Flunssakin on pariin otteeseen yrittänyt iskeä vaan onneksi olen pahimmat pöpöt saanut vielä häädettyä.

Kuun lopulla oli onneksi jo menoakin: olin mukana Megastarin neitsytristeilyllä,

 mistä jo edellisessä postauksessani ehdinkin kirjoittelemaan.

Musiikkia saimme sielläkin kuunnella - ja katsella upeaa Miss Divetiä, Marko Vainiota.

Kuvassa tosin näyttää olevan Conchita Wurst;)

Tämä tammikuu oli myös viimeinen, jolloin ikäni alkaa numerolla 5.

Siinäpä sitä onkin vähän yli viikon päästä sulattelemista Suomen Vanhimman Viraston vanhimmalla naisella;)

Pakko on tunnustaa, että eivät minun kasvoni ihan noin siloiset ole kuin tuossa työpaikalla otetussa kuvassa

 - hankin uuden kännykän vuoden vaihteessa ja sen etukamerassa on varsin järeät automaattisuotimet 

enkä ole vielä saanut aikaiseksi opetella niiden poistamista;)

Ensi viikko onkin töissä taas sellainen, että toivottavasti tämä lady perässä pysyy.

Tiistaina vierähtää koko päivä niin minulla kuin Viraston muullakin henkilökunnalla

 vieraiden parissa,  sillä talon täyttävät arkkihiippakuntaan

viimeisen vuoden  aikana töihin tulleet seurakuntien uudet työntekijät.

Keskiviikkona taas menemme viestintätiimin kanssa Turun kristilliselle opistolle,

 minne olemme kutsuneet  Maarit Kallion kertomaan meille ja aikamoiselle joukolle

 muitakin kiinnostuneita siitä, miten blogataan lujasti ja lempeästi.

Torstaina olisi edessä matka Poriin, missä olisi tarkoitus tavata muita arkkihiippakunnan viestijöitä.

Itse olen kyllä painanut tämän Porin matkan suhteen hieman jarrua - katsotaan nyt vielä,

millaisella kokoonpanolla viestintätiimi sinne matkaa.

Ensi viikonloppuna ovatkin sitten Rakenna ja Sisusta -messut Turun Messukeskuksessa 

- sinne aion mennä ainakin lauantaina käymään ja tutkimaan, mitä uutta on

tarjolla rakentamisen, sisustamisen ja remppaamisen sarroilla.

Luulen, että yksi messupäivä riittää minulle tällä kertaa - vaikka näistäkin messuista saa ideoita ja vinkkejä

 - ja sitä virtaakin yllin kyllin, lienee sunnuntai viisainta pyhittää levolle ja palautumiselle;)

Jos messut sinua kiinnostavat ja jos et vielä ole osallistunut messulippuarvontaani, on siihen vielä 

mahdollisuus iltaan saakka osallistua. Joten käypä jättämässä kommenttisi:)

Tänään vietetään Runebergin päivää ja meilläkin isäntä herkuttelee tortuilla.

 Minun makuuni eivät Runebergin tortut ole vaikka joka vuosi niitä sen yhden tai kaksi syönkin.

Tämän vuoden kiintiö on osaltani jo täynnä, joten isännällä riittää urakkaa siinä satsissa, minkä hän niitä osti.

Enkä ollenkaan epäile, etteikö hän siitä urakastaan selviäisi - hän kun on lievästi sanoen hieman makealle perso;)

Syödäänkö teillä Runebergin torttuja? Leivoitko peräti itse?

Hyvää Runebergin päivää ja sunnuntaita kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Ekopaaston välitilinpäätös

Tämän vuoden Ekopaasto alkoi 18.2. ja minäkin reteästi silloin omat tavoitteeni listasin.

Paastottu on nyt vähän yli kuukausi ja jäljellä olisi vielä 2 viikkoa.

Miten on paasto sujunut?

Onko lupaukset pidetty - onko luovuttu mistään?

Tässä välitilinpäätös:

1. Ympäristöä säästävät teot:

Ruokahävikin pienentäminen - tässä olemme onnistuneet osittain - pois on jouduttu heittämään oikeastaan vain Isännän heräteostoksia - hänellä on paha tapa töistä kotiin tullessa illalla ostaa nälissään esim. valmiita salaattiannoksia, lihapiirakoita, valmispizzoja jne. - ja yleensä, säästeliäs kun olevinaan on, tuotteissa on usein viimeinen myyntipäivä. Koska minä en noihin sormellanikaan koske, ne unohtuvat  jääkaappiin, josta minä sitten jossain vaiheessa joudun ne raivaamaan jätteisiin. 

Tästä on puhuttu - ja varmasti puhutaan jatkossakin.

Muovikassien hamstraaminen - no, arvaatte varmaan, missä isäntä ne ostoksensa kotiin kantaa?

 Muovipusseja tulee edelleenkin liikaa - ja edelleenkin kuuluu yhteisillä kauppareissuillamme mutinaa, kun kaivan kassistani kangaskassit. 

Niitä muovikasseja kun kuulemma tarvitaan!

Täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset - tässä on ryhdistäydytty ja onnistuttu.

Turhien valojen sammuttelu - onnistuttu osittain; alakerran kylppärin valo on liian usein aamulla sinne mennessä jo valmiiksi päällä.

Latausjohdot on irroteltu seinistä, tietokoneet ja näytöt on suljettu.  

Muutaman kerran on isännältä unohtunut alakerran pöytäkone päälle, 

mutta minä tiedän jo käydä tarkistamassa sen iltaisin.

TV on pääsääntöisesti ollut auki vain sitä katsottaessa - ja tässä on petrattu oikein kunnolla!

2.  Ne asiat, joista päätin luopua paaston ajaksi:

Karkit, suklaa, jälkiruuat, leivonnaiset ja snacksit, makeat juomat ja alkoholi: näiden kanssa olen joutunut taistelemaan, sillä isäntä kantaa kotiin edelleenkin suklaapusuja, lakritsia ja eilenkin rahkapullaa - en ole sortunut.

Olen myös ollut parissa juhlissa, joissa on tarjottu herkkuja ja alkoholia - en ole sortunut. 

Olen ollut viinikurssilla - syljin pois joka ainoan maisteltavan viinisuullisen - syljin pois suun huuhteluvedenkin. 

Viiniä olen niellyt kerran - olin viime maanantaina Turun tuomiokirjon viikkomessussa ja kävin ehtoollisella;)

Töissä olen taistellut ja ollut ottamatta tarjottuja kahvileipiä ja aina kahvihuoneessa tarjolla olevia keksejä.

Uusia meikkejä ja voiteita en ole ostanut - en edes niitä huulipunia. Ja huulipunien kanssa olen joutunut hieman taistelemaan. Samoin kynsilakkojen. Mutta sortunut en ole.

Netin käyttöä olen rajoittanut todella paljon - ihan siihen tuntiin päivässä en ole joka päivä pystynyt,

mutta sen verran hyvin olen tässä onnistunut, että olen yllättänyt itsenikin!

 Ja tämän monet teistäkin olette varmaan huomanneet, kun olen rajoittanut myös blogien lukemista ja niiden kommentointia.

TV:n katselua olen vähentänyt oikein kunnolla. 

Itseasiassa se vähenee ihan luonnostaan, kun telkkari ei ole koko ajan päällä ja se avataan vain silloin,

 kun sieltä halutaan katsoa jotain. 

En ole tarkkaan laskenut, olenko pysynyt tuossa asettamassani 2 tuntia/päivä -tahdissa,

mutta uskoisin, että lähelle siinäkin pääsen, sillä välillä on iltoja, jolloin TV on ollut kokonaan suljettu.

3. Laajemmalle katsominen - vähäosaisten muistaminen

Tämä on alue, jossa on aina petrattavaa. 

Ja en halua julkisesti yrittää kehuskella sillä, että olisin erityisen laajasydäminen tai antelias. 

En ole. Mutta yritän parhaani. Eikä tästä tämän enempää.

Yhteenvetona:

Oman paastoni tarkoistushan oli saada entinen suruton ostelijalady miettimään omaa kulutustaan,

sen vaikutusta ympäristöön - sekä hiljentämään tahtia ja antaa aikaa hiljentymiselle.

Että osaisin nauttia elämän jokaisesta päivästä ja hetkestä.

Tässä olen yllättänyt itsenikin - jopa niin, että olen huomaamattani laajentanut paastoani myös muuhun ostamiseen:

 en ole ostanut yhtään uutta vaatetta, kenkää, kodin irtaimistoa, astioita, koriste-esineitä enkä mitään sisustusrekvisiittaa. 

Enkä edes ollut tätä luvannut! 

Ja aikaa -  sitä on jäänyt siihen hiljentymiseen. Lukemiseen. Mietiskelyyn. Elämästä nauttimiseen.

Kävelyretkiin. Hiljaa edeten tällä jalalla, joka ei vielä vauhdista välitä. 

Aikaa tästä upeasta keväästä ja auringosta nauttimiseen.

Vaan eivät ole tämän huushollin kaapit vieläkään siivotut. 

Eikä kaikki tarpeeton tavara ole täältä itsekseen minnekään hävinnyt.

Joten loppupaaston ajaksikin riittää vielä petrattavaa: 

siitä löhöily- ja mietiskelyajasta on nyt tarkoitus nipistää osa tavaravuoren kesytykseen.

Vuosien tauon jälkeen olen varannut kirpparipaikan. 

Ja pakkauslaatikoita, joissa tavaraa voi roudata esim. Pelastusarmeijalle, on jo valmiina

 - tyttären muutosta jäi muuttolaatikoita varastoon aikamoinen määrä.

Äkkiäkös minä ne täytän. 

Itseni tuntien osa niistä laatikoista on siellä varastossa vielä ensi vuonnakin.

Mutta sen lupaan, että eivät sentään kaikki!

Saa nähdä, pysyykö ostolakko myös viikonloppuna, kun olen menossa Turun Taide- ja antiikkimessuille

 - samaan aikaan Turun Messukeskuksessa olevilla Kädentaitomessuilla voi vastaan tulla houkutus jos toinenkin.

Ehkä sorrun, ehkä en:)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Ekopaasto - keventäen, hiljentäen ja hiljentyen

Olen yrittänyt jo pitempään etsiä keinoja vastuullisempaan ja ekologisempaan kuluttamiseen. Samoin elämän yksinkertaistamiseen - siihen, että elämä maistuisi elämältä ilman suurta kulutusjuhlaa ja sitä, 

etten käyttäisi aikaani kaikenlaiseen turhaan - niihin aikasyöppöihin, joihin tuhlaan päivästäni ihan liian paljon tunteja.

Vaan edelleen ovat vaatekaapit liian täynnä ja huushollissa tavarakaaos. Eikä kaikki ole valittu ympäristöä tai vastuullisuutta kunnioittaen. Ja tämä Lady vain seikkailee netin syövereissä ja haikailee, että kaikki järjestyisi itsestään. Kaikkea on liikaa - vaan aikaa ei. Ei ainakaan, jos antaa aikavarkaiden käydä kylässä.

Parina vuonna olen osallinut Ekopaasto -kampanjaan ja niin aion tehdä tänäkin vuonna.

Ekopaastossa keskitytään keventämään, hiljentämään ja hiljentymään. Tavoitteena on hillitä ilmaston-muutosta pienemmillä tai joskus suuremmillakin muutoksilla omassa elämässään ja elämäntavoissaan. Tämän vuoden Ekopaasto alkaa heti laskiastiistain jälkeen tuhkakeskiviikkona 18.2. ja jatkuu pääsiäispäivään 4.4. saakka.

Ekopaaston sivustolta löytyy erilaisia laskureita, joilla voi testata omia kulutustottumuksiaan  ja sieltä saa neuvoja ja vinkkejä siihen, miten voi itse pienelläkin muutoksella osallistua. Sivustolta löytyy myös verkostoja, joista löytyy samanhenkisiä kanssapaastoajia.

Voi ottaa isoja tai pieniä askelia - jokainen oman kykynsä ja halunsa mukaan. Ja minä etenen niillä pienemmillä askelilla. Kuten jalkavaivaiselle sopiikin;)

Paastollahan on perinteensä ja paikkansa monessa uskonnossa - ja paaston tarkoitus on antaa tilaa elämänmuutokselle ja siihen, että on aikaa olennaiseen.  Mitä se olennainen sitten itse kullekin on, sen jokainen toki päättää itse.

Viime vuoden ekopaastostani kerroin postauksessani Kohtuullisemmin, yksinkertaisemmin, ympäristöä säästäen... ja siinä listasin myös keinoja, joilla silloin paastosin. Osassa onnistuin - ja osassa en alkuunkaan.

Siksipä tänä vuonna aion noita keinojanikin hieman yksinkertaistaa.

Tavoitteenanihan on pysyvämpi muutos - sellainen, jota olen jo pitkään muutenkin viritellyt.

Olen pystynyt aika hyvin hillitsemään kulutustani:  tavoitteenani ei ole ollut kuluttamisen lopettaminen vaan vastuullisempi kuluttaminen.

Se, että ennen kuin ostan esim. uuden vaatteen, mietin, tarvitsenko sitä. Ja katson, mistä materiaalista se on valmistettu ja missä. Ja kestääkö se käyttöä. Ja aika usein olen onnistunut myös toteamaan, että en tarvitse, minulla on jo tai että tuote on huonosti tehty  - ja todennäköisesti melkeinpä  orjatyöllä.

Vastuulliseen kuluttamiseen kuuluu paitsi ekologisuus myös eettisyys.

Tänä vuonna en myöskään aio luvata olla ostamatta esim. lehtiä - näinhän tein viime vuonna  - ja syynä ei ole suinkaan se, että siinä lupauksessa koin viime vuonna suurimmat epäonnistumiseni vaan se,  että haluan ostaa kotimaisia lehtiä ja tukea suomalaista lehtitalojen ja toimittajien työtä. Liian moni hyvä lehti on jo joutunut lopettamaan ja kuitenkin painettu lehti on minulle  nettiä suurempi tiedonlähde ja nautinto.

Siispä lehdelle kyllä - suklaalle sen päällä ei;)

Jotain kuitenkin viime vuoden listaltanikin tähän vuoteen siirtyy eli listan ensimmäinen tavoite kopsautuu tälle vuodelle melkein sellaisenaan.

Tämän vuoden tavoitteeni:

1. Ne ympäristöä säästävät teot, joiden pitäisi olla itsestäänselviä: 

ruokahävikin pienentäminen, muovipussien hamstraaminen (ja edelleenkin tässä isännän hillitseminen), veden säännöstely, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset, turhien valojen sammuttelu, latausjohtojen seinistä irrottaminen, tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset ja TV auki vain katsottaessa. 

Näissä riittää meidän perheessämme edelleenkin petrattavaa.

Etenkin tuo ruokahävikin pienentäminen vaatii tällä hetkellä aikamoista opettelua, sillä vaikka lapset ovatkin nyt jo omilleen muuttaneet, ostan ja laitan edelleenkin ruokaa nelihenkiselle perheelle;)

2. Ne asiat, joista aion luopua paaston ajaksi, 

sillä mikäs paasto se sellainen olisi,  missä ei mistään luovuta eikä se kirpaise ollenkaan.

Siispä paaston ajaksi pois karkit, suklaa, jälkiruuat, leivonnaiset ja snacksit, makeat juomat ja alkoholi (helpoin pitää), uusien nuorennusvoiteiden, meikkien ja etenkin niiden huulipunapuikkojen ostaminen, Ja edelleenkin tuossa huulipunien ostelussa minulle tulee varmasti vaikeuksia!

Netin käytön rajoittaminen - tunti päivässä (ei tarkoita työaikaa) - ja tämä tulee kirpaisemaan! Sillä se tarkoittaa sitä, että esim. kommentointi teidän muiden päivityksiin tulee vähenemään paaston ajaksi. Ja että illat eivät mene Pinterestissä tai Instagramissa seikkaillessa.

TV:n katselun rajoittaminen - korkeintaan 2 tuntia päivässä - sisältää myös uutiset ja aamulähetykset.

3. Se paastooni sisältyvä osa kristillisestä paastoperinteestä, 

jossa ei keskitytä vain omaan itseensä vaan katsotaan myös laajemmalle eli muistetaan vähäosaisempia, tarkoittaa sitä, aion osallistua muutamiin hyväntekeväisyyshankkeisiin, esim. tämän vuoden Yhteisvastuukeräys on käynnistynyt 1.2. ja siihen voi osallistua monella tapaa.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyshän tukee Suomessa vapaaehtoistyötä ja lasten koulutusta Haitissa. Kotimainen erityiskohde on Suurella sydämellä -verkosto, vapaaehtoinen auttamisen verkkopalvelu. joka tukee erityisesti vähävaraisia ja vaikeuksissa olevia. Verkoston kautta voi saada vaikka tällaista apua:

Yhteisvastuukeräys 2015 - Pieniä asioita

Ja vaikka paasto alkaa vasta 18.2., aloitan paastoon laskeutumiseni tällä postauksella: blogistani poistuvat sivupalkissa ja tekstin alapuolella olleet kaupalliset mainosbannerit  ja ne pysyvät poissa ainakin paaston ajan. Blogin oman bannerin yläpuolella oleva mainosbanneri kuuluu Indiedaysille ja siihen en puutu.

Mutta ei blogi toki ilman mainoksia jää paastonkaan ajaksi - kaupalliset mainokset vain vaihtuvat pariin muuhun - sivupalkista löytyvät nyt Yhteisvastuun, Ekopaaston ja erään itselleni tärkeän yhdistyksen, Asante ry:n mainokset. Asantestahan olen  kirjoittanut postauksessani Asante - kiitos - suurin ilo on antamisen ilo.

Oman paastoni tarkoitus on saada entinen suruton ostelijalady miettimään omaa kulutustaan, sen vaikutusta ympäristöön - sekä hiljentämään tahtia ja antaa aikaa hiljentymiselle. Että osaisin nauttia elämän jokaisesta päivästä ja hetkestä.

Eikä kulutuksen miettiminen ja paasto tarkoita sitä, ettei olisi lupa nauttia myös elämän pienistä iloista  - myös niistä elämän suloisista turhuuksista - siitä huulipunapuikostakin, jonka varmaan riennän heti pääsiäisen jälkeen valitsemaan.

Onko Ekopaasto sinulle tuttu?

Tai paasto ylipäätään - muutenkin kuin laihdutuksen vuoksi?

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta