Elämäni aakkoset - osa 1.

Näitä elämänsä aakkosia on täällä yksi jos toinenkin jo esitellyt ja niinpä

teen nyt minäkin.

Mutta koska minähän en tunnestusti osaa mitään lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, laitan postauksen osiin. 

Tässä ensimmäinen osa Ladyn elämän aakkosia:

A - Alku ja armo. Kaksi sanaa, jotka liittyvät yhteen. 

Uskon lujasti uusiin alkuihin. Aina voi aloittaa alusta. 

Virressä sanotaan: Joka aamu on armo uus - ja tämän armon varassa aloitan päiväni. 

Armon, joka antaa voiman olla myös itse armollinen - sekä muille että ennenkaikkea itselle.

B - Tässä pitäisi tietysti sanoa bloggaaminen. 

Mutta en sano, vaan annan sanan blondius. 

Se on iso osa tämän Ladyn identiteettiä. Vaaleissa hiuksissa tunnen olevani minä. 

Kun muutaman kerran olen jotain muuta kokeillut, ovat ne kokeilut saaneet pikaisen lopun. 

Blondin logiikalla on selätetty monta kiperää paikkaa;)

C - Cheers - kippis, terveydeksi, skool - aina, kun on pieninkin syy juhlia, on maljannosto paikallaan. 

Samppakaljalla, vedellä, maidolla - ihan sama millä, mutta elämä ilman juhlia on liian totista puurtamista.

Eikä juhlan tarvitse aina kovin kummoinen olla; 

juhlan aihe voi olla vaikka kuinka arkinen asia - siivottu koti, viikonlopppu, kaunis päivä.

D - Diamonds. Ovat tytön paras ystävä. Miksei siis Ladynkin? 

Timantit ovat ikuisia - ne voi pistää rahaksi, kun maailmantalous kaatuu ja ne voi jättää perinnöksi. 

Jolloin ne taatusti pistetään rahaksi.

Omat timanttini ovat lahjoja - muistoksi tai merkiksi jostain tärkeästä tapahtumasta. 

Tyttären syntymästä, hääpäivistä - rakkaudesta. 

Siksi juuri ne timantit ovat itsekin tärkeitä.

E - Elämä. Oma ja toisten. Pyhä ja mysteeri. Lahja. 

Jonka valttikortit eivät osu tasan kaikille.

F - Fibromyalgia. Sairaus, joka on riesakseni annettu ja jota vastaan taistelen kynsin ja hampain. 

Ilman lääkkeitä. Liikunnalla ja asenteella.

 Liikunta tosin tällä hetkellä on vähän vaiheessa jalkavaivojen takia, mutta laitetaan peliin lisää asennetta. 

Suomalaisen naisen sisu - sillä mennään pitkälle. 

Ja haistatetaan fibrolle. 

Useimmiten, sillä on myös aamuja, jolloin muistan reumalääkärini sanat:

 "Niinä aamuina, kun et pääse ylös sängystä ja huudat tuskissasi, 

muista, että tämä on se lääkäri J:n tauti - tämä ei tapa mutta sattuu niin perkeleesti." 

Onneksi noita aamuja ei ole montaa vielä ollut. 

Tälle taudille en aio antaa periksi.

G - Google. Apu monessa, työssä ja vapaalla. 

Sillä pääsen minne vain, maailmalle ja tiedon valtateille. 

Ja välillä harhaankin;)

H - Huulipuna. Joka Ladyn pelastus - mitä hankalampi päivä, sitä punaisemmat huulet. 

Minun lohtuostokseni. Kun tarvitsen mielenkohotusta, ostan huulipunan. 

Kun haluan palkita itseäni, ostan huulipunan. 

Ei maksa paljon. 

Ja kaapista löytyy monta samansävyistä huulipunapuikkoa, kun eräs eukkopaha ei muista, mitä on aiemmin ostanut;)

I - Ihmisarvo. Jokaisen ihmisen loukkaamaton arvo. 'Ihmisyys joka ainoassa ihmisessä on yhtä arvokasta. 

Olipa ihminen sairas tai terve, köyhä tai rikas, olipa hän mitä tahansa, on hän ihmisenä arvokas. 

J - Jalat. Tämä on tässä siksi, että jalkojeni takia on elämä tällä hetkellä vähän pysähdyksissä. 

En pääse liikkumaan niin kuin haluaisin. 

Ja tulevan jalkaleikkauksen takia olen perunut jo konsertteja, matkoja - vaikka mitä. 

Teille, jotka olette aiemman postaukseni Miten kävi kevyemmän askeleen?, lukeneet, tiedoksi, 

että niitä jalkaleikkauksia tulee nyt sittenkin kaksi. 

Kirurgi kieltäytyi leikkaamasta molempia jalkoja samalla kertaa. 

Sen verran hyvät argumentit hän esitti, että jopa minä kovakalloinen uskoin ne. 

Ensimmäinen leikkaus on lokakuun lopulla, jos pysyn terveenä. 

Toinen sitten joskus - en halua edes ajatella vielä.

K - Kirja. Kirjoja on kotona joka puolella - ja niitä on paljon. 

Yhdestäkään en haluaisi luopua ja uusia ostan koko ajan. 

Kirjat ovat ajanviete, oppimisen lähde, lohdutus, rentoutus ja niiden avulla voin matkata minne vain. 

Kirjat ovat muuttaneet maailmaa - ja vaikuttaneet ihmisiin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Kirja on yksi vapaan maailman perusasioista.

Olen aina sanonut, että lapsi, joka rakastaa lukemista, ei ole koskaan yksinäinen. 

Ei ole aikuinenkaan.

Tähän asti pääsin tällä kertaa aakkosissani. Loput tulevat sitten ennemmin tai myöhemmin.

Kiitos vielä lukuisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni - luulenpa, että yhdessä löysimme hienolle naiselle aikamoisen määrän ominaisuuksia ja ainakin itselläni oli hauskaa niitä lueskellessa;)

Kivaa viikkoa kaikille hienoille naisille ja meille muillekin!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Millainen on hieno nainen?

Huhtikuussa kirjoitin henkilökohtaiselle Facebook -seinälleni:

"Tänään töistä kotiin palatessa huomasin linjuriautossa hienon naisen - sellaisen vanhan ajan hienon daamin. Hiukset olivat ojennuksessa viimeisen päälle, hame ei retkottanut mistään päin, ei taatusti ollut sukissa silmäpakoa. Vaatteet  olivat sävy sävyyn. Vaivihkaa katselin, kun hän istui ryhdikkäänä, jalat sievästi vierekkäin, kädet levollisina sylissä. Otti tilansa ja paikkansa tekemättä numeroa olemisestaan. Vaistomaisesti yritin itsekin ryhdistäytyä siinä istuessani. Joissakin ihmisissä on merkillistä sisäsyntyistä tyyliä ja hienostuneisuutta. Karismaa. Ei taida minusta hienoa naista saada vaikka kuinka yrittäisi. Huokaus."

Tänään kotimatkalla näin tuon saman naisen ja jäin vaivihkaa tarkkailemaan häntä. Olemus ja ryhti olivat nytkin samanlaiset. Laukku lepäsi hänen vieressään, mutta joka kerta, kun bussi pysähtyi ottamaan uusia matkustajia, nosti nainen laukun syliinsä. Hän halusi ruuhkabussissa antaa tilaa muillekin eikä laukullaan halunnut pitää penkkiä varattuna. 

Aika moni muu tuossa bussissa sen viereisen penkin piti kasseillaan varattuna.

Jäin miettimään, millainen nainen on hieno nainen?

Mummini tapasi aikoinaan sanoa, että hienolla naisella on aina hattu päässä, hansikkaat kädessä, 
puhtaat ja ehjät sukat ja kengät huollettuina. 

No, tänä päivänä ei enää hattua vaadita eikä hansikkaitakaan, mutta sukkien ja kenkien kohdalla mummini neuvot pätevät edelleen.

Päätin tarkistaa, mitä hienosta naisesta sanoo  Naisen kirja. 

Vaan ei antanyt tämä Nykynaisen tietokirja vuodelta 1955 suoraa vastausta.

Sen sijaan kohdassa "Tapatiedon aakkosia" kerrottiin  kyllä, millainen on Gentlemanni. 

 "Gentlemanni voi olla pukeutunut työpuseroon tai hännystakkiin, joten emme voi tuntea häntä ulkokuoresta; hänen tekonsa ja käyttäytymisensä puhuvat puolestaan. Gentlemanni on tahdikas, hienotunteinen ja ritarillinen. Hän on kohtelias naisille näiden iästä, ulkomuodosta ja asemasta riippumatta. Miten voimme taata tämän gentlemannien suvun jatkuvan olemassaolon? Kenties viljelemällä luonteenominaisuuksia, jotka oikeuttavat antamaan meille nimen gentlewoman."

Niinpä niin - otetaan mallia herrasmiehestä;)

Yritin myös googlettaa pulmaani - eipä paljon apua bittiavaruuskaan tarjonnut.

Vastauksia olisi kyllä löytynyt seuraaviin kysymyksiin: millainen on kaunis nainen, 
millainen on seksikäs nainen ja millainen on hyvä vaimo. 

Mutta hieno nainen - ei löytynyt vastausta.

Monessa lainauksessa hienoa naista käytettiin synoniiminä lähinnä termille kunnon nainen:

"Hieno nainen on nainen, joka saa miehen käyttäytymään herrasmiehen tavoin." 

- Russell Lynes 

"Kun hieno nainen sanoo ei, hän tarkoittaa ehkä. 

Kun hän sanoo ehkä, hän tarkoittaa kyllä. 

Kun hän sanoo kyllä, hän ei ole hieno nainen." 

- Otto von Bismarck 

Hienon naisen olemusta  on pohtinut myös Marjukka blogista Fab Forty Something postauksessaan Millainen on hieno nainen ja muuta ihanaa vuodelta 1958 ja Pupuleipomo -blogin Taikalta löytyy Hienon naisen opaskin. Tuo Pupuleipomon opas on useampiosainen ja sieltähän löytyy vaikka mitä!

Eipä ole helppoa määritellä, millainen on hieno nainen - ainakaan tänä päivänä. 

Hienon naisen määrittämiseen ei  pelkkä ulkoinen olemus riitä -  hieno nainen on hieno myös käytökseltään. 

Huomaavainen. Ei erottele ihmisiä. 

Tietää oman arvonsa mutta antaa arvon muillekin. 

Hieno nainen ei pröystäile. Ei vaatteillaan eikä tavaroillaan. 

Hänen vaatteensa eivät välttämättä ole merkkivaatteita eikä hänen laukkunsa logo huuda hintalappuna. 

Minullakin on ilo tuntea muutama oikea hieno nainen. 

Yksikään heistä ei ole muodikas, trendikäs eikä välttämättä edes ulkoisesti tyylikäs . 

Mutta kun he astuvat huoneeseen, heidät huomataan ja kun he avaavat suunsa, heitä kuunnellaan. 

Näissä naisissa asuu sisäsyntyinen kauneus ja viisaus - sitä ei voi opettaa eikä opiskella - sita joko on tai  sitten ei. 

Sitä hienoutta.

Ladyhan käännetään usein suomeksi hieno nainen. 

Mutta meitä ladyjakin on monenlaisia. 

Ja jos sattuu olemaan Lady of The Mess ja  jos oma tytär on joskus yli vuosikymmen sitten kuvannut äitiänsä yllä olevalla kuvalla, 
ei ihan taida ole hieno nainen, sillä enpä minä tuosta ole juurikaan hienostunut;)

Mutta on silti ihan kunnon nainen. Sellainen tavallinen. Ja ihan riittävän hyvä.

Millainen on sinun mielestäsi hieno nainen? 
Tunnetko sellaisia?

Aurinkoista syysviikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Kesän viimeinen päivä

Niin päättyi tämäkin kesä. 

Huomenna alkaa jo syksy. 

Ja vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, olisin tänä kesänä halunnut monta kertaa painaa pausenappia. 

Sillä niin upea, ihana oli kesä 2014.

Enempää en kesää muistele - senhän olen tehnyt jo postauksessani Loman viimeinen päivä .

Mutta vielä oli  kesää tämä päivä. 

Ihana, aurinkoinen sunnuntai.

Ja koska sää helli niin suloisesti, päätimmekin Isännän kanssa poiketa Turussa Kansainvälisillä markkinoilla.

Nämä markkinathan ovat kiertäneet ympäri Suomea ja tämän viikonlopun ne olivat Turussa. 

Markkinat olivat levittäytyneet Turun upeimmille paikoille jokirantaan ja Vanhalle Suurtorille.

Joen molemmat rannat olivat täynnä kojuja jos jonkinlaisia Tuomiokirkkosillalta ohi Kirjastosillan, josta tämä kuva on otettu.

 Vanha suurtori oli yhtä kukkaloistoa - ja sinne ihanien värien keskelle oli liikkeelle lähtenyt hurja määrä ihmisiä.  

 Ja tämä Lady oli mennä sekaisin siitä väriloistosta. 

Oli väriä jos jonkinlaista.

Oli kukkaa jos minkälaista.

  

 Ja tulihan sieltä jotain mukaankin. Tosin enemmänkin olisin ostanut, jos Isäntä olisi suostunut kantamaan;)

 Ja tottakai, kun markkinoilla oltiin, oli tarjolla myös herkkuja. 

Oli ihania juustoja eri puolilta Eurooppaa, oli makkaroita, pizzaa, lettuja, munkkeja.

Oli lihatuotteita, hilloja, hunajaa, teetä, erilaisia kahveja, suklaata - oli jos jotakin.

Kiertelimme pitkin aluetta ja tapasimme myös muutamia tuttuja reitin varrella. 

Ihailimme käsityöläisten tuotteita: vaatteita, koruja, puutöitä.

Kaikenlaista löytyi.

Ja eri maat liputtivat kukin kojujaan - näinkin useamman maan kansallislippuja ja näin myös omamme.

Siellä liehui upeasti Suomen lippu ja kertoi, että kyllä meilläkin on ihan omaa ruokaperinnettämme. 

Joka kelpaa ihan minne vain - niinkuin nyt vaikka Kansainvälisille markkinoille;)

 Ja vaikka tälle herkkupeppuladylle olisivat maistuneet vaikka mitkä herkut, päädyimme ruokailemaan kojulle, joka supisuomalaisti tarjosi kalaa.

 Tuon muikkukeon alla on vielä lohta, paistettuja perunoita ja vihanneksia. 

Ja kaikki meni! Arvatkaa huviksenne, olinko ähkynä? 

Jos olisi pystynyt, Isäntä olisi voinut kieritellä minut autolle;)

Ruuan jälkeen vielä pieni kierros herkkukojuilla. 

Ja poseeraukset jokirannassa. Rönttaliisa markkinoilla.

 Kotiin tulimme illansuussa. Jotain muutakin kuin kukkasia tuli ostettua. Herkuista en sano mitään.

Huomenna alkaa siis syksy. 

Toivotaan, että saamme yhtä upean syksyn kuin oli kesäkin.

Jos vähän sataa ropisee, ei haittaa, kunhan ei koko ajan.

Nautitaan syksyn tuulista, luonnon väreistä ja sadosta, jota vielä korjataan.

Sytytellään illalla valoja, kääriydytään vällyihin, otetaan lämmintä juotavaa ja siirrytään ulos ihmettelemään pimeyttä ja tähtitaivasta.

Niin aion minäkin tehdä kun saan tämän kirjoitettua. 

Otan kahvini ja menen vielä takapihan keinuun hyvästelemään kesän.

Kiitos kesä 2014!

Upeaa syyskuuta ihan jokaiselle!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Ei koskaan kuosihousuja minulle - ja muita syötyjä sanoja

Täällä blogistaniassa on kierrellyt haaste syödyistä sanoista ja päätin napata siitä kiinni.

Se kun alkoi elää mielessäni ihan omaa elämäänsä ja löysin itsestäni varsinaisen sanansasyöjäladyn.

Never say never - helppo sanoa ja yksi motoistani onkin ollut, että älä sano: en minä koskaan. 

Ja sittenkin olen sen sanonut.

Kun näitä "ei koskaan" -juttuja alkoi mielessäni vilistä vähän liikaa, päätin paljastaa syödyt sanat vain viimeisen viikon ajalta. Sillä siihenkin niitä ehti kertyä ihan tarpeeksi.

Tässäpä näitä:

1. Ei koskaan enää kuosihousuja minulle.

Kun kuosihousuja alkoi ilmestyä toissa kesänä vähän yhden jos toisen päälle, katselin niitä ja totesin, että ei enää minun päälleni, kiitos. Olin kuosihousuajat elänyt jo vuosikymmeniä sitten ja ajattelin, että tällä ahterilla on parempi olla kuosia käyttämättä.

Kuitenkin jo viime kesänä sorruin sellaiset itselleni ostamaan. Alesta hankitut pöksyt ihan kesän lopulla eivät päälle asti ehtineet ja unohdin ne tyystin. 

Kunnes sitten löysin ne tänä kesänä - ja erehdyin laittamaan päällenikin. 

Ja voi miten mukavat ne olivat. 

Hieman liian suurena ostetut housut eivät kiristäneet mistään ja niinpä laitoin ne viime viikolla säiden viilettyä töihinkin.

Niin tuli sanat syötyä.

Töiden jälkeen poika otti kuvia - ja noiden kuvien jälkeen voin vain todeta: 

ei enää ikinä kuosihousuja minulle - töihin tai julkisille paikoille ainakaan. Kotona saatan noita käyttää. Pitäisi varmaan kuvauttaa kaikki vaatteensa päällänsä - saattaisi aika moni vaatekappale siirtyä kierrätykseen;)

2. Tämä Lady ei kokoa enää yhtään Ikea -huonekalua.

Viime kesänä kerroin poikani asunnon remontista ja ja pojan muutosta, jolloin muuttokuormaan sisältyi aikamoinen määrä Ikea -huonekaluja. Niitä pojan kanssa koottuani totesin polvet ja rystyset kipeinä, että ihan vähään aikaan en sitten näitä kokoa. 

Vannomatta paras - kun tyttären tavaroita lauantaina hänen asuntoonsa muutettiin, oli mukana taas lasti Ikealta. 

Ja siellähän se Ladykin mukana kokoili niitä. 

Tuloksena taas kipeät polvet ja rystyset.

Tuota kuvaa kun katson, niin huomaan rikkoneeni toisenkin lupaukseni: ei koskaan belfietä meikäläisestä. 

No, tämä on poikani nappaama kuva, joten ei se ihan oikea belfie ole - mutta taidan luvata, että viimeiseksi ahterikuvaksi tässä blogissa tämä jää. Toivottavasti. Ei ollut tarkoitus teille pyllistää;) 

3. Ei enää herkkuja ylenmäärin.

Raskas työ vaatii raskaat huvit! 

Kun päivän olin lattialla konttaillut ja ruuveja väännellyt, sorruin kotona lakupussiin. Eihän siinä mitään, jos muutamalla lakulla silloin tällöin herkuttelee, mutta pakkokos se oli koko pussi kerralla vetää? Taas tuli rikottua yksi lupaus.

Enemmänkin näitä syötyjä sanoja löytyisi tämänkin viikon ajalta, mutta kun olen itselleni luvannut, että ei enää kilometrin mittaisia postauksia tähän blogiin, niin jätän toiseen kertaan.

Nyt lupaan, että yritän olla lupaamatta täällä blogissa mitään. 

Ja hyvin todennäköisesti sen rikon.

Siispä parempi vaan todeta: 

Never say never.

Olisipa hauska kuulla ja lukea sinun rikotut lupauksesi ja syödyt sanasi - otahan koppi!

Eletään kesän 2014 viimeisiä päiviä, joten

Kivaa loppukesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Kiitosten paikka

Kiitos on sana, jonka kuulemiseen ei koskaan kyllästy.

Se on sana, joka ilahduttaa ja lämmittää mieltä.

Kiitoksen lausuminen ei paljon vaadi, mutta silti teemme sen liian harvoin. 

Itse huomaan, että olen kiitokseni kanssa monesti myöhässä - kun en ole älynnyt kiittää ajoissa, niin tuntuu, että en ilkeä jälkikäteen kiitostani sanoa. 

Ja sittenkin, kyllä kiitos vaikka myöhästyneenäkin ilahduttaa. 

Kun se tulee sydämestä.

Joten tässä - sydämestä: 

Kiitokset teille kaikille, jotka niin hienosti olette postauksiani kommentoineet. 

Kommentit ilahduttavat aina - ja etenkin edellisen päivitykseeni Miten kävi kevyemmän askeleen saamani kommentit osuivat sydämeen. Te upeat, ihanat naiset lohdutitte minua, annoitte minulle toivon ja rohkeuden sanoja ja näytitte, että täällä blogimaailmassakin ihmiset välittävät toisistaan ihan aidosti. Kiitos siis teille!

Kiitos myös kaikille uusille lukijoille. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette mukanani jaksaneet pysyä. 

Jokainen teistä on tervetullut - ja jokaisesta kiitän. 

Viime vuoden lopussa tein vain yhden lupauksen tälle vuodelle: lupauksen joka päivä listata 5 asiaa, joista olen kiitollinen. Pakko on tunnustaa, että ihan joka päivä en tuota lupaustani ole täyttänyt. Enkä edes joka viikko. Mutta aika hyvin on kiitosvihkoni täyttynyt asioista, joista olen saanut olla tämän vuoden aikana kiitollinen. Tämä blogi ja sen kautta tulleet ihmiset elämässäni - joko vain blogien ja kommenttien kautta  tai ihan elävässä elämässä - olisitte ansainneet tuohon vihkoon useammankin merkinnän. 

Kiitoksen lausun myös siitä, että olen taas kerran ollut Lucky Lady, sillä voitin blogin Lumo lifestyle arvonnassa hienon voiton: kauneus- ja hygieniatuotteita aikamoisen määrän.

On tuotetta jos jonkinlaista - ja kaikki tulevat käyttöön ihan taatusti.

Arvonta liittyy Kävele sydämen puolesta -kampanjaan ja palkintoon sisältyi myös jotain tälle Ladylle oikein tarpeellista ja hyödyllistä.

Te, jotka olette blogiani pitempään lukeneet, muistanette, että minun voimavärini on punainen - ja tuollaiset punaiset korkokengät aion hankkia sitten, kun tulevasta jalkaleikkauksestani olen toipunut.

Korkokengillä en toki aio niille kävelylenkeille lähteä, joilla minua tulevat vauhdittamaan arvontavoittoon sisältyneet käsivarteen laitettava kännykkäpussukka ja hansikkaat, joilla voi puhelimen kosketusnäyttöä näpytellä. Nämä tulevat olemaan kovassa käytössä heti, kun taas kävelylenkeille pääsen.

Vielä on pakko näyttää ihan erikseen eräs paketissa ollut tuote, jonka nähdessään poikani totesi: on tainnut paketin lähettäjä tietää, kenelle paketti lähtee;)

Kiitos siis Lumo lifestyle -blogin Lumolle, jonka  motto on: jokainen päivä, arkinenkin, voi olla lumottu. Käykääpä tutustumassa tähän nimensä mukaisesti lumoavaan blogiin, kannattaa.

Kiitos myös eräälle pelifirmalle, joka päätti antaa tyttärelleni kuukauden työurakan. Tämä tarkoittaa sitä, että hän asustelee vielä vähän aikaa täällä kotona, vaikka suurimmat huonekalut onkin viikonlopun aikana hänen uuteen kotiinsa muutettu. Nimittäin uudessa kodissa ei vielä ole nettiyhteyksiä ja kaikkien koneiden, piirtolevyjen ja muiden vehkeiden virittely työkuntoon kaiken sen muuttosekamelskan keskellä ei kyllä työntekoa olisi mahdollistanut. Joten ihan vielä en nessuja tarvinnut;)

Tähän uuteen viikkoon sisältyy taas touhua jos jonkinlaista: työtä, tyttären tavaroiden rahtausta, ystävien tapaamista - ja viikon lopulla saan kuulla senkin, mitä jaloilleni kirurgisetä aikoo tehdä. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei jännitä;)

Hyvää elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.